Ylpeästi yksilönvapauksien puolesta

Demokratian ja yksilönvapauksien kohtalonyhteys

Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio muodostavat kokonaisuuden, joka voi toteutua vain yhdessä. Heikentämällä yhtä heikennetään samalla kaikkia. Tämän vuoksi ihmisoikeuksien ja yksilönvapauksien kaventaminen on aina ensimmäisten askelien joukossa, kun diktatuuria aletaan pystyttämään. 

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat vielä oikein erityisesti liberaalien arvojen keskiössä, sillä kyse on pohjimmiltaan valtion ja yksilön välisestä suhteesta. Sekulaareissa yhteiskunnissa ei pitäisi olla mitään syitä, miksi valtion tulisi puuttua millään lailla täysi-ikäisten ihmisten keskinäiseen suostumukseen perustuvaan kanssakäymiseen  tai siihen, miten he sukupuolisesti identifioituvat. 

Vähemmistöjen oikeudet ovat hyvä mittari demokratian tilasta, ikään kuin kanarialintu kaivoksessa, joka kertoo läsnäolijoille ilman toksisuudesta. Kun valtiovalta kokee tarvetta lisätä puuttumista seksuaalisuuteen ja sukupuoleen kuuluviin asioihin, ollaan yleensä matkalla kohti muitakin vapausoikeuksien kiristyksiä.

Gayropa

Venäjä on malliesimerkki tiukentuvasta diktatuurista, joka ahdistelee vähemmistöjä pyrkiessään keksimään keinotekoisia kuorrutteita korruptoituneelle hallinnolle. Putinin paluuta presidentiksi vuonna 2012 seurasi joukko jättimielenosoituksia vilpillisiä vaaleja vastaan. Ne onnistuttiin lopulta tukahduttamaan poliisitoimin ja kokoontumisvapauteen puuttuvin rajoituksin, mutta maan johto koki tarvetta keksiä jonkinlaisen ideologisen rakennelman valtansa jatkon oikeuttamiseksi. 

Valinta kohdistui patriotismiin, konservatismiin ja ortodoksisen uskon korostamiseen. Tämä siitä huolimatta, ettei venäläisiä voi millään mittarilla pitää kovinkaan uskonnollisina: todellisuudessa vain noin 5% kansasta käy kirkossa ja kunnioittaa kirkon juhlapyhiä.

Kanarialintua alkoi nopeasti pyörryttämään, kun vuonna 2013 säädetty laki kielsi “homopropagandan” levittämisen alaikäisille. Käytännössä laki tosiasiassa vahingoittaa lapsia, sillä se kieltää heiltä tiedonsaannin ja stigmatisoi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vuonna 2017 linjannut lain “vahvistavan tarkoituksenmukaisia ennakkoasenteita, mikä selkeästi korostuu sen tulkinnassa ja toimeenpanossa”. 

Lain todellinen päämäärä oli jakolinjojen luominen ja he-vastaan-me asenteiden vahvistaminen.

Jakoja luotiin ensinnäkin maan sisälle, jossa narratiivin mukaan valtapuolue kantaa huolta suuren enemmistön oikeuksista olla näkemättä “homopropagandaa”. Kun henkilön sukupuolinen suuntautuminen on saatu politisoitua, kontrollivaltio näyttää kykynsä muokata yhteiskuntaa tältäkin osin enemmistön kannan mukaisesti. Vastapropagandaa myös piisaa. Viime kuussa aloitti esimerkiksi tositv-sarja “Tunnista homo”, jossa kahdeksan osallistujaa mittelee erilaisissa miehisissä kilpailuissa – homofobisen huumorin säestyksellä – ja yrittävät arvata kuka heistä on homoseksuaali.

Toinen hyödyllinen jakolinja muodostui “perinteisiä arvoja” puolustavan puhdasoppisen Venäjän ja “epänormaalin” homo-Euroopan eli “Gayropan” välille. Maasta pakenevat venäläiset tai maan poliittista muutosta ajavat aktivistit eivät ole tämän näkökulman mukaan “oikeita” venäläisiä vaan ulkomaisten epänormaalien ajatusten kyllästämiä pettureita.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa seksuaalivähemmistöt pelkäsivät repression kiihtyvän ja alkoivat muuttaa maasta entistäkin nopeammalla tahdilla. He olivat oikeassa. Duumaan tuotiin juuri lakialoite, joka ulottaa toteutuessaan homopropagandalain koskemaan myös aikuisia. Lain soveltamiskeinot olisivat miltei loputtomat.

Vähemmistöoikeuksien tila eri maissa

Riippumaton, kansainvälinen Rainbow Europe -järjestö on koonnut vertailevat tilastot sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista eri Euroopan maissa. Venäjä on luonnollisesti peränpitäjien ylpeässä joukossa, sijalla 46/49. Toteutuessaan homopropagandalain päivitys laskenee sitä vielä sijan tai kaksi. 

EU:n kauhukakara Unkari taas sääti viime kesänä seksuaali- ja sukupuoli­vähemmistöjen oikeuksia koskevan lain, joka rajoitti vakavasti ilmaisunvapautta, kielsi vähemmistöjen oikeuksista kertomisen nuorille ja vaikeutti järjestöjen toimintaa. Tästä huolimatta Unkari on EU-maiden välisessä vertailussa vasta sijalla 20/27. Perää pitää Puola ja toiseksi viimeisenä on Romania, jossa parhaillaan suunnitellaan tutun kuuloista lakiesitystä, joka kieltäisi “homopropagandan” levittämisen alaikäisille.

Valitettavasti Suomikaan ei saa puhtaita papereita, sijoituksemme ollessa EU-maiden kesken 9/27. Olemme vertailussa aivan kärkeä muun muassa tasa-arvokysymyksissä, mutta sijoitusta tiputtaa muun muassa jälkeen jäänyt translaki ja seksuaalivähemmistöjen turvapaikkahakemuksia koskevat asiat.

Vähemmistöjä vastaan kohdistuvien repressiivisten lakien taustalla on useimmiten myös pahantahtoisia tavoitteita demokraattista oikeusvaltiota koskien. Vastaavasti vähemmistöoikeuksien puolustaminen on samalla demokraattisen yhteiskuntajärjestyksemme puolustamista. Lauantaina 2.7 Pridessa marssitaankin vähemmistöoikeuksien lisäksi myös monen muunkin liberaalin ideaalin puolesta.