Kiinan johto on avoimesti haastanut länsimaista koronapolitiikkaa ja myynyt omaa autoritaarista “nollatoleranssi-linjaansa” ylivertaisena vaihtoehtona yksilönvapauksia painottavalle lännelle. Alkukeväällä 2022 Kiina on jälleen kuitenkin kompastunut omaan omahyväisyyteensä. Kun länsimaissa on opittu elämään koronan kanssa ilman sairaaloiden ylikuormitusta, omikron-variantti tuntuu pysäyttämättömältä jopa Kiinan kommunistisen puolueen orwellilaiselle valvonta- ja hallintakoneistolle.
Pandemianhallintaa diktatuureissa ja demokratioissa
Tammikuussa 2021 Kiinan presidentti Xi sanoi “kun vertailemme, miten eri hallinnot ja poliittiset systeemit ovat hoitaneet pandemiaa… näemme selkeästi kuka on tehnyt asiassa parempaa työtä”. Maan yksi päälehdistä julkaisi vastikään artikkelin, jossa määriteltiin lännen sopeutumistaktiikka ja Kiinan nollatoleranssi-linja “fundamentaaliksi poliittisten järjestelmien väliseksi kilpailuksi”.
Tilastot antoivat pitkään tukea Kiinan väitteille diktatuurin kovakätisen tukahdutusmenetelmän paremmuudesta. Alkuvuoden 2020 jälkeen Kiinassa on erilaisilla matkustusrajoituksilla ja nollatoleranssilinjalla – eli kohdennetuilla testauksilla ja kattavilla paikallisilla suluilla – virallisten tilastojen mukaan onnistuttu pitämään tartunnat ja kuolemantapaukset todella pieninä verrattuna muihin suuriin maihin. Toimenpiteiden tarkoituksena on täysin tukahduttaa koronavirus Kiinassa.
Ärhäkkäämmin leviävä koronan delta-variantti kasasi painetta vaihtaa valittua linjaa, mutta autoritaariset maat ovat tunnetusti huonoja muuttamaan suuntaa ja myöntämään virheitään – muistellaan vaikka Kiinan virusta vähätteleviä virallisia lausuntoja aivan koronapandemian alussa. Maaliskuussa 2022 Xi vakuutti politbyroon tapaamisessa, että nollatoleranssilinjassa pysytään ja “peräänantamattomuutemme johtaa voittoon”.
Sitten Kiinaan iski jopa puolitoista kertaa deltaakin tarttuvampi omikron-variantti, jonka leviäminen on kyseenalaistanut diktatuurin koronapolitiikan. Nollatoleranssi-linjaa jatketaan yhä itsepintaisesti, vaikka omikron alkoi maaliskuussa levitä laajasti. Esimerkiksi 3,6 miljoonan asukkaan Jilinissä tartuntojen tukahduttaminen vaati 33 päivän täyssulkutilaa.
Nyt Kiinassa leviää valtaviruksena omikron2-variantti, mikä on alkuperäistä omikroniakin tarttuvampi. Se vyöryy kuin luonnonvoima ja on nyt iskenyt Shanghain 25 miljoonan asukkaan suurkaupunkiin, mikä on Kiinan talouden keskus.
Kallista lystiä
Yhteiskunnan sulkutilat ovat kalliita toteuttaa. Kiinan paikalliset sulut ovat aivan erityisen kalliita, sillä ne jättävät mittasuhteissaan Euroopan sulkutoimenpiteet kauas taakse.
Kiinaan matkustaminen ja maan sisällä liikkuminen ovat olleet jo yli kahden vuoden ajan vahvasti rajoitettuja. Kaikki maahan saapuvat joutuvat pakolliseen kahden viikon hotellikaranteeniin, jota seuraa pakollinen jälkivalvonta.
Massatestauksia järjestetään jatkuvasti ja virusta löytyessä altistuneita kyyditetään pakkokaranteeniin. Altistunut alue tai koko kaupunki laitetaan sulkutilaan, jossa kaikki ei välttämätön liiketoiminta on kiellettyä. Koulut suljetaan, julkinen liikenne keskeytetään, ja lähes kaikki muukin liikenne kielletään.
Pahimmissa suluissa – kuten Shanghaissa – kotoa ei saa poistua edes ruokakauppoihin. Valtio toimittaa ihmisille ruokaa vankiloiksi muutettuihin koteihin. Toimituksissa on ollut ongelmia ja ihmiset ovat huutaneet apua nälkäänsä kotivankiloidensa ikkunoista. Kaupunkiin on rakennettu myös maailman suurin karanteenikeskus 40 000 ihmiselle.
Viimeistään Shanghain talouskeskuksen täyssulku teki vakavan häiriön maan talouteen, kiristäen samalla maailmanlaajuisia tuotantoketjuja ja kiihdyttäen inflaatiota. Kaupat ja ravintolat on pakotettu sulkemaan ovensa. Morgan Stanleyn huhtikuun 2022 kyselyssä 31% kiinalaisista oli huolissaan kyvystään selvitä veloistaan tai vuokranmaksusta. Valtiolta ei ole tullut yrityksille lupailtuja tukia.
Maailmanpankki pienensi merkittävästi arviotaan Kiinan tämän vuoden talouskasvusta 5 prosenttiin, mikä on alle maan virallisen tavoitteen. Tämä länsimaalaisille korkealta kuulostava kasvutahti on itse asiassa Kiinan aikaisempi kasvu ja maan velka-aste huomioon ottaen maan talousmallille riittämätöntä.
Miksi Kiina ei sitten peruuta?
Kommunistinen puolue teki virheen myydessään nollatoleranssilinjansa kansalle fundamentaalisena todisteena diktatuurin paremmuudesta demokratioihin verrattuna. Peruuttaminen olisi kasvojen menetys, joten epäonnistuvaa linjaa jatketaan itsepäisesti sen hintalapusta huolimatta.
Valitussa politiikassa on logiikkavirhe. Alkuperäiset koronasulut vuonna 2020 koskivat vaarallisempaa virusta ja ilman kaikkea sitä tietoa, mitä viruksesta on nykyään saatavilla. Lisäksi, aikaisempien sulkutoimien tarkoituksena oli ostaa aikaa lääkkeiden kehittämiseen ja kansan suojaamiseen rokotteilla.
Vuonna 2022 tilanne on aivan erilainen ja Kiina on jäämässä ainoaksi nollatoleranssi-politiikkaa ajavaksi maaksi. Kiinalaisista on rokotettu noin 88%, joten on epäselvää mille tässä varsinaisesti ostetaan aikaa. Omikron-variantti on tutkitusti keskimäärin huomattavasti alkuperäistä koronavirusta vaarattomampi tartunnan saajille.
Kaiken lisäksi Kiinan viralliset luvut väittävät tartuntalukujen olevat eurooppalaisittain pieniä. Näiden tilastojen mukaan esimerkiksi Shanghain suurkaupungissa olisi – diktatuurin narratiiviin sopivasti – vakavasti sairastuneita hyvin vähän ja kuolleita ei lainkaan.
Poliittisesti masinoitu immuniteetti-vaje
Diktatuurit eivät perinteisesti ole erityisesti ansioituneita kansanterveydestä huolehtimisesta. Kiinan pandemian hoito vaikuttaa kuitenkin nyt kaksi vuotta myöhemmin erityisen vastuuttomalta.
Epidemologisesti katsottuna käynnissä on valtava ihmiskoe, jossa valtion toimet ovat aikaan saaneet keinotekoisesti 1,4 miljardille kansalaiselle immuniteettivajeen suhteessa muuhun maailmaan. Kaikkialla muualla omikronin annetaan kulkea väestön läpi, kun on todettu ettei sitä saa pysäytettyäkään.
Koska minkäänlaista laumasuojaa ei näin ollen kehity Kiinassa, valittu politiikka tekee nollatoleranssi-linjasta luopumisen vaikeammaksi. Kurjuuden kierre on valmis.
Yksilönvapaudet puntarissa
Kun lännessä opetellaan elämään koronan kanssa, Kiinassa täytyy opetella elämään vaikeasti ennustettavien, hyvin kalliiden, ja maan valmiiksi heikkoja yksilönvapauksia turhaan polkevien rajoitusten kanssa.
Koronan alkuaikoina moni Suomessakin peräänkuulutti huomattavasti valittuja keinoja rankempia toimia pandemian pysäyttämiseksi. Kiina vaikutti silloin tehokkaammalta kuin hitaat ja liian yksilökeskeiset länsimaat.
Korona ei kuitenkaan ollut sprintti, vaan maratoni. Pitkässä juoksussa länsimainen yksilökeskeisempi politiikka on osoittautumassa vahvemmaksi. Kiina on tyrannia, jossa nähdyn kaltaiset yhteiskunnan täyssulut voidaan toteuttaa nopeasti ja alistetun kansan vapausoikeuksista piittaamatta.
Länsimainen malli sen sijaan sisältää Kiinaan verrattuna ylivertaisen elementin: valittua suuntaa oli mahdollista muuttaa paremman tiedon valossa tai kansan vastustuksen vuoksi. Autoritaarisen hallinnon taas täytyy vaikuttaa olevan aina oikeassa.
Lisäksi maan johto pahensi omaa tilannettaan esittämällä koronakysymyksen kansalleen ideologioiden välisenä kamppailuna, mikä on siten pakko voittaa. Nyt hallinto on oman koronalinjansa vanki ja kärsijöitä on paljon – tänään Shanghaissa ja huomenna kenties Pekingissä.
Aatetta, ratkaisuja ja ideoita
Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.
Tietoa kirjoittajasta
Tero Lundstedt
Sisältöjohtaja
+358 44 304 4350
Tero Lundstedt johtaa Liberan kaikkea sisällöntuotantoa. Oikeustieteen tohtorina Tero on tehnyt monipuolisesti tutkimusta oikeustieteen ja politiikan aloilta. Hän toimii myös Finnish Yearbook of International Law-julkaisusarjan toimittajana ja on Helsinki Law Academyn perustajajäsen ja lakiasiainpäällikkö.
