Rajoitusten sietämätön keveys

Viestintä on yleisesti sekavaa

Viestintäongelmat eivät todellakaan lopu siihen. Ulkopuoliselle vaikuttaa välittyvän kuva, että hallituspuolueiden julkiset ulostulot piiskaavat ministereitä toinen toisiaan pidemmälle meneviin rajoitusvisioihin. Ainoastaan RKP ja “hyvä poliisi”, oikeusministeri Henriksson yrittävät pitää keskustelun jossain säällisissä rajoissa. Hallituksen suulla puhutaan ristiin rastiin, mutta ministerit eivät vaikuta keskustelevan keskenään.

Hallitukselta ei saada vastauksia kriittisiin kysymyksiin, se kun ei edes julkaise ulkonaliikkumiskiellon valmisteluaineistoja, vaikka julkisuuslaki näin edellyttää. Pääministerimme ei myöskään auta tilannetta. Rajoituksiin väsynyt kansa tarvitsisi uskoa siihen, että oikeaan suuntaan mennään ja kohta tilanne helpottuu. Sen sijaan Marin voivottelee julkisesti, että koronakriisi saattaa jatkua vielä vuosia. Tämä ei ole hyvää johtajuutta.

Sisäministerimme puolestaan heitti viime torstaina ohimennen huomion, että “poliisi ja raja tulevat tarvitsemaan lisäresurssia” jos kielto tulee voimaan. Koska tämä on jälleen esimerkki hallituksen huonosta viestinnästä, suomennan sen: koska meillä ei ole poliisien reserviä, ulkonaliikkumiskieltoa valvomaan tarvitaan armeija kaduille. Hiljennytään hetkeksi tämän ajatuksen äärelle, joka ei varsinaisesti vastaa mielikuvaa Pohjoismaisen oikeusvaltion toiminnasta. 

Nyt kun hallituksen fantasiat on käyty läpi, yritetään paluuta perustuslailliseen arkeen. Liikkumisen rajoittaminen merkitsisi nimittäin hyvin voimakasta kajoamista fundamentaaleihin perusoikeuksiimme. 

Ulkonaliikkumiskiellon sisältö ja oikeutus

Alustavan hahmotelman mukaan kiellon toteutuessa liikkuminen sallittaisiin vain välttämättömiin menoihin, kuten lasten viemiseen kouluun, kaupassakäyntiin, noutoruuan hakemiseen ja ulkoiluun oman perheen kesken. 

Edellä esitetyt toimet varmaankin jossain määrin vähentäisivät tartuntoja. Niiden muut vaikutukset olisivat kuitenkin hyvin negatiivisia koko yhteiskunnalle. Lisäksi oikeusoppineiden kesken ollaan perustellusti huolissaan toimenpiteen mahdollisesta ennakkotapaus-elementistä.

Tämän hetken lukujen valossa, nykyrajoitusten toivottavasti purressa, sekä rokottamisen edistyessä on vaikeaa nähdä ulkonaliikkumiskielto pääkaupunkiseudulla – saati muualla – välttämättömäksi. Myöskään maavertailussa tämä ei näytä järkevältä. Mikään muu Euroopan maa ei ole mennyt tällaiseen lukitukseen näin vähillä tartuntamäärillä. Muualla maailmassa ulkonaliikkumiskielto on myös vuorokauden aikaan sidottu, esimerkiksi klo 18-06 – Suomeen kaavaillaan 24/7 -linjaa.

Tulee muistaa, että ulkonaliikkumiskielto on merkittävä perustuslaillisten vapauksiemme rajoitus. Sen kriteerit ovat hyvin tiukat: toimien tulee olla välttämättömiä, oikeasuhtaisia ja ensin on tehtävä kaikki muut mahdolliset rajoitukset. Oikeusministeri on tästä meitä säännöllisesti muistuttanut, ja jopa pääministeri muisti tämän vielä toissa viikolla A-talkissa. 

Ulkonaliikkumiskiellon välttämättömyys ja oikeasuhtaisuus vaikuttaisi kaatuvan esimerkiksi vertaillessa Suomen tilannetta mihin tahansa Euroopan maahan. En halua keskittyä näihin vaan siihen kaikista räikeimpään: Onko hallitus tehnyt kaikki muut mahdolliset rajoitukset vaiko ei? Oma juridinen kantani on ei.

Ulkonaliikkumiskiellon vaihtoehdot

Hallitus ei ole edes ehdottanut yleistä maskipakkoa; tällä hetkellä pakkoa ei ole juuri missään. On selvää, että kyseessä on perusoikeusrajoitus, joka olisi kuitenkin selvästi vähäisempi kuin käyttää armeijaa rauhanaikana omien kansalaisten valvontaan ja heidän matkakohteidensa tenttaamiseen. 

Virossa on tätä kirjoittaessani koko Euroopan toiseksi korkein esiintyvyysluku. Raja pysyy auki ja tiuhaan liikennöitynä. Hallitus ei ole määrännyt pakkotestausta rajoille, vaikka suurin osa Euroopan maista tekee näin ja oikeuskansleri esitti tätä hallitukselle jo viime marraskuussa. Hallitus vetoaa perustuslaillisiin kysymyksiin, mutta perustuslaki ei estä ennakkotestien vaatimista ulkomaalaisilta. 

Ministeriöt myös väittävät, että pakkotestaus olisi vaikeasti valvottava ja verrattain tehoton keino taudin leviämisen estämiseksi. Ottaen huomioon, että käytännön rajanaapureiden Suomen ja Viron välillä on yksi maailman isoimmista eroista koronatartuntojen määrissä, rohkenen olla tästä eri mieltä. Väite pakkotestauksen valvonnan vaikeudesta verrattuna ulkonaliikkumiskiellon valvontaan on kaiken kaikkiaan melko järjetön.

Jos hallitus ei vaadi maskipakkoa, sulje rajoja tai vaadi testejä maahantulijoilta, on ulkonaliikkumiskielto kohtuuton ja älytön toimenpide. Tämä varmasti myös koettelisi kansan käsitystä siitä, mikä on kohtuullista. 

Kuten Helsingin pormestari Vapaavuori äskettäin totesi, helsinkiläisillä vaikuttaa olevan taisteluväsymystä ilmassa, erityisesti nuorilla. Voi hyvinkin olla, että ajamalla poliisivaltioratkaisua samalla kun pääministeri maalailee kuvaa vuosia kestävästä poikkeustilasta, alkaa aiempi koronarajoitusten mallioppilas kansa näyttämään uhmakkaampaa puoltaan. 

Kuten oikeustieteellisessä opetetaan, jos lakia ei koeta legitiimiksi, sitä helpommin rikotaan. Olen huolissani, että saatamme olla matkalla kohti ison mittakaavan kansalaistottelemattomuutta. Tämä johtuu kombinaatiosta, jossa hallitus pahentaa väärin valitsemiensa rajoitustoimenpiteiden hyväksyttävyyttä perustelemalla niitä erittäin huonosti.