Suomi: Mitä tapahtui älylliselle rehellisyydelle?

Ammattiliitot ovat olleet paljon esillä mediassa viime viikkoina. Tämä johtuu osittain Antti Rinteen nimityksestä Sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajaksi, ja toisaalta myös satamatyöläisten lakosta. Keskustelua on kuitenkin leimannut faktatietojen, asiallisen analyysin sekä ennen kaikkea älyllisen rehellisyyden puute. Tämä on harmittavan tyypillistä suomalaisissa työmarkkina- ja vapaakauppakeskusteluissa. Me emme yksinkertaisesti suostu myöntämään, että globaalissa taloudessa huonommin koulutetun työvoiman korkeat palkat johtavat heikompaan kilpailukykyyn ja korkeaan työttömyysasteeseen.

Suomen työmarkkinoiden toimivuuden kyseenalaistaminen vaikuttaa lähes tabulta. Näin vaikka ammattiliittojen voimakas asema sekä jäsenien palkkojen korotukseen tähtäävä toiminta, mikä on johtanut palkkojen nousemiseen työntekijöiden tuottavuutta nopeammin, on luultavasti suurin yksittäinen syy Suomen heikkoon kilpailukykyyn ja korkeaan työttömyyteen. Korkeasti koulutetut, jotka ovat globaalin maailman voittajia, pahentavat tilannetta olettamalla, että heidän kasvava vaurautensa on ainoastaan heidän omaa ansiotaan, ja että globalisaatio on jonkinlainen luonnonvoima, joka jatkuu automaattisesti ilman heidän ponnistuksia tai uhrauksia.

Kun Alexander Stubb otti esille ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuuden lakkauttamisen Kokoomuksen puheenjohtajakampanjassaan, vastasi Antti Rinne välittömästi toivomalla, että Stubb lopettaisi sellaiset höpötykset. Rinne ei kuitenkaan maininnut yhtäkään syytä, jonka perusteella Stubbin ehdotus olisi huono. Tämä ei tullut yllätyksenä. Julkinen asiakeskusteluhan paljastaisi suomalaisille asioiden todellisen laidan: kaikki ovat tasa-arvoisia oikeuden edessä paitsi ammattiliitot. Pohdi seuraavia tosiasioita, niin huomaat että näin on:

• Ammattiliittojen sopimukset (esim. palkankorotukset) koskevat myös työnantajia ja työntekijöitä jotka eivät ole järjestöjen jäseniä. Ne ovat siis yleisesti sitovia – myös silloin, kun ainoastaan vähemmistö on ammattiliiton jäseniä. Suomi on ainoa pohjoismaa, jossa tilanne on tämä.
• Ammattiliittojen jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia. Lisäksi työnantajat ovat velvollisia vähentämään jäsenmaksut suoraan työntekijöiden palkasta. Toisin sanoen ammattiliitot ovat valtion – ja näin ollen myös kaikkien veronmaksajien – tukemia.
• Suomi on ainoa pohjoismaa, jossa laittomasta lakosta maksettavalle sakolle on asetettu yläraja (23 500 €), joka on riippumaton lakon aiheuttamien vahinkojen suuruudesta. Ei ole siis yllättävää, että laittomat lakot ovat hyvin yleisiä Suomessa.

Tämä kaikki johtaa siihen, että ammattiliitot voivat sanella palkkatason Suomessa. Lisäksi tyytymättömät työntekijät voivat mennä lakkoon vastaamatta tekojensa seurauksista. Ammattiliitot väittävät, että yllä mainitut oikeudet ovat tärkeitä yhteiskunnan toimivuudelle. Kuitenkin muut pohjoismaat pärjäävät hyvin ilman niitä. Myöskään Saksa, jossa alle 20 % työntekijöistä on ammattiliittojen jäseniä, ei näyttäisi kärsivän niiden puutteesta.

Antti Rinne ilmoitti äskettäin, ettei aio antaa Suomen seurata samaa tietä kuin Saksa. Alemmin koulutettujen reaalipalkathan eivät tunnetusti ole nousseet Saksassa mainittavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jos Rinne onnistuu tavoitteessaan, varmistaa hän Suomen korkean työttömyyden ja heikon kilpailukyvyn myös tulevaisuudessa. Valitettavasti yllä mainitut työmarkkinalait antavat Rinteelle ja hänen kumppaneilleen ammattiliitoissa vapaat kädet toteuttaa tahtonsa riippumatta siitä, kenet suomalaiset valitsevat johtamaan maataan.

Rinteen huoli Suomen alemmin koulutettujen oloista ei ole kuitenkaan aiheeton. Globalisaatio on viimeisen 25 vuoden aikana nostanut satoja miljoonia ihmisiä köyhyydestä kaikkialla maailmassa, erityisesti Kiinassa. Samanaikaisesti alemmin koulutettujen elintaso Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on polkenut paikallaan tai jopa laskenut.

Kehitysmaiden köyhien lisäksi ovat teollistuneiden maiden korkeasti koulutetut hyötyneet globalisaatiosta, sillä he voivat nyt saada taidoilleen tuottoa laajemmilta markkinoilta kuin ennen. Näiden ihmisten – allekirjoittanut mukaan lukien – tulisi kuitenkin muistaa, että heidän kasvava vaurautensa on riippuvainen globalisaatiosta, jonka edesauttamiseksi he eivät ole tehneet paljoakaan, ja joka voi myös kääntyä laskuun. Jo ennen ensimmäistä maailmansotaa maailmasta oli tullut hyvin globaali, ja sen seurauksena syntyi voittajia ja häviäjiä aivan kuten nytkin. Häviäjien katkeruus mahdollisti poliittisen aallon, joka johti nationalismiin, muukalaisvihaan ja antisemitismiin sekä synnytti tapahtumaketjun, joka johti ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan.

On huolestuttavaa, että nationalistien ja populistien ääni kuuluu taas yhä voimakkaammin ympäri Eurooppaa. Ilmiön taltuttamiseksi globalisaation voittajien on tarjottava vaihtoehto Rinteen ja ammattiliittojen tulevaisuuden visiolle. Tärkein osa sitä tulisi olla koulutus. Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että meidän on suojeltava ja vahvistettava peruskouluja ja lukioita, ja samanaikaisesti merkittävästi nostettava melko keskinkertaisten yliopistojemme laatua. Tällä tavalla itsensä globalisaation häviäjiin laskevat voivat nähdä, että heidän lapsillaan on mahdollisuus olla voittajien joukossa. Lisäksi on panostettava merkittävästi globalisaation vuoksi työpaikkansa menettäneiden uudelleenkoulutukseen. Tulee olemaan myös ihmisiä, joiden palauttaminen globaaliin työvoimaan ei onnistu ilman, että heidän palkkansa laskevat huomattavasti. Yhteiskunnan on huolehdittava näistä ihmisistä. Suomen hyväosaisten tulisi mielellään maksaa näistä panostuksista. Se on pieni hinta sille, että varmistamme, ettei globalisaation luoma vauraus mene hukkaan.

Kun Ruotsi ja Saksa uudistivat työmarkkinoitaan olivat sosiaalidemokraatit molemmissa maissa työnjohtajina. Heidän suhteensa ammattiliittoihin olivat varmasti tärkeä tekijä uudistuksien onnistumisessa. Suomessa sosiaalidemokraatit ovat Antti Rinteen johdolla tehneet selväksi, että he vastustavat uudistuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että Alexander Stubbin ja Juha Sipilän on kannettava vastuu. Mutta ennen kaikkea Suomen kansan on ymmärrettävä tosiasiat: ammattiliitot nykymuodossaan perustuvat myytteihin ja älyllisen rehellisyyden puutteeseen, joka jatkuessaan tulee turmelemaan tämän maan.