Hyvinvointivaltio tarjoaa ihmisten ongelmiin kaksi ratkaisua: annetaan heille riihikuivaa rahaa tai palkataan asiantuntija auttamaan heitä. Nykyiset ongelmat eivät kuitenkaan ratkea entisin keinoin. Tarvitaan uusi keino: yhteiskunnan rakenteisiin leivottava, yleistetty vastavuoroinen auttaminen. Sen käyttöönotto edellyttää, että kyseenalaistamme pitkään vallalla olleen ajattelun, jossa ihmisten jaetaan auttajiin ja autettaviin.
Itsenäistyneestä Suomesta rakennettiin aluksi toimiva oikeusvaltio. Prosessi ei ollut kivuton, mistä meitä muistuttavat mm. presidentti Ståhlbergin ja hänen vaimonsa Esterin kyyditys vuonna 1930.
Sotien jälkeen oikeusvaltion perustalle ryhdyttiin rakentamaan hyvinvointivaltiota. Tässäkin prosessissa oli omat kipukohtansa.
Nyt on aika rakentaa oikeusvaltion perustalle ja hyvinvointiyhteiskunnan rinnalle vastuuyhteiskunta.
Vastuuyhteiskunnan rakentaminen merkitsee perusteellisten muutosten tekemistä yhteiskunnan rakenteisiin. Muutokset edellyttävät hyvinvointivaltion sivutuotteena tulleen, osin vääristyneen ajattelun reipasta ravistelua.
Annan konkreettisen esimerkin tästä ajattelusta. Minulla on tapana etsiä ongelmiini kaksi kärpästä yhdellä iskulla -ratkaisuja. Kun halusin oppia puhumaan ruotsia sujuvammin, otin yhteyttä kolmannen sektorin toimijaan, joka etsii ystäviä ruotsinkielisille vanhuksille. Olin aiemmin toiminut kuuden vuoden ajan suomenkielisen vanhuksen ystävänä. Minuun kuitenkin suhtauduttiin hyvin varauksellisesti: Tuo henkilö ei ole liikkeellä puhtain motiivein; hän haluaa selvästi hyötyä vanhuksesta.
Yhteydenottoni kyseenalaisti perinteisen jaon auttajiin ja autettaviin. Tarjosin itseäni yhtä aikaa molempiin rooleihin, minkä seurauksena minusta tuli epäilyttävä henkilö.
Ihminen haluaa olla osa yhteisöä
Jokaisella ihmisellä on sisäsyntyinen tarve olla osa yhteisöä. Merkityksellisyyden kokemus syntyy siitä, että ihminen voi jollain lailla auttaa yhteisöään. Aina ihminen ei välttämättä itse tiedosta, kuinka merkittävää hänen antamansa apu on. Eräs kotipalvelussa työssä ollut nainen totesi ystävälleen: Sen rouvan luona olen ensimmäistä kertaa elämässäni kokenut, että joku aidosti välittää minusta.
Annetun avun ei välttämättä tarvitse olla vastavuoroista. Se voi olla myös ns. yleistettyä vastavuoroista apua. Kun ihminen saa sairaalassa verta tuntemattomalta verenluovuttajalta, hän maksaa saamansa avun takaisin esimerkiksi kolaamalla naapurinsa lumet tai ryhtymällä jonkun järjestön vapaaehtoiseksi.
Ihminen ei halua puolustaa valtiota vaan toista ihmistä
Hyvinvointiyhteiskunnalta saatua, ns. viranomaisapua ei yleensä mielletä sellaiseksi avuksi, joka vaatisi vastapalveluksen. Koska koko ajan enemmän ja enemmän ihmisten saamasta avusta tulee viranomaisilta, paljon vastavuoroisen avun synnyttämää, kansakuntaa koossa pitävää liimaa, jää syntymättä.
Sadat suomalaiset varusmiehet siirtyvät näinä aikoina reservistä siviilipalvelukseen. En ihmettele. Talvi- ja jatkosodassa sotilaamme puolustivat niitä ihmisiä, jotka olivat pitäneet heistä huolta: vanhempia, sisaruksia, sukulaisia ja naapureita. Nyt oletuksena on, että reserviläinen on valmis uhraamaan henkensä hyvinvointivaltion puolesta.
Yhteiskuntamme polttavat ongelmat eivät siis ratkea vanhoilla konsteilla. Rahan jakaminen tai asiantuntija-apu ei ole onnistunut ratkaisemaan työttömyyttä, yksinäisyyttä, nuorten syrjäytymistä, maahanmuuttajien hidasta kotoutumista, elintasosairauksien lisääntymistä, sosiaalisen liikkuvuuden hidastumista tai yhteiskunnan jakautumista.
Ratkaisu näihin haasteisiin on vastavuoroinen auttaminen, jota on ryhdyttävä leipomaan yhteiskunnan rakenteisiin. Ihmiselle pitää antaa mahdollisuus ratkaista itse omat ongelmansa – yhteiskunnan tuella, mutta yhteiskunnan kokonaismenoja kasvattamatta.
Miten se tehdään?
Esimerkki nro 1
Ulosottovelkaiselle, työssäkäyvälle yksinhuoltajalle ja yksinäiselle, tilavassa asunnossa asuvalle vanhukselle annetaan mahdollisuus valita seuraava win-win -ratkaisu. Yksinhuoltaja muuttaa lapsensa kanssa vanhuksen luo. Hän ei maksa vuokraa, mutta tarjoaa lapsineen vanhukselle päivittäisiä juttuhetkiä ja asumisen turvaa. Muut toimijat kuten kotipalvelu jatkaa vanhuksen luona käyntejään entiseen tapaan.
Koska tässä järjestelyssä yhteiskunnan ei tarvitse maksaa yksinhuoltajalle asumistukea, se voi lyhentää kuukausittain yksinhuoltajan velkaa asumistuen verran. Yksinhuoltaja puolestaan lyhentää järjestelmässä velkaansa sillä summalla, joka hänellä itsellään aiemmin kului vuokraan. Parissa vuodessa yksinhuoltaja pystyy kuittaamaan 10 000 euron velan.
Esimerkki nro 2
Työttömäksi jäävä pääsee halutessaan välittömästi ryhmään, jossa on erilaisia työttömiä: pitkäaikaistyöttömiä, akateemisia työttömiä, nuoria ja maahanmuuttajia. Pari kertaa viikossa kokoontuvassa ryhmässä, jossa on selkeä rakenne ja tavoitteet, nämä ihmiset auttavat toisiaan tiedoillaan, taidoillaan ja verkostoillaan. Ryhmään osallistumiseen voidaan kannustaa tukiin liittyvillä kepeillä tai porkkanoilla.
Ryhmässä kävijöiden fyysinen, psyykkinen ja aivoterveys säilyy tai kohenee. He kasvattavat sosiaalista pääomaansa ja hyvin todennäköisesti välttävät yksinäisyyden, masentumisen ja niitä Suomessa usein seuraavan päihteiden ongelmakäytön.
Esimerkki nro 3
Työtön ja maksukyvytön voi valita sakkojen maksutavaksi marjamatkan Pohjois- tai Itä-Suomeen. Paikalliset marjastajat huolehtivat näistä marjamatkalaisista korvausta vastaan: tarjoavat heille majoituksen, syövät ja nukkuvat samoissa asumuksissa heidän kanssaan ja kiertävät heidän kanssaan metsässä marjassa. Kun marjamatkalainen on poiminut riittävästi marjoja maksaakseen sekä sakot että majoitus- ja matkakulut, hän palaa kotiin.
Järjestelmässä marjamatkalainen saa sekä maksettua sakkonsa että pääsee haastamaan itsensä, laajentaa verkostoaan – ja saattaa jopa lähteä seuraavana vuonna marjaan tienatakseen rahaa itselleen.
Kokeilut eivät edellytä lakimuutoksia
Kaikkia näitä ratkaisuja on mahdollista ryhtyä kokeilemaan lean start-up -menetelmällä eli toteuttamalla yksinkertaisia, systemaattisia ja ketteriä pilottikokeiluja. Tulokset mitataan ja kehittämistä jatketaan nopeissa sykleissä – eikä sinä aikana tarvitse muuttaa ainoatakaan lakia tai säädöstä. Kokeilu – mittaus, uusi kokeilu – uusi mittaus -sykliä jatketaan kunnes löydetään yksinkertainen, toimiva malli.
Kuten tällaisissa kokeiluissa yleensä, edellytyksenä on niukka, mutta riittävä rahoitus. Kokeilujen suorittajaksi sopii yhtä hyvin yksityishenkilö, kolmannen sektorin toimija kuin julkinen tahokin. Omissa kokeiluissani olen jo pitkällä – ja rahaa on kulunut vasta muutama tuhat euroa.
Ei siis kannata itkeä hyvinvointivaltion rahapulaa – kun monet nykyiset ongelmat on mahdollista ratkaista pelkästään ajattelua korjaamalla.
Äänitorvi
Äänitorvi-näkökulmakirjoituksissa julkaisemme yksityishenkilöiden ajatuksia ajankohtaisista aiheista sekä ideoita suomalaisen yhteiskunnan kehittämisestä.
Tietoa kirjoittajasta
Annamari Jukko
Annamari Jukko on yhteiskunnallinen innovaattori. Koulutukseltaan hän on FM, MBA ja TK.
Yksi kommentti artikkeliin Uusi tapa ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia
Tämä Suomen nykyinen, lähinnä äärettömän viisaista, terävistä, nopea-älyisistä ja dynaamisista huippulahjakkuuksista koostuva hallituksemme (sarkasmivaroitus) luo maahamme tulevaisuuden jota miettiessä kihelmöivimmät kauhuelokuvat saavat jäädä.
Suomen kestävyysvajeen, työmarkkinoiden ja talouskasvun ongelmien juurisyyt ovat niin syvällä ja niin vakavia sekä monimutkaisia, ettei niitä Petteri Orpon ja Riikka Purran alkukantaisen populistisilla ja helpoilla malleilla ratkota. Sanotaan että lapselle on helpompi huutaa ja lasta hakata kun kasvattaa. Vaikka asumistuki ja muut lisät poistettaisiin kokonaan ja sosiaalietuudet alennettaisiin kolmannekseen nykyisestään, mikään ei juuri taseissa muutu. Suomalaisten yritysten sekä julkisen sektorin toimialojen ongelmat olisivat edelleen olemassa, joita ovat mm. huono johtaminen, epämääräinen vastuunjako ja toiminnan heikko tai olematon organisoiminen. Tällainen tappaa henkilöstön motivaation ja myrkyttää työilmapiirin niin pahasti että ne jotka työpaikalle vastentahtoisesti saapuvat saikuttamisen sijaan, tekevät juuri sen mikä on ihan välttämätöntä. Ilmiö on aivan liian laaja Suomessa.
Suomalaiset voivat huonosti. Kansalaistemme yleiskunto on rapautunut mikä näkyy sekä fyysisinä että henkisinä vaivoina. Nämä kaksi kulkevat käsi kädessä. Siinä missä lapsuuteni 1980-luvulla näkyi nuorekkaita, solakoita ja elivoimaisia lapsia, nuoria ja aikuisia, nyt yleinen näkymä on ylipainoinen ja monivaivainen 25-45 vuotias väsähtänyt nuori mies tai nainen. Parhaita elivuosiaan elävät suomalaiset napsivat pillereitä dosestista kuin eläkeläiset ikään. Päihde- ja mielenterveysongelmat ovat paljon vakavampi kriisi Suomessa kuin mitä niiden hyväksi ollaan valmiit tekemään.
Suomalaiset ikääntyvät vauhdilla, maassamme on yhä enemmissä määrin niinsanottuja seniorikuntia joissa eläkeläisiä on enemmän kun työikäisiä. Suomen väestönrakenne kallistuu yhä jyrkemmin väärään suuntaan, eikä sitä synnytystalkoo-höpinöillä korjata. Tässä kohtaa maahanmuutto vaikuttaa olevan ainoa toivomme, mutta toisin kun Perussuomalaiset propagandassaan valehtelevat, Suomi ei ole erityisen vetovoimainen kohdemaa. Suomeen tullaan jos muualle ei pääse. Valikoivasta maahanmuutto-käytännöstä hourivat persut luulevat että Suomella on varaa noukkia rusinoita pullasta ja nirppanokkaisesti valita tänne ”priimalaatua” Että ikäänkuin läsnimaalaiset huippuinsinöörit. lääkärit ja opettajat suuntaisivat tänne itäisen Euroopan perifeerisen perämetsään jossa on rumia ja tympeitä ihmisiä, kamala sää ja tieverkosto jota vastaava löytyy Viipurista.
Meidän olisi kasattava jotain kestävää niistä palikoista jotka meillä on, mutta emme kykene siihen. koska palava tahto puuttuu. Pelko ja pakko ovat huonoja motivaattoreita koska silloin ihminen toimii kaikkea muuta kuin tekemisen halusta ja intohimosta. Mutta iänikuisen tsaristisen perinnön traumatisoima kansakunta uskoo kuriin ja pelolla johtamiseen. Tämä erottaa suomalaiset selvästi skandinaaveista ja modostaa vastenmielisen yhtäläisyyden itänaapurimme kanssa.
Hallituksen leikkausohjelma sellaisenaan tulee polarisoimaan kansakuntaamme ja pahimmillaan horjuttamaan yhteiskunnan rauhaa ja vakautta. Erityisesti Venäjän kaltaisen valtion rajanaapurina sellaiseen ei ole varaa. jos ei muutenkaan. Kasvuvaikutuksia niillä ei saada koska ylipäätään edellytykset sellaiseen vaikuttaa puttuvan.