Helsingin sanomissa oli tänään sosiologi Ossi Rahkosen pitkä haastattelu. Rahkonen sanoi paljon kiinnostavia asioita esimerkiksi köyhyyden ja terveyden yhteydestä. Yhteys ei ole aivan niin suoraviivainen kuin lehtijutusta voisi päätellä, kuten voi havaita vaikka täältä ja täältä. Aihe ansaitsee oman kirjoituksensa.
Haluan sen sijaan kiinnittää huomiota yhteen asiaan Rahkosen haastattelussa. Sosiologi kertoo, että usein köyhät tekevät (hänen mielestään) huonoja valintoja. Ihmiset eivät esimerkiksi syö terveellisesti, vaikka terveellinen ruoka olisi edullista. Seuraavaksi suora lainaus jutusta:
Rahkonen uskoo, etteivät elintavat oikeastaan edes ole ihmisen oma valinta.
”Ympäristö tuo ne. Alemmissa ryhmissä ympäristön paine panee esimerkiksi juomaan.”
Siinä se on. Köyhät, tai sosiologin ilmaisua käyttääkseni ”alemmat ryhmät” eivät itse tee elämänvalintojaan. ”Ympäristö” tekee ne heidän puolestaan.
Synkeä ajatus
Ajatus on todella synkeä. Koko liberaali yhteiskuntajärjestys rakentuu sille, että ihmiset osaavat tehdä valintoja. Kansanvaltaisen poliittisen järjestelmän keskeinen taustaolettamus on, että jokainen kansalainen kykenee järkeviin valintoihin sekä äänestyskopissa että tarvittaessa myös luottamustehtävissä.
Lainsäädännön lähtökohta on se, että ihmiset ovat vastuussa teoistaan. Perustuslailliset oikeudet kuten sopimusvapaus nojaavat samaan periaatteeseen. Koko systeemi on rakennettu sen varaan, että kansalainen kykenee tekemään omaa elämäänsä ja ympäröivää yhteiskuntaa koskevia valintoja ja hän on vastuussa niistä.
Erityisen tärkeä olettamus on, että myös köyhät tai ”alemmat” ryhmät kykenevät järkeviin valintoihin. Tämä on varsin uusi ajatus. Vielä parisataa vuotta sitten monet uskoivat, että vain riittävän rikkaat ja hyvinkoulutetut pystyvät osallistumaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Uskon itse, että demokratian laajeneminen on osoittanut tämän ajatuksen läpikotaisin vääräksi. Duunari pystyy ottamaan vastuun omasta elämästään ja osallistumaan täysipainoisesti yhteiskuntaelämään ihan siinä missä professorikin.
Mutta Rahkonen ja hänen monet aatetoverinsa nakertavat tätä perusolettamusta. Kiistämällä, että köyhät ovat vastuussa valinnoistaan, tai jopa että nämä edes valitsevat, he ovat palauttamassa ”alempia luokkia” osallistujista takaisin politiikan kohteiksi.
Ennen kuin joku kiihtyy, haluan sanoa että en tarkoita etteivätkö ihmiset joskus tarvitsisi apua. Mutta avun lähtökohtana pitää aina olla ihmisen omien valintojen mahdollistaminen, ei niiden tekeminen hänen puolestaan. Tähän kuuluu olennaisena osana autettavan vastuu omista valinnoistaan.
En myöskään oleta, että kaikki ihmiset ovat rationaalisia laskukoneita. Ihan tavallinen kyky tehdä yleensä fiksuja päätöksiä riittää. On tietysti ihmisiä, jotka eivät riippuvuuden tai sairauden vuoksi kykene valitsemaan. Mutta bussikuskien pitäminen Rahkosen tapaan syyntakeettomina omaan tupakointiinsa on aivan käsittämätöntä.
Itse nousin köyhyydestä
Rahkosen ajattelutapa on myös ristiriitainen. Ensiksikin, ongelma koskee hänen mielestään selvästi vain tiettyjä köyhiä. Erityisesti se ei koske hänen omaa perhettään. Jutussa nimittäin kerrotaan, miten Rahkonen ja hänen veljensä ovat nousseet köyhistä perheoloista yhteiskunnan huipulle professoreiksi äitinsä patistuksen ja omien valintojensa ansiosta.
”Tein kouluaikana välillä hanttihommia ja huomasin, että koulussa oli kivempaa kuin töissä”, Rahkonen toteaa. Ainakin tästä välittyy kuva, että valinnan koulun ja hanttihommien välillä teki Rahkonen itse, eikä ”ympäristö”.
Muut köyhät ympäristö siis pakottaa juomaan, mutta köyhä nuori Rahkonen itse havaitsee pienen kokeilun perusteella, että kouluttautuminen pois köyhyydestä kannattaa. Itsetutkiskelu, jonka pitäisi olla yhteiskunnallisen tutkimustyön ensiaskel, on jäänyt Rahkoselta kesken.
Rikkaat köyhiä neuvomassa
Rahkonen korostaa, miten ärsyttävää on, kun rikkaat neuvovat köyhiä. ”Ylhäältä on helppo neuvoa, jos on saanut kaiken”, hän toteaa. Toisaalla haastattelussa hän kuitenkin pitää kansanterveystyön merkkipaaluna Pekka Puskan Pohjois-Karjala -projektia.
Projektin ajatushan oli, että hyvintoimeentulevat, elämältä kaiken saaneet nuoret lääkärit kiersivät kertomassa Pohjois-Karjalan köyhille miten näiden pitää elää. En tiedä kuinka ärsyttävää tämä on Rahkosen mielestä.
Rahkonen sanoo kyllä, ettei valistus toimi. Hänen mielestään verotus on parempi keino vaikuttaa köyhien valintoihin. Mutta on omituista että rikkaammat eivät saa neuvoa köyhiä, mutta on ihan ok, kun samat tyypit yrittävöt verotuksella pakottaa käyttäytymään ”oikein”.
Jos on sitä mieltä, kuten Rahkonen, että köyhät tarvitsevat apua valintojen tekemisessä, on jokseenkin selvää että neuvot, käskyt ja verot tulevat ihmisiltä, joilla menee paremmin. Siis esimerkiksi Rahkoselta itseltään, Pekka Puskalta tai poliitikoilta. Epäilemättä heidänkin neuvonsa ja vero-ohjauksensa saattavat ärsyttää joitakuita ”alemman” luokan edustajia.
Kannustinongelmia
Rahkosen suhtautuminen kannustimiin on myös ristiriitaista. Hän on sitä mieltä, että alkoholin verotusta pitäisi kiristää. Samoin ”sokeri- ja suolaverolla voisi helposti vaikuttaa ihmisten terveyteen. Terveellisiä asioita, kuten vihanneksia, kannattaisi sen sijaan verottaa vähemmän”.
Epäilen suuresti, josko ongelmien hoitaminen verotuksella on näin yksinkertaista.
Oli miten oli, haittaverojen teho perustuu nimenomaan ajatukselle ihmisten tekemistä järkevistä valinnoista. Ihmiset havaitsevat, että epäterveellisistä asioista on tullut suhteellisesti kalliimpia ja kuluttavat niitä vähemmän. Ympäristö voi toki vahvistaa tai heikentää verojen vaikutuksia, mutta vain jos ihmiset reagoivat järkevästi verokannustimiin.
Mutta jos valinnat tekee ”ympäristö” ihmisten sijasta, on epäselvää miten haittaverot voisivat vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Paitsi jos ”ympäristö” nähdään jonkinlaisena kollektiivisena ylimielenä, joka yksilöiden asemesta reagoi korkeisiin hintoihin. En tiedä kannattaako Rahkonen tällaista teoriaa.
Annetaan köyhien ottaa vastuu
Kansanvaltainen ja yleisiin ihmisoikeuksiin perustuva yhteiskuntajärjestys nojaa olettamukseen kaikkien kansalaisten kyvystä tehdä itseään ja muita koskevia järkeviä päätöksiä. Kun yhteiskunnallisen ja taloudellisen osallistumisen esteitä on historian kuluessa purettu, tämä olettamus on minusta laajalti pitänyt paikkansa.
Ei luovuta tästä hienosta periaatteesta. Ei palauteta köyhiä osallistujista kohteiksi.
Annetaan köyhienkin ottaa vastuu valinnoistaan.
Editoitu 13.4. klo 19:33. Simo Raittilan kommentin perusteella poistettu viittaus siihen, että Rahkonen kannattaisi valistusta ja PK-projektia.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Heikki Pursiainen
Hallituksen jäsen
Heikki Pursiainen on ekonomisti, valtiotieteiden tohtori ja palkittu kirjailija. Hän on tehnyt merkittävän uran tutkijana, ajatuspajahenkilönä, mediayrittäjä- journalistina, ja toimii nyt Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluiden päällikkönä. Pursiaisen väitöskirja käsitteli taloustieteen matemaattisia menetelmiä virallisten tilastojen laadinnassa.
11 kommenttia artikkeliin Annetaan köyhänkin ottaa vastuu valinnoistaan
”Erityisen tärkeä olettamus on”
Tässä kiteytettynä Heikki Pursiaisen tieteellinen ajattelu.
”Uskon itse”
Bonus empirismi.
Tuota kyllä rikas juo polttaa käyttää jopa huumeita syö jopa roskaruokaa niin en kyllä nyt ymmärrä mihin Rahkonen pyrki näillä erittäin kummalisilla ulostuloillaan.Lisäisin vielä senkin että vaan 1% kansasta ovat rikkaita muut elävät harhassa että olisivat rikkaita.
Jännä, miten yhteiskunnallisten asioiden tutkijat niin usein näyttävät suhtautuvan ongelmiin asenteella, joka loppupeleissä on totalitarismia. Rahkosen mukaan alempia ryhmiä pitää ohjailla tekemään oikeita valintoja. Epäilemättä juuri Rahkonen on oikea henkilö johtamaan tätä ohjailua.Muutenkin hän näyttää olevan selvää poliitikkoainesta.Yhteiskuntapoliittiseen keinovalikoimaan kuuluvat kaikki seuraavat instrumentit: verotus. Jännityksellä jään odottamaan, milloin hän laajentaa repertuaariaan tukiaisiin.
Vaikuttaa siltä, että Rahkonen olettaa terveyden perimmäiseksi hyväksi, jota tulee tavoitella kustannuksista (myös muut kuin rahalliset kustannukset) piittaamatta. Siksi hän myös ajattelee terveydelle haitallisten valintojen olevan epärationaalisia (“ympäristön aiheuttamia”). Rationaalinen päätös vie kohti perimmäistä hyvää. Terveyden asettaminen perimmäisen hyvän asemaan on hyvin tavallista terveyttä tutkivien joukossa, joilla ei ole taustaa taloustieteessä. He eivät ole sisäistäneet, että valinnoilla on aina omat kustannuksensa.
Kuitenkin on mielestäni perusteltua epäillä köyhän (vähän rahaa) päätösten rationaalisuuden vähentyneen suhteessa rikkaampien päätöksiin. BE (behavioural economics) tutkimuksissa on huomattu köyhyyden johtavan kognitiivisen kapasiteetin heikkenemiseen (aiheesta esim. täällä: http://harvardmagazine.com/2015/05/the-science-of-scarcity). Köyhän ajattelua hallitsee huoli rahan riittämisestä, joka heikentää hänen kognitiivista kapasiteettia. Havainto on universaali psykologinen ilmiö; kapasiteetti pienenee jokaisella köyhän asemassa olevalla. Tämän tiedon valossa köyhällä ei ole rikkaan kanssa samanlaista kapasiteettia ottaa vastuuta omista päätöksistään.
Linkki köyhyyden ja heikomman terveyden välillä voi tulla siitä tosiasiasta, että terveelliset valinnat vaativat enemmän kognitiivista kapasiteettia ympäristössä, jossa on helppo valita epäterveellisempi vaihtoehto.
”Terveyden asettaminen perimmäisen hyvän asemaan on hyvin tavallista terveyttä tutkivien joukossa, joilla ei ole taustaa taloustieteessä. He eivät ole sisäistäneet, että valinnoilla on aina omat kustannuksensa”
Ilmeisesti täytyy tosiaan omata tausta taloustieteessä jotta voi sisäistää esim. roskaruokaa syövien ihmisten toivovan tietoisesti oikeasti paskaa terveyttä. Hassut luonnontieteilijät kuvittelevat selitysten olevan monimutkaisempia. 🙂
Mitä Rahkoseen tulee, niin miehen käsitys on toki karikatyyrimainen. Köyhyys on tunnetusti riskitekijä, mutta ei siitä millään tavalla seuraa etteikö yksilöllä olisi vaikutusmahdollisuuksia ja/tai että elintavat olisivat jokin muuttumaton monoliitti.
Tästä tulee nyt ikävästi kuva, että köyhyys olisi valinta. Rahkosen pääpointti kai oli, että köyhä ei varsinaisesti valitse osaansa, vaan ympäristöllä ja taustalla on suuri vaikutus yhteiskunnalliseen asemaan. Tätä ei kai kukaan kiistä, vaikka sosiaalinen liikkuvuus onkin Suomessa hienosti suhteellisen suurta.
Menestyneiden liikemiesten ”järkevät” valinnat eivät olisi mahdollisia ellei pienipalkkainen duunari esim kaupan kassa mahdollistaisi hänen menestystään halvalla työvoimalla. Ja silti nämä menestyneet ek-pomot valittavat että suorittavan tason palkat ovat liian korkeat.
Usein jonkun on ensin tehtävä se ”paska” valinta että toinen voisi menestyä.yhteiskunta on vähän kuin pyramidi
”Ajatus on todella synkeä. Koko liberaali yhteiskuntajärjestys rakentuu sille, että ihmiset osaavat tehdä valintoja.”
Ei rakennu. Olet aivan kujalla. Jos tämä väite pitäisi paikkaansa, emme tarvitsisi minkäänlaista säätelyä. Esimerkiksi ruuan laatua ei tarvitsisi valvoa, osaavathan ihmiset tehdä valintoja huonolaatuisen ja hyvälaatuisen ruuan väliltä?
”Rahkosen ajattelutapa on myös ristiriitainen. Ensiksikin, ongelma koskee hänen mielestään selvästi vain tiettyjä köyhiä. Erityisesti se ei koske hänen omaa perhettään. Jutussa nimittäin kerrotaan, miten Rahkonen ja hänen veljensä ovat nousseet köyhistä perheoloista yhteiskunnan huipulle professoreiksi äitinsä patistuksen ja omien valintojensa ansiosta.”
Ja missään vaiheessa hän ei todennut, että se oli hänen oma valintansa. Kyse voi ja onkin täysin sattumasta.
”Projektin ajatushan oli, että hyvintoimeentulevat, elämältä kaiken saaneet nuoret lääkärit kiersivät kertomassa Pohjois-Karjalan köyhille miten näiden pitää elää.”
Projektissa ei ole kyse henkilöiden varallisuudesta tai toimeentulosta vaan heidän ravitsemus- ja terveystietoon liittyvä asiantuntemus. Rahkosen pointti ilmeisesti taas on, että ihminen, joka pärjää elämässä (varaskas) ei ole elämänhallinnan ammattilainen. Hienosti siis yhdistit kaksi täysin vertailukelvotonta asiaa keskenään, olethan täysin vammainen libertörppö.
Toisin sanoen Pursiainen vetää aivan täysin vammaisia olkinukkeja ja omaan ideologiaan perustuvia järjettömiä oletuksia.
Ellei köyhä ole vastuussa valinnoistaan, hän ei ole vastuussa teoistaan. Voisiko tämä olla syy siihen, että köyhiltä on viety oikeudet, siellä missä vasemmisto on kokeillut yhteiskuntajärjestelmäänsä käytännössä? Toisaalta syyntakeettomuus koskee myös vasemmiston johtajia.
Vasemmistolaisuus, kuten muutkin ideologiat, on osa politisoitunutta persoonallisuuden häiriötä. Huudahdus ei ole tieteellinen.
Kuvassa spaddu palaa. Toivottavasti ei kuitenkaan mentoolisavuke eikä omalla parvekkeella.
Vetikö geenit vai ympäristö syöpäkääryleen huulille? Kohtalokas ylimieli.