Jokaisen yhteiskunnan täytyy tavalla tai toisella valita, kuinka paljon vapautta ja rikkautta se on valmis uhraamaan tasa-arvon edistämiseksi. Tämä vaikea valinta on Ajatuspaja Liberan Saimaa Summitin yhteydessä järjestämän Uusi vapaus vs. vanha tasa-arvo -työpajan aiheena.
Mistä vaurauden ja tasa-arvon ristiriita sitten johtuu? Asian valaisemiseksi joudutaan pohtimaan vähän tarkemmin markkinatalouden olemusta ja tasa-arvon käsitettä.
Poliittinen ja taloudellinen vapaus ovat monille päämääriä sinänsä. Mutta ne ovat tärkeitä myös siksi, että yhteiskunnallinen vapaus synnyttää taloudellista hyvinvointia. Taloudelliseen vapauteen perustuva markkinatalous on paras ihmiskunnan käytössä oleva hyvinvointia tuottava järjestelmä. Kun ihmiset saavat vapaasti käydä kauppaa ja kun ajatukset ja tavarat liikkuvat vapaasti, syntyy rikkautta. Kaikkien hyvinvoivien yhteiskuntien, kuten Suomen, menestys perustuu markkinatalouteen. Nyt rikastumassa olevien maiden, kuten Kiinan ja Intian, kehitys alkoi talouden vapauttamisesta. Toiveet maailman köyhimpien maiden saattamisesta kasvun tielle perustuvat suureksi osaksi poliittisen ja taloudellisen vapauden lisäämiseen.
Vapaus tarkoittaa oikeutta muodostaa omat päämääränsä ja tavoitella niitä. Siis kunhan kunnioittaa toisten oikeutta tehdä samoin. Yksi olennainen osa yhteiskunnallista vapautta on tasa-arvo. Kaikilla pitää olla samanlainen oikeus ajaa omia päämääriään, eikä kenenkään tavoitteilla ole etusijaa. Käytännöllisemmällä tasolla tämä tarkoittaa yhdenvertaisuutta lain edessä, yhdenvertaisia poliittisia oikeuksia, syrjinnän kieltämistä ja yhtäläistä omaisuuden suojaa.
Tällaisesta tasa-arvosta puhutaan joskus vähän epämääräisesti mahdollisuuksien tasa-arvona. Jokainen saa päättää, mikä hänelle on tärkeää ja tavoitella sitä parhaiden kykyjensä mukaan vapaaehtoisessa vaihdannassa ja yhteistyössä muiden kanssa. Juuri tämä vapaaehtoinen kanssakäyminen on se tapa, jolla vapaus tuottaa hyvinvointia. Jokainen vapaaehtoisesti tehty kauppa rikastuttaa kumpaakin osapuolta. Markkinoilla hinnat ohjaavat omista asioistaan päättäviä ihmisiä toimimaan myös muita hyödyttävällä tavalla. Tarina on kaikille tuttu.
Mahdollisuuksien tasa-arvo on siis vapauden tuottaman hyvinvoinnin keskeinen edellytys. Valinta vapauden ja tasa-arvon välillä ei siis koske tällaista tasa-arvoa. Ongelma on siinä, että samanlainen oikeus tavoitella omia päämääriään ei tietenkään takaa sitä, että lopputulos on kaikille yhtäläinen. Päinvastoin, vapaaehtoinen vaihdanta ja yhteistoiminta johtaa useimmiten varsin epätasaiseen hyvien asioiden jakaumaan ihmisten kesken. Ihmiset, jotka ottavat riskejä ja menestyvät, saavat enemmän kuin muut. Ne, jotka epäonnistuvat, saavat vähemmän. Perintötekijät ja peritty varallisuus johtavat siihen, että joillakin on paremmat edellytykset menestyä kuin toisilla.
Tässä on tasa-arvon käsitteeseen liittyvä keskeinen ongelma. Miten järjestelmä voi olla tasa-arvoinen jos lopputulos on epätasainen? Monien mielestä on väärin puhua tasa-arvosta, kun ihmisten tosiasiallinen kyky saavuttaa omat tavoitteensa on niin erilainen. Rikkaan tai lahjakkaan mahdollisuudet ovat aivan erilaiset kuin köyhän tai keskinkertaisen. Lopputulokseen liittyy myös satunnaisuutta, jolloin aivan samanlaisten ihmisten kohtalo voi olla aivan erilainen. Joillakin käy hyvä tuuri, joillakin huono.
Näiden ajatusten mukaan tasa-arvo toteutuu vain, jos paitsi säännöt, myös lopputulos on tasainen. Tätä tasa-arvokäsitystä voidaan kutsua lopputulosten tasa-arvoksi. Lopputulosten tasa-arvoa pyritään edistämään keskeisesti valtion pakkovallan avulla, esimerkiksi veroilla, tulonsiirroilla ja sääntelyllä. Tästä syntyy vapauden ja tasa-arvon välinen jännite. Lopputulosten tasa-arvon edistäminen vaatii puuttumista toisten vapauteen ja toisten suosimista toisten kustannuksella. Kaikki tämä tapahtuu jalojen tavoitteiden nimissä, mutta nämä tavoitteet tulevat ylhäältäpäin, eivätkä ihmisistä itsestään.
Lopputulosten tasa-arvon edistämisellä on myös taloudellinen hintansa. Markkinatalouden tuottama hyvinvointi perustuu nimenomaan vapaaseen vaihdantaan. Vapauden rajoittaminen tasa-arvon nimissä vähentää tätä vaihdantaa ja vääristää ihmisten kannustimia. Sääntely ja byrokratia estävät ihmisiä tekemästä kaikkia osapuolia hyödyttäviä kauppoja. Markkinat toimivat huonommin ja tuottavat vähemmän hyviä asioita ihmisille.
Hyvinvoinnin uudelleenjako johtaa siis siihen, että jaettavaa on vähemmän. Mitä tasaisempaa tulonjakoa tavoitellaan, sitä enemmän vapautta joudutaan rajoittamaan ja rikkautta uhraamaan. Jokaisen yhteiskunnan on päätettävä, kuinka millaisen valinnan tekee.
Yllä esitetty periaate on aika yleisesti hyväksytty. Mutta yksimielisyyttä ei luonnollisestikaan ole siitä, miten valinta pitäisi tehdä. Toiset ihmiset ovat valmiita tekemään suurempia uhrauksia tasa-arvon vuoksi kuin toiset. Taloustieteilijät kiistelevät myös siitä, millainen tämä valintatilanne on. Siis siitä, kuinka suuria uhrauksia tasa-arvon edistäminen vaatii.
Juuri näistä asioista on tarkoitus keskustella Liberan työpajassa. Miten valinta vapauden ja tasa-arvon välillä pitäisi tehdä ? Onko Suomen valinta tällä hetkellä oikea, vai onko tasa-arvon vuoksi tehty liikaa uhrauksia? Millaisia valintoja kehittyvissä maissa pitäisi tehdä, että köyhyyttä voitaisiin merkittävästi vähentää?
Keskustelijoina ovat kansanedustajat Pekka Haavisto (vihr.) ja Elina Lepomäki (kok.), taloustieteen professori Hannu Vartiainen (HY), sekä hallituksen puheenjohtaja Jarkko Wuorinen.
Tilaisuus järjestetään keskiviikkona 29.7.2015 klo 17.00 – 18.30 Savonlinnan Panimoravintola Huvilassa. Tilaisuudessa tarjoilla juotavaa ja pikkusuolaista 16.30 alkaen. Tilaisuuteen voit ilmoittautua täältä.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Heikki Pursiainen
Hallituksen jäsen
Heikki Pursiainen on ekonomisti, valtiotieteiden tohtori ja palkittu kirjailija. Hän on tehnyt merkittävän uran tutkijana, ajatuspajahenkilönä, mediayrittäjä- journalistina, ja toimii nyt Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluiden päällikkönä. Pursiaisen väitöskirja käsitteli taloustieteen matemaattisia menetelmiä virallisten tilastojen laadinnassa.
19 kommenttia artikkeliin Vapaus, rikkaus ja tasa-arvo
”Yllä esitetty periaate on aika yleisesti hyväksytty.” Ei ole.
Mitäs jos Pursiainen lukisi ihan alkuun moraalifilosofian perusteita, uusinta tutkimusta tuloerojen (”lopputulosten tasa-arvon” puutteen) yhteiskunnallista vaikutuksista, ja tekisi vaikka itse vaihteeksi originaalia, vertaisarvioiduksi tarkoitettua tutkimusta? Alkaa puuduttaa tämä econ101-toisto, jossa taloustieteen perusasioita joko vääristellään tai esitetään tarkoitushakuisen pintapuolisesti.
Linkkaa Rea ihmeessä tähän uusia hyviä tutkimuksia tuloerojen yhteiskunnallisista vaikutuksista. Olisi kiva tutustua.
Miksi Pursiaisen tai kenenkään muunkaan pitäisi lukea moraalifilosofian perusteita?
suosittelen Reallekin muuten näitä moraalifilosofian perusteita. teoksessaan a theory of justice john rawls hylkää moraalisen oikeudenmukaisuuden, ja toteaa että sillä voi olla tulonjaollisen oikeudenmukaisuuden valossa vain johdannainen rooli.
asiaa voi kärjistämättä valottaa näin: koska siellä tietämättömyyden verhon takana ei voida tietää etukäteen, synnytäänkö ahkeriksi vai laiskoiksi, niin tulonjaollisen oikeudenmukaisuuden kehikossa käsitettä moraalisesta oikeudenmukaisuudesta ei voida soveltaa perusteena tähän. näin rawlsin teoriassa kukaan ei ole itse vastuussa omasta laiskuudestaan tai ahkeruudestaan (koska nämä ovat ’natural endowmenteja’, joten ihminen joko syntyy sellaiseksi että hän on alttiimpi tekemään enemmän töitä ja ansaitsemaan enemmän rahaa, jolloin häntä kuuluu verottaa enemmän, tai sitten päinvastoin).
jotta rawlsin ei tarvitsisi teoriassaan sotkeutua moraalifilosofiaan, niin hän pysyy poliittisen filosofian laarissa ja lässyttää jotain ”legitiimeistä odotuksista” (legitimate expectations). hän korostaa, että nämä nimenomaan EIVÄT ole palkkioita moraalisesti mieluisasta toiminnasta. tätä legitiimien odotusten ajatusta voi valottaa ajattelemalla sen olevan enemmänkin esimerkiksi suoja huonoa tuuria kohtaan.
kun tuukka saarimaa tuossa pyysi hyviä tutkimuksia tuloerojen yhteiskunnallisista vaikutuksista, niin minä vuorostani lukisin hyvin mielelläni niitä moraalifilosofisia perusteoksia aiheesta. rawls tosiaan soveltuu tähän vähän huonosti. keksin kyllä lonkalta moraalifilosofeja aristoteleesta eteenpäin, jotka eivät pidä tätä tulonjakotouhua kovin fiksuna.
Ilmeisesti Rea arvelet moraalifilosofialla olevan jotain annettavaa tähän keskusteluun. Olisi hyvä, että kertoisit niistä keskeisistä moraalifilosofian tuloksista, jotka ovat keskustelun kannalta olennaisia sen sijaan, että kehotat Pursiaista lukemaan moraalifilosofiaa.
kokeile kantin groundwork of the metaphysics of moralsia, tai robert nozickin näkökulmaa tähän (anarchy, state, and utopia) jos haluat päätyä kauemmas moraalista ja lähemmäs poliittista filosofiaa.
huomattavasti vaikeampaa on kuvitella moraalifilosofista teosta, joka perustelisi, miksi vaikka yhdeltä henkilöltä voi ottaa pois jotain ihan vaan siksi, että voisi antaa sen toiselle henkilölle. mutta epäilen, että Rea palaa vielä tälle palstalle keksimään meille luettavaa syksyksi. tähän on varmasti jonkin ranskalainen ratkaisu olemassa.
Asian monimutkaisuus paljastuisi, jos tarkasteltaisiin sitä toiselta kannalta. Valintaa ei välttämättä tehdäkään vapauden ja tasa-arvon välilllä vaan kummankin käsitteen sisällä. Vapaushan ei ole vain vapautta jostakin, vaan myös vapautta johonkin. Nämä ovat vapausmitalin kaksi puolta. Tasa-arvo taas on vain käsite, mutta sitä ei voida toteuttaa elävässä elämässä eikä soveltaa käytäntöön, koska kaikki eivät voi olla valinnan kohteena, eivät edes halukkaat. Eivät myöskään kaikki voi olla vapauttamisen kohteena.
Vapaus on absoluuttista, paitsi maailmassa, jossa valtion lukuun varastamisesta on tullut hyve.
”Taloustieteilijät kiistelevät myös siitä, millainen tämä valintatilanne on. Siis siitä, kuinka suuria uhrauksia tasa-arvon edistäminen vaatii.”
Ongelma ei ole tasa-arvopyrkimyksissä vaan yksiulotteisessa ajattelussa ja opportunistisessa asenteessa.
Ensisijainen tavoite tulisi olla se, että maksimoidaan jokaisen kansalaisen hyvinvointia ja toimintakykyä arjessa. Sen päälle voidaan sitten kehittää niin vapaata markkinataloutta kuin fanaattisimmat tahtovat. Minun puolestani Vapaiden markkinoiden alueella kaikki keinot ovat sallittuja – turha rajoittaa, sehän vain maksaa rahaa ja rajoittaa vapautta. Tällä temmellyskentällä hoidatte sitten bisneksenne niin kuin haluatte, mutta siivoatte myös jälkenne omalla kustannuksellanne alusta loppuun asti. Toistaiseksi se ei ole onnistunut.
Itse en ole kiinnostuntu rahasta, kilpailemisesta, harmaasta alueesta ja toisten kampittamisesta. Mieluummin teen avoimesti yhteistyötä jokaisen kanssa yhteisen hyvän eteen.
Itse vaatisinkin tälle – mahdollisesti enemmistöllemme – oman työmarkkina-alueen ja yhteiskunnan perustarpeiden markkinat sen hallintaan.
Yhteiskunnan suurimmat ongelmat aiheutuvat opportunisteista, jotka hyväksikäyttävät yhteiskuntajärjestelmän virhetiloja. Heille Vapaus on vapautta hyödyntää omaksi eduksi yhteiskuntajärjestelmään syntyneitä aukkoja ja vapautta vaikuttaa päättäjiin sopivien aukkojen synnyttämiseksi.
Opportunistit käyttävät vapauttaa oman edun tavoitteluun ja samalla tuhoavat yhteiskuntaa sisältäpäin, synnyttävät epäluottamista ja vihaa ihmisten välille. Vain ja ainoastaan siksi, että vapaassa markkinataloudessa rahaorientoituneiden ihmisten, yritysten ja muiden toimijoiden ainoa tarkoitus on tuottaa lisää rahaa itselle. Keinoista välittämättä. Oman edun tavoittelua muun yhteiskunnan kustannuksella.
Lojaalius, Oikeus ja Velvollisuus.
Suomessa on mahdollisesti noin miljoona ihmistä, jotka elävät alle kohtuullisen toimeentulotason. Näistä ehkäpä puolet on leipäjonojen ja toimeentuloluukun asiakkaita joilta puuttuu kohtuullisen arjen perusedellytykset – ja tulevaisuus näyttää heille yhtä synkältä. Lapsiperheissä lapset suurella todennäköisyydellä perivät vanhempiensa kohtalon.
Jos itselläni olisi lapset elätettävänä ja olisin leipäjonojen ja toimeentuloluukun vakioasiakas, kysyisin itseltäni, että kenelle minun kuuluu olla lojaali.
Olisinko lojaali Yhteiskunnalle, jossa opportunistit hyväksikäyttävät saamattomien päättäjien hyväksyvän katseen alla heikossa asemassa olevaa ihmistä ja perhettä omien taloudellisten voittojen saavuttamiseen?
Vai olisinko lojaali perheellieni ja läheisilleni ja tekisin kaikkeni, jotta saisin itselleni ja perheelleni riittävät hyvän elämän edellytkset?
Käytännössä tämä väistämättä tarkoittaisi sitä, että ottaisin oikeuden omiin käsiini ja tekisin sen mitä täytyy. Keinoista välittämättä.
Ihmettelen, että meidän leipäjonojen ja toimeentuloluukun ihmiset vielä sietävät järjestelmän – osittain – tahallista epäonnistumista hyvinvointipalvelujen turvaamisessa jokaiselle kansalaiselle.
Myös niille, joiden ”kilpailukyky” ei ole vapaiden markkinoiden fanatikkojen mielestä riittävän hyvä.
Mielestäni ihmisellä on Oikeus ja Velvollisuus olla Lojaali perhettään ja lähimmäisiään kohtaan.
Mielenkiinnolla odotan sitä hetkeä, kun asia valkenee myös niille 500 000 suomalaiselle, joita tämä asia koskee.
Heikki: ”Hyvinvoinnin uudelleenjako johtaa siis siihen, että jaettavaa on vähemmän. Mitä tasaisempaa tulonjakoa tavoitellaan, sitä enemmän vapautta joudutaan rajoittamaan ja rikkautta uhraamaan.”
Fakta on se, että pienet tuloerot lisäävät kokonaiskulutusta yhteiskunnasa ja siten myös monipuolistaa elinkeinotoiminnan mahdollisuuksia ja tarvetta. Pienet tuloerot yhteiskunnassa edesauttaa luottamuksen vahvistumista ja yhteistyön mahdollisuuksia ihmisten välillä. Suurista tuloeroista ei ole hyötyä yhteiskunnalle, ainoastaan haittaa.
”Taloustieteilijät kiistelevät myös siitä, millainen tämä valintatilanne on. Siis siitä, kuinka suuria uhrauksia tasa-arvon edistäminen vaatii.”
Tasa-arvo toteutuu kun ihmistä ei uhrata järjestelmään ja toisten ihmisten ja yritysten raaka-aineeksi. Se mikä maksaa on tasa-arvon uhraaminen vapaiden markkinoiden temmellyskentälle. Siinä lähtee sekä rahat että henki.
”Miten valinta vapauden ja tasa-arvon välillä pitäisi tehdä? ”
Taataan aidosti riittävä hyvinvointi jokaiselle kansalaiselle, jokaiselle päivälle. Tarkoittaa, että jokaiselle on vapaus toimia Omien parhaiden arvojensa ja asenteidensa mukaisella tavalla. Huomattavaa on, että todennäköisesti suurin osa ihmisitä asettaa ympäristön, läheisten ja oman hyvinvoinnin rahan ansaitsemista tärkemälle sijalle. Rahaorientoitunut ja ihmisten väliseen kilpailuasetelmaan fiksoitunut elämäntapa on vain yksi tapa elää omaa elämää.
Sitä ei pidä tyrkyttää jokaielle ihimiselle ainoana oikeana elämäntapana.
Kestävämpi, älykkäämpi, järkevämpi ja viisaampi elämätapa jättää rahan haalimisen ja vallan kartuttamisen sivuun ja keskittyy hyvän elämän kannalta oleellisempiin asioihin samalla kun pyrkii kaikkien ihmisten väliseen yhdenvertaiseen yhteiseloon. Nyt olemme h..tin kaukan siitä tilanteesta. Ja sen seuraukset näkyvät karulla tavalla.
”Onko Suomen valinta tällä hetkellä oikea, vai onko tasa-arvon vuoksi tehty liikaa uhrauksia? ”
Miten tasa-arvon eteen voisi tehdän liikaa uhrauksia? Tasa-arvo on lähtökohta ja päämäärä, siitä lähdetään ja siihen pyritään.
Yhtä hyvin voisi kysyä – ja yhtä väärin – että, joko siellä leipäjonoissa olevat ihmiset ovat antaneet riittävästi tai peräti liiaksi erivapauksia yhteiskuntaa kuppaaville opportunisteille? Pitäisiköhän jo mahdollisesti tarttua kättäpidempään ja saattohoitaa kuppaajat takaisin ruotuun.
Tosiasia on se, että yhteiskunnassa ensimmäinen ja suurin ongelma joka on hoidettava kuntoon – jatkuvasti uudelleen ja uudelleen – on epätasa-arvo ihmisten välillä, hyvinvointikuilut ja hyvinvoinnin katvealueet.
Yhteiskunta toimiii parhaalla mahdollisella tavalla silloin kun jokainen yhteiskunnan jäsen pääsee osallistumaan oman työkykynsä puitteisa oman arvomaailmansa ja asenteensa mukaisella tavalla. Niiden opporunistien kohdalla sitten joudutaan rajoittamaan heidän ylisuureksi kasvanutta ”vapautta” haalia itselle enemmän kuin on yhteiskunnan kannalta älykästä, järkevää ja viisasta.
”Millaisia valintoja kehittyvissä maissa pitäisi tehdä, että köyhyyttä voitaisiin merkittävästi vähentää?”
Hei, se ratkaisu ei ole biseneksen nimissä näiden maiden riistäminen. (Sitähän sä ajattelit)
Parasta olisi luoda globaali verotus, jolla maailman laajuisesti verotetaan tasapuolisesti kaikista suurimmat tulot ja omaisuudet esimerkiksi 20%, kerätyt verot ohjataan kehittyvien maiden talouden pystyyn nostamiseen. Yksikään ”kehittyvnyt” maa ei ole oikeutettu ottamaan siivua tästä kakusta.
Ai niin, sehän tietysti luo lisää kilpailua vapaaseen markkinatalouteen – ja emmenhän me oikesti halua kilpailua niille markkinoille. jossa me jo itse olemme kilpailemassa etulyöntiasemassa.
Mieluummin ottaisimme Monopoliaseman ja jättäisimme ne kehittyvät maat odottamaan sitä hetkeä että ne voidaan vallata itselle – no, eihän tämä ihan vapaaseen markkinatalouteen kuulu, mutta silti…
Hiukan on ristiriitaisia nuo vapaiden markkinoiden toiveet ja vaatimukset.
”Hiukan on ristiriitaisia nuo vapaiden markkinoiden toiveet ja vaatimukset.”
Ei ole ristiriitaa. Jos sinä et halua kilpailua markkinatalouteen ja uskot sosialismin, oligopolien ja monopolien kaikkivoipaisuuteen, niin älä sotke omia tavoitteitasi vapaiden markkinoiden tavoitteisiin.
Patamusta: ”… ja uskot sosialismin, oligopolien ja monopolien kaikkivoipaisuuteen”. Patamustalla on patamusta mielikuvitus – en ole sosialismin, oligopolien tai monopolien kannattaja. Vähänpä sait irti pitkästä tekstistäni, ja sekin vähä oli väärin ymmärrettyä. Tyypillistä. Olisiko seuraavana kommenttinasi vaikkapa Kateus? Älä edes yritä sitä, ei osu.
Paljon tekstiä, vähän asiaa.
”Miten tasa-arvon eteen voisi tehdän liikaa uhrauksia? Tasa-arvo on lähtökohta ja päämäärä, siitä lähdetään ja siihen pyritään.”
Millainen tasa-arvo? Jos se loukkaa ihmisen oikeutta päättää omista asioistaan, niin se ei milloinkaan saa olla päämäärä.
Patamusta ”Millainen tasa-arvo? Jos se loukkaa ihmisen oikeutta päättää omista asioistaan, niin se ei milloinkaan saa olla päämäärä.”
Osaisitko ehkä tarkentaa tuota kommenttiasi, nyt siihen ei voi ottaa kantaa.
Tarkoitatko ehkä, että poliisi ei saa rajoittaa oikeuttasi ajaa ylinopeutta jos niin tahdot tai että valtio ei saa verottaa suuremmista ansiotuloista enemmän kuin pienistä?
Uskoisin, että on väistämättä niin, että koska haluamme säilyttää yhteiskuntarauhan ja haluamme pysyä kehityksen kärjessä ja haluamme parantaa kilpailukykyämme, joudumme tarjomaan erityistä tukea ja huomiota sellaisille ihmisille ja perheille, jotka eivät vapaassa kilpailutilanteessa pärjää. Tämä maksaa rahaa ja se maksaa rajoituksia niille, jotka haluaisivat sanoutua irti yhteisvastuusta.
Viisain, tehokkain ja edullisin tapa on nostaa ihmiset kerralla ja mahdollisimman nopeasti ylös suosta niin, että he pääsevät osallistumaan omalla panoksellaan.
Oletko sinä Patamusta ehkä juuri sellainen tapaus, että haluat imuroida yhteiskunnasta kaiken hyvän itsellesi ja irtisanoudut ”heikompien” tukemisesta – vaikka se olisi kaikkien yhteisen edun mukaista? Toivottavasti et.
”Vai olisinko lojaali perheellieni ja läheisilleni ja tekisin kaikkeni, jotta saisin itselleni ja perheelleni riittävät hyvän elämän edellytkset?
Käytännössä tämä väistämättä tarkoittaisi sitä, että ottaisin oikeuden omiin käsiini ja tekisin sen mitä täytyy. Keinoista välittämättä.”
Tuohan toteutettiin onnistuneesti jo edesmenneessä neuvostoliitossa. Oikeus otettiin omiin käsiin ja tuloshan on tiedossa.
Onko se naapurin vika, jos minulla ja perheelläni ei ole riittäviä elämän edellytyksiä? Oikeuttaako se ottamaan oikeuden omiin käsiin ja riistämään naapurilta ja hänen perheeltään elämän edellytyksiä? Sehän tarkoittaa myös sitä, että huonommin menestyvä toinen naapuri saisi tulla ja viedä minulta ja perheeltäni omaan käyttöönsä tavaroita. Miksi kukaan enää yrittäisi parantaa omia elämän edellytyksiä, kun naapuri voisi ne heti viedä omaan käyttöönsä?
Jos naapurini on onnistunut parantamaan elämänsä edellytyksiä, niin miksei se voisi onnistua myös minulta?
Kuhnuri: ”Tuohan toteutettiin onnistuneesti jo edesmenneessä neuvostoliitossa. Oikeus otettiin omiin käsiin ja tuloshan on tiedossa.” Kovin on pakkomielteistä ajattelua täällä Liberan sivuilla, kun joka kommentissa on viittaus sosialismiin tai Neuvostoliittoon. Pienenä vinkkinä, että maailma Ei ole mustavalkoinen eikä vaihtoehdot ole joko sosialismi / kommunismi tai täydellisen vapaa markkinatalous / rajoittamaton kapitalismi.
”Onko se naapurin vika, jos minulla ja perheelläni ei ole riittäviä elämän edellytyksiä? Oikeuttaako se ottamaan oikeuden omiin käsiin ja riistämään naapurilta ja hänen perheeltään elämän edellytyksiä?…”
Pointti on se, että mikäli Me Kaikki toimimme enemmän yhteisen hyvän eteen ja ne järjestelmää kuppaavat opportunistit jättäisivät sen oman edun tavoittelun vähemmälle, niin tässä maassa hyvinvointia riittäisi aivan jokaiselle ja aivan riittävästi.
Muutama mätä omena riittää siihen, että rikotaan yhteisesti toteutettu hyvinvointivaltio, jossa jokaisella on niin hyvä elää että Ei Tarvitse ottaa oikeutta omiin käsiin. Se on kaikkien etu, myös sen kuppaavan lumeyrittäjän etu.
Hyvää ja oikeaa yrittäjyyttä on yrittää reilusti ja yhteistä hyvää kunnioittaen – ja käytännössä tarkoittaa myös silloin sitä, että ei käytä järjestelmää omaksi hyväksi ja toisten kustannuksella. Tai yhtä hyvin, järkevä ja viisas ihminen ei välttele veroja itsetarkoituksellisesti – verojen tarkoitus on pitää hyvinvointiyhteiskunta hyvin voivana.
Ja kyllä, olen sitä mieltä, että jos henkilöllä ei ole lapsilleen antaa riittäviä hyvän arjen edellytyksiä niin sitten tämän henkilön velvollisuus on vaatia niitä yhteiskunnalta. Henkilön on tietysti itse tehtävä ensin kaikki lain puitteissa salittu ja voimavarojen rajoissa oleva parantaakseen tilannettaan. Jos tämä ei riittä niin sitten henkilön on otettava omalla vastuulla sieltä missä menetys ei ole haitaksi. Mielestäni tämä on täysin selvää.
Sanon siis, että jos muuta mahdollisuutta ei ole niin henkilön velvollisuus on ottaa oikeus omiin käsiin saadakseen sen mitä tarvitsee välttämättömään tarpeeseen. Opportunisti taas ottaa kaiken minkä irti saa, keinoista välittämättä ja haaliakseen itselleen enemmän kuin on tarpeen – ja toisten kustannuksella. Nämä opportunistit ovat niitä, jotka kaivavat maata niiden ihmisten jalkojen alta, jotka eivät ole kiinnostuneita osallistumaan järjettömään kilpailuun.
”Jos naapurini on onnistunut parantamaan elämänsä edellytyksiä, niin miksei se voisi onnistua myös minulta?”
Jos kysyt tuota viattoman tosissasi niin sinulta puuttuu riittävä tieto ja ymmärrys siitä minkälaista arkea heikoimmassa asemassa olevat elävät Suomessa. Täällä Ei ole mahdollisuuksen tasa-arvoa – tilanne on kaukana siitä. Ja kuitenkin, jos jokaiselle ei taata tässä maassa riittävää hyvinvointia, joka takaa yksilölle ja perheelle hyvän arjen niin tilanne kärjistyy aivan varmasti jossain vaiheessa väkivaltaisuudeksi.
Kaikenlainen epätasa-arvoinen kohtelu yhteisön sisällä aiheuttaa vastareaktion ja vastareaktio on sitä voimakkaampi mitä vähemmän ihmisillä on menetettävää. Siksi väkivaltaisuuksien ennaltaehkäisyn kannalta on parempi luoda etukäteen jokaiselle se riittävä elämänlaatu arkeen ja jokaiselle päivälle.
”Ja kyllä, olen sitä mieltä, että jos henkilöllä ei ole lapsilleen antaa riittäviä hyvän arjen edellytyksiä niin sitten tämän henkilön velvollisuus on vaatia niitä yhteiskunnalta”.
Mikähän on ”riittävän hyvä arjen edellytys”? Riittääkö ruoka, vaatteet ja asunto?
Pitääkö vaatteiden olla viimeisintä huutoa, pitääkö kännykän pystyä vaihtamaan aina kun ilmestyy uusi malli?
”Jos naapurini on onnistunut parantamaan elämänsä edellytyksiä, niin miksei se voisi onnistua myös minulta?”
Jos kysyt tuota viattoman tosissasi niin sinulta puuttuu riittävä tieto ja ymmärrys siitä minkälaista arkea heikoimmassa asemassa olevat elävät Suomessa.”
Olen itse pienipalkkainen, mutta lapset kulkevat ehjissä ja puhtaissa vaatteissa. Asuntomme on lämmin, vesi ja sähkö tulee. Ruoka on itse tehtyä. Mielestäni elämässämme on riittävästi arjen laatua.
Työttömyysjaksot ovat minulle ja puolisolle tuttuja. Emme halua elää yhteiskunnan ”elätteinä”.
”Henkilön on tietysti itse tehtävä ensin kaikki lain puitteissa salittu ja voimavarojen rajoissa oleva parantaakseen tilannettaan.”
Tein työtä, jossa työmatka yhteen suuntaa oli 120 km, koska tiesin löytäväni töitä lähempää. Työttömyyskorvauksella olisin tienannut tuon ajan paremmin, mutta se oli sijoitus tulevaisuuteen. Nykyinen tukijärjestelmä kannustaa joutenoloon ennemmin kuin työntekoon. Tiedät ihmisiä, jotka ensin katsovat millaista asuntotukea on mahdollisuus saada mihinkäkin asuntoon ja sitten etsivät sellaisen asunnon, johon saavat eniten tukea.
Kansalaispalkka olisi paras järjestelmä, jos sen päälle ei tulisi muita tukia lainkaan. Kansalaispalkan täytyisi olla kuitenkin riittävän malata, että työntekeminen olisi aina kannattavaa.
”… kuppaavan lumeyrittäjän”. Tuo on uusi termi, mitä tuolla tarkoitat?
Kuhnuri: ”Mikähän on “riittävän hyvä arjen edellytys”? Riittääkö ruoka, vaatteet ja asunto? Pitääkö vaatteiden olla viimeisintä huutoa, pitääkö kännykän pystyä vaihtamaan aina kun ilmestyy uusi malli?”
Pienituloisin / heikoimmassa asemassa olevalla 20%:lla eliajanodote taitaa olla n. 12 vuotta lyhyempi kuin hyvin toimeentulevilla – syynä on mm. toimeentuloon, terveydenhoitoon ja ravintoon liittyvät ongelmat. Lapset näissä perheissä väistämättä ovat erittäin epäedullisessa asemassa ja kouluttautuminen, kehittävät harrastukset jäävät pois – syrjäytyminen alkaa siitä. Tämä tarkoituksellisesti luotu epätasa-arvoinen lähtökohta tuottaa järjettömän kallista hyvinvointivelkaa koko yhteiskunnan harteille – ja tätä velkaa ei koskaan makseta pois. Velka kumuloituu siinä tahdissa missä syrjäytyvien ja radikalisoituvien ihmisten määrä kasvaa.
”…emme halua elää yhteiskunnan “elätteinä”.
Onneksi olkoon, teillä menee riittävän hyvin. Ette kuulu riskiryhmään. Uskotko muuten, että joku oikeasti haluaisi nimen omaan elää toisten elätettävänä jos vaihtoehto olisi että voi ansaita itse oman elantonsa tekemällä mielekästä työtä?
Oletko sitä mieltä, että joidenkin ihmisten mielestä toimettomuus yhdistettynä jatkuvaan kerjäämiseen toimeentuloluukulla, leipäjonoissa, julkisen terveydenhoidon ja työnvälityspalveluiden jonoissa on mielekästä ajan käyttöä?
Luuletko, että ihmiset valitsisivat tuon polun ennemmin kuin sen, että mielekkäällä työllä ansaitsee kohtuullisen toimeentulon itselle ja perheelle? Vaikka sen tason mihin sinä ja perheesi olette tyytyväisiä.
” Nykyinen tukijärjestelmä kannustaa joutenoloon ennemmin kuin työntekoon…”
Aivan, tukijärjestelmän ei pidä kannustaa joutenoloon.
Vaihtoehto ei kuitenkaan ole se, että tarjotaan ei-mielekästä pakkotyötä ilmaiseksi tehtäväksi – muuten menettää perusturvansa.
”Tiedät ihmisiä, jotka ensin katsovat millaista asuntotukea on mahdollisuus saada mihinkäkin asuntoon ja sitten etsivät sellaisen asunnon, johon saavat eniten tukea.”
Laskeppa huviksesi kuinka paljon näistä asumistukea / toimeentulotukea / kotihoidontukea / vammaistukea / jne. itselleen optimoivista ihmisistä aihetuu ”ylimääräistä” kustannustaakkaa yhteiskunnalle. Ja vertaa sitä niihin opportunistisiin kuppaaviin lumeyrittäjiin, jotka yrittäjyyden tai vaikkapa aatteellisen yhdistystoiminnan varjolla ryöstävät yhteiskunnalta rahaa.
Kun lasket syntyviä kustannuksia huomioi myös se, että ne vähävaraiset ihmiset jotka optimoimalla tulonsiirtoja saavat itselleen ehkäpä 100 euroa lisää kuukaudessa käyttörahaa ja he käyttävät rahan välittömästi lähiyhteisössä perustarpeisiin. Raha menee välittömästi kiertoon. Tutkimusten mukaan tältä ihmisryhmältä puuttuu pahimillaan jopa 40% lisätuloja kuukaudessa, jotta he voisivat elää kohtuullisen toimeentulonrajamailla. ”Optimoitu” raha tulee tarpeeseen.
”… kuppaavan lumeyrittäjän”. Tuo on uusi termi, mitä tuolla tarkoitat?”
Kuppaava lumeyrittäjä voisi olla vaikkapa yrittäjä, joka pyörittää yritystoimintaa käyttämällä hyväksi jatkuvasti uusittavia määräaikaisia työsuhteita, nollatyösopimuksia, etsii porsaanreikiä joilla veronmaksua voi välttää, jättää maksamatta laskuja toisille yrittäjille, jättää maksamatta palkkoja työntekijöille, käyttää veroparatiiseja hyödyksi tai lähtee veroja pakoon esim. Porttugaliin.
Uusien työllistämis/aktivointikokeilujen puitteissa on toimittu mm. niin, että yritys ottaa lähes ilmaisena työvoimana heikossa asemassa olevia kuntouttavaan työtoimintaan, työkokeiluun jne. ja yritys saa siitä rahaa ja samalla teettää näillä ihmisillä sellaisia tehtäviä, joilla häiritään rehellisten yrittäjien – ts. kilpailijoiden – toimintaa. Ei järjen häivääkään koko touhussa. Ja tämä kyllä on selvää myös niille kuppaaville lumeyrittäjillekin, se nyt ei vaan heitä kiinnosta että muut kärsivät heidän välistä vedoistaan.
Noin ja portugalikortti tuli heitettyä, olisiko pakassa natsikorttia?
Natsit ei mielestäni liity käsillä olevaan keskusteluun. Verojen pakoilu ja verojen välttely liittyy.
Onko sinulla mitään järkevää kommenttia tarjolla? Omissa viesteissäni on varmasti kymmeniä kohtia, joita voisit yrittää kumota tai kritisoida tai tarjota parempaa näkökulmaa tilalle. Eikö löydy?