Keskustan työpäivän eväät

Vaalivoiton tippumista kieli pitkällä odottava keskusta järjesti 3.11. ”työpäivä” –nimisen seminaarin Helsingissä Kulttuurikeskus Korjaamolla.  Tapahtuman ajatuksena oli etsiä ratkaisuja Suomen talousongelmien nujertamiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi. Luonnollisesti myös Liberan edustusto oli paikalla.

Keskustan lähestymistapa tässä oli kiitettävän rakentava. Kuten puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä aiheesta totesi: ”Ei syytetä tätä eikä edellisiäkään hallituksia, vaan etsitään yhdessä ratkaisuja ja konkretiaa esimerkiksi siihen, miten yrittäjyyden esteitä poistetaan”.

Päivän aikana kuultiin lukuisia eri tutkijoita, yrittäjiä, poliitikkoja ja ay-pamppuja, jotka toivat esiin omaa näkemystään tarpeellisista toimenpiteistä.

Oli mukava huomata, että heti päivän aloittanut valtiovarainministeri Antti Rinne, puhui ainakin puoleksi järkeä. Hän on huomannut liudan ongelmia ja mainitsi kilpailukyvyn ja yritysvaikutusten huomioinnin päätöksenteossa. Rinne oli jopa ymmärtänyt, että valtio ei voi valita voittajia, vaan yritysten tulee voida pärjätä itse.

Rinnettä komppasi kokoomuksen Jan Vapaavuori, jonka mukaan valtio ei voi valita voittajia, mutta se voi luoda ympäristön, jossa kuka tahansa voi voittaa. Toisaalta samaan hengenvetoon Vapaavuoren mielestä valtion tulisi kuitenkin kohdentaa voimavaroja sinne, missä on – valtion mielestä – parhaat mahdollisuudet voittaa, mikä oli meistä vähintäänkin hieman ristiriitaista.

Kyyninen liberaali sanoisi, että poliitikko tietää, etteivät yritystuet todennäköisesti toimi, mutta haluaa kuitenkin ”varmuuden vuoksi” istua miljardien päällä.

Virkistävän tuulahduksen tapahtumaan toi Olli Muurainen, joka keskusteli kansanedustaja Tuija Braxin kanssa johtajuudesta. Muurainen tiesi kertoa, että työn määrää pystytään lisäämään helposti: leikataan pois kaikki mahdollinen byrokratia, joka vaikeuttaa yritysten toimintaa.

Muurainen esitti vihreiden Braxille luonnonsuojelualueen kaltaista ”ihmistensuojelualuetta”, jossa ihmiset saisivat olla rauhassa ilman valtiovallan painostavaa kontrollia. Braxin mielestä Pohjoismaat ovat ihmistensuojelualueita parhaimmillaan, mikä oli kyllä vähän kuin sanoisi navettaa karjansuojelualueeksi.

Päivään mahtui paljon muutakin, aina robotisaatiosta palveluihin ja oppimiseen, mutta valitettavasti meidän  piti lähteä kesken keskustan työpäivän viettämään Liberan työpäivää. Tiivistettynä voinee sanoa, että tutkijat halusivat lisää rahaa tutkimukseen, yrittäjät lisää vapautta yrittämiseen ja muut ajaa muuten omaa asiaansa.

Luultavasti päivän parhaan ratkaisun ehdimme kuitenkin kuulla: Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aallolla oli pomminvarma ratkaisu työttömyyteen. Laitetaan kaikki 200 000 työtöntä jakokulmaan ja jaetaan ”vastuu” palkkauksesta yrityksille. Aalto ansaitsisi jonkinlaisen innovaatiopalkinnon. Jos kaikki yritykset palkkaisivat lisää työntekijöitä, ei meillä todellakaan olisi työttömiä. Miksihän tätä ei ole vielä toteutettu? Ehkä siksi, että kyseessä on käsittämättömän naiivi ja tyhmä ajatus.

Kaiken kaikkiaan tilaisuudesta jäi kuitenkin verrattain positiivinen olo, vaikka Muuraista lukuun ottamatta räväkkyys jäi hieman puuttumaan. Olo on vähän kuin olisi tietyllä tapaa valistusajan kynnyksellä. Pikkuhiljaa aletaan kyseenalaistaa vanhoja dogmeja ja nähdään olemassa olevia ongelmia, mutta ei ihan vielä kuitenkaan uskalleta vielä asettaa järkeä uskon edelle.