Jytky, joka jää aina tulematta

Tämän blogisarjan toisessa osassa Katalin Miklóssy perkaa vaalitulokset Itä-Euroopan osalta.

Oikeistopopulismin tuloskunto läntisessä Euroopassa

Laitaoikeiston nousu Saksassa ja Ranskassa on ollut medioissa eurovaalien suurin uutinen.

Saksa äänesti jälleen vanhan jakolinjansa mukaisesti siten, että lännessä äänestettiin kristillisdemokraatteja ja idässä Alternative für Deutschlandia (AfD).

Koska hevosenkenkä-teorian mukaisesti reaalisosialismi ja fasismi eivät ole kovinkaan kaukana toisistaan, on entisessä DDR:ssä vaihdettu sulavasti kommunisteista äärioikeistolaiseen AfD:hen. 

Muun muassa Venäjä ja Kiina -sympatioistaan tunnettu puolue sai selkeästi enemmän kannatusta (15,9%) kuin yksikään Saksan hallituspuolueista (kuten SPD (13,9%) tai Vihreät (11,9%)). Euroopan parlamenttiin se lähettää nyt yhtä paljon edustajia (15) kuin Suomesta lähtee yhteensä.

AfD:n uhkaavuutta esimerkiksi Ukrainan tuelle kuitenkin vähentää huomattavasti se, että opposition jättiläinen Kristillisdemokraatit sai tuplasti enemmän ääniä (30%) ja AfD on mm. Venäjä-yhteyksiensä vuoksi potkittu ulos europarlamentin radikaalimmasta oikeistoryhmittymästä ID:stä. 

Koska ID:stä ei ole enää mitään laidemmalla, AfD taitaa tehdä Timo Vornaset ja perustaa oman vaikutusvallattoman ryhmittymänsä. Toisaalta myös Orbánin Fidesz on ilman puolueryhmää, joten jää nähtäväksi jatkuuko oikeistopopulistien hajaannus jo kolmannen ryhmittymän turvin.

Ranskassa sen sijaan tuli pommi. Vaalitulos ei ollut kovin yllättävä, sitä oli povailtu jo pitkään, mutta presidentti Macronin peliliike yllätti kyllä kaikki. 

Marine Le Penin aiemmin johtajama Kansallinen liittouma keräsi uskomattomat 31,4% äänistä, mikä oli yli tuplasti enemmän kuin Macronin puolue (14,6%). Muilta osin tulos oli pikkuaskel kohti normaalimpaa, siinä mielessä että unten mailla olleet entiset valtapuolueet sosialistit (13,8%) ja tasavaltalaiset (7,25%) saivat edes jonkinlaisia tuloksia aikaiseksi.

Heti vaalien jälkeen Kansallinen liittouma vaati uusia parlamenttivaaleja – kuten aina. Mutta tällä kertaa presidentti suostui tähän.

Ranskan puoluekentällä on nyt kiire rakentaa liittolaisuuksia ja uudelleenkäynnistää kampanjakoneistot hyvin lyhyellä varoitustajalla, sillä Macron määräsi vaalien ensimmäisen kierroksen pidettäväksi vielä tässä kuussa. 

Saa nähdä, miten eurovaalien tulokset siirtyvät kansallisiin vaaleihin. Onko Kansallisen liittouman oikeistopopulismia helpompaa äänestää Brysseliin kuin Pariisiin? 

Ranskan kollektiivinen sielu on punninnassa jo kolmen viikon kuluttua – ja tällä voi olla aidosti merkittäviä seurauksia esimerkiksi maan EU-politiikkaan ja Ukrainan tukemiseen.

Sitten on Italia. Oikeistopopulistinen pääministeripuolue Italian veljet sai vaalivoiton 28,6% äänistä, mutta maltillinen keskustavasemmisto sai sekin hyvän 25,6% tuloksen. Toisaalta merkittävä osa lopuistakin äänistä meni joko vasemmisto- (Viiden tähden liike, 10%) tai oikeisto-populisteille (Forza Italia, 9,7% ja Lega, 9%).

Viimeinen populismin suuri voitto tuli Itävallassa, jossa Vapauspuolue (25,7%) kiilasi täpärästi ykköseksi ohi Kansanpuolueen (24,7%) ja sosialidemokraattien (23,2%).

Muualla lännessä tuli perinteisempiä tuloksia. 

Espanjassa vanha kaksinpuoluejärjestelmä osoitti taas voimansa – keskustaoikeisto sai 34% ja sosialistit 30% äänistä. Oikeistopopulistinen Vox jäi 9,6%:iin ja vasemmistopopulistinen Podemos pyyhkiytyi kartalta (3,3%).

Belgiassa oikeistopopulistinen Vlaams Belang-puolue nousi suurimmaksi, mutta poliittinen kenttä on hyvin fragmentoitunut eikä mikään puolue saanut edes 15% äänistä. Valmiiksi horjunut hallitus kuitenkin kaatui. 

Hollannissa tapahtui käänteinen Ranska-ilmiö, eli vuoden 2023 parlamenttivaalit voittanut Vapauspuolue (tuolloin 23,5%) sai huonohkon tuloksen eurovaaleissa (17,7%) ja jäi toiseksi.

Pohjoismaiden punainen kupla

Yllätykset seurasivat toisiaan Pohjolassa, kun Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa ei yhdessäkään oikeistopopulistipuolue yltänyt kolmen suurimman puolueen joukkoon vaali-iltana. Vasemmisto sen sijaan juhli – eikä missään yhtä kovaa kuin Suomessa, missä Li Andersson ylsi SE-tulokseen.

Tanskassa tällä ei ole sisäpoliittisia seurauksia, sillä hallitus ei ole riippuvainen Tanskademokraattien tuesta.

Mutta Suomessa ja Ruotsissa tilanne on toisin. Perussuomalaiset (7,6%, laskua 6,2 prosenttiyksikköä) ja Ruotsidemokraatit (13,2%, laskua kaksi prosenttiyksikköä) ovat vaa’ankieliasemassa hallitusten pystyssä pysymisessä. 

Aika näyttää, alkaako tästä puolueiden kipuilu ja nouseeko niiden tarve saada populistisia pikavoittoja sovitun hallitusohjelman ohitse.

Uskoisin, että ainakin Suomessa hallituskumppanit toivovat salaa Perussuomalaisille menestystä tulevissa gallupeissa. Pudotuksen jatkuessa voi alkaa konservatiivinen tuuli puhaltaa. Aivan erityisesti tämä koituisi sunnuntaina RKP:n puheenjohtajaksi kukitettavan Anders Adlercreutzin päänvaivaksi.

Iso kuva

Oikeistopopulistien kollektiivinen vaali-ilta ei lässähtänyt yhtä pahasti kuin Perussuomalaisten vaalivalvojaiset Apollossa, mutta pienoiseksi pettymykseksi kokonaisuus kuitenkin heidän kannaltaan kääntyy.

Ennen vaaleja muun muassa Le Pen visioi laitaoikeiston ECR:n ja ID:n ryhmittymien yhdistymistä ja sille Euroopan parlamentin toiseksi suurimman ryhmittymän asemaa. Mutta vaikka tämä yhdistyminen onnistuisikin – eipä se onnistunut viimekään kerralla ja samat ongelmat ovat yhä läsnä – niin vaikeaa kaavailla että ryhmä pysyisi pitkään kasassa.

Ja vaikka ryhmät yhdistyisivät ja pysyisivät yhdessä, vaalituloksen perusteella ne eivät silti yltäisi toiseksi suurimmaksi ryhmittymäksi sillä ID sai hieman heikomman tulokset kuin gallupit ennakoivat.

Suuressa kuvassa siis oikeistosta EPP ja ECR voittivat, punavihreät, liberaalit ja laidoin oikeisto ID hävisivät.

Koko Euroopan tasolla ei tullut oikeistopopulistista hyökyaaltoa, ainoastaan hiuksenhieno nousuvesi. Mutta yksittäisissä jäsenmaissa tuli vedenpaisumuksia, joilla voi olla epäsuorasti vaikutuksia koko EU:n toimintaan.