Lumipesun uhalla

Tänä vuonna testataan Suomen itsenäisyyttä juhlivan eliitin kampaustaidot. Kampaamo- ja parturiliikkeet ovat suivaantuneet 200 euron taksasta, jonka he joutuvat maksamaan, jotta saavat pitää liikkeensä auki ja tehdä töitä joulukuun kuudentena. Nyt he uhkaavat pitää liikkeiden ovet suljettuna tuona päivänä, kammatkoon kukin päänsä juhliin omin voimin tavalla tai toisella. Verottaja katselee juhlijoita omasta perspektiivistään, sillä ne, joilla on tukka tyylikäs, on saattanut kampauttaa sen kuititta.

Erilaiset säädökset, maksut, kiellot, taksat, rajoitteet ja esteet lisääntyvät nopeammin kuin citykanit. Tässä maassa on vähitellen kaikki muu kiellettyä ja säädeltyä paitsi lasten teko. Vihoviimeisen kerran järkytyin aiemmin syksyllä, kun ilmoitettiin kotien patalappujen ja – kintaiden joutuvan sääntelyn piiriin. Virkkaaminen loppuu siihen. Minun mielestäni kotiemme hengettäret havaitsevat itse kuumaa peltiä uunista vetäessään, onko patalappu lämpöä eristävä vai ei. Jos näpit palavat, patakinnas lentää pian kaaressa roskiin. Ei siihen valtiota tarvita. Mutta näköjään tarvitaan. Patalappudirektiivin jälkeen minulle saa uutisoida aivan mitä vaan pähkähullua, uskon ihan kaiken, enkä järkyty enää mistään.

En siis enää jaksanut kauhistua, kun luin, että luisteluratoja ei tänä vuonna jäädytetä, koska pumpullisella autolla ajava vapaapalokuntalainen tarvitsee erillisen ammattiajoluvan, jos ajaa jäärataa jäädyttämään. Hiljaa itsekseni mietin, että saako se paloauto ajaa pumppuineen enää palopaikallekaan. Ja miten se on osannut viime ja toissavuonna sekä sitä aikaisempina vuosikymmeninä ajaa rataa jäädyttämään? Mikä ero näissä ajamisissa on? En keksinyt.

Aion suunnistaa ensi kesänä Keski- ja Etelä-Eurooppaan EU-tarkastajaksi naamioituneena ratsaamaan sikäläisiä viini- ja viljatiloja. Haluan tietää, kastellaanko siellä kesähelteellä peltoja ja tarhoja kastelukannulla vai miten ja ovatko kaikki pumppuauto- ja muut luvat vimosenpäälle kunnossa. Luultavasti ne ampuvat minua haulikolla ja saattavat osua, sillä en ole niin ketterä kintuistani ja mutkajuoksuun tottunut, kuin paikalliset EU-tarkastajat.

Kun kaikki verot ovat tapissaan, meillä on näköjään siirrytty rinnakkaiseen verotusjärjestelmään. Suoltamalla säädöksiä taataan maksujen ja sakkojen turvin tuloja ja työtä virkamiehille. Ja tämän sektorin innovointitehokkuus ja idearikkaus ovat aivan omaa luokkaansa.

Valtiomme sisälle on ruvennut syntymään automaatteja, joissa on oma sisäinen suljettu kierto. Turha luulla, että laskutettu 200 euroa kohentaa kampaamoyrittäjien oloja jotenkin. Hiljan uutisoitiin, että kampaamomaksuilla maksellaan niiden viranomaisten palkkoja ja kuluja, jotka tätä säädösautomaattia ylläpitävät ja kehittävät. Ja tuskin on tämän maan ainoa automaatti, joka toimii mainitulla mekanismilla.

Olen näköjään ymmärtänyt aivan väärin hokeman, että hyvinvointivaltio pitää säilyttää. Se tarkoittaakin, että hyvinvointivaltion rakenteet pitää säilyttää. Ja minä erehdyin uskomaan, että niitä rakenteita pitää purkaa, keventää ja toimintoja tehostaa, jotta kansalaiset voivat hyvin, eikä valtio. Joillekin tämä lause merkitsee sitä, että oma hyvinvointi sekä virka (ja kaverin myös) pitää säilyttää.

Laskutus laskutuksen vuoksi ja säännökset, joilla ei ole käytännössä mitään etua kansalaisen näkökannalta, korkeintaan haittaa, pitäisi saada jotenkin loppumaan. Tiedän, että toivoni lienee turha, siksipä kannatan julkisesti hyväksyttyä kansalaistottelemattomuutta tällaisissa tilanteissa. Yhdessä me ”ei-huomata” miten se kenttä jäätyy itsekseen yöllä luistelukuntoon jotenkin kummallisesti.

Ja luisteluratapumppuautoammattiajolupatarkastajalle annamme porukalla kunnon lumipesun. Mikäs sen tuottavampaa, kuin käräjöidä sitten näin vakavasta asiasta kuin lumipesusta vuosien ajan kaikissa oikeusasteissa (Liketä, jos tulet mukaani lumipesutalkoisiin).