Alkoholin hyödyt ja järkevä alkoholipolitiikka

Alkoholin hyödyt ja järkevä alkoholipolitiikka

Alkoholin yhteiskunnallisista hyödyistä ei puhuta

Viimeisin taistelu alkoholipolitiikan vapauttamisesta toi taas esiin suomalaisen keskustelun tutut piirteet. Kireän alkoholipolitiikan kannattajat puhuivat, kuten aina, rajoitusten poistamisen yhteiskunnallisista kustannuksista.

Mutta alkoholipolitiikan, kuten kaiken muunkin politiikan taloudellinen analyysi vaatii tietenkin paitsi kustannusten myös hyötyjen ottamista huomioon. Silti harva suomalainen alkoholipoliitiikan asiantuntija puhuu koskaan alkoholinkulutuksen hyödyistä. Kuka muistaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen joskus arvioineen alkoholin lisääntyneen kulutuksen taloudellisia hyötyjä? En ainakaan minä.

Alkoholipoliittinen keskustelu kuulostaa tämän vuoksi ekonomistin näkökulmasta aika järjettömältä. Se on kuin liikennepoliittista keskustelua, jossa puhutaan vain saasteista ja liikennekuolemista, mutta ei lainkaan siitä, päätyvätkö ihmiset ja tavarat oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan.

Onneksi liikennepolitiikassa ei olla näin hassuja. Kaikki ymmärtävät, että kysymys on kustannusten ja hyötyjen vertailusta. Liikenteen verotuksen alentamisesta tai nopeusrajoitusten nostamisesta seuraa toki päästöjen ja kuolemien lisääntymistä, joka on huono asia. Mutta siitä seuraa myös hyötyjä: ihmisten ja tavaroiden on helpompi liikkua paikasta toiseen.

Kustannus-hyötyanalyysi

Hyvä liikennepoliittinen toimenpide on sellainen, jonka hyödyt ylittävät kustannukset. Joskus hyvä toimenpide on rajoittamista, toisinaan taas vapauttamista.

Aivan sama pätee alkoholipolittisiin toimenpiteisiin. Jos saatavuutta helpotetaan, seurauksena on haittojen lisääntyminen. Mutta seurauksena on myös hyötyjä. Ihmiset saavat haluamiaan juomia helpommin ja enemmän. Jotta saatavuuden lisäämisen hyödyllisyyttä tai haitallisuutta voidaan arvioida, täytyy hyötyjä verrata kustannuksiin. Tätä vertailua kutsutaan kustannus-hyötyanalyysiksi.

Esimerkiksi oluenmyynnin vapauttamisen kustannus-hyötyanalyysi perustuu seuraavanlaiseen ajatusleikkiin. Kaikilta niiltä ihmisiltä, joihin vapauttaminen vaikuttaa myönteisesti, kysytään kuinka paljon kukin heistä olisi valmis maksamaan siitä, että vapauttaminen toteutetaan. Vastaavasti kaikilta, joihin vapauttamisella on kielteinen vaikutus, kysytään, kuinka paljon heille täytyisi maksaa, jotta he saisivat täyden korvauksen vapauttamisen haitoista.

Hyötysarakkeeseen tulee siis merkintä, jos joku on vaikka valmis maksamaan sata euroa kuukaudessa siitä, että saa lempioluttaan lähikaupasta. Kustannuksia puolestaan syntyy esimerkiksi kun jotkut joutuvat kärsimään esimerkiksi lisääntyneestä väkivalta- tai terveysriskistä. Samoin kustannuksiksi merkitään mahdollinen lisääntynyt terveyspalvelujen tarve, jonka joku joutuu tietysti veroina maksamaan.

Maksuhalukkuuksia ei tietenkään voida kysyä ihmisiltä, ne joudutaan arvioimaan. Tähän on olemassa vakiintuneita menetelmiä.

Tässä kohtaa joku sanoo, että koko kustannus-hyötyanalyysin lähestymistapa on pöyristyttävä. On inhottavaa pohtia kuinka monen kylmän oluen saamiseksi ollaan valmiita uhraamaan ihmishenki. Kannattaa huomata, että sama ongelma on myös liikennepolitiikan arvioinnissa. Siinä joudutaan kysymään, kuinka monen ihmishengen arvoinen on mahdollisuus ajaa huoltoasemalle ostamaan karkkipussi ja Ässä-arpa.

Ikävien valintojen tekeminen ei myöskään häviä sillä, että niitä kieltäytyy ajattelemasta. Nykyinen lainsäädäntö tarkoittaa, että tietty määrä ihmishenkiä ollaan valmiita uhraamaan muiden alkoholin saatavuuden vuoksi.

Alkoholin erityispiirteet eivät muuta asetelmaa

Alkoholi on hyödykkeenä tavallista hankalampi. Se aiheuttaa riippuvuutta ja alentunutta päätöksentekokykyä. Kustannus-hyötyanalyysi perustuu siihen, että ihmiset tekevät järkeviä päätöksiä.  Alkoholinkäytöllä on haitallisia vaikutuksia, jotka kohdistuvat muihin kuin juojaan itseensä, esimerkiksi lapsiin. Lasten ja riippuvuudesta kärsivien hyötyjä ja kustannuksia on vaikea arvioida. Lapset ja riippuvuudesta kärsivät aiheuttavat myös jossakin määrin käsitteellisiä ongelmia, koska näiden valintojen ja hyvinvoinnin suhde on hankala. Näistä ongelmista ja ratkaisuista on keskustelua täällä.

Tulonjakokysymykset ovat myös mahdollinen ongelma. Moni on varmasti sitä mieltä, että esimerkiksi lasten tai huono-osaisten kokemille haitoille ja hyödyille pitää asettaa suurempi paino kuin muille. Muuten rikkaiden viiniharrastajien korkeampi maksuhalukkuus korostaa liiaksi näiden etua. Tällainen painotus on mahdollista tehdä. Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että tulonjakosyistä politiikka-arviointi pitäisi yleensäkin tehdä tavanomaisesta kustannus-hyötyanalyysistä vähän poikkeavalla tavalla.

Näistä varaumista huolimatta perusasetelma ei kuitenkaan muutu. Olivatpa arviontimenetelmän yksityiskohdat mitkä tahansa, alkoholipoliittisista muutoksista seuraa hyötyjä ja kustannuksia. Kulutusta lisäävien muutoksien hyödyt johtuvat siitä, että ihmiset saavat enemmän haluamaansa hyödykettä, eli alkoholijuomia. Näitä hyötyjä täytyy arvioida jotenkin ja niitä täytyy verrata kustannuksiin.

Alkoholipolitiikan päämäärä ei ole kulutuksen vähentäminen

Alkoholipolitiikan perustamisesta kustannusten ja hyötyjen vertailulle seuraa monta asiaa. Yksi on se, että monen ihmisen kokema pieni hyöty voi yhteensä olla suurempi kuin harvojen suuri kustannus. Jos miljoona ihmistä joutuu hakemaan viininsä hankalasti Alkosta voi tämä olla merkittävämpi asia kuin muutaman ihmisen suuri terveyshaitta.

Liikenteessäkin voitaisiin säästää ihmishenkiä alentamalla nopeusrajoituksia kaikkialla. Näin ei kuitenkaan tehdä, vaikka haitta yksittäiselle ihmiselle olisi pieni. Syy on se, että yksittäisiä pienen haitan kärsijöitä on niin suuri määrä.

Toinen seuraus on se, että alkoholijuomien kokonaiskulutuksen vähentäminen ei voi olla alkoholipolitiikan tavoite. Jos joku haluaa lisätä kulutustaan ja voi näin tehdä lisäämättä haittoja, hyvinvointi yksiselitteisesti lisääntyy. Samoin haittoja lisäämättömän kulutuksen vähentäminen on rajoittavan alkoholipolitiikan haitallinen sivuvaikutus, ei hyöty.

Liikennevertaus sopii tähänkin: jos liikennettä voidaan lisätä ilman että saasteet, liikennekuolemat ja muut liikenteen kustannukset lisääntyvät, se on hyvä asia. Liikenteen väheneminen ympäristömääräysten vuoksi on määräyksistä seuraava haitta, ei hyöty.

Silti kulutuksen alentamista vaativia asiantuntijoita ei koskaan vaadita arvioimaan sitä, kuinka suuri osa kulutuksen lisääntymisestä on itse asiassa hyvinvointia lisäävää. Esimerkiksi tässä  jutussa asiantuntija pöyristelee sitä, miten kamalaa on ”kun tulee uudenlaisia tuotteita uusille käyttäjäryhmille”. Se, että kuluttajat saavat uudenlaisia tuotteita on tietenkin lähtökohtaisesti hyöty, ei haitta.

Saa olla eri mieltä, kunhan on rehellinen

Kaikki tähän asti sanottu olisi aika itsestäänselvää, jos kysymys ei olisi alkoholista. Moni on valmis hyväksymään kustannus-hyötyajattelun muiden päätösten arviointiin, mutta ei suostu ottamaan sitä alkoholipolitiikan ohjenuoraksi.

Syitä tähän voi olla monia, mutta yksi on varmaankin moralismi. Jotkut ajattelevat, että alkoholinkäyttö, silloinkin kun siihen ei liity mitään pahoja sivuvaikutuksia on moraalisesti tuomittavaa. Erityisesti humalahakuista juomista ja humaltumista paheksutaan. Samoin juomiseen liittyvä sanokaamme estoton käytös saattaa olla joistakin epäilyttävää. Uskovainen saattaa pitää alkoholinkäyttöä jopa syntinä.

Toinen syy on terveyden ammattilaisten kapea katsantokanta. He ajattelevat asiaa pelkästään alkoholin terveysvaikutusten kautta. Ihmisillä on kuitenkin muitakin tavoitteita kuin terveys. Hyvä elämä ei tarkoita terveyden maksimointia. Ihmiset kertovat päivittäin valinnoillaan, että he ovat valmiita ottamaan terveysriskejä saadakseen jotain muuta itselleen arvokasta. Tällainen ajattelu on luontevaa ekonomistille, muttei kansanterveyden edistäjälle.

Olipa syy sitten moraali tai ammatin tuoma kapea näkökulma, on paljon ihmisiä, jotka eivät näe alkoholin kulutuksen lisääntymistä koskaan yhteiskunnallisesti hyödyllisenä. Heidän mielestään alkoholinkulutuksen alentaminen on tavoite itsessään. Alkoholilla on vain kustannuksia.

Tämä on tietenkin ihan sallittua. Mutta jos näin tekee, olisi rehellistä tuoda se esille. Jos on sitä mieltä, ettei alkoholin tai muiden päihteiden käyttö ole koskaan yhteiskunnallisesti hyödyllistä, tämä tulisi sanoa ääneen. Näin kuulija varmistuisi siitä, että annettujen politiikkasuositusten taustalla on kustannusten ja hyötyjen punnitsemisen sijasta tämä ennakkoasenne.

Kohti järkevää alkoholipolitiikkaa

Alkoholipolitiikkaa pitäisi arvioida samoin perustein kuin muutakin politiikkaa. Käytännössä tämä tarkoittaa kustannusten ja hyötyjen vertailuun perustuvaa arviota. Nykyisessä keskustelussa puhutaan vain alkoholin kulutuksen kustannuksista, eikä lainkaan hyödyistä.

Yksi suuri askel kohti järkevää politiikkaa olisi se, että alkoholipolitiikan muutosten haittoja arvioivilta viranomaisilta ja valtion tutkimuslaitoksilta edellytettäisiin arvioita myös hyödyistä. Hyötyjen arvioinnin pitäisi olla yhtä uskottavaa kuin haittojen.

Alkoholin myyntiä koskevat yksilötasoiset tilastoaineistot pitäisi saada laajasti riippumattomien ekonomistien käyttöön. Mutta tämä on jo oman kirjoituksensa aihe.

Poliitikoilta ja asiantuntijoilta tulisi paljon nykyistä tiukemmin vaatia vastauksia näiden esittämien politiikkasuositusten taustalla olevaan ajatteluun. On tärkeää tietää, suhtautuvatko he lähtökohtaisen kielteisesti alkoholiin moraalisista tai muista syistä, vai lähestyvätkö he asiaa kiihkottomasti taloudellisen poliitikka-analyysin näkökulmasta.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

18 kommenttia artikkeliin “Alkoholin hyödyt ja järkevä alkoholipolitiikka

  1. Ulf Fallenius sanoo:

    Ekonomisteja on monenlaisia mutta sekin tiedetään että alkoholin haittakustannukset ovat valtavat Suomessa jopa monikertaiset tuottoon nähden.Sairaudet työstä poissaolot väkivaltaa yhteiskunnalle kaatuvia sosiaaliongelmia lista niin pitkä että huh huh.Ravintolat tienaa eipä juuri muut.

  2. Antti sanoo:

    Totta, ja ikivanha strategia.

    Kun kansa turrutetaan viinalla se on huomattavasti helpompi ja nopeampi ryöstää putipuhtaaksi.

    Nyt vain viinan hinta alas ja perään Ay-liikkeet kiellettäväksi lailla, kaikki palkansaajia koskeva säätely poistettava, yhteiskunnan palvelut yksityistettävä, sosiaalituet lopetettava ja verotus siten että ainoat sillä katettavat palvelut ovat poliisi- ja vankilalaitospalvelut.

    Näin saadaan kertaheitolla kaadetuksi osinkoina eliitin liiviin kaikki omaisuus ja joka ainoa lantti joka ei siellä vielä jostain syystä ole.

    Hyvä Wahlr.. äh eiku Heikki !

    1. ”Yhteiskunnan palvelut yksityistettävä, sosiaalituet lopetettava ja verotus siten että ainoat sillä katettavat palvelut ovat poliisi- ja vankilalaitospalvelut.”

      Niinpä, kaikesta leikataan julkisella sektorilla – kunhan valtiolle jätetään vähittäismyyntimonopoli > 4,7 / 5,5 % alkoholijuomiin. Eläköön prioirisointi!

  3. Johnny sanoo:

    Entäpä aineettomat hyödyt, kuten kohtuullisen alkoholinkäytön tuoma rentoutuminen ja ”sielunhoito”, jotka potentiaalisesti hoitavat mielenterveyttä ja vähentävät kustannuksia yhteiskunnalle? Saadaanko nämä hyödyt esiin mainitunkaltaisella kustannuskyselyanalyysillä?

  4. Juon välillä oluen sanoo:

    @Ulf Fallenius:

    Luitko yo. tekstiä ollenkaan? Ohitit viiltävässä analyysissa juurikin ne pointit, joita tekstin kirjoittaja toi esille. Esimerkiksi omalla kohdallani alkoholin hyödyt, niin yksilönä kuin yhteiskunnalle, ovat suuresti positiiviset. Kuulun tähän sankkaan joukkoon, jotka alkoholin käytöstä huolimatta eivät ole töistä poissa, tee väkivaltatekoja taikka kaada yhteiskunnan päälle sosiaaliongelmia. Toki en tässä ottanut huomioon mahdollisia terveydellisiä seikkoja, jotka realisoituvat tai eivät realisoidu. En maksimoi terveyttäni, vaan koko elinaikani onnellisuutta.

    Muutenkin pahimpia yhteiskunnallisia ongelmia subjektiivisten kokemuksieni mukaan aiheuttaa ”pussikalja” – ei ravintolaolut. Ravintoloissa olut on helposti 4 kertaa kalliimpaa kuin lähikaupassa, ja Virossa vielä puolet halvempaa. Monet alkoholinkäytön negatiivisista puolista esiintyvät juurikin suljettujen seinien sisällä yksityisten henkilöiden kodeissa, joissa mm. perheväkivalta humaltuneena tapahtuu. Voisi kuvitella, että olisi kaikkien edun mukaista siirtää alkoholin kulutusta enenevässä määrin ravintoloihin…

  5. Ulf Fallenius sanoo:

    Luin ja totesin faktan että ongelmakäyttäjät ovat tuottoja kalliimpia mikä on valitettavaa.Oletko muuten joskus seurannut mitä porukkaa istuu lähikapakoissa nimittäin vaan ja ainoastaan juomisen ammattilaiset eikä ne ihmiset mitä toivoit ja ajattelit.

  6. juon myös välillä oluen sanoo:

    En oikein osaa sanoa mitkä minussa on vikana, kun en oikein tajunnut että missä kohden jutussa kerrottiin minkä kokoiset ne haittavaikutukset sitten ovat.
    Mun mielestä juttu otti ainoastaan kantaa siihen että haittavaikutusten lisäksi on myös hyötyjä ja että ne hyödyt tulisi myös ottaa huomioon.

  7. 97 % Euroopan unionin yli 500 miljoonasta kansalaisesta ei tarvitse valtion alkoholin vähittäismyyntimonopolia ”alkoholihaittojen ehkäisemiseen”, eivätkä tarvitse suomalaisetkaan. 🙂

  8. Jänö sanoo:

    ”Esimerkiksi oluenmyynnin vapauttamisen kustannus-hyötyanalyysi perustuu seuraavanlaiseen ajatusleikkiin. Kaikilta niiltä ihmisiltä, joihin vapauttaminen vaikuttaa myönteisesti, kysytään kuinka paljon kukin heistä olisi valmis maksamaan siitä, että vapauttaminen toteutetaan.”

    Niin pitkälle kun minä muistan, niin kustannus-hyötyanalyysissä ei kysytty keneltäkään yhtikäs mitään. Onko Heikki Pursiaisella kaikki hyvin siellä pääkopassa vai miten voi näin pahasti ihminen erehtyä?

  9. Marko Hamilo sanoo:

    Olkiukkoja on pahoinpidelty, minne voin tehdä rikosilmoituksen?

    Syy siihen, että alkoholipolitiikka pyrkii vähentämään kokonaiskulutusta tai hillitsemään sen kasvua, on se että alkoholihaitat todellisessa elämässä seuraavat varsin tarkkaan kokonaiskulutusta. Voimme toki teoretisoida sellaisen kokonaiskulutuksen muutoksen, joka ei muuta haittoja tai kääntäen, mutta empiirinen näyttö on että haitat seuraavat kulutusta.

    Mitä sääntelyn haittoihin tulee, niin se joukko, joka käyttää alkoholia niin harvoin, ettei siitä seuraa haittojakaan, ei juuri kohtaa sääntelynkään haittoja.

    Alkoholin hyödyt ovat jo hintamekanismissa huomioituja. Alkoholin haitat kohdistuvat sivullisiin ja yhteiskuntaan, mikä on eufemismi veronmaksajalle.

    Itse kannatan nippelisääntelyn vähentämistä, mutta verotuksen pitämistä ennallaan. Hintajousto on taatusti toimiva, eikä matkustajatuonti ole juurikaan vienyt veroaseelta terää, vaikka laskutaidottomat muuta väittävät.

  10. ”Alkoholiveron tuotto koko maassa vuonna 2006 oli 992 miljoonaa euroa. Vuosittain alkoholin käytöstä aiheutuvat aiheutuu 4−6,5 miljardin haittakustannukset.”

    Niin kauan kuin etyylialkoholilla terveytensä pilanneen hoito kustannetaan muilla verovaroin, tulee sen käyttöä säännellä. Alkoholiveron nostaminen vähentää alkoholista johtuvia haittoja ja menoja, kuten päinvastaisesti todettiin verojen laskemisen jälkeen. Asia ei toki ole näin yksioikoinen, kansalaiset hakevat viinansa naapureista ja tenut juovat käsidesiä joka tapauksessa.

    https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/seuranta-ja-vaikuttavuus/vaikuttavuus-ja-kustannukset

    1. klaus kultti sanoo:

      Ei pidä pysähtyä tähän; ylipainoisille pitää panna myös vero. Samoin niille, jotka ottavat avioeron ja rumasti pukeutuville ja pelimannimusiikin suosijoille. Kaikki nämä aiheuttavat uskomattoman paljon haittaa muille ihmisille.

  11. tuosta aiheesta sanoo:

    ”Tässä kohtaa joku sanoo, että koko kustannus-hyötyanalyysin lähestymistapa on pöyristyttävä. On inhottavaa pohtia kuinka monen kylmän oluen saamiseksi ollaan valmiita uhraamaan ihmishenki. Kannattaa huomata, että sama ongelma on myös liikennepolitiikan arvioinnissa. Siinä joudutaan kysymään, kuinka monen ihmishengen arvoinen on mahdollisuus ajaa huoltoasemalle ostamaan karkkipussi ja Ässä-arpa.”

    Liikenteen vakiintuneissa hyöty-kustannusanalyyseissä ei arvioida tuollaisia asioita. Ihmishengelle siinä on kyllä asetettu hinta, jota sovelletaan niin onnettomuuksien kuin vaikkapa pienhiukkaspäästöjenkin vaikutusten arvioninissa, mutta ei vakiintuneissa liikenteen hyöty-kustannusanalyyseissä arvioida vaikutuksia yksilöiden kokemille mahdollisuuksille tai kokemuksille. Sellaisten analyysien tekeminen olisi monimutkaisempaa, ja tulkinnanvaraisempaa. Nykyisin liikenteen hyöty-kustannusanalyyseissä voidaan huomioida terveysvaikutuksia, aikavaikutuksia ja maan arvoon liittyviä vaikutuksia. Mutta kokemusvaikutuksia ei analysoida lainkaan sen enempää hyötyinä kuin haittoinakaan. Eli vaikkapa se, jos joku kokee liikennemelun ikävänä tai mukavana, ei vaikuta hyöty-kustannusanalyyseihin liikenteen kohdalla mitenkään. Se sen sijaan vaikuttaa, monelleko tulee liikennemelusta tilastollisesti sairaslomia tai ennenaikaisia kuolemia.

  12. Kari sanoo:

    Alkoholin myynnistä Suomen valtiolle kertyneet verotulot olivat 2,22 miljardia euroa vuonna 2013. Välittömiksi haittakustannuksiksi arvioitiin saman vuonna 1,26 – 1,47 miljardia euroa. Verotulot ovat siis tuntuvasti suuremmat kuin haittakustannukset. Käyttäjät maksavat itse kaikki kustannukset ja jää vielä rahaa raittiillekin. Lukekaa THL:n päihdetilastollista vuosikirjaa. Älkää keksikö numeroita omasta päästänne. Kuuden miljardin välilliset haittakustannukset ovat niin heikolla pohjalla oleva vanha arvio että jopa THL on lopettanut arvioiden päivittämisen. Kukaan ei ole laskenut välillisiä hyötyjä. Eivätkä haitat välttämättä seuraa kulutusta. Lukekaa tutkimusta.

  13. Ulf Fallenius sanoo:

    En usko laskelmaan koska siinä ei vaan ole kaikki haitat laskettuna väitän että miinukselle menee.

  14. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon säästöä syntyisi ja kuinka paljon tuottavuus paranisi, jos voisimme Suomessa ostaa viinimme ruokakaupasta. Kuinka paljon väkevien käyttö tipahtaisi jos Alkossa ei tarvitsisi käydä viikottain? Kuinka paljon Viron viinaralli vähenesi? Kuinka paljon hiilijalanjälki pienenisi? Mitkä olisivat vaikutukset vähittäiskaupan liikepaikkojen kilpailuun ja niiden tehokkuuteen?

    Omalla kohdallani ylimääräinen kierros Alkon kautta viikottaisen viinin takia vie ylimääräistä aikaa n. 30 min ja autolle tulee n. 3 ylimääräistä kilometria. Tämä on vuodessa 26 h ja 156km. Kesämökkikauden aikana em. minuutit ja kilometrit ovat huomattavasti suuremmat. Suomi-tasolla kyse on hurjista summista. Tämä enemmän kuin kompensoisi nyt kinattavana olevan kilpailukykysopimuksen työajan pidennyksen.

    Viinien siirto ruokakauppaan parantaisi minun talouttani ja elämänlaatuani melkoisesti.

  15. Juha sanoo:

    EU:n kemikaali- tai elintarvikevirastosta löytyy varmaan tilasto, paljonko etanolia ja metanolia voi turvallisesti nauttia. Kärpässienet, opiaatit, hallusinogeenit sun muut geenimuunnellut juurekset täytyy myös saada kukkakauppaan. Ja sitten päälle lätkäistään reilun kaupan haittavero.

  16. Antsu sanoo:

    Jotenkin huvittavia nämä taloustieteilijöiden teoreettiset leikit, joista reaalimaailma on niin kovin kaukana, jos nyt Nordea ja Wahlroos eivät niinkään. Kannattaa lukea humanistin kommentteja:
    http://turmiojaperikato.blogspot.fi/

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa