Tavoitteena vauraat kansalaiset

Liberan kasvuun kannustava ansiotuloverouudistus

Muutos on väistämätön.

Tuloerot ovat nopeassa kasvussa – nimittäin Suomen ja vauraan Länsi-Euroopan välillä. Pitkän ja tuskaisen talouden ja tuottavuuden nollakasvujakson ansiosta olemme jääneet pahasti jälkeen verrokkimaista, kuten kaikista muista Pohjoismaista.

Tämä näkyy muun muassa kotitalouksien varallisuusasteessa. Suomalaisten omakuvaan kuuluu tietty käsitys maamme vauraudesta, mutta todellisuudessa talouden pitkäaikaisen paikallaan polkemisen seurauksena olemme ostovoimavertailussa tippuneet jo Itä-Euroopan pääkaupunkien Prahan, Bratislavan ja Varsovan taakse. Palkkatyön tiukka verotus ehkäisee säästöjen kertymistä epäeduksemme.

Samaan aikaan esimerkiksi Ruotsissa ansiotuloverotusta ja sen progressiota alennettiin merkittävästi vuosina 2020-2022 ja tämä perusteltiin nimenomaan kotitalouksien taloudellisen turvallisuuden ja omavaraisuuden kasvattamisella.

Hallitus pyrkii määrätietoisesti ja jopa jääräpäisesti taittamaan velkaantumiskehityksen leikkauksilla. Tavoite on itsessään täysin kannatettava, mutta tiettyihin vaalilupaus-vuosiin ja -lukuihin hirttäytymisen sijaan kestävä tasapaino on saavutettavissa ainoastaan kasvun kautta.

Talouskasvu taas on helppo asia kannattaa hallituspohjasta riippumatta, mutta mikäli konkreettisia keinoja ei yksilöidä, jää kannattaminen pelkiksi haavekuviksi. Siksi ehdotamme haaveiden sijaan realistisia ja tutkittuun tietoon perustuvia verotuksellisia stimulantteja.

Tämä julkaisu aloittaa sarjan Suomen kiihkeästi kaipaamista veropohjaisista piristeistä. Tämä osa esittelee keskituloisiin painottuvan ja progressiota hillitsevän ansiotuloverouudistuksen, jolla lamauttavaa marginaaliveroastettamme voidaan tervehdyttää kertaheitolla. 

Sarjan toisessa osassa esitämme perintö- ja lahjaveron lakkauttamista ja korvaamista luovutusvoittoverolla.

Ehdotuksemme keskiössä on yksilö, palkansaaja. Valtion tehtävän ei tule olla verotulojen maksimointi, vaan ihmisten käytettävissä olevien tulojen maksimointi.

Marginaaliveron kauhea kirous – ja miten kumotaan

Suomessa on tunnetusti korkea ansiotuloverotus, mutta vielä raastavampi on systeemin yksityiskohta, eli marginaaliveroprosentti.

Marginaaliveroprosentti  kuvaa prosentuaalisesti sitä, kuinka suuren osan verojen nousu vie lisätulosta. Suomessa se oli hälyttävästi maailman toiseksi korkein vuonna 2022.

Korkea marginaalivero on yksiselitteisesti huono asia. Se kirjaimellisesti rankaisee ahkeruudesta ja tuottavuudesta kaikissa tuloluokissa. Kiristyessään marginaalivero toimii käytännössä työn haittaverotuksena ja johtaa kaikenlaisiin vääristymiin muun muassa tehdyissä työtunneissa. 

Progression ansiosta efekti on voimakkaampi korkean tuottavuuden työntekijöillä, minkä vuoksi he tietoisesti vähentävät työtuntejaan. Nämä ovat juuri niitä tunteja, joita Suomi tarvitsee arvonlisän luomiseksi kaikista eniten.

Miksi tämmöinen yhtäaikaisesti sekä höperö että itsetuhoinen järjestelmä sitten kehitettiin? Vastaus on, että sitä ei tietoisesti kehitetty vaan se on seurausta progressiivisesta, usean portaan tuloverojärjestelmästä.

Mitä jyrkempi progressio, sen pahempi on marginaaliveron kirous. Suomessa progressio on poikkeuksellisen jyrkkä ja asiaa on pahentanut se, että peräkkäiset hallitukset ovat koko 2000-luvun toistuvasti tehneet (maltillisia) verokevennyksiä “pieni- ja keskituloisia painottaen”. Tämän seurauksena progressio on entisestään kiristynyt nykyiseen maailmanennätysluokkaan (sijalla 3. vuonna 2023).

Liian korkeaa marginaaliveroa voi perustellusti vastustaa kahdesta syystä.

Ensimmäinen syy

Siitä on taloudellista haittaa – ja useiden tuoreiden tutkimusten mukaan jopa enemmän haittaa kuin mitä aiemmin on kuviteltu.

Esimerkiksi Etlan “Suomen pelastuspaketti” (2024) listaa joukon tutkimustuloksia, jotka osoittavat korkean marginaaliveroasteen vähentävän työntekoa, innovaatioita, innovaattoreiden maahanmuuttoa, yrittäjäksi ryhtymistä ja startup-rahoittajien määrää.

Verotaakan negatiiviset vaikutukset näkyvät kaikkialla, sillä se vähentää kannustimia hankkia uusia tietoja ja taitoja, tavoitella ylennyksiä, tai perustaa yrityksiä.

Mikä pahempaa, korkeilla marginaaliveroilla on vielä erityisen paljon haittoja maissa, joissa työnantajilla on markkinavoimaa työpaikkojen maantieteellisen pirstaloitumisen johdosta – kuten Suomessa. Tällöin yritykset voivat maksaa työntekijän todellista tuottavuutta matalampaa palkkaa, koska tällä on vähän vaihtoehtoisia työnantajia ilman paikkakunnan vaihtoa.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Suomen tuleva menestys perustuu osaamiselle ja innovaatioille. Tutkimusnäyttö taas viittaa siihen, että liian kireä suurten tulojen verotus vähentää osaajien ja innovaatioiden määrää.

Näin ollen, yhtälön lopputulemana verotuksen pitkän aikavälin dynaamiset vaikutukset voivat hyvinkin rahoittaa suuren osan ellei kokonaan verotuksen alentamisen kustannuksista ja aikaansaada Suomen kipeästi kaipaamaa kasvua.

Kun verotuksen taso vähentää positiivisia asioita kuten työntekoa, tuottavuutta, yrittäjyyttä, innovaatioita ja erityisosaajien maahanmuuttoa, se ei ole edes kansantaloudellisesti tarkoituksenmukaista.

Toinen syy

Toinen syy alentaa marginaaliveroa merkittävästi on inhimillinen ja veromoraaliin liittyvä.

Yli 50% marginaalivero yksiselitteisesti tuntuu väärältä, vaikka sitä miten päin kääntelisi. Rationaalisena toimijana henkilö punnitsee eri vaihtoehtojaan. Jos hänelle tarjotaan lisätyötä, hänen valittavinaan on työnteko yli 50% haittaverotuksella – jolloin valtio saa häntä enemmän tästä lisäpanostuksesta – tai vapaa-aika jonka saa 100% omaan käyttöön ilman valtion käpälää välissä. Suomessa päädytään luonnollisesti usein jälkimmäiseen.

Sen lisäksi, että saamme tuotteliaat ihmiset tekemään enemmän työtä – johtaen niin talouden kuin verotulojenkin kasvuun – vielä tärkeämpää on ettei kenenkään tuloihin kohdistu moraalisesti tuomittavaa yli 50% konfiskaatiota.

Marginaaliverojen alentamisesta ja progression loiventamisesta johtuu lisäbonuksena veromoraalin kohtentuminen. Jo aivan liian pitkään Suomessa ansiotuloverotuksen taakka on jakautunut todella epätasaisesti. Eniten tienaavat 17 % tulonsaajista maksaa 59 % ja eniten tienaavat 35 % peräti 79 % kaikista tuloveroista.

Kun enemmistö siten ei koe verotaakkaa yhtä raskaana kuin hyvinvointivaltiota todellisuudessa rahoittava vähemmistö, he pitävät tilannetta siedettävänä ja ovat valmiita veronkorotuksiin – erityisesti kunhan ne kohdistuvat “rikkaisiin”, joilla on aina varaa maksaa enemmän.

Tämän ajattelutavan seurauksena meillä on esimerkiksi solidaarisuusvero, mikä on käytännössä erityishaittavero niille veronmaksajille, jotka jo valmiiksi maksavat suhteettoman osuuden. Kyseinen rangaistusluonteinen veroluokka on lähivuosina poistettu Ruotsissa ja Portugalissa.

Progression lieventäminen ja marginaaliverotuksen merkittävä alentaminen on tarpeen jo pelkästään siitä syystä, että se tasoittaa verokuormaa kansalaisten välillä. 

Kun verorasitus jakautuu tasaisemmin, se ymmärretään laajemmin siksi mitä se todellisuudessa on – hyvinvointitappioita aiheuttava vääristymä, joka vähentää sitä mitä haluamme enemmän, eli työntekoa.

Liberan verouudistus:

Lisätäksemme verotuksen kannustavuutta, oikeudenmukaisuutta ja palkansaajien yleistä vaurastumista, esitämme valtion tuloveroasteikkoon seuraavaa muutosta:

Palkansaajan verot ja veronluonteiset maksut sisältävät marginaaliverot lasketaan maksimissaan noin 47,5 prosenttiin kaikilla niillä tulotasoilla, joilla ne ovat tällä hetkellä tuon yli (keskimääräisillä kunnallis- ja kirkollisveroilla).

Tilastokeskuksen Sisu-mikrosimulointimallilla lasketettu Veronmaksajien arvio vaikutuksesta verotuottoihin staattisesti on vuositasolla on noin 1,5 miljardia euroa verotuottoa vähentävä. Tämä on iso lovi valmiiksi velkaiseen valtiontalouteen, mutta kasvun luominen ja kansan vaurastuminen ovat sen arvoista.

Tuo 1,5 miljardia on silti helposti kurottavissa kiinni Liberan varjobudjetissa ehdottamilla toimilla, puuttumalla millään tavoin hyvinvointivaltion ydintehtäviin.

Lisäksi on väistämätöntä, että 1,5 miljardin euron verovaje alkaa korjaantua dynaamisesti ajan kanssa yrittämisen ja ahkeruuden lisääntymisen kautta. Esimerkiksi vuonna 2022 julkaistu tutkimus arvioi, että  ylimpien marginaaliverojen alentamisen käyttäytymisvaikutukset olisivat niin voimakkaat, että alennukset niihin maksaisivat todennäköisesti itsensä kokonaan takaisin.

Kun olemme näillä toimilla alkaneet kirimään verrokkimaita kansan vaurastumisasteessa ja dynaamisten vaikutusten tuottaessa talouskasvua, pitkän aikavälin tavoitteena on tuloverotuksen asteittainen keventäminen kilpailijamaiden tasolle ja mielellään niiden alle. 

Alla kuvina ehdottamamme verouudistus ja sen vaikutukset. Liitteestä löytyvät verouudistukset muutokset kaikilla tulotasoilla.

Kuvat: Veronmaksajain Keskusliitto