Julkista sektoria paisutetaan holtittomasti – Ajetaanko Suomi-laiva tahallaan jäävuoreen?

Vuodelle 2020 Suomen julkisen talouden nettomenojen kasvuvauhdiksi ennustetaan  3,1 %, kun EU:n kasvu- ja vakausmekanismin suosittelema maksimi on 1,9 %. Euroopan komissio pyysi valtiovarainministeriöltä asiasta selvityksen, joka käytettävissä olevien lukujen valossa vaikuttaa käsittämättömältä.

Bruttokansantuote hiipuu ja velkaantuminen jatkuu

Aluksikin, VM:n ennusteessa BKT:n kasvun ennustetaan laskevan hallituskauden loppua kohden, mikä johtaa kasvavien menojen myötä kiihtyvään velkaantumiseen. Komissiolle Suomen velan vakuutettiin olevan ”suhteellisen matalalla tasolla” vaikka VM ennustaa julkisyhteisöjen bruttovelan kasvavan 61.7 %:iin, eli yli EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen määrittelemän 60 %:n rajan. Näin ollen Suomi tulee menemään yli kahden vakaussopimuksessa määrittellyn rajan ja vieläpä tavalla, joka kroonistaa kansantaloutemme alijäämän.

Vertauskuvallisesti näyttää siltä, että Suomi-laivan komentosillalta ei haluta kertoa EU-luotsille, ettei kukaan enää pidä ruorista kiinni.

Työllisyystavoitetta ei saavuteta ja se tiedetään jo nyt

Euroopan komissiolle Suomen kansantalouden pelastavaksi strategiaksi kerrottiin työllisyysasteen nosto 75 %:iin. Tosin ensimmäistäkään uskottavaa suunnitelmaa tavoitteen saavuttamiseksi ei vielä ole annettu. Komissiolle kyllä kehutaan, kuinka työllisyysastetta muka parannetaan kiihdyttämällä julkisia menoja palkkatukea, valtionhallintoa ja palveluita paisuttamalla. Jos hallituksen työllisyystavoite on tarkoitus saavuttaa tulonsiirtoja ja velkaa lisäämällä, tehdään seuraavan hallituksen talouspoliittiset linjaukset Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n toimesta.

Suunnitelma ei vaikuta uskottavalta senkään takia, että VM:n ennusteessa vuoden 2023 työllisyysasteeksi ennustetaan vain 73,1 %. Toistan: Edes valtiovarainministeriön ennuste ei anna syytä olettaa, että hallitus saavuttaisi 75 %:n työllisyystavoitteensa.

Pysyviä menonlisäyksiä ei voi rahoittaa myymällä valtion omaisuutta

Ongelma on myös se, että hallitus rahoittaa pysyviä menonlisäyksiä myymällä valtion omaisuutta. Valtion ydintoimintoihin kuulumattomien omistusten vähentäminen ei itsessään ole huono asia, mutta omaisuutta ei voi myydä kuin yhdesti siinä, missä pysyvät kulut on maksettava joka vuosi. Näin etupainoinen menojen lisääminen epävakauttaa kansantalouttamme entistä pahemmin tulevina vuosina.

Kun laiva on vieläpä lastattu hoitajamitoituksella, joka astuu sitovasti voimaan vasta nykyisen hallituksen lähtiessä seuraaville vaalilomille, voidaan velkaantumiskehityksestä annettuja ennusteita pitää vähintäänkin yltiöoptimistisina.

Edessä on julkisen talouden sopeutus, hyvällä tai pahalla

Muutenkin kansantalouteen liittyvät ennusteet tuntuvat olleen säännönmukaisesti aivan liian valoisia. Esimerkiksi Tilastokeskuksen juuri julkaiseman tilaston mukaan vuoden 2018 julkisyhteisöjen alijäämä kasvoi 400 M€ enemmän kuin alkuvuonna arvioitiin. Kunnian tästä laskusta saa tietysti edellinen hallitus, jonka sopeutustoimet olivat kansantaloudellisesti tervetulleita, mutta parhaimmillaankin riittämättömiä. Nyt yritystä ei näytä olevan sitä vähääkään, vaikka Suomen kansantalouden kuin maailmantaloudenkin ennustetarkkuus muuttuu jatkuvasti epävarmemmaksi.

Jo ennen vaaleja käytössä olleiden lukujen ja tämän Euroopan komission nootin valossa on vaikeaa nähdä tilannetta positiivisesti. Suoraan sanottuna hallitus näyttää kääntäneen Suomi-laivan tietoisesti kohti jäävuorta ja odottavan nyt jännityksellä, että väistääkö jäävuori.

Onneksi ykkösluokassa samppanja on kylmää ja viulu soi.