”Ihmiset eivät koe olevansa reppanoita” – USAn presidentinvaalien väsyneet selitykset

”Ihmiset eivät koe olevansa reppanoita” – USAn presidentinvaalien väsyneet selitykset

Poliittinen analyysi menee metsään pyrkiessään selittämään Trumpin menestystä käpertymisenä tai globalisaatiokritiikkinä. On totta, että monen keskituloisen elämä on viimeisen 20 vuoden aikana mennyt uusiksi eikä suhteellinen elintaso ole kehittynyt niin nopeasti kuin toisilla tuloluokilla.

Mutta kuten Stratforin perustaja George Friedman asian hyvin sanoo, pieni- ja keskituloisia ei niinkään kiinnosta akateeminen keskustelu tuloeroista kuin ajatus siitä, että yleensä tulee tuloillaan toimeen. Jälkimmäinen ei välttämättä kallista ketään sen enempää talouskonservatismin (perinteisesti republikaanit) kuin vahvemman tulonjaon (perinteisesti demokraatit) puoleen. Siis edes siltä osin kuin politiikan substanssilla yleensä on väliä.

Globalisaation häviäjiin nojaavalla selityksestä jää uupumaan useampi asia. Se ei selitä sitä, miksi hyvätuloisten ja koulutettujen valkoisten enemmistö äänesti Trumpia. Se ei taltioi sitä vihaa, jota kansa tuntee Hillary Clintonia ja hänen edustamaansa etuoikeutettua rakenne-eliittiä kohtaan, oli henkilökohtaisia väärinkäytöksiä tai ei.

Trumpin lupaamat veronalennukset ja Obamacaren lakkautus tarkoittavat vähemmän valtiota, ei enemmän. Jenkkipunaniskan erottaa eurooppalaisesta työläisdemarista se, että siellä edelleen uskotaan ihmisen omaehtoiseen haluun ja kykyyn parantaa omaa elintasoa, jos sille vain annetaan tilaisuus.

Rust beltissä ei puhuta pekkaspäivistä tai huhuilla Davos-eliittiä miettimään globaalia perustuloa.

Ihmiset eivät koe olevansa reppanoita toisin kuin Clintonin kampanja toistuvasti antoi ymmärtää. Miksi olisivatkaan!

Globalisaatioselitys ei myöskään tunnusta tosiasiaa, että tutkimusten mukaan aniharva äänestäjä perustaa valintansa rationaaliseen puntarointiin politiikkatoimien sisällöstä ja niiden vaikutuksesta äänestäjän omaan elämään. On tutkittu tosiasia, että moni äänestäjä ei välttämättä valitse äänellään itselleen suosikkia, vaan äänestää jotain ehdokasta – tai tämän kannattajia – vastaan.

Stan Saanila teki oivan havainnon Twitterissä: “Trumpin voiton myötä on nyt käynyt täysin selväksi että amerikkalaiset äänestäjät eivät juuri ollenkaan kuuntele suomalaista kulttuuriväkeä.” Selvästi ei amerikkalaisten enemmistö kuuntele omaakaan kulttuuriväkeä. Patakonservatiivien mielestä Hollywoodin asettuminen Clintonin taakse oli kuin vauvan syöttökaukaloa olisi soviteltu aikuiselle: mitä tahansa muuta kuin tätä naminamia.

Montaa jenkkiä tuntui myös ärsyttävän se, että äänekäs vasemmisto oli tottunut leimaamaan kenen tahansa republikaanin rasistiksi, homofoobikoksi ja seksistiksi. Sitten kun äänestyskopeissa oli tarjolla kandidaatti, joka häpeilemättömien (ja mielestäni vastenmielisten) puheidensa perusteella täytti kaikki nuo kriteerit, oli huuto jo menettänyt tehonsa.

Tv-kommentaattori ja koomikko Bill Maher kertoi viikko sitten katuvansa sitä, että oli monien muiden demokraattien lailla ennustanut maailmanloppua George W. Bushin, Mitt Romneyn ja John McCainin kohdalla. Jälkikäteen ajateltuna nämä olivatkin “kunnian miehiä”.

Tuskin läheskään kaikki Trumpin kannattajat allekirjoittavat ehdokkaan kampanjan aikaiset letkautukset, mutta heitä puhuttelee se, että joku edes viitsii taistella miellettyä valtavirtaa ja sen poliittista korrektiutta vastaan. Jos ei kunniallista, niin se on kai ainakin inhimillistä.

Nyt ovat sitten demokraatti- että republikaanipuolueet pahemman kerran hajalla. Poliittista sisäsiittoisuutta vastustava Trump on siis jo tässä kohtaa saavuttanut jotain. Vasemmistolaisella Sanders-hipillä on erittäin vähän yhteistä Clintonin kanssa. Ideologisella talouskonservatiivilla taas on ongelma Trumpin edustaman nationalistisiiven kanssa – siis jos Trump sitä oikeasti edustaa. Se jää nyt nähtäväksi.

Miljardööri Peter Thiel (Trumpin tukija) sen sanoi: lehdistö otti Trumpin puheet kirjaimellisesti, muttei vakavasti. Äänestäjät päinvastoin suhtautuivat ehdokkaaseen vakavasti, mutta osasivat ärhäkkään nettikeskustelun marinoimina tulkita ehkä oikein, ettei kaikkea tule ottaa niin kirjaimellisesti. Edes presidenttikandidaatin suusta. Vaikka sanamuodot ovat yhä kärjekkäämpiä, tässä ei edustuksellisen demokratian kannalta ole paljon uutta.

Ihmisten medialukutaito saattaakin olla parempaa kuin median itsensä. Samasta syystä pistäisin jäitä hattuun ajatuksille siirtymisestä “post-faktuaaliseen” aikaan. Politiikka on aina ollut selittelemisen taidetta ja sitä, että faktoja pyöristetään omalle laidalle niin paljon kuin kehdataan. Eikä pärjätäkseen poliitikon ole koskaan pitänyt olla missään varsinainen asiantuntija.

Sitäpaitsi länsimaisten instituutioiden kritiikissä on paljon perää, myös Euroopassa. Jos EU:ta tai vaikkapa IMF:ää ei saa kritisoida asiallisesti ilman leimaamista, niin se ei ole muuta kuin tanssiinkutsu henkilöille, joita leimaaminen ei haittaa pätkän vertaa ja jotka ovat valmiita astumaan reippaasti “sallitun” rajojen yli. Huomio on taattu!

Ymmärrän perinteisen median itseruoskinnan, mutten itse pidä sen toimintaa niin järkyttävänä kuin mitä nyt julkaistavat tuhannet kolumnit ja aamutelkkarikeskustelut antavat ymmärtää.

Kuten Jussi Pullinen Hesarissa kirjoittaa, “Jos media ei ärähdä jonkun uhatessa (…) sen ytimessä olevaa demokratian perustaa, milloin se sitten ärähtää?” Hyvä että ärähtää. Ihmiset sitten päättävät, kukin kohdallaan, oliko ärähdys oikeanlainen vai ei.

Ihmisillä on sosiaalisen median aikakautena vaihtoehtoja. Näkisin, että se on pikemmin haaste kaupallisen median liiketoimintamallille kuin moraalinen velvoite kollektiivisesti “ottaa opiksi” jostain, mitä ihmettelemme kaikki vielä vuosia. Markkinoilla ja moniäänisellä yhteiskunnalla on sellainen ominaisuus, joka vahvalta keskusjohdolta tai politiikan norsunluutornilta puuttuu: kyky korjata itseään. Valitettavasti se tarkoittaa lähes poikkeuksetta myös hetkellisiä ylilyöntejä.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

24 kommenttia artikkeliin “”Ihmiset eivät koe olevansa reppanoita” – USAn presidentinvaalien väsyneet selitykset

  1. Kuhnuri sanoo:

    Suomessakin ollaa jo siinä tilanteessa, jossa yhteiskunta (Valtio ja Kunnat) puuttuvat liiaksi yksilön tekemisiin. Yhteiskunnan tulee pitää yllä turvaverkkoja, jotta heikomassa asemassa olevat pääsevät taas jaloilleen. Ongelmana on se, että nuo turvaverkot ovat rakennettu sellaisiksi, että enenevässä määrin yksilöt rakentavat elämänsä turvaverkkojen varaa eivät yritä päästä takaisin ”jaloilleen”.
    Globalisaatio on myös ylättänyt länsimaat täysin. Intiassa, Kiinassa ja muissa halpamaissa työntekijän palkka on ”kupillinen riisiä”, kun hyvinvointi Suomessa pitää työntekijälle maksaa lähes 2000€/kk, että käteen jää enemmän kuin tukiverkkojen varassa ollessa.
    Trump koetteli myös sananvapauden rajoja, josta myös aiheellisesti nousi iso kohu. Suomen Eduskunnassa Antti Lindtman halusi rajoittaa jopa oman puolueensa edustajien sananvapautta, ja tämä ohitettiin lähes ilman kohua. Sananvapauden rajoittamisesta pääsee paljon pienemmällä kohulla (Venäjä, Kiina, Lindtman), kuin sananvapauden ”hyvän maun” rikkomisesta (Trump, Perussuomailset).

  2. Jii Äf Vee sanoo:

    Kopioinpa tähän tämänpäiväisen turpatapettitekstini:

    Maailma on nyt hyvin jakautunut. Monet valtiot ovat sisäisesti hyvin jakautuneita. EU on hyvin jakautunut. Monet yhteiskunnat, yhteisöt, asuinalueet, kaveripiirit jne. ovat hyvin jakautuneita.

    Ehkä jakautumisen näkyviin tuleminen on hyvä asia. Jakautumista on ollut paljon ja voimakkaasti jo aiemmin. Aiemmin tilanne vain oli sellainen, että toisella puolella oli äänessä olemisen ja tilannekuvan tulkitsemisen hegemonia. Toisen puolen tehtävänä oli pitää turpansa kiinni ja tyytyä yli- ja ohitulkitsemisen kohteena olemiseen – maksoi se heille mitä tahansa.

    Nyt tulkitut ja vaiennetut ovat nousseet ääneen – ja äänestämään. Heidän äänensä voi olla epäkorrekti, rosoinen ja epäkunnioittava. Se on kuitenkin heidän itsensä ääni eikä heitä yli- ja ohitulkitsevien henkilöiden puhetta.

    Tulkitsijat ja vaientajat ovat myös nousseet ääneen. Heidänkin äänensä on epäkorrekti, epäkunnioittava ja hyysäävyyteen asti paapova. He yrittävät huutaa molempien osapuolten nimissä: omaa ”totuuttaan” ja toisia koskevia tulkintojaan.

    Tilanne on siis kääntynyt poliittisesta elitismistä poliittisen populismin suuntaan. Ja muistutuksena… populismissa on kyse populan – siis kansan – vallasta sekä puhetapojen että puheenaiheiden suhteen.

    Mitä demokraattisempi tilanne on voimassa, sitä tasaisemmin eri äänestäjäryhmät käyttävät ääniään. Tilanne on sitä epädemokraattisempi, mitä voimakkaammin äänivalta ja sen käyttäminen painottuu joihinkin suuntiin.

    Jos jokin osa yhteiskunnasta menettää kokonaan äänensä vaikka siksi, että heidän äänensä ja viestinsä korvataan muiden siitä tekemällä tulkinnalla, niin tilanne on jo todella epädemokraattinen.

    Jakautuneisuuden ilmi tuleminen ei siis ole jakautuneisuuden syntymistä. Jakautuneisuuden ilmi tuleminen on askel jakautuneisuuden korjautumisen suuntaan.

    Ja niin kuin aina silloin kun tilanne pääsee liian pahaksi ennen kuin se alkaa korjautua: tilanne tulee pahenemaan ennen kuin se paranee.

    Media ja etenkin monet yksittäiset toimittajat, monet järjestöt, akateeminen maailma ja suurin osa poliittisista puolueista on se taho, joka on ollut muutaman vuosikymmenen ajan tuottamassa tätä massiivista jakautuneisuutta. Jakautuneisuus ei korjaudu ennen kuin jakautuneisuuden tuottajilta on saatu pois heille kerääntynyt liiallinen tulkinta-, valmistelu-, mielipidevaikuttamis-, kulttuuri- ja poliittinen valta.

    Toivottavasti ei ole liian myöhäistä. Toivottavasti konflikti ei mene liian pahaksi.

    Mitä tiukemmin omaan ohi- ja ylitulkintavaltaansa rakastunut tulkintaeliitti roikkuu ”oikeudessaan” väärinkäyttää valtaa puhua vaiennettujen sijasta, sitä pahemmaksi tilenne menee ennen kuin se alkaa parantua.

    Ja sitä heikommassa asemassa tämä ylimielisten ja aiemmin ylivoimaisten ylitulkitsijoiden rälssi on sen jälkeen kun tunkio on osunut tuulimyllyyn.

    1. Aldo McFalfo sanoo:

      Erittäin hyvin muotoiltu. Peukutusta!

  3. usko tai älä sanoo:

    Suomen uus-kominternin pää-äänenpitäjät YLE ja Hesari ym. totuusmetia suuntaavat jo skeidalinkojaan kohti Marine Le Peniä.

  4. sveitsinmaalta nähtynä ... sanoo:

    … jos kansalaisille ei anneta mahdollisuutta ottaa osaa päätöksentekoon kuin aniharvoin, esim kerran neljässä vuodessa, tulee välttämätty ylilyöntejä kuten trumpit ja jytkyt ja brexitit jne. missä on ensimmäinen merkittävä poliittinen puolue joka haluaa lisätä kansalaisten todellista osanottoa?
    hyvä keino on poliitikkoja sitova kansanäänestys kuten täällä sveitsissä. kansalaisten ja kantonien veto-oikeus ihmeesti lisää asioista keskustelua ja poliitikkojen järkevää argumentointia ja vähentää kaiken keskittämiseen fokusointia!
    pari anekdoottia: ”suomen mallissa” rakennetaan esim lisäydinvoimaa koska jotain 2/3 kansasta vastustaa sitä! ”suomen mallissa” kansanedustajat ovat puolue-eliitin edustajia tärkeissä päätöksissä (puoluekuri). ”suomen mallissa” poliittiset toimijat saavat verovapauksia toiminnalleen, punainen risti ei! ”suomen mallissa” haetaan lupaa jopa tervanpolttoon brysselistä. etc etc.

  5. Satu Leinonen sanoo:

    Hei, annan Stan Saanilalle yllä siteeratun kommentin takia kaiken anteeksi!

  6. rivonaattori sanoo:

    Lepomäen lapsellinen usko siihen, että ylilyönnit ovat vain ”hetkellisiä” on oikeastaan aika söpöä; jotakin sellaista, johon myös minä haluaisin uskoa ja jonka minäkin haluaisin olevan tosi.

    Mutta kun katselen ympärilleni, en näe oikeastaan mitään muuta kuin ylilyöntejä. Lepomäen viimeisin taisi olla muiden puoleiden kritisointi lupausten pettämisestä vaikka oma puolue on ihan yhtä laila syönyt sanojaan. Ihmiset eivät edes yritä ymmärtää toisiaan, sen sijaan muiden kritisointiin ollaan kyllä aina valmiita – politiikka ja kaikki muu ihmisen sosiaalinen toiminta perustuu siihen, että useat ylilyönnit tappelevat keskenään ja ulos puristuu jonkilainen synteesi. Hegeliä kannattaisi lukea enemän, jos ja kun alkaa selittämään yhteiskuntaa ylilyöntien kautta.

    ”Politiikka on aina ollut selittelemisen taidetta ja sitä, että faktoja pyöristetään omalle laidalle niin paljon kuin kehdataan.”

    Olisi tietenkin kiva uskoa, että on jokin politiikan ulkopuoleinen paikka, jossa ihminen on rationaalinen eikä pyöristele faktoja edukseen. Valitettavasi tämäkaltaisen paikan kuvitteleminen on itsessään faktojen pyöristelyä ja selittelyä. Ihminen on uskonnollinen eläin eikä kykene luopumaan siitä, olipa sitten poliitikko, taloustieteilijä tai Elina Lepomäki selittämässä Yhdysvaltojen vaaleja omalle seurakunnalleen.

  7. Ilkka Niemi sanoo:

    Lepomäki osuu oikeaan. Clinton teki kaksi virhettä. Toinen oli Lepomäen mainitsema kommentti siitä, että Trumpin kannattajat ovat reppanoita (deplorables). Tämä sai Trumpin kannattajat äänestämään innokkaammin kuin koskaan. Toinen saman tyyppinen virhe oli Clintonin reaktio Trumpin naispuheisiin. Clinton vetosi asiassa amerikkalaisiin naisiin kun hänen olisi kannattanut lähestyä Trumpin kannattajia ja vedota siihen kuinka moni mies kehtaa tämän jälkeen äänestää Trumpia.

    1. Jesse Pylväläinen sanoo:

      Toki Clintonin vastustajat usein tuppaavat muistamaan parin kymmenen vuoden mittaisen valehteluputken joka on johtanut siihen ettei Hillary Clinton ole kotimaassaan oikeasti kovin suosittu, takki on kääntynyt nimittäin vuosien varrella varmasti yhtä monesti jos ei jopa useammin kuin Timo Soinilla joka jo sinällään on varmasti aikamoinen saavutus

  8. Late sanoo:

    Hienoa huomata, että edes yksi politikko Suomessa tajuaa missä Yhdysvalloissa mennään.

  9. Hannu Mikkonen sanoo:

    Vaalit voitetaan tarjoamalla politiikkaa jota kansa haluaa . Nyt USA:laiset haluavat vaihtaa Demokraattien politiikan Republikaanien tarjoamaan vaihtoehtoon. Demokraatit menettivät Obaman kaudella Kongressin ja nyt hävisivät presidentin vaalit . GOP johtaa nyt maata , kansa halusi poliittista muutosta .
    Ei siinä sen kummempaa , vaalit on käyty ja tulos on selvillä.

    Vaaleissa ei ollut kysymys rodusta , sukupuolesta , uskonnosta jne, jne vaan politiikan sisällöstä.
    Ja siksi kansa halusi ja sai Republikaanisen puolueen ehdokkaan presidentiksi , GOP säilytti enemmistönsä Senaatissa sekä Edustajanhuoneessa . Kansa halusi muutosta , ei jatkoa Obaman kauden politiikalle.

    Suomen vasemmisto-viher toimittajille tämä on näköjään mahdotonta ymmärtää – ja selityksiä haetaan
    epätoivon vimmalla kaikesta mahdollisesta epäolennaisesta sekä samalla jatketaan tulevan presidentin demonisointia . Koska heille on mahdoton ajatus että heidän oma poliittinen ajatusmaailmansa ei nauti(kaan ) kansan enemmistön kannatusta. Maailmassa onkin toisin ajattelevia ihmisiä – mitä ?

    Aikanaan GOP.n ehdokas nimeltä Ronald Reagan haukuttiin YLE:n johdolla alimpaan h……n. Ja kuinkas sitten kävikään , loppu on historiaa ….

    Demokratia on siitä mielenkiintoista että valta on kansalla – ei toimittajilla , vaikka olisi jäsenkirjakin.

    1. Antti sanoo:

      Vaaleissa oli kyse yksinkertaisesti tästä ->

      https://www.youtube.com/watch?v=QPKKQnijnsM

      Amerikkalaisen keskiluokan ostovoima on pudonnut yhtäjaksoisesti vuodesta 1980. Työttömyysluvut ovat reippaasti + 20 %. (virallinen 5 % on yleisesti naureskeltu vitsi ja tulee siitä kun paikallinen työttömyysraportointi pudottaa tietyt työttömät ryhmät pois raportoiduista, mm kun 99 viikkoa on tullut täyteen niin hups – työtön ei olekaan enää työtön).

      Globalisaatio ja automaatio on hävittänyt valtavan määrän oikeita työpaikkoja ja tilalle tulleita uusia halveksittuja minimipalkalla tehtäviä palvelutöitä, ”teenage jobseja”. – Niitä pidetään lähinnä nöyryyttävinä.

      Amerikkalainen yhteiskunta on rakennettu työntekemisen varaan. Valtio on ohut ja tarkoitus on että perheen pää tuo elannon ja hankkii perheelle amerikkalaisen standardin mukaisen elintason. Nyt tuo tehtävä on tullut useimmille erittäin vaikeaksi saavuttaa, ilman perittyä varallisuutta käytännössä mahdottomaksi.

      Osinkoeliitti on siirtänyt perustavaratuotannon ulos maasta ja parhaillaan siirtämässä paikkariippumatonta palvelutuotantoa perässä niin massoille mahdollisuudet itsensä saati perheensä elättämiselle ovat olemattomat. Tätä kuviota Trump käytti taitavasti hyväkseen kertomalla laittavansa ”Kochin veljekset” tilille.

      Summa summarum = Reaganin käynnistämä pääomien globaalisti vapaa liikkuminen ja kaiken mahdollisen altistaminen markkinaehtoiseksi näkyy nyt vaalituloksissa kun valtava määrä amerikkalaisia on pelattu ulos pelistä.

      Eikä tarina lopu tähän. Sama kehitys mitä 1 promille talouseliitistä pyörittää tulee siirtämään vielä tänään paksusti voivia amerikkalaisia ruokakuponkiasiakkaiksi. Sitä nopeammin mitä nopeammin markkinoita avataan.

      Suomessa jotkut huutavat sen perään että meillä yhteiskuntaa pitää markkinaehtoistaa samalla tavalla jotta yhtä harvemmat saisivat yhä enemmän ja yhä useammat yhä vähemmän. Sellainen onnistuessaan johtaa ihan samaan lopputulemaan mitä Usassakin eli kaaoksen partaalle.

      Youtubeclipin käppyrät kertovat karulla tavalla sen mitä Amerikassa on tapahtunut. Surullisinta on se että äänestämällä Trumpin valtaan tämä syrjäytetty kohta kansanenemmistö ei tule saamaan sitä mitä tilasi vaan todennäköisesti tilanne tulee vain pahenemaan kun republikaanit leikkaavat entisestään ohutta turvaverkkoa. Mitään massamittaista oikeiden työpaikkojen tyhjästä putkahtamista ei tapahdu – markkinamekanismit eivät enää sellaisia länsimaihin tule luomaan.

  10. klaus kultti sanoo:

    Entä jos äänestäjät ovatkin ihan järkeviä ihmisiä ja tosiasiassa heille tärkeä asia oli, ei se kenestä tulee presidentti, vaan se keistä tulee lähitulevaisuudessa korkeimman oikeuden jäseniä?

  11. RA sanoo:

    Olisi hienoa jos joku avaisi joskus mitä käytännössä tarkoittaa ”globalisaatiossa voittaneet”? Ilmassa leijailee käsitys, että länsimaissa olisi kuin olisikin voittajia globalisaatiossa ja nämä ovat nuoria kaupunkilaisia, vihreitä, vasemmistolaisia, feministejä yms.

    Mitä nämä siis tarkalleen ottaen ovat ns. ”voittaneet”? Voisiko joku kertoa? Hjelp.

    Oman käsitykseni mukaan juuri nämä ihmiset ovat toimillaan saaneet aikaan koko nykyisen laman ja sen, että teollisuus ja työpaikat ovat siirtyneet kauas pois..

    1. Pekka sanoo:

      Globalisaation voittajia ovat ne, joiden ostovoima suhteessa globalisaation alentamiin hintoihin paranee. Käytönnössä varmaan kaikki ne joiden neuvotteluasema palkanmääräytymisessä on edes kohtuullinen, tai jopa kaikki ne, joilla on työpaikka. Nimimerkin Antti hienossa kirjoituksessa väitetään että amerikkalaisen keskiluokan ostovoima on heikentynyt 1980 jälkeen. Muistelisin, että tuoreessa kirjassa ”The Wealth of Nation” sanotaan ostovoiman kehittyneen 7% (tai suunnilleen), mutta suhteessa tuloeliittiin ero on ”räjähtänyt”, eliitin ostovoima oli kehittynyt 47% (tai jotain sen suuntaista).

    2. Masche sanoo:

      Globalisaatiossa voittanut on esimerkiksi kiinalainen työpajanomistaja.

      Tuon kiinalaisen työpajan tuotteet voidaan myydä vaikka Yhdysvaltoihin edulliseen alihintaan. Alihintaa saadaan vielä alemmaksi juania devalvoimalla (jolloin kiinalainen duunari rahoittaa vientiä), polkemalla palkkoja ja hyödyntämällä Kiinan löyhempiä säädöksiä.

      Globalisaatio on ajatuksena hyvä ja kannatettava. Huono juttu siinä on se, että nykyisellään globalisaatiolla (ja vapaakaupalla) on eri säännöt eri maissa. Tuosta syystä esimerkiksi tietyillä aloilla suomalainen yritys ei pärjää EU alueella vaikka hinnat olisivat kohdallaan.

  12. Petri Hämäläinen sanoo:

    Erittäin hienoa tekstiä Elina Lepomäeltä.

    Punk rock oli myös 70-80-luvuilla luokiteltu yhteiskuntavastaiseksi. Nyt se on vain tärkeä osa populaarimusiikin historiaa. God save the queen, the fascist regime. Kenellä oli medialukutaitoa tuolloin, kenellä ei?

  13. Tuomas P sanoo:

    Ensinnäkin, tuo paljon puhuttu ”sääliöiden” porukka on varsin pieni osa USA:n äänestäjäkuntaa. Ehkä 80% äänestäjistä äänesti samaa puoluetta kuin aina ennenkin, n. 10% oli uusia äänestäjiä (nuoria ja siirtolaisia) joiden äänet meni enemmistönä demokraateille, ja loput 10% on niitä valkoisia keskiluokkaisia heteromiehiä jotka on ”unohdettu”. Tällä kertaa heidän äänensä ratkaisivat vaalin Trumpille, mutta se ei tee heistä yhtään sitä omaa 10% suurempaa joukkoa. Massiivisesta mielipideilmaston muutoksesta puhuminen menee yhtä paljon metsään kuin tuon 10% joukon väheksyminenkin. Ehkä enemmänkin.

    Toisekseen, tuo 10% joukko ei itsekään tiedä mitä haluaa. Tai tietää: he haluavat matalan koulutusasteen työpaikkoja, joissa ansiotaso on satakertainen globaaliin markkinahintaan verrattuna. Ja he haluavat ”ansaita” tuo täysin markkinhintaa vastaamattoman palkkansa ”itse”. Ihan ymmärrettävä toive, kyllä minäkin haluaisin elää illuusiossa jossa olisi omalla ”uurastuksellani” ansainnut sata kertaa nykyistä korkeamman elintason, mutta todellisuuden kanssa sillä ei olisi mitään tekemistä. No, populisteillahan ei ole ongelmaa luvata totuudenvastaisia asioita.

    Amerikkalainen unelma on kuollut. Tosiasia on se, että suurin osa ihmisistä ei pysty tuottamaan sellaista lisäarvoa, jonka markkina-arvo riittäisi kovin korkeaan tulotasoon. Yhdistelmästä matala koulutus – hyvä palkka – oma ansio jotka ovat unelman peruspilarit ei voi nykymaailmassa toteutua kuin korkeintaan kaksi; eikä koulutuskaan oikeasti takaa mitään kovin korkeaa tulotasoa tulevaisuudessa kun tekoäly alkaa oikeasti syömään tietotyöläisten duunia.

    Oikeasti vaihtoehtoja on kolme: joko pidämme kiinni kapitalismista ja varallisuuserot kärjistyvät äärimmilleen ja lopulta ajaudumme verisiin sisällissotiin: luovumme kapitalismista ja tasaamme varallisuuseroja verotuksen ja jonkinlaisen perustulojärjestelmän kautta; tai romutamme koko järjestelmän ja olemme kaikki yhtä syvällä paskassa.

    Vasemmiston ongelma on siinä, että tulonjakopolitiikalta puuttuu vahva tarina, jossa tulonsiirtoja saavat voisivat tuntea olevansa oman elämänsä sankareita ja oman onnensa seppiä. Populismin ongelma on siinä, että heidän tarinansa palkan ansaitsemisesta kovalla työllä ei pidä paikkansa, ja anarkokapitalistien ongelma on siinä, että se tie johtaa kaaokseen.

  14. Masche sanoo:

    Hyvin kirjoitettu, kaikki.

    Yksi juttu tässä USA-vaalissa ihmetyttää on se, että onko kukaan (Suomessa, Usassa tms.) Trumpia kritisoiva älykkö oikeasti kuunnellut hänen puheitaan tai lukenut tekstejään? Tuntuu siltä, että ei.

    Katsoin Trumpin puheita, haastatteluita yms. 1980-luvulta alkaen ja kyllä noissa ihan asialinjalla mentiin. Puheet ja ajatukset olivat niin järkeviä, että meidän koto-suomalaisten broilereiden kikkailut ovat melkoista juntti-hömppää.

    Ei Trumpin voitto johtunut syrjäytyneistä, hillbilleistä tai muusta hölynpölystä. Vaalivoitto tuli siksi kun äänestäjät kävivät äänestämässä, ilmeisesti ihan järkisyistä.

    Hämmästyttää kovasti kun näen asiantuntijoiden tai toimittajien höpöttävän totena Trumpista sellaisia asioita, jotka eivät ole tosia. Mikä tuollaisessa on vaikuttimena? Tuntuu, että asiantuntijoilla ja journalisteilla on nyt jotenkin homma sekaisin.

    Ps. en äänestänyt Trumpia 🙂

  15. Vallu sanoo:

    Paljon on nyt kommentoitu facebookin merkitystä ja algoritmejä… Yleisesti puhutaan jostain 100 Romanialaisesta tekaistusta tilistä, jotka buffanneet ristiin Trumppia… Näyttää median ymmärrys täällä taas vajaalta. Facebook siis puffasi Clintonia liikaa, niin että tilanne ja koko tai kaikki asiat vääristyivät. Näin joukkohurmos ei saanut oikeaa tietoa Trumpista vaan kavereidensa tykkäyksiä ja vain Clintonia suosivia viestejä. Sitten tuli yllätyksenä kaikille Facebookkilaisille, että se ei olekkaan totta. Clintonia ei kannatetakkaan yhtäpaljoa kuin facebookissa kaverit tykkäävät. Facebookin mukaan 10% on totta ja loput jaot valikoidaan. Miten, eivät kerro.
    Jos Clintonin kampanja maksoi 500 000 000, osa siitä, varmasti suuri osa ohjautunut median muuttamiseen mieleiseksi. Amerikkalaisilla taitaa olla muitakin kuin Facebook kavereita ja moni ei usko mediaan ja puppuun niin paljoa kuin täällä kauempana. Heillä oli parempaa ja pitkäkestoisempaa tietoa molemmista ehdokkaista ja taustoista ja päättelivät sen perusteella enemmän kuin klikkien ja tykkäysten. Lisäksi moni varmaan piti tulosta median ja galluppien mukaan niin selvänä, etteivät viitsineet lähteä äänestämään. Amerikassa se paikallinen Esson baari taitaa päihittää Facebookin uskottavuudessa. Hyvä niin, demokratian kannalta.

    1. Masche sanoo:

      Taidat olla oikeassa. Ilmeisesti on niin, että USAn pressan vaaleissa (ja Brexit-vaaleissa) toimittajat ja moni muu on kieriskellyt ikiomassa some-kuplassaan. Nyt samat yrittävät selittää tapahtunutta syrjäytyneisyydellä ja politiikasta vieraantumisella kun asia taitaa olla juuri päinvastoin – asiantuntijat ovat itse vieraantuneet enemmistöstä, reaalimaailmasta ja todellisuudesta.
      Jänskä juttu.

  16. Tatu Lund sanoo:

    Bongasin toisenkin kirjoituksen missä Trump jytkyä analysoidaan vähän toisesta näkökulmasta. Mediaaniansiot eivät ole USA:ssa kehittyneet lainkaan niin huonosti, kuin julkisuudesta voisi päätellä. Erityisesti naiset ovat alkaneet kirimään palkoissa. Onko tämä asia, joka konservatiiveja jurppii. Eikö valkoisen miehen pää kestä sitä, että naiset, latinot ja mustat kouluttautuvat, tekevät uraa jne. https://freopp.org/economic-opportunity-and-trumps-win-88eef4be5eb1#.v41mzo7t4

  17. Juha-kummi sanoo:

    USAn presidentinvaalissahan ehdokkaat kilpailivat siitä, kumpi tulee valituksi. Paras mies voitti. Tai siis se ehdokas, joka sai eniten ääniä. Vai miten se vaalijärjestelmä toimi?

    Joka tapauksessa ensimmäiset ekonomistit ovat jo ehtineet analysoida vaalituloksen vaikutukset USAn, Euroopan ja Suomen talouteen. Olkaa hyvät!

    https://rogerwessman.com/

  18. Ulf Fallenius sanoo:

    Niin tai näin niin entä jos Trump onkin paras mahdollinen presidentti aikoihin ,aika näyttää.Mutta mennäkseen Suomeen niin keskiluokka on kovassa puristuksessa täälläkin koska se maksaa kaikki valtion kustannukset kun taas suurituloiset ja pienituloiset nauttii valtion avokäteisyydestä.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa