Normaalissa yritystoiminnassa tuotannontekijöistä kannattaa maksaa niiden tuottavuuden mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että tuottavammalle työntekijälle kannattaa maksaa enemmän palkkaa kuin muille työntekijöille ja tuottavammasta tehtaasta kannattaa maksaa suurempi summa, kuin vähemmän tuottavasta tehtaasta.
Sama logiikka pätee myös maataloudessa pellon hintaan. Maaperän hedelmällisyys ja kasvukauden pituus vaikuttavat siihen kuinka paljon pellosta kannattaa maksaa.
Tämän takia Suomen korkeimmat pellot hinnat ovat Varsinais-Suomen alueella, missä kasvukausi on Suomen pisin ja maaperä hedelmällistä. Siellä pellosta joutuu maksamaan yli 10 000 euroa hehtaarilta. Vastaavasti Lapista saa peltoa alle 2 000 eurolla per hehtaari.
Ruotsissa kasvukausi on pidempi ja pellot halvempia
Ruotsissa maatalous on keskittynyt maan eteläosaan, niin voimakkaasti että 81 % maan kaikista pelloista sijaitsee Suomen eteläkärjen eteläpuolella. Koska Ruotsin pellot sijaitsevat pääasiassa alueella, jolla kasvukausi on pidempi kuin Suomessa, voisi olettaa, että peltojen hinnat ovat selvästi Suomea korkeammat.
Kun verrataan koko maan keskiarvoja, käy kuitenkin ilmi, että Suomen peltojen keskihinta 9121 euroa per hehtaari on 15 % korkeampi, kuin Ruotsin. Pellon hintaan siis vaikuttaa muutkin seikat, kuin sen tuottavuus. Kyse on maataloustuista. Mitä enemmän pelloilla tapahtuvaa maataloustoimintaa tuetaan, sitä enemmän pellosta kannattaa maksaa.
Ruotsi on luopunut kansallisista maataloustuista käytännössä kokonaan ja siellä maataloustuottajat ovat oikeutettuja vain EU:n maksamiin maataloustukiin. Suomessa sen sijaan maksetaan noin 1,3 miljardin euron EU-tukien päälle vielä 1,4 miljardia euroa kansallisia maataloustukia.
Suomi maksaa liikaa maataloustukia
Suomen korkeita maataloustukia usein perustellaan sillä, että maamme sijaitsee pohjoisessa ja että vaikean ilmaston vuoksi on välttämätöntä, että maksamme kansallisia tukia. Muuten maataloustuotanto loppuisi kuin seinään. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, vaan Suomen maataloustuet ylikompensoivat meidän heikommat kasvuolosuhteet. Maataloustukia maksetaan siis liikaa.
Suomen ei missään nimessä pitäisi maksaa kansallisia maataloustukia niin paljoa, että maamme peltojen hinnat nousevat korkeammiksi kuin maissa, joissa on paremmat kasvuolosuhteet kuten Ruotsissa.
Nyt liian korkeat maataloustuet pääomittuvat peltojen hintoihin. Koska yli kolmannes kaikesta peltoalasta on vuokrattua, huomattavan iso osa ylisuurista maataloustuista valuu muualle kuin itse maataloustuottajalle. Nykypolitiikasta kärsii veronmaksajat ja hyötykään ei osu sinne minne sen pitäisi.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Mikko Kiesiläinen
Mikko Kiesiläinen is an economist at EK – Confederation of Finnish Industries. He has previously worked as the Director of HYY Group and as a consultant for McKinsey. He has a Master's degree from the London School of Economics, and a Bachelor's degree from the University of York. Mikko was the CEO of Libera Foundation in 2018-2019.
24 kommenttia artikkeliin Suomi maksaa liikaa maataloustukia
Maataloustuki on ensisijassa perinnöksi maatalousmaata saaneiden tuki, ja heistä vain pieni osa harjoittaa maataloutta.
Maatalousmaan hävyttömän korkea hinta on kaikkein räikein esimerkki maataloustukipolitiikan epäonnistumisesta. Tukieurot valuvat vuokrina ennestään rikkaiden taskuihin, ja toisaalta maan korkea hinta toimii merkittävänä hidasteena maatalouden rakennemuutoksille: toimintaa on lähes mahdotonta laajentaa tai yrittäjäksi ryhtyä koska investointikustannukset ovat niin suuret.
Kukaan täysijärkinen ei maatalousyrittäjäksi lähde vaikka peltomaan hinta putoaisi 90%.
Maataloustukien poistaminen on ok mutta sitten pitää hyväksyä se, että viljapohjaisten elintarvikkeiden hinnat nousevat rajusti. Tosin se johtaa siihen että tuonti lisääntyy ja tuotanto täällä loppuu. Huoltovarmuus notkahtaa.
En pitäisi kansanterveydellisesti mitenkään erityisen ongelmallisena, vaikka mallasohran tai kossuun käytettävän rukiin hinta nousisi. Leivän hinnastahan viljelijän osuus on jussien jatkuvan valituksen perusteella niin marginaalisen pieni, että viljan hinnan nousun vaikutus ruoan hintaan voitaisiin helposti ylikompensoida veronalennuksilla jos maataloustuen määrää leikattaisiin.
Ja avivan varmasti on maatalousyrittäjiä jotka kymmenkertaistaisivat viljellyn pinta-alan ja investoisivat automaatioon ja teknologiaan jos maan hinta romahtaisi 90%. Nykyisillä hinnoilla kunnon rakennemuutos on täysin mahdoton.
Saatavuusko ei vaikuta hintaan/vuokraan?
Ja jos oletetaan että maan arvo on seurausta liian suuresta tuesta, eikö sillä logiikalla tuen pienentäminen pienennä maan arvoa suorassa suhteessa ja investointeihin käytettävissä oleva raha pysyy ennellaan?
Niin se joka viljelee saa tuen ei se joka omistaa.
Ilman tukia ruuan pitäisi olla huomattavasti kalliimpaa ja miksi ihmeessä ihmiset ostaa sitä ulkomailta tuotua halpaa roskaa joka on tuotettu kaikilla hdollisilla kepulikonsteilla antibooyeiöla ja jätevesillä kasteltu ja halpatyöläiset poimineet. Jos ihmiset tajuaisivat ja viljelijä saisi omansa niin tukia ei tarvittaisiin. Ja muuten ne kaikki tuet menee kuluihin. Niistä ei jää mitään viljelijöille.
Maatalouden kannattavuus, tuottavuus (ei euro vaan ruoka) ja pellon hinta ovat eri asiota, joita sotkee tukirakenne. Kannattavuus on todella alhaalla, mutta pellon hinta pysyy korkealla, kun tuottavuutta ei oleta mitenkään huomioon tuissa. On ilmiselvää, että pelto joka toimii sijoituskohteena pitää hintansa ja sotkee markkinaa. Järkevintä olisi suunnata kotimaiset tuet tukemaan tuottavuutta, kestävää maataloutta ja kehitystä. Nykyinen järjestelmä ylläpitää ne kaikkein tehottomimmatkin hehtaarit ”tuotannossa”, eikä juustohöylä vaikuta siihen. Markkinahäiriön poistaminen kotimaisten tukien uudelleensuuntaamisella ei vaarantaisi maataloutta, tilanteessa jossa eu-tukien määrää höylätään jatkuvasti ja maatalouden kannattavuus on pohjalla, vaan se toimisi kannustimena. Kannattavaa maataloutta kuuluisi löytyä ja löytyykin ympäri Suomen. Tujottamalla pelkästään karttaa saa varsin mustavalkoisen kuvan.
Tehomaanviljely ainut tie kannattavuuden nousuun ja tuet voidaan pienentää reilusti.Alle 200 hehtarin peltotiloja ei saisi olla mieluimmin 300-500 hehtaaria.
Tonttimaa keskustoissa se vasta onkin kallista,eiköhän poisteta asumis ja muut rakentamies tuet rikkailta gryndereiltä.
Kiinteistöveron erittäin merkittävä korottaminen oliskin järkevä kehityssuunta. Paljon fiksumpaa verottaa maan arvoa kuin vaikka esimerkiksi työntekoa.
Juurikin näin. Asumistuet valuvat verovapaina suurten ay-liikkeiden taskuun ja puhaltavat kaikkeen rakentamiseen hintakuplan.
maatalous pitäis olla yhtäkuin ruoantuotanto,onko?…lähipiirissäni ei ole kuin muutama tuottaja joka tuottaa jotain myytävää…väärin meitä kohtaan jotka yrittää laajentaa ja elää maataloudella.
Suomi irti eu:sta ja kansalliset tuet suoraan omaan ruoan tuotantoon, luomulle ja kotitarveviljelylle extra tuet. Ulkomaisille tuotteille tullit.
Erno on nero: anagrammi. Sasse.
Mutta kenen etua tai mitä tarkoitusta nuo toimenpiteet palvelisivat?
Niin sitä saisi verottaa mitä kommentoija itse ei omista tai joudu maksamaan.Omistan maata minua ei kiinnosta kiinteistöveron korottaminen, verottakoon liiallista vapaa aikaa minun puolesta.
Ensimmäiseksi pitäisi lopettaa nuo kriisi-ja velkasaneeraustuet noilta laskutaidottomilta maajusseilta, jos valtio ei tukisi yli-investoineita ja annettaisiin liian kalliilla ostaneet ja vuokraa maksaneet mennä konkurssiin niin maan hinta ja vuokrataso tippuisi lähemmäs tuottoarvoa,
Suomessa on vapaa yrittäminen ja huono hinnoittelu sallittua ja velkasaneerausta käytetään hyväksi joka alalla jotta voisi myydä vieläkin halvemmalla.Rehellinen yrittäjä pärjää harvoin vaan yleensä kiero ja sellainen joka osaa laskea oikein hyödyt elikkä laskutaitoiset.
Ei maatalouden kannattavuus ole Suomessa sen parempi kuin esim. Ruotsissa, vaikka jotkut tuet ovatkin paremmat. EU-aikana vain tuet tulevat pellon kautta, joten ei mikään ihme, jos sen arvo nousee, koska on kyse kuitenkin rajallisesta tuotannontekijästä. Suomen ja Ruotsin erilainen pellon hintakehitys johtuu siitä, että tukien osuus maatalouden tuloksesta on täällä suurempi (tuottajahinnat täällä alhaisemmat ja tuotto/ha pienempi). Pärjätäkseen maanviljelyllä, pitää Suomessa hankkia lisää peltoa mihin hintaan hyvänsä, Ruotsissa pitää tehostaa tuotantoa. Tuilla pyritään mahdollistamaan elintarvikeiden riittävyys kohtuuhintaan kuluttajille. Tuet pitäisi kuitenkin kohdistaa siten, että lieveilmiöitä ei syntyisi. Nyt tuet määritellään EU-tasolla, vaikka olosuhteet ovat erilaiset eri maissa, jopa niin läheisissä maissa kuin Suomi ja Ruotsi. Nykymenolla elitarviketuotanto loppuu Suomessa. Nykymuotoisia tukia voidaan perustella ainostaan sillä, että pellot pysyvät kuitenkin jonkinlaisessa tuotantokunnossa, jos olosuhteet esim. ilmastonmuutoksen takia radikaalisti muuttuvat ja niitä tarvitaan tosissaan elintarviketuotantoon.
Maanviljely ja metsien hoito on ylisukupolvista perinnön hoitamista, vaalimista ja siirtämistä, valmistavaa työtä (ei suorittamista), paljolti hiljaisen tiedon ja taidon varassa tapahtuvaa. On surullista, että maanviljelyltä (ja metsien hoitamiselta) on viety arvo, ja viljelijöiden työltä. Oman maan maanviljelijöiltä.
Se ei mitään auta, eikä opeta, mutta tulisihan historiaan talletettua: jos pantaisiin koululaiset syöttämään – osana integroitua opetusta – kaikki se vuosikymmenien aikana kertynyt (leimaus-,hakkuu-, uudistushakkuu, kylvö-, istutus-, raivaus-, ojitus-, luovutus-, tarkastus- jne.) paperiaineisto, Tapion ja Metsänhoitoyhdistysten toimesta ja toimista kertynyt, tiedostoksi. Kaikkine (työnjohto- ja palkka- ja taimien, jne. ) kustannuksineen. Tiedostosta saisi näkyviin, miten MHY:n yksinoikeudella tekemät ja teettämät toimet ovat menestyneet: kussakin kuviossa. Mitä kaikki metsänhoito on tullut sille, jolla metsää oli, maksamaan. Perintöveroineen; pinta-alaveroineen, Metsänhoitoyhdistyksen pakkojäsenyyden veroluontoisena ’metsänhoitomaksuna’, jne.
Oli aika, jolloin metsää ei pidetty kannattavana ’sijoituksena’ (metsäyhtiöt myivät, valtiokin…) Mutta edelleen on niitä, joille metsä tai maa on jotain arvokasta, hoidettavaa ja varjeltavaa. Sille heinolalaiselle miehelle, Takala nimeltään muistaakseni, joka kieltäytyi metsänsä avohakkuusta, ja metsävirkamiehet panivat hänen metsänsä hakkuukieltoon, hänelle pitäisi myöntää mitali, itsenäisen ajattelun ja arvostelukyvyn säilyttäjänä. Jos hän on vielä elossa. Kiitos hänelle myös, joka vei jonnekin EU:hun (?), ja sai MHY:n pakkojäsenyyden (ja pakkovallan) poistumaan. Valta korruptoi: metsätienkin tekeminen on ’ilmoitusasia’. (Puhelin ilmoitus MHY:stä: ei mitään suunnitelmaa, tms. esitetty). – On ilo, että Itä-Suomen yliopistossa ovat tutkineet ja todenneet, että monen puulajin metsä on terveempi, jne.
He, jotka vielä tekevät työtä, viljelevät maata, heitä tulee kunnioittaa: heidän työtään. (Kuinkahan paljon tulevat maksamaan kaikki maanviljelijöitä hallitsevat ja kontrolloivat virkamiehet? Kuinkakohan paljon maanviljelijät ’työllistävät’ ihmisiä meillä – ja EU:ssa? Melkoisen paljon?)
Minä maksoin paikalliseen pankkiin 18% korkoa kun en pystynyt lyhentämään lainoja ajallaan.pankki yritti saada omaisuuteni.jatkuvaa uhkailua ja ihmisarvo viety.onneksi toinen pankki auttoi.monet on tehnyt itsemurhan mutta eihän niistä puhuta.olen vieraantunut täysin yhteiskunnasta. Usein puhutaan perusoikeuksista mutta maalla asuvalla ei ole mitään oikeuksia. Olen pakolainen omassa maassani.
Jos olet yrittäjä niin tuo on jokapäiväistä jopa yli puolella heistä, mutta aina joku hölmö lähtee silti yrittämään vaikka vaan yksi kymmenestä voi pärjätä.
Maatalous on yritystoimintaa, jota myös verotuksessa kohdellaan yritystoimintana. Yritystoimintana sitä pitää kohdella myös muutoin eikä sellaista toimintaa, joka ei ole kannattavaa, pidä tukea toisten veronmaksajien pussista otetuilla rahoilla ja sitähän maataloustuet ovat. Sama pätee muuhunkin liiketoimintaan. Jos vaikkapa autoa valmistettaisiin korkeampaan hintaan kuin asiakkaat suostuisivat siitä maksamaan, sen tuottaminen olisi järjetöntä. Jos valtio sitten päättäisi ottaa veronmaksajilta lisää veroa myyntihinnan ja valmistuskustannusten erotuksen ylittävän määrän ja jakaa sen tukena yhtiölle, jotta se pysyisi hengissä ja voisi myydä autoja tappiolla, olisiko touhussa mitään järkeä? Ei, mutta juuri näin valtio toimii maatalouden suhteen ja veronmaksajat maksavat siksi korkeampia veroja kuin muutoin olisi tarpeen. Miksi esim. minun pitää maksaa enemmän veroja, jotta joku saa asua maalla ja tuhota sitä vastiketta, jonka minä olen työstäni saanut vastikkeeksi eli minun palkkaani?
No, huoltovarmuus voi olla hyvä syy, mutta kaikkia maataloustukia ei voi perustella huoltovarmuudella ja siinä on asian ydin. Liika on liikaa ja liiat pitää karsia pois niin maataloudesta kuin muustakin yritystoiminnasta.