TTIP tulee – oletko valmis?

EU:n ja Yhdysvaltain välinen vapaakauppasopimus tai tarkemmin sopimus transatlanttisesta kauppa- ja investoinkumppanuudesta (TTIP) on tämän vuoden kuluessa ollut otsikoissa sikäli useaan otteeseen, että asiaan vihkiytyneiden näkökulmasta julkinen keskustelu on saavuttanut kohtuullisen korkean tason. Tästä erityisen kiitoksen ansaitsevat Ylen toimittaja Jaana Kivi, professori Martti Koskenniemi, kansalaisjärjestöjen muodostama TTIP-verkosto ja esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA. Tarkastelemalla julkisessa keskustelussa esitettyjä toiveita, huolenaiheita ja odotuksia voi neuvotteluista muodostaa jo varsin kattavan kuvan etenkin, jos tarkastelua laajentaa Euroopan komission neuvottelutavoitteisiin.

Julkisen keskustelun perusteella TTIP-sopimuksessa on kyse useasta laadullisesti erilaisesta prosessista, jonka vaikutuksia voi luokitella vastaavasti erilaisiin ryhmiin. Tarkastelen lyhyesti näistä kahta. Euroopan komissio ja ETLA edustavat sellaista ryhmää, joka uskoo sopimuksen tuovan kasvua ja työpaikkoja. Sopimus lisäisi EU:n ja Yhdysvaltain välistä kauppaa purkamalla nyt voimassa olevia kaupan esteitä. Kustannussäästöt ja uusien markkinoiden avaaminen parantaisivat elinkeinoelämän mahdollisuuksia tuottaa hyvinvointia. Tästä näkökulmasta TTIP-sopimus hyödyttää kaikkia EU:n ja Yhdysvaltain kansalaisia.

Toista ryhmää voisi luonnehtia perustuslailliseksi. TTIP-sopimus loisi uutta ylikansallista oikeutta ja ehdollistaisi kansallista ja EU:n tasoista, demokraattiseen vastuunalaisuuteen pohjautuvaa sääntelyautonomiaa. Koska sopimuksella ei luotaisi uusia poliittisia instituutioita transatlanttiselle tasolle, johtaisi se demokratian heikentymiseen. Tähän ryhmään kuuluvat kansalaiset ovat huolestuneita esimerkiksi kuluttajansuojan korkeasta tasosta, ympäristönormeista tai työmarkkinalainsäädännöstä.

Sijoittajasuoja ansaitsee ehkä erityismaininnan. Siinä on kyse oikeusvarmuudesta, joka yrityksille kuuluu samalla tavalla kuin kaikille muillekin. Oikeusvarmuus vain kehystetään perustuslain ja parlamentaarisen lainsäädännön ulkopuolisen oikeusjärjestelmän vastuulle, välimiesmenettelyyn, jolta puuttuu parlamentaarinen kytkös ja korkeimman oikeuden ylivalta. Sen vuoksi sijoittajasuoja ei turvaa samaa lakia kaikille, vaan antaa erillisen lain ja erilliset tuomioistuimet yrityksille. Vastustajien mukaan tämä ei ole yhteensopiva järjestely oikeusvaltioperinteen kanssa – väite, johon on helppo yhtyä.

Vapaakaupparyhmä ja perustuslaillinen ryhmä ovat molemmat ainakin osittain oikeassa. Perustuslaillisen ryhmän argumentit ovat vahvat, koska ne perustuvat oikeushierarkkiaan: valtiosopimukset ohjaavat kansallista ja EU-tasoista lainsäädäntötyötä. Jos demokratia määritellään sellaiseksi hallinnan järjestelmäksi, jossa päätöksenteko on läpinäkyvää ja erilaisten vastuunalaisuutta ylläpitävien instituutioiden kautta kytketty edustukselliseen demokratiaan ja parlamentaariseen lainsäädäntään, näyttää TTIP-sopimus uhkaavalta. Niin sanottu demokratiavaje onkin kansainvälistä taloushallintaa koskevassa tutkijakeskustelussa yleisesti hyväksytty ongelma. TTIP-sopimus syventää ongelmaa. Pitkällä tähtäimellä on tietyin edellytyksin mahdollista, että integraatio johtaisi myös poliittisen hallinnan kehittymiseen. Tällä hetkellä sellaista ei näyttäisi olevan kehitteillä.

Vapaakaupparyhmän argumentit ovat valitettavasti heikommalla pohjalla. Ne perustuvat lontoolaisen talouspolitiikan tutkimuslaitoksen tutkimukseen siitä, millaisia kasvuvaikutuksia kaupan esteiden purkaminen synnyttäisi vuoteen 2027 mennessä. Kasvua olisi parhaimmillaan puoli prosenttia jäljellä olevan 13 vuoden kuluessa, noin. 120 miljardia euroa vuodessa EU:ssa. Tutkimus perustuu niin sanottuun yleisen tasapainon malliin, jonka oletus on tuotantovoimien täyskäyttö. Sen vuoksi malli ei edes pyri ennustamaan työllisyyden kasvua. Sen sijaan malli ennustaa väliaikaista työttömyyttä esimerkiksi metalliteollisuudessa, joka vahvistuvat kilpailun johdosta menettäisi työpaikkoja autoteollisuuden hyväksi.

Vapaakaupparyhmän ongelma näyttäisi olevan, että kasvuvaikutuksiin uskotaan liian vahvasti ilman vankkaa tutkimuksellista perustaa. Euroopan komission tilamaan ja siteeraaman tutkimuksen mukaan kasvua olisi vähän ja työpaikkoja ei lainkaan. Lisäksi malli on epäluotettava. Se tarkastelee EU:ta yhtenäisenä talousalueena, eikä huomioi jäsenmaiden välisiä eroja kilpailukyvyssä. EU ei ole yhtenäinen talousalue. Transatlanttinen kumppaanuus saattaisikin hyödyttää esimerkiksi Saksaa, jossa kustannuskilpailukyky on eurooppalaisittain korkea. Suomella ja monella muulla EU-maalla ei ole samaa etua puolellaan. Siksi TTIP-sopimuksen odotetut hyödyt todennäköisesti tulevat eri tavalla eri EU-maihin, ja joissakin maissa haitat voivat olla hyötyjä suuremmat. Suomi on yksi näistä riskiryhmän maista.

Talouskriisin ja sopeutusohjelmien seurauksena Etelä-Euroopan työmarkkinoita on kovalla kädellä uudistettu. Näiden muutosten puute Pohjolassa näkyy verrattain heikkona kilpailukykynä. Kyse ei ole kaikkia talouden sektoreita kaikissa EU-maissa koskevasta ongelmasta. Se kuitenkin asettaa samanlaisen uhkavaatimuksen jokaiselle yhtäläisesti, myös suomalaisille yrityksille ja työntekijöille: kilpaile tai kuole. TTIP-sopimus voi todennäköisesti johtaa rankkoihin uudistuksiin eivätkä mahdolliset hyödyt tule heti. Paineet työttömyysdevalvaatiolle voivat vahvistua.

…

Vapaakaupparyhmän tulisi kysyä itseltään ja muilta suomalaisilta: haluammeko todella riisua valtioilta ja kansalaisilta välineet sen turvaamiseksi, että oikeus ei muutu vahvemman oikeudeksi? Sillaanpään sanoin:

Mitä lieneekin aarteita Suomessa

Toki kallehin on vapaus

Täällä suorana seistä ja kaatua

On joka miehellä oikeus