Sosialidemokraatit ottivat tuoreesta puheenjohtajavalinnastaan päätellen reippaan askeleen takavasemmalle – ainakin talouspoliittisten linjapuheiden perusteella. Puheenjohtaja Rinteen visioima kansantalouden kasvupyrähdys aikaansaataisiin yhä vahvemmalla valtion tuki- ja työllistämispolitiikalla sekä julkisella elvytyksellä säästämisen tai budjettitasapainotuksen sijaan. Ohjelma näyttäisi monelta osin perustuvan europarlamentin sosialidemokraattien ”edistykselliseen talousaloitteeseen”. Lieneekö sattumaa, että vasemmistolaiset talousuudistukset onkin historian saatossa kerta toisensa jälkeen nimetty juuri ”edistyksellisiksi”.
Sosialistiryhmän talousaloite muistuttaa monin paikoin Franklin D. Rooseveltin 1930-luvulla toimeenpanemaa New Deal-uudistusta, joka sisälsi joukon julkisia investointihankkeita, aktiivista talouden stimulointia valtion toimesta sekä ay-liikettä suosivaa lainsäädäntöä ja verotuksen progression kiristämistä. Sen lisäksi, että aktiivinen elvytyspolitiikka edellyttää kasvavaa valtion roolia yhteiskunnassa ja kansantaloudessa, on se omiaan viivästyttämään kansantalouden luonnollista tasapainottumista. Sosialistisen elvytyspolitiikan suurimmat virheet liittyvätkin markkinamekanismin puutteeseen sekä kansantalouden tuotantorakenteen vääristymiin. Onkin ilmeistä, että julkisen vallan harteilla olevan aktiivisen talouspoliittisten stimuloinnin aikakautena suhdanteiden vaihteluihin on aina vastattu joko talouden epätasapainoa tekohengittämällä, tai luomalla uusi epätasapaino. Monet vannovat edelleen vastasyklisen elvytyksen nimeen. Purkkia potkitaan eteenpäin, vain jotta se tulisi hetken päästä uudelleen vastaan.
Yrittäjyyden merkitystä tutkineen taloustieteilijä Israel Kirznerin mukaan markkinatalouden dynamiikan keskeisimpiä käsitteitä on tasapaino, mutta ei staattinen tasapaino itsessään vaan tasapainoon pyrkiminen. Jatkuva muutos on keskeinen peruste taloudelliselle vapaudelle ja vapaiden markkinoiden ylivertaisuudelle, sillä keskusjohtoiset talouspoliittiset näkemykset perustuvat aina joko keskitettyyn päätöksentekoon tai korkeintaan markkinamekanismia simuloivaan ja kopioivaan staattiseen malliin. Markkinat pyrkivätkin reagoimaan keskitettyihin talouspoliittisiin ratkaisuihin: mikäli elvytys ei osunutkaan oikeaan, epätasapaino jatkuu ja yleensä pahenee entisestään.
Vapaan markkinamekanismin nerokkuus piilee informaation välittämisessä, joka on mahdollista hintajärjestelmän avulla. Hintajärjestelmän avulla kuluttajat ja yrittäjät pystyvät arvioimaan todellisen kysynnän ja tarjonnan vapaasti keskenään. Suurissa julkisissa projekteissa taloudelliset piristysruiskeet eivät kuitenkaan perustu minkäänlaiseen aitoon markkinamekanismiin ja hintojen välittämään informaatioon, vaan useimmiten joko eturyhmien intresseihin tai olemassaolevien rakenteiden säilyttämiseen. Tästä on kyse myös ammattiyhdistysliikkeen peräänkuuluttamissa elvytyshankkeissa. Sen lisäksi että vasemmistolaiset elvytysohjelmat toimivat ilman markkinamekanismia, toimivat ne myös vähäisillä kannustimilla, sillä yrittäjäriski on siirretty veronmaksajille. Mikäli elvytysohjelmat epäonnistuvat, korjataan ongelmaa suuremmilla elvytysruiskeilla – niin kauan kunnes tuotantorakenteen hajoamisesta tulee liian pelottava ajatus. Esimerkiksi massiivinen ylikapasiteetti Espanjan asuntomarkkinoilla perustui juuri tähän ilmiöön.
Vasemmiston peräänkuuluttama elvytyspolitiikka sekä valtion roolin entistä suurempi lisääminen näyttävät jo pelkästään markkinamekanismin toiminnan sekä tuotantorakenteen kehittymisen kannalta vaarallisilta. Sekä oikeisto että vasemmisto peräänkuuluttavat työllistävän politiikan suurta merkitystä usein vaalien alla – keinot suuremman työllisyysasteen tai tuotannon saavuttamiseen vaihtelevat kuitenkin täysin laidasta laitaan.
Lyhytnäköinen ja helppo ratkaisu täystyöllisyyteen olisi palkata jokainen työtön valtion toimesta, mutta ongelma piilee työvoiman kohdistamisessa oikeille sektoreille oikeaan aikaan ja oikeaan hintaan. Euroopan nykyisessä talouden syvänteessä olisikin talouspoliittisesti liian uskaliasta olla kuuntelematta markkinamekanismia – eli kaikkia markkinoiden toimijoita yhdessä.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Pessi Marttunen
Pessi Marttunen on Helsingin Kansallisten Nuorten puheenjohtaja ja politiikan tutkimuksen maisterivaiheen opiskelija Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Kandidaatintutkielmansa hän on tehnyt itävaltalaisen taloustieteen metodologiasta ja suhdannevaihteluteorioista.
14 kommenttia artikkeliin Rinteen tie ja sampanjasosialistien suuri talouskupla
Siis mitä nyt taas?
On varmasti mukavaa suoltaa pseudotieteellisiä väitelauseita hintamekanismin ja markkinoiden ylivertaisuudesta, mutta välillä olisi hyvä tunnustaa tosiasiat:
– Kasvu ja työllisyys määräytyvät talouden kokonaiskysynnän perusteella.
– Kokonaiskysynnän kasvu vaatii kotitalouksien, yritysten ja/tai julkisen sektorin kuluttamista tai investointeja säästämisen sijaan.
– Taloussyklien pohjalla – kuten nyt – yksityinen sektori on usein huomattavan velkaantunut eikä halua alkaa kuluttaa ja investoida, sillä tulevaisuuden voitto- ja tulo-odotukset ovat entistä pienempiä ja säästämistavoite siten entistä suurempi.
– Mikäli kokonaiskysyntää pidetään itsetarkoituksellisesti matalana lamasta huolimatta, kuten esimerkiksi nyt euroalueella tiukkojen budjettisääntöjen ja rakenteellisten uudistusten puitteissa tehdään, menetetään huomattavasti realisoitunutta tuotantoa ja kulutusmahdollisuuksia ja lisätään samalla inhimmillistä kärsimystä.
Vähintä mitä järkevän ihmisen tässä tilanteessa tulisi miettiä on, miten vaikkapa elvytyksestä seuraavat ”kansantalouden tuotantorakenteen ja hintamekanismin vääristymien” aiheuttamat kustannukset vertautuvat kustannuksiin, jotka aiheutuvat käyttämättömästä tuotantokapasiteetista. Entä miten kokonaiskysynnän ”luonnollista tasapainottumista” odottava libertaari suhtautuu jatkuvasta työttömyydestä aiheutuvaan inhimilliseen kärsimykseen? Toinen tärkeä kysymys on, mikä on se kanava, jolla vaikkapa euroalue lopulta ”tasapainottuu luonnollisesti” markkinamekanismia kuunnellen?
Mielestäni Liberan olisi pikkuhiljaa aika edellyttää blogisteiltaan jonkinlaista makrotalouden perustietämystä. Itävaltalaisten klassikkojen loputon siteeraaminen johtaa aina näihin empiiristä todistusaineistoa hylkiviin kirjoituksiin, joissa pääroolissa on idealistisen, valtiosta vapaan markkinamekanismin ylistäminen ilman kasvun tai työllisyyden pääkomponenttien tai budjetti-identiteettien ymmärtämistä. Tässä ei ole ideologialla, vasemmistolaisuudella tai oikeistolaisuudella enää mitään tekemistä.
Lopuksi muutamia virheitä tekstistä:
– Aktiivinen elvytyspolitiikka ei suoraviivaisesti edellytä kasvavaa valtion roolia taloudessa, riippumatta mistä maasta puhutaan.
– ”Onkin ilmeistä, että julkisen vallan harteilla olevan aktiivisen talouspoliittisten stimuloinnin aikakautena suhdanteiden vaihteluihin on aina vastattu joko talouden epätasapainoa tekohengittämällä, tai luomalla uusi epätasapaino.” Saisikohan tähän jotain selvennystä tai todistusaineistoa? Miten tämä ”talouden epätasapaino” ilmenee, ja millä mittareilla se on todennettavissa? Esimerkiksi jos verrataan vuosia 1948-1970 80-luvun jälkeiseen aikaan ilman aktiivista julkista investointipolitiikkaa, talouskasvu oli edellä mainitulla aikakaudella nopeampaa, kriisit vähäisempiä, reaalipalkat kasvoivat nopeammin ja työttömyys oli vähäisempää. Miten tuon ajan kysynnänsäätelypolitiikka häiritsi taloutta? Samalla kehotan blogistia lukemaan tutkimuksia New Dealin vaikutuksista Yhdysvaltain taloudelle. Olisiko New Deal pitänyt jättää joidenkin mystisten markkinavääristymien vuoksi toteuttamatta?
– ”Mikäli elvytysohjelmat epäonnistuvat, korjataan ongelmaa suuremmilla elvytysruiskeilla – niin kauan kunnes tuotantorakenteen hajoamisesta tulee liian pelottava ajatus. Esimerkiksi massiivinen ylikapasiteetti Espanjan asuntomarkkinoilla perustui juuri tähän ilmiöön.” Asuntomarkkinakupla Espanjassa oli tietenkin yksityisen sektorin aikaansaama – julkisen sektorin velka itseasiassa väheni koko 2000-luvun alkupuolen. Elvytyksellä ei ole siis ko. kuplan kanssa mitään tekemistä. Mistä tämä väite on peräisin?
Lopuksi: Pessi Marttunen, millä keinoin euroalueen työttömyys saataisiin kuuden vuoden kasvun jälkeen painettua takaisin täystyöllisyyslukemiin mahdollisimman nopeasti? Toisin sanoen: miten euroalueen yksityinen sektori – eli yritykset ja kotitaloudet – saataisiin taas investoimaan ja kuluttamaan – eli velkaantumaan – ilman julkisen sektorin kulutusta?
Sikiävää sorttia nuo materialismista elävät sosialistit.
-Kasvu ja työllisyys eivät ole itseisarvoja, tuottavuus on.
Ja lopuksi: Kuluttamisen edellytys ei ole velkaantuminen vaan tuotanto ja investoinnin edellytys on säästäminen. Julkinen sektori on toki valmis kuluttamaan ilman tuotantoakin, sen nimi on konkurssi.
Tuottavuus riippuu kysynnästä (http://rahajatalous.files.wordpress.com/2013/03/tfpkysynta.png) ja tuo mukanaan talouskasvua. Katso myös http://rahajatalous.wordpress.com/2013/03/18/voiko-tuottavuuden-kasvukin-riippua-kysynnasta/. Työllisyys itseasiassa on nimenomaan itseisarvo, mikäli talous järjestetään markkinavetoisesti eikä työstä tehdä esimerkiksi vasemmistolaisittain tulonsiirtojen myötä vapaaehtoista – tai mikäli ei haluta jonkinlaista 50 prosentin työttömyysasteen hyväntekeväisyysyhteiskuntaa. Muuten osa ihmisistä nääntyy nälkään.
Sekä kuluttamisen että investointien edellytykset liittyvät nykyisiin ja odotettuihin tulovirtoihin. Tuotanto ei mitenkään itsessään synnytä kuluttamista, ja säästäminen ei puolestaan synnytä itsestään investointeja. Seuraavasta kuviosta näkee esimerkiksi, miten yritysten ottamat lainat ja niiden tekemät investoinnit korreloivat: http://rahajatalous.files.wordpress.com/2012/09/yritysbktvelka.png
Lisäksi talouskasvun komponentit ovat nimenomaan bruttovelka ja rahan kiertonopeus: mikäli halutaan tuotantoa – ja samalla korkeampaa tuottavuutta – eri kansantalouden sektorien on velkaannuttava. Investoinnit luovat aina uusia tulovirtoja ja bruttomääräistä rahavarallisuutta, ja tulovirrat synnyttävät investointia vastaavan säästön kulkeutuessaan palkkoina ja voittoina kotitalouksille. Katso esim. seuraava blogikirjoitus, jossa asiaa selvennetään useiden kuvioiden kera: http://rahajatalous.wordpress.com/2012/09/28/velka-investoinnit-ja-tyottomyys/
Lainaus edellisestä: ”Todellisuudessa rahataloudessa investointien määrää säätelee yritysten investointihalukkuus ja liikepankkien sekä yksityisten sijoittajien luototushalukkuus. Jos liikepankit eivät myönnä luottoja yrityksille tai sijoittajat eivät hanki yritysten liikkeellelaskemia uusia osakkeita tai velkakirjoja, eivät investoinnit realisoidu, vaikka yritys uskoisi pystyvänsä tekemäänsä investoinnilla voittoa eli hankkimaan nettomääräistä rahavarallisuutta. Jos taloudellinen epävarmuus on suurta, eivät yrityksetkään usko voittojen mahdollisuuteen, jolloin kysyntää rahoitukselle ei alkuunkaan synny.”
Alkaa muuten tuntua, että Liberan blogikirjoitusten kommentoijilla on jonkinlainen krooninen tarve tukeutua verbaalisiin kärjistyksiin ja yksinkertaistuksiin analyysin ja todistuaineiston sijaan. Esimerkkeinä julkisen sektorin kulutus vertautuu ”konkurssiin” ja todistusaineistoa esittävät kommentoijat ovat järjestäen ”sosialisteja”.
Julkaiseeko Libera ainoastaan omaa agendaansa ajavat kommentit? Tuntuu kestävän.
Pakkotyöstä toki voidaan tehdä itseisarvo, siirretään sorakasaa työn takia vaikka kuinka monta kertaa. Minun maailmassani, jossa työ ei ole itseisarvo, sorakasaa siirretään kysynnän mukaan.
Kuluttamista ei ole mitään syytä erityisesti synnyttää, riittää jos on tarve ja se voidaan tyydyttää. Ja vaikka olisikin tarve, niin onko kaikki tarpeen tunteet pakko tyydyttää?
Säästäminen ei tietenkään automaattisesti synnytä investointeja, mutta miksi pitäisi? On kuitenkin niin, että jokainen investointi on jonkun säästämää työtä, kunnes se on loppuun kulutettu.
50% työttömyys? Herra ja Rouva, joista toinen hankkii rahat ruokaan ja toinen valmistaa sen. Kumpi on työtön, jos tuottavuus kattaa elinkulut ilman tukia?
Luovu materialistisesta sosialismistasi ja lopeta niiden fanaattisten sivujen tekeminen tai linkittäminen sekä käännä katseesi markkinatalouteen.
P.S. Ei ole korrektia käyttää Liberan tutkimusjohtajan etunimeä nimimerkkinään.
Ihmetyttää, mistä näitä Juhan kaltaisia raivokkaita vasemmistolaisia makrotalouden asiantuntijoita sikiää.
Suomi elvyttää tänäkin vuonna summalla joka vastaa melkein 10 miljardia euroa (budjetin alijäämä) ja velkaantuu järkyttävää vauhtia.
Kokonaiskysyntä ajaa talouden nousua ja laskua, kyllä. Merkittävin kokonaiskysyntään vaikuttava tekijä ja se, joka taloutta ensi sijassa heiluttaa, ovat kuitenkin yksityiset investoinnit.
Kun talous romahtaa, ongelma on se, että kaikki yritykset haluavat leikata menojaan ja helpoiten se käy pistämällä investoinnit holdiin. Kun kaikki yritykset tekevät näin samaan aikaan, kuten 2008-2009, kokonaiskysyntä romahtaa.
Valtio voi pehmentää shokkia lisäämällä hetkellisesti menojaan, ensi sijassa investoimalla järkeviin infrahankkeisiin ja näin täyttäen aukkoa, jonka yksityiset yritykset tekevät kokonaiskysyntään.
Kun huonot assetit on saatu taseista pois, yksityiset yritykset alkavat jälleen investoida. Tällöin valtion kannattaa ruveta poistumaan näyttämöltä. Talouden lähtiessa liikkeelle valtion menoja tuleekin aktiivisesti pienentää ja lyhentää velkaa – eikä puhua jakovarasta. Tämä on keynesiläisyyttä. Nousukaudella yksikään vasemmiston edustaja ei muuten yllättäen ole keynesiläinen. John Maynard pyörisi haudassaan, jos tietäisi, miten hänen nimeään väärinkäytetään nykypäivänä.
Yksityisten yritysten investoinnit perustuvat investointilaskelmiin, joissa arvioidaan investointien tulevia kassavirtoja. Jos arvioidaan, että tuote myy tulevaisuudessa, investointi toteutuu. Valtio voi rahaa hassaamalla tietysti lisätä kokonaiskysyntää, mutta se on teholtaan Suomessa erittäin heikkoa. Ongelma on myös se, että pahimmillaan valtio imuroi ”elvyttämällä” lainarahat yksityisiltä investoinneilta vaikeuttaen tilanteen normalisoitumista.
Fiksuinta olisi selvittää yksityiskohtaisesti yrityksiltä ja yrittäjiltä, mikä suomalaisia yksityisiä investointeja hidastaa – ja poistaa nämä esteet. Kyllä yritykset kertovat, millä tavalla investoinnit lähtevät liikkeelle. Etenkään vientiyrityksillä, joiden investointeja ensi sijassa halutaan ja toivotaan, ongelma ei ole kotimainen kulutuskysyntä. Mikä on ainoa asia, mitä lisäelvyttämällä voi kalliisti hetkellisesti piristää.
Yhteiskunnan hyvinvointi ja taloudellinen toimeliaisuus (ja sitä kautta verotulot!) syntyvät yksityisistä investoinneista. Yksityisistä investoinneista. Suomen valtion konkurssiin ajaminen elvyttämällä ei tuota yhtään yksityistä investointia.
– ”Ihmetyttää, mistä näitä Juhan kaltaisia raivokkaita vasemmistolaisia makrotalouden asiantuntijoita sikiää.” En ole vasemmistolainen tai oikeistolainen, vaan kannatan täystyöllisyyden ja vakaan kasvun ylläpitämistä. Kuten mainitsin, tähän tarvitaan joko yksityisen tai julkisen sektorin velkaantumista – kummassakin on ongelmansa, varsinkin kun velkaantuminen jatkuu liian pitkään. Tällä hetkellä yksityinen sektori pyrkii lisäämään nettovarallisuuttaan, joka on mahdollista vain julkisen velkaantumisen kautta. Pitkällä tähtäimellä täystyöllisyys empiirisin perustein edellyttää kysynnänsäätelyä.
– ”Suomi elvyttää tänäkin vuonna summalla joka vastaa melkein 10 miljardia euroa (budjetin alijäämä) ja velkaantuu järkyttävää vauhtia.” Edellistä kohtaa jatkaen, yksityisen sektorin säästämisaste ei voisi mitenkään nykyisissä vientiolosuhteissa toteutua ilman julkisen sektorin alijäämiä. Mikäli tällä hetkellä pyrittäisiin esimerkiksi tasapainoiseen budjettiin, kotimainen kulutus, investoinnit ja työllisyysaste putoaisivat hetkessä huomattavasti jopa nykyiseltä tasolta. Kannattaa muistaa, että yksityisen, julkisen ja ulkomaansektorin yhteenlaskettu nettovarallisuus on aina nolla, ja esimerkiksi vakaan vaihtotaseen oloissa julkisen sektorin ylijäämät edellyttävät aina yksityisen sektorin alijäämiä. Nykyisiä julkisia alijäämiä ei voi kutsua elvytykseksi – tähän liittyen kannattaa lukea tämä blogikirjoitus: http://rahajatalous.wordpress.com/2013/07/31/elvytysta-talouskuria-vai-kysynnansaatelya/
– ”Kokonaiskysyntä ajaa talouden nousua ja laskua, kyllä. Merkittävin kokonaiskysyntään vaikuttava tekijä ja se, joka taloutta ensi sijassa heiluttaa, ovat kuitenkin yksityiset investoinnit. Kun talous romahtaa, ongelma on se, että kaikki yritykset haluavat leikata menojaan ja helpoiten se käy pistämällä investoinnit holdiin. Kun kaikki yritykset tekevät näin samaan aikaan, kuten 2008-2009, kokonaiskysyntä romahtaa. Valtio voi pehmentää shokkia lisäämällä hetkellisesti menojaan, ensi sijassa investoimalla järkeviin infrahankkeisiin ja näin täyttäen aukkoa, jonka yksityiset yritykset tekevät kokonaiskysyntään. Kun huonot assetit on saatu taseista pois, yksityiset yritykset alkavat jälleen investoida. Tällöin valtion kannattaa ruveta poistumaan näyttämöltä.” Olen pääosin samaa mieltä – en tosin ymmärrä, miten selität tällä sen, etteivät suomalaiset yritykset tällä hetkellä juuri investoi? Itse selitän sen euroalueen käsittämättömän leikkauspolitiikan ja huonojen institutionaalisten rakenteiden aiheuttamalla, vuosia jatkuneella kysyntäkriisillä sekä Suomen hallituksen julkista kulutusta etenkin tulevina vuosina kiristävällä finanssipolitiikalla. Haluaisin kuulla ratkaisuja, enkä ideologiatäyteistä spekulointia.
– ”Talouden lähtiessa liikkeelle valtion menoja tuleekin aktiivisesti pienentää ja lyhentää velkaa – eikä puhua jakovarasta. Tämä on keynesiläisyyttä. Nousukaudella yksikään vasemmiston edustaja ei muuten yllättäen ole keynesiläinen.” Tästä on jonkinverran tutkimusnäyttöä ja aidon kysynnänsäätelyn hengessä nousukaudella olisikin useimmiten järkevää ainakin alentaa velka-BKT-suhdetta. Näin on toimittu esimerkiksi Suomessa ja euroalueen kriisimaissa 2000-luvulla: http://www.rickety.us/wp-content/uploads/2010/05/PIIGS_debt_to_GDP.png & http://img.yle.fi/uutiset/talous/article6768114.ece/ALTERNATES/w960/8_8++velkataakka+nousee.png. Kommenttia kannattaisi siis vähän tarkentaa. Kuten Marttuselta, myös sinulta puuttuu esimerkit, viittaukset tutkimukseen tai empiiriseen dataan. Argumentti sinällään alkaa olla finanssipoliitikan keskusteluissa aika nähty, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä tällä hetkellä tulisi tehdä. Esimerkiksi nyt Suomessa toteutettavalla politiikalla on vaikea päästä tilanteeseen, jossa velkasuhdetta voisi myöhemmin, vakaan kasvun ja työllisyyden oloissa alentaa.
– ”Yksityisten yritysten investoinnit perustuvat investointilaskelmiin, joissa arvioidaan investointien tulevia kassavirtoja. Jos arvioidaan, että tuote myy tulevaisuudessa, investointi toteutuu.” Kuten implikoit, investointeihin vaikuttavat etenkin tulevaisuuden myynti- ja voitto-odotukset – toisin sanoen tuotteiden ja palveluiden odotettu kysyntä. Jos vienti ei vedä ja julkinen sektori imee yksityiseltä sektorilta varallisuutta vähentämällä budjettialijäämiä, tulevaisuudenodotuksista tulee synkempiä ja on hyvinkin selvää, ettei merkittäviin investointeihin ole merkittävää halua lähteä.
– ”Valtio voi rahaa hassaamalla tietysti lisätä kokonaiskysyntää, mutta se on teholtaan Suomessa erittäin heikkoa. Ongelma on myös se, että pahimmillaan valtio imuroi “elvyttämällä” lainarahat yksityisiltä investoinneilta vaikeuttaen tilanteen normalisoitumista.” Finanssipolitiikan tutkimuksessa todetaan lähes yksimielisesti, että matalien korkojen ja käyttämättömän tuotantokapasiteetin oloissa finanssipolitiikan kerroin on yli yksi (usein 1.2-1.5), ja finanssipolitiikan teho siis kaikkea muuta kuin heikkoa. Näissä olosuhteissa julkisen kulutuksen yksityistä kysyntää syrjäyttävä vaikutus on minimaalinen. Tämäkin kommenttisi kuulostaa päällisin puolin kumpuavan ideologisesta taustasta eikä aidosta analyysistä.
– ”Fiksuinta olisi selvittää yksityiskohtaisesti yrityksiltä ja yrittäjiltä, mikä suomalaisia yksityisiä investointeja hidastaa – ja poistaa nämä esteet. Kyllä yritykset kertovat, millä tavalla investoinnit lähtevät liikkeelle. Etenkään vientiyrityksillä, joiden investointeja ensi sijassa halutaan ja toivotaan, ongelma ei ole kotimainen kulutuskysyntä. Mikä on ainoa asia, mitä lisäelvyttämällä voi kalliisti hetkellisesti piristää.” Tässäkään ei saatu vastausta, mitä nuo esteet voisivat olla? Tyypillisesti oikeistoretoriikka viittaa kokonaivaltaiseen sääntelyn purkamiseen, mutta tutkimus ei lupaa tästä olevan ainakaan merkittävää apua. Sekä kulutuskysyntä että investointikysyntä edellyttävät positiivisia odotuksia tulevaisuudesta – niin työpaikoista kuin yritysten voitto-odotuksistakin. Tähän tarvitaan kysyntää, ja finanssipolitiikalla voidaan nimenomaan vaikuttaa suoraan sekä yritysten että kotitalousten kysyntäolosuhteisiin. Lisäksi sanot, ettei kulutuskysyntä ole ongelma. Tilastojen mukaan se on – yritysten investointihalukkuuden ohella: http://stat.fi/til/sekn/2013/04/sekn_2013_04_2014-03-31_tie_001_fi.html
– ”Yhteiskunnan hyvinvointi ja taloudellinen toimeliaisuus (ja sitä kautta verotulot!) syntyvät yksityisistä investoinneista. Yksityisistä investoinneista. Suomen valtion konkurssiin ajaminen elvyttämällä ei tuota yhtään yksityistä investointia.” Kannattaa tutustua budjetti-identiteetteihin. Miksi tavoiteltua säästämisastettaan lamassa korottanut yksityinen sektori haluaisi investoida tai kuluttaa heikkojen tulevaisuudenodotusten oloissa? Tarvitaan yksinkertaisesti lisää kysyntää. Lue alkuun: http://en.wikipedia.org/wiki/Sectoral_balances
Lopuksi voisi kysyä oheisen kuvion kera, miten odotat tulevien vuosien miljardileikkausten vaikuttavan kasvuun ja työllisyyteen Suomessa? Mitä sinä tekisit?
https://fbcdn-sphotos-b-a.akamaihd.net/hphotos-ak-frc3/t31.0-8/s960x960/10275415_625934924150423_97204345090781490_o.png
– ”Ihmetyttää, mistä näitä Juhan kaltaisia raivokkaita vasemmistolaisia makrotalouden asiantuntijoita sikiää.” En ole vasemmistolainen tai oikeistolainen, vaan kannatan täystyöllisyyden ja vakaan kasvun ylläpitämistä. Kuten mainitsin, tähän tarvitaan joko yksityisen tai julkisen sektorin velkaantumista – kummassakin on ongelmansa, varsinkin kun velkaantuminen jatkuu liian pitkään. Tällä hetkellä yksityinen sektori pyrkii lisäämään nettovarallisuuttaan, joka on mahdollista vain julkisen velkaantumisen kautta. Pitkällä tähtäimellä täystyöllisyys empiirisin perustein edellyttää kysynnänsäätelyä.
– ”Suomi elvyttää tänäkin vuonna summalla joka vastaa melkein 10 miljardia euroa (budjetin alijäämä) ja velkaantuu järkyttävää vauhtia.” Edellistä kohtaa jatkaen, yksityisen sektorin säästämisaste ei voisi mitenkään nykyisissä vientiolosuhteissa toteutua ilman julkisen sektorin alijäämiä. Mikäli tällä hetkellä pyrittäisiin esimerkiksi tasapainoiseen budjettiin, kotimainen kulutus, investoinnit ja työllisyysaste putoaisivat hetkessä huomattavasti jopa nykyiseltä tasolta. Kannattaa muistaa, että yksityisen, julkisen ja ulkomaansektorin yhteenlaskettu nettovarallisuus on aina nolla, ja esimerkiksi vakaan vaihtotaseen oloissa julkisen sektorin ylijäämät edellyttävät aina yksityisen sektorin alijäämiä. Nykyisiä julkisia alijäämiä ei voi kutsua elvytykseksi – tähän liittyen kannattaa lukea tämä blogikirjoitus: http://rahajatalous.wordpress.com/2013/07/31/elvytysta-talouskuria-vai-kysynnansaatelya/
– ”Kokonaiskysyntä ajaa talouden nousua ja laskua, kyllä. Merkittävin kokonaiskysyntään vaikuttava tekijä ja se, joka taloutta ensi sijassa heiluttaa, ovat kuitenkin yksityiset investoinnit. Kun talous romahtaa, ongelma on se, että kaikki yritykset haluavat leikata menojaan ja helpoiten se käy pistämällä investoinnit holdiin. Kun kaikki yritykset tekevät näin samaan aikaan, kuten 2008-2009, kokonaiskysyntä romahtaa. Valtio voi pehmentää shokkia lisäämällä hetkellisesti menojaan, ensi sijassa investoimalla järkeviin infrahankkeisiin ja näin täyttäen aukkoa, jonka yksityiset yritykset tekevät kokonaiskysyntään. Kun huonot assetit on saatu taseista pois, yksityiset yritykset alkavat jälleen investoida. Tällöin valtion kannattaa ruveta poistumaan näyttämöltä.” Olen pääosin samaa mieltä – en tosin ymmärrä, miten selität tällä sen, etteivät suomalaiset yritykset tällä hetkellä juuri investoi? Itse selitän sen euroalueen käsittämättömän leikkauspolitiikan ja huonojen institutionaalisten rakenteiden aiheuttamalla, vuosia jatkuneella kysyntäkriisillä sekä Suomen hallituksen julkista kulutusta etenkin tulevina vuosina kiristävällä finanssipolitiikalla. Haluaisin kuulla ratkaisuja, enkä ideologiatäyteistä spekulointia.
– ”Talouden lähtiessa liikkeelle valtion menoja tuleekin aktiivisesti pienentää ja lyhentää velkaa – eikä puhua jakovarasta. Tämä on keynesiläisyyttä. Nousukaudella yksikään vasemmiston edustaja ei muuten yllättäen ole keynesiläinen.” Tästä on jonkinverran tutkimusnäyttöä ja aidon kysynnänsäätelyn hengessä nousukaudella olisikin useimmiten järkevää ainakin alentaa velka-BKT-suhdetta. Näin on toimittu esimerkiksi Suomessa ja euroalueen kriisimaissa 2000-luvulla: http://www.rickety.us/wp-content/uploads/2010/05/PIIGS_debt_to_GDP.png & http://img.yle.fi/uutiset/talous/article6768114.ece/ALTERNATES/w960/8_8++velkataakka+nousee.png. Kommenttia kannattaisi siis vähän tarkentaa. Kuten Marttuselta, myös sinulta puuttuu esimerkit, viittaukset tutkimukseen tai empiiriseen dataan. Argumentti sinällään alkaa olla finanssipoliitikan keskusteluissa aika nähty, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä tällä hetkellä tulisi tehdä. Esimerkiksi nyt Suomessa toteutettavalla politiikalla on vaikea päästä tilanteeseen, jossa velkasuhdetta voisi myöhemmin, vakaan kasvun ja työllisyyden oloissa alentaa.
– ”Yksityisten yritysten investoinnit perustuvat investointilaskelmiin, joissa arvioidaan investointien tulevia kassavirtoja. Jos arvioidaan, että tuote myy tulevaisuudessa, investointi toteutuu.” Kuten implikoit, investointeihin vaikuttavat etenkin tulevaisuuden myynti- ja voitto-odotukset – toisin sanoen tuotteiden ja palveluiden odotettu kysyntä. Jos vienti ei vedä ja julkinen sektori imee yksityiseltä sektorilta varallisuutta vähentämällä budjettialijäämiä, tulevaisuudenodotuksista tulee synkempiä ja on hyvinkin selvää, ettei merkittäviin investointeihin ole merkittävää halua lähteä.
– ”Valtio voi rahaa hassaamalla tietysti lisätä kokonaiskysyntää, mutta se on teholtaan Suomessa erittäin heikkoa. Ongelma on myös se, että pahimmillaan valtio imuroi “elvyttämällä” lainarahat yksityisiltä investoinneilta vaikeuttaen tilanteen normalisoitumista.” Finanssipolitiikan tutkimuksessa todetaan lähes yksimielisesti, että matalien korkojen ja käyttämättömän tuotantokapasiteetin oloissa finanssipolitiikan kerroin on yli yksi (usein 1.2-1.5), ja finanssipolitiikan teho siis kaikkea muuta kuin heikkoa. Näissä olosuhteissa julkisen kulutuksen yksityistä kysyntää syrjäyttävä vaikutus on minimaalinen. Tämäkin kommenttisi kuulostaa päällisin puolin kumpuavan ideologisesta taustasta eikä aidosta analyysistä.
– ”Fiksuinta olisi selvittää yksityiskohtaisesti yrityksiltä ja yrittäjiltä, mikä suomalaisia yksityisiä investointeja hidastaa – ja poistaa nämä esteet. Kyllä yritykset kertovat, millä tavalla investoinnit lähtevät liikkeelle. Etenkään vientiyrityksillä, joiden investointeja ensi sijassa halutaan ja toivotaan, ongelma ei ole kotimainen kulutuskysyntä. Mikä on ainoa asia, mitä lisäelvyttämällä voi kalliisti hetkellisesti piristää.” Tässäkään ei saatu vastausta, mitä nuo esteet voisivat olla? Tyypillisesti oikeistoretoriikka viittaa kokonaivaltaiseen sääntelyn purkamiseen, mutta tutkimus ei lupaa tästä olevan ainakaan merkittävää apua. Sekä kulutuskysyntä että investointikysyntä edellyttävät positiivisia odotuksia tulevaisuudesta – niin työpaikoista kuin yritysten voitto-odotuksistakin. Tähän tarvitaan kysyntää, ja finanssipolitiikalla voidaan nimenomaan vaikuttaa suoraan sekä yritysten että kotitalousten kysyntäolosuhteisiin. Lisäksi sanot, ettei kulutuskysyntä ole ongelma. Tilastojen mukaan se on – yritysten investointihalukkuuden ohella: http://stat.fi/til/sekn/2013/04/sekn_2013_04_2014-03-31_tie_001_fi.html
– ”Yhteiskunnan hyvinvointi ja taloudellinen toimeliaisuus (ja sitä kautta verotulot!) syntyvät yksityisistä investoinneista. Yksityisistä investoinneista. Suomen valtion konkurssiin ajaminen elvyttämällä ei tuota yhtään yksityistä investointia.” Kannattaa tutustua budjetti-identiteetteihin. Miksi tavoiteltua säästämisastettaan lamassa korottanut yksityinen sektori haluaisi investoida tai kuluttaa heikkojen tulevaisuudenodotusten oloissa? Tarvitaan yksinkertaisesti lisää kysyntää. Lue alkuun: http://en.wikipedia.org/wiki/Sectoral_balances
Lopuksi voisi kysyä oheisen kuvion kera, miten odotat tulevien vuosien miljardileikkausten vaikuttavan kasvuun ja työllisyyteen Suomessa? Mitä sinä tekisit?
https://fbcdn-sphotos-b-a.akamaihd.net/hphotos-ak-frc3/t31.0-8/s960x960/10275415_625934924150423_97204345090781490_o.png
Kommentiani ei ole vieläkään julkaistu. Mistäs tässä on kyse? Onko mitään järkeä edes pitää blogia, johon kommentit voivat tuurilla päätyä parin päivän päästä niiden kirjoittamisesta?
Varmaan tekninen vika, onhan tuo Juhan (21.2.2014 at 20.20)
mielipide saanut olla jo pitkään esillä.
Jos Suomi julkistaa sitovan ohjelman, millä julkisen sektorin menoja pienennetään 30 miljardia ja samalla siirrytään markkintalouteen, niin siitä alkaa nousu. Näillä nykyisillä feikkileikkauksilla kurimus jatkuu hamaan tulevaisuuteen.
Juha, aina kannattaa esittää kysymyksiä. Se että mitä tekisin, ei ole kuitenkaan kovin relevanttia.
Tiedän mitä teen ja se on relevanttia. Osaamiseni ei riiitä rahoittamaan sekä omia elinkustannuksiani sekä minulle määrättyä suhteellista osuutta julkisesta sektorista, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää vähäisten pääomieni muuttaminen ulkomaisella statuksella operoiviksi ja itse voi muuttaa perässä.
Sinulle suosittelen höpöhöpö.rahajatakoustalous.blogin välttämistä ja heräämistä todellisuuteen.
p.o. höpö.rahajatalous.blogi
Hei,
Osa tämän keskustelun kommenteista on jostain syystä mennyt suoraan roskapostiin, mahdollisesti teksteissä olevien linkkien takia – pahoittelut tästä, kaikki kyseiset kommentit nyt julkaistu. Normaalisti kommentit päivittyvät automaattisesti sivuille.
Yt. Kristina/Libera
Tämä on tätä samaa ikuista polittisten aatteiden ja ideoiden kädenvääntöä. Yllä näkyy hyvin selvästi kuinka aatteet sekoittaa ja riitelee. Ei ihmiset riitele, vaan aatteet riitelee ja sen takia ne pitäisi poistaa hallitsemisesta.
Aivan kuten olemme poistaneet uskonnon hallitsemisesta, niin nyt on politiikan aika ottaa lähtöpassit.
Miksi me enää tällä vuosisadalla käytämme täysin turhaa poliittista hallitusmallia.
Milloin viisastumme ja alamme hallita järjellä ja hyvien perusarvojen mukaan?
suomenystavat.org voisi olla hyvä alku…