Kuka uskoo jälkikeynesiläisiä?

Kuka uskoo jälkikeynesiläisiä?

Kauppalehdessä haastateltiin äskettäin sosiaali- ja terveysalan järjestön Sosten pääekonomistia Jussi Ahokasta. Haastattelu ei kuitenkaan käsitellyt järjestölobbaamisen epäilemättä raikkaita viimeaikaisia tuulia, vaan Ahokkaan harrastustoimintaa talousajattelijana. Ahokkaalla on kumppaninsa Lauri Holapan kanssa talousasioita käsittelevä Imagen julkaisema blogi Raha ja Talous. Kumppanukset ovat julkaiseet yhdessä myös kirjan.

Taannoisessa kirjoituksessani ehdin jo valitella sitä, miten talousahdinko on tuonut julkisuuteen erilaisia talouden käärmeöljykauppiaita. Sympaattisuudestaan ja hyvästä tarkoituksestaan huolimatta Ahokas ja Holappa kuuluvat valitettavasti juuri tähän joukkoon. Heidän yksinkertaiset reseptinsä loputtomasta julkisten menojen kasvattamisesta, rakenneuudistusten tarpeettomuudesta ja ”kysyntävetoisesta” talouspolitiikasta eivät perustu mihinkään järkevään taloudelliseen analyysiin. Kaksikon näkyvä asema talouspoliittisessa oppositiossa onkin yksi osoitus aikojen synkkyydestä.

Ahokkaan haastattelu tarjoaa aika edustavan katsauksen blogaajien ajattelutapaan. ”Kysyntä on avainsana. Toinen yhtä tärkeä on tarjonta”, haastattelussa todetaan. Tämä on tietysti totta, joskin hyvin ilmeisellä, latteutta lähietäisyydeltä hipovalla tavalla. Mutta sitten Ahokas valistaa meitä, että kysyntä ja tarjonta jakavat taloustieteen ”oppikunnat” karkeasti kahteen, keynesiläisiin ja uusklassisen teorian kannattajiin.

Tämä ei pidä paikkaansa. Nykyaikaisen taloustieteen keskeinen sisältö on tasapainoajattelu. Tämä tarkoittaa sitä, että katsotaan millaiseen lopputulokseen päädytään kun erilaiset päätöksentekijät, esimerkiksi ostajat ja myyjät pyrkivät omiin tavoitteisiinsa keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Oppikirjaesimerkki tästä on kysynnän ja tarjonnan tasapaino.

Olisi aika hassua keskittyä markkinoiden jompaan kumpaan osapuoleen, kuten jokainen tajuaa jos vähänkin asiaa ajattelee. Ei ole olemassa ”keynesiläisiä” aamiaismuromarkkinoiden tutkijoita, jotka ajattelevat aamiaismurojen kysyntää ja ”uusklassisia” tutkijoita, jotka pohtivat murojen tarjontaa.

Jonkinlainen jako voidaan ehkä tehdä keynesiläisen ja ei-keynesiläisen taloustieteen välillä. Jako koskee kuitenkin aivan pikkiriikkistä osaa taloustieteestä, nimittäin suhdannemakroa. Vaikka kysymyksessä on muotiala, silti vain pieni murto-osa taloustieteellisestä tutkimuksesta koskee tätä. Kysymyksessä ei siis ole mikään koko taloustieteen keskeltä kahtia jakava juopa, vaan pienen tutkijajoukon keskinäinen mielipide-ero. Sosiaalisista rajoitteistani huolimatta tunnen joukon suomalaisia ekonomisteja, eikä kukaan suhdannemakron ulkopuolella katso kuuluvansa mihinkään koulukuntaan.

Nykyajan usein uuskeynesiläisiksi kutsutut keynesiläiset ja muut myös käyttävät keskenään ihan samanlaisia malleja ja tutkimusmenetelmiä. Siis niitä joita Ahokas ehkä kutsuisi ”uusklassisiksi”. Mallit ovat sellaisia, joissa on mukana ihmisiä ja yrityksiä, kysyntää ja tarjontaa, niin hyödykkeiden kuin työnkin. Jos kysyt uuskeynesiläiseltä tutkijalta, miten asioita pitää tutkia, vastaus on valtaosaltaan aivan samanlainen kuin epäkeynesiläiseltäkin . Kumpikin esimerkiksi sanoo, että huolellinen hyvään tilastoaineistoon nojaava ekonometrinen mallintaminen on soveltavan taloustieteellisen tutkimuksen peruskivi.

Ainoa, mikä erottaa uuskeynesiläisiä ja muita on suhdannevaihteluiden syitä koskeva ajattelu. Uuskeynesiläiset uskovat, että taloudessa on merkittäviä hinta- ja palkkajäykkyyksiä ja muita markkinoiden epätäydellisyyksiä. Nämä johtavat siihen, että jos huonoja asioita tapahtuu, talous sopeutuu hitaasti ja seurauksena on esimerkiksi työttömyyttä. Mielipide-ero on tavanomainen tieteellinen erimielisyys, ei syvällinen koulukuntaero. Kumpikin puoli on töissä samoilla laitoksilla, käy samoissa seminaareissa ja julkaisee samoissa lehdissä. Suomessa muuten, toisin kuin Ahokas väittää, lähes kaikki alan tutkijat ovat uuskeynesiläisiä.

Ahokas kertoo meille, että nyt uusklassisen teorian kannattajat ovat suomalaisen talouskeskustelun valtavirrassa ja keynesiläiset marginaalissa. Puoli vuosisataa sitten oli kuulemma toisin ja sitä ennen toisin. On taloushistoriallisesti aika kyseenalaista sanoa, että keynesiläinen ajattelu olisi koskaan ollut Suomessa kovin merkittävä politiikan määrittäjä. Yhtä hassu on väite, että mikään koherentti makroteoria ohjaisi politiikkaa nyt. Suomessa politiikka on politiikkaa ja tiede ei siihen kauheasti vaikuta.

Mutta maailmalla keynesiläisyys toki hallitsi. Ahokas vain unohtaa kertoa, mihin vanhan ajan keynesiläisen talouspolitiikan valtakausi loppui. Keynesiläisten valtakausi loppui näiden osaksi aiheuttamaan 1970-luvun yhtäaikaiseen suurtyöttömyyteen ja -inflaatioon, jonka piti olla mahdottomuus keynesiläisessä maailmassa.

Empiirinen todellisuus siis tuhosi siihenastisen ”simppelin” keynesiläisyyden. Samoihin aikoihin talousteoria myös kehitti selityksiä sille mikä oli pielessä. Keskeisiä näistä oli sen tajuaminen, että hallintoalamaiset ovat ihan yhtä fiksuja kuin talouspoliittiset päätöksentekijät. He pystyvät ennakoimaan tulevaisuutta ja sopeutumaan päätöksiin tavoilla, jotka tekevät ne tyhjäksi. Kysynnänsäätelypolitiikka esimerkiksi on vaikeaa, koska kaikki tajuavat että valtion tänään käyttämä velkaraha joudutaan joskus verottamaan takaisin. Samoin tajuttiin, että poliittisia päätöksiä tekevät ihan oikeat ihmiset, virkamiehet ja poliitikot, joten valtion ajatteleminen kaikkitietävänä ja hyväntahtoisena kysynnänsäätelijänä ei ehkä ole ihan järkevää. Monta muutakin teoreettista ja empiiristä edistysaskelta otettiin.

Taloustiede siis kehittyi tieteenä, ja vaikka vanha keynesiläisyys jäi taakse, tilalle tuli täysin taloustieteen valtavirtaa edustava nykyaikainen uuskeynesiläisyys. Uuskeynesiläiset makromallit ovat sellaisia, joissa 1970-luvun jälkeiset opetukset on otettu huomioon. Yllä esitetty kritiikki ei siis suoraan päde näihin uusiin malleihin. Kaikki makroekonomistit eivät ole vakuuttuneita näistäkään, mutta ne ovat joka tapauksessa erilaisia kuin vanhat keynesiläiset mallit ja ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin makromallit. Samanlaisia siis ainakin tämän keskustelun vaatimalla tarkkuudella.

Vaikka empiirinen väittely esimerkiksi finanssipolitiikan vaikutuksesta käy kuumana, kaikki taloustieteilijät pitävät uuskeynesiläisiä ihan samanlaisina kollegoina kuin muitakin. Vanha keynesiläisyys ei siis jäänyt pois muodista, vaan havaittiin vääräksi. Sen käyttökelpoiset osat jäivät osaksi ihan tavallista taloustieteen sisäistä keskustelua uuskeynesiläisten mallien muodossa. Näinhän elävässä tieteessä aina tapahtuu.

Mutta Ahokas ja Holappa eivät ole osa tätä kehityskulkua. He haikailevat vanhanajan keynesiläisyyden perään. Tämä ei itse asiassa ole yllättävää, sillä blogaajat eivät tiedä juuri mitään nykytaloustieteestä. Taloustieteellistä keskustelua ei käytännössä voi seurata ilman taloustieteellistä tutkijakoulutusta, jota kummallakaan ei ole. Tämä siitä huolimatta, että Ahokas on titteliltään pääekonomisti ja Holappa kutsuu itseään poliittisen taloustieteen tutkijaksi.

Kun blogaajat siis kuvaavat tai kritisoivat ”valtavirtaista” taloustiedettä, he puhuvat jostakin mistä heillä ei ole juurikaan ensi käden kokemusta. He joutuvat perustamaan kritiikkinsä tiivistelmiin, alkeisoppikirjoihin ja muihin toisen käden lähteisiin alkuperäisten tutkimusartikkeleiden sijasta. Mutta juuri nämä artikkelit muodostavat tieteen eturintaman, eivät toisen käden lähteet, saati blogit ja Twitter-väittelyt. Tuloksena on aivan samanlaista kamaa kuin valtavirtaisen lääketieteen tai ilmastotieteen kriitikoilla: pinnallisesti uskottavalta kuulostavaa, mutta syvemmältä olemukseltaan täysin onttoa.

Haastattelussa Ahokas julistaa kuuluvansa jälkikeynesiläiseen koulukuntaan, mikä kuulostaa siltä kuin hän kuuluisi johonkin taloustieteellisen tutkijayhteisön osaan. Tämä ei pidä paikkaansa. Blogaajat eivät ole osa taloustieteen tutkijayhteisöä. He eivät esimerkiksi osallistu lainkaan Helsingin yliopistojen yhteiseen aktiiviseen taloustieteelliseen seminaaritoimintaan. Toiminta on kaikille tutkijoille avointa, mitään estettä osallistumiselle ei ole. Kaikki muut pääkaupunkiseudulla vaikuttavat aktiiviset taloustutkijat käyvät näissä seminaareissa. Esimerkiksi kaikki taloustieteen jatko-opiskelijat käyvät niissä useita kertoja viikossa.

Todellisuudessa ei myöskään ole olemassa mitään jälkikeynesiläistä koulukuntaa. Korkeintaan voidaan puhua jonkinlaisesta piskuisesta kuppikunnasta, jonka jäsenet kirjoittelevat toinen toisilleen itse julkaisemiinsa lehtiin, joita kukaan muu ei lue. Jälkikeynesiläiseen kuppikuntaan ei esimerkiksi kuulu Suomessa blogaajien lisäksi oikeastaan ketään muita.

Ahokkaan omat sanat kertovat asian aika hyvin. ”Ero valtavirran keynesiläisyyteen on siinä, että jälkikeynesiläiset ovat lukeneet tarkasti ekonomisti John Maynard Keynesin pääteoksen Työllisyys, korko ja raha, johon he pohjaavat teoriansa.” Siis erona valtavirtaan on se, että jälkikeynesiläisten ”teoria” perustuu 80 vuotta vanhaan kirjaan. On jokseenkin tarpeetonta sanoa, mikä tässä on pielessä. Mutta sanotaan silti: ajatelkaapa vaikka lääketieteellistä tai biologista ”koulukuntaa”, joka mainostaisi poikkeavansa valtavirrasta siinä, että heidän teoriansa perustuvat DNA:n rakenteen selvittämistä edeltävään yksittäiseen teokseen. Kaikki tajuaisivat, että kysymys on jonkinlaisesta kultista, ei tieteellisestä koulukunnasta.

Taloustiede on ottanut suuria askeleita 80 vuoden aikana, ei vähiten empiirisen tutkimuksen alueella. Mutta Ahokas ja Holappa eivät hyväksy myöskään nykyaikaisia empiirisiä menetelmiä. He ilmoittavat käyttävänsä ”historiallis-institutionaalista” tms. menetelmää. Menetelmän sisältö on hyvin vaikeaa ymmärtää, eivätkä blogaajien päättelyketjut teoriasta politiikkasuosituksiin ole mitenkään muiden tutkijoiden toistettavissa. Tämä olisi tietenkin tieteelliseen keskusteluun osallistumisen perusedellytys.

Blogaajat välttävätkin juttujensa joutumista tavanomaiseen tieteelliseen syyniin. Kuten sanottua, taloustieteen tutkimusseminaareissa heitä ei näy eikä kuulu. Helsingin yliopistolla toimiva ekonomisti Juha Tervala (joka muuten on keynesiläinen) sai vähän aikaa sitten apurahan Palkansaajasäätiöltä jälkikeynesiläisen ajattelun tutkimukseen Suomessa. Tämä siis tarkoittaa käytännössä Ahokasta ja Holappaa. Sen sijaan, että olisi toivottanut mielenkiinnon tervetulleeksi, Holapan mielestä oli käsittämätöntä, että ay-liikettä lähellä oleva vasemmistolainen säätiö rahoittaa häneen kriittisesti suhtautuvaa tutkijaa. Odotan Tervalan löydöksiä kiinnostuneena.

Ahokkaan ja Holapan kuppikunnan lähestymistapa erottuu tavanomaisesta taloustieteestä erityisesti siinä, ettei yrityksiä tai ihmisiä näy teorioissa missään. Pyrkimystä ymmärtää sitä, miten erilainen politiikka vaikuttaa päätöksentekijöiden kannustimiin ja sitä kautta lopputulokseen ei ole. Keskustelu koskee aina riippuvuuksia makrotason indeksien tai muiden tilastojen välillä. Tilastosuureiden välillä voi tietysti olla erilaisia korrelaatioita, mutta järkevän teorian pitäisi selittää korrelaatiot ihmisten ja yritysten käyttäytymisellä. Politiikkatoimenpiteiden arvioinnissa pitäisi ottaa huomioon, että ihmiset ovat järkeviä ja sopeutuvat tehtyihin päätöksiin. Jälkikeynesiläisten blogaajien mekaaninen ajattelu ei ota tätä huomioon.

Jos tämän puutteen tuo esille, blogaajat vastaavat kertomalla, että yritykset toimivat mielijohteesta (”animal spirits”), samoin ihmiset. Päätöksentekijät pystyvät korkeintaan reagoimaan mekaanisesti julkisen vallan toimenpiteisiin. Kukaan ei esimerkiksi hoksaa ajatella, että nykyiset julkiset velat pitää rahoittaa tulevalla verotuksella. Yritysten investointeja ei tehdä järkiperusteisesti tulevaisuuteen katsoen vaan fiiliksen ja valtiovallan manipulaation perusteella. Jälkikeynesiläinen tarina ei kerro, miksi tämä sekava käyttäytyminen johtaisi siihen markkinoiden aika hyvään toimintaan, jonka me kaikki voimme havaita päivittäisessä elämässä.

Tarina ei myöskään kerro, miksei julkista päätöksentekoa haittaa samanlainen sattumanvaraisuus ja fiilistely, vaikka yhtä lailla siellä ihmiset tekevät päätöksiä. Blogaajien maailmasta puuttuvat siis myös virkamiehet ja poliitikot. Blogaajien valtio on kaikkivoipa ja kaikkitietävä, alamaiset mekaanisesti toimivia työläismuurahaisia.

Kaikki blogaajien politiikkatavoitteet ilmaistaan makrotilastojen tasolla: muutoksina työllisyydessä, vaihtotaseessa, BKT:ssa. Koskaan ei puhuta tavanomaisen taloustieteen tapaan hyvinvointivaikutuksista, siis siitä, miten politiikka vaikuttaa meihin ihmisiin. Kukaan ei elä tilastokeskusten indekseistä. Blogaajien työväenopistossa pitämän kurssin materiaalin perusteella erilaiset tilinpitoidentiteetit näyttävät olevan tärkeitä blogaajien ajattelussa. Siis 1 + 1 = 2 tyyppiset identtisesti todet kansantalouden yhtälöt. Kiinnostava talousteoria ei luonnollisesti voi perustua yhtälöihin, jotka ovat tosia aina riippumatta ihmisten toiminnasta.

Käytännössä mitään muuta politiikkaa ei myöskään käsitellä kuin suhdannepolitiikkaa, koska blogaajien ”jälkikeynesiläinen” ”teoria” ei koske mitään muuta. Se on täysin mykkä ja hedelmätön kun puhutaan mikrotason taloudellisesta toiminnasta ja siihen vaikuttamisesta. Se ei pysty edes keskustelemaan näistä asioista, koska teoriassa ei oikeasti ole yrityksiä tai ihmisiä, joiden valintoja kannustimet ohjaisivat.

Tämän vuoksi rakennepolitiikkaa tai mitään kannustimiin vaikuttavaa politiikkaa ei kyetä kunnolla edes ajattelemaan. Ahokas ei mainitse haastattelussa yhtään politiikkatoimenpidettä, jonka tavoitteita ja keinoja ei olisi ilmaistu makrosuureiden avulla. Vaikka työttömyys lähentelee neljääsataatuhatta, Ahokkaan mielessä ei edes käy, että jospa kokeiltaisiin jotain muutakin kuin julkisen menopolitiikan tylppiä ja vähintäänkin epävarmoja instrumentteja. Ahokas ja Holappa, toisin kuin taloustieteilijät, eivät siis ole lainkaan kiinnostuneet yritystoiminnasta tai ihmisten taloudellisesta päätöksenteosta.

Voisiko työmarkkinoiden toimintaa parantaa? Pitäisikö maahanmuuttoa lisätä? Pitäisikö yleissitovuus poistaa? Pitäisikö sääntelyä vähentää tai parantaa? Miten sosiaaliturvaa pitäisi kehittää? Mitä ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle pitäisi tehdä? Millainen yritysverotus olisi hyvä? Mistä kasvu syntyy pitkällä aikavälillä? Nämä ovat vain esimerkkejä tärkeistä keskusteluista, joihin blogaajien ”teoria” ei tarjoa mitään kiinnostavaa panosta ja on rakenteellisesti kyvytön osallistumaan. Se kun ei pysty näkemään asioita muina kuin julkisten menojen lisäämisenä tai vähentämisenä.

Vaikka kirjoitus on jo nyt pitkä, käsittelen Ahokkaan haastattelusta vielä muutamia kohtia, joihin kiinnitin huomiota.

Ahokas ei pidä väestön vanhenemista suurena ongelmana. ”Jos meillä olisi täystyöllisyys eikä työttömistä saisi lisää työntekijöitä, työikäisen väestön määrä toisi rajoitteita. Niin kauan kuin on työttömiä, ei ole rajoitetta.” On todella vaikeaa olla pitämättä Suomen väestörakenteen kehitystä ongelmana. Ja työttömyys tietenkin pahentaa eikä vähennä ongelmaa, koska se heikentää huoltosuhdetta vielä entisestään.

Ahokas toistelee haastattelussa, että Suomen tilanteeseen on syynä ”kysyntälama”, ei liian korkea kustannustaso. Erottelu tuntuu aika lailla yhdentekevältä. Jos yrität myydä tavaraa, joka ei käy kaupaksi vallitsevalla hinnalla, voit tietenkin sanoa, että ongelma on kysynnässä, ei sinussa. Kenties saat tästä jotain lohtua, mutta tavara ei silti käy kaupaksi, ellet alenna hintaa. Ahokas perustelee kysyntälaman olemassaoloa EK:n jäsenkyselyllä. Siellä on ilmeisesti kerrottu, että tavara ei mene kaupaksi ja vika on ostajissa.

Ahokkaan työmarkkinatarkastelu on taattua hypermakrotason tavaraa. Suomessa ei ole ongelmia työvoimakustannuksissa, koska ”Saksassa teollisuuden yksikkötyökustannusten taso oli Suomea korkeampi vuonna 2013.” On aivan käsittämätöntä ajattelua tuijottaa yksittäistä indeksiä ja sivuuttaa sen perusteella se lähes kaikkien mielestä ilmeinen tosiasia, että työmarkkinat eivät toimi. Tämä sen lisäksi siis, että tietenkään kustannusindeksin tason perusteella ei voida selittää muutoksia Suomen taloudessa.

Ahokas pitää myös tärkeänä tasapainottaa julkinen talous. Samaan aikaan hän kuitenkin kannattaa mijardien suuruista menojen lisäystä. Tavoitteiden yhteensopivuutta ei käsitellä haastattelussa.

Ahokas pitää vaihtotaseen ylijäämäisyyttä tärkeänä. Syy tähän on, se että näin saadaan ulkomailta ”rahavirtoja”. Taloushistoriaa tuntevat havaitsevat, että tässä on menty nyt paljon Keynesiä kauemmaksi ajassa taaksepäin, näköjään aina Aurinkokuninkaan aikaan saakka. Ludvig XIV:n ministeri Jean-Baptiste Colbert ajoi täsmälleen samanlaista politiikkaa. Colbertin kunniaksi voi kuitenkin sanoa, että hän kuoli ennen kuin Adam Smith ja häntä seuranneet ekonomistisukupolvet osoittivat, että merkantilistisessa rahavirtajutussa ei ole mitään järkeä. Merkantilistin löytäminen tämän päivän Kauppalehdestä on hämmentävää, eikä sillä hyvällä tavalla.

Ahokas toteaa: ”Jälkikeynesiläisyyden selkäranka on, että talouspäätökset tapahtuvat aina fundamentaalisessa epävarmuudessa.” Taloudellinen päätöksenteko tietysti tapahtuu epävarmuudessa, mutta mitä on fundamentaalinen epävarmuus? Ahokas tuskin tarkoittaa mitään tämän tapaista. Epäilys herääkin, että Ahokas tarkoittaa jotenkin kaiken olevan niin epävarmaa, että taloustieteen ja tieteen yleensä kehittämät menetelmät epävarmuuden mallintamiseen eivät tosiasiassa sovellu talouden tutkimukseen. Koska näin on, voidaan yhtä hyvin ottaa empiirisen tieteen asemesta käyttöön ”historiallinen” menetelmä ja kertoa että koska kustannusindeksi Suomessa on pienempi kuin Saksassa, kaikki on hyvin.

Kun ajat ovat huonot, on kiusaus uskoa ihmisiä, jotka tarjoavat helppoja ratkaisuja ja vieläpä kapinoivat valtaapitäviä setiä vastaan. Näköjään edes niin vakavamielinen julkaisu kuin Kauppalehti ei ole immuuni tällaiselle. Ahokas ja Holappa ovat juuri tällaisia ihmisiä. He ovat karismaattisia ja sympaattisia, mutta heidän neuvonsa eivät perustu vakavasti otettavaan tutkimukseen. Blogistien kritisoimisessa taloustieteen näkökulmasta ei ole kysymys mistään poliittisesta ideologiasta, vaikka he näin haluavat väittää.

Vasemmistolaisuus ei ole minkäänlainen este olla hyvä taloustieteilijä, niin kuin se ei ole este olla hyvä tutkija millään muullakaan alalla. Hyviä vasemmistolaisia taloustieteilijöitä on maailmalla ja Suomessakin paljon. Esimerkiksi Palkansaajien tutkimuslaitoksessa tehdään paljon kansainvälisesti hyvätasoista ja kiinnostavaa tieteellistä tutkimusta. Myös yliopistoissa on paljon hyviä aatemaailmaltaan vasemmistolaisia taloustutkijoita. Ahokkaan ja Holapan neuvot pitää sivuuttaa, koska ne perustuvat huonoon taloustieteeseen, ei koska ne perustuvat väärään ideologiaan.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

74 kommenttia artikkeliin “Kuka uskoo jälkikeynesiläisiä?

  1. Mikko2 sanoo:

    Aika paljon tekstiä pienestä asiasta.

  2. Petteri sanoo:

    Hyvä kirjoitus. Ahokkaan ja Holapan kirjoituksia pitää kritisoida koska blogi on valtavan suosittu ja asiasta kiinnostuneille mutta vailla alan koulutusta oleville se tarjoaa nopeita helppoja ratkaisuja. Holapan tausta SDP:ssä on myös muistettava; hänelle taloustiede on vain työkalu perustella keskusjohdettua valtiovetoista yhteiskuntaa.

  3. Taneli sanoo:

    Keskustelua sivusta seuraavalta makrotaloustieteilijältä pari kysymystä:
    1. Tietääkseni Liberaa on aiemminkin pyydetty osoittamaan Raha ja talous -blogin tai blogistien kirjan väittämiä vääriksi sen sijaan, että vedottaisiin kirjoittajien koulutukseen, titteilihin tai koulukuntiin. Voisiko Pursiainen vihdoin kaivaa esille vaikkapa kolme keskeistä väitettä ja perustella tutkimukseen nojaten niiden virheellisyys?
    2. Miksi Libera hylkii avoimesti valtavirtaisen uuskeynesiläisen taloustieteen perustuloksia ja suosittaa merkittäviä julkisten menojen leikkauksia nollakorkotilanteessa, työttömyyden kasvaessa (ilmeisesti sekä Suomessa että euroalueella)? Johdonmukaista sekä ajatushautomon hyvinvointivaltiovastaisen agendan että valtavirtaisen taloustieteen näennäisen kannatuksen huomioiden olisi suosittaa esimerkiksi alijäämäisesti tehtyjä veronalennuksia. Lisäksi olisi mielenkiintoista lukea tilastollisesta tutkimuksesta, jossa työmarkkinareformit olisivat hyödyllisiä kasvavan työttömyyden oloissa (uuskeynesiläisissä malleissa joustotoimet syventävät lamaa lyhyellä tähtäimellä).
    3. Täällä kommenttiosiossa on monesti kyselty Pursiaisen CV:n perään, sillä hänet tunnetaan lähinnä Liberasta ja toisesta alustavasti nimettömänä kirjoitetusta blogista. Saisiko Pursiaisen julkaisuluettelon Liberan sivustolle, jotta näitä argumentteja saisi raameihin?

    Joka tapauksessa tekstistä paistaa läpi lukemattomuus makrotalouden koulukuntien kehityksestä ja nojaaminen paljolti virheellisiin olettamuksiin (ricardolainen ekvivalenssi, vanhentunut tulkinta keynesiläisyyden kaatumisesta 70-luvulla, jälkikeynesiläisten tutkimusagendan vähättely rakennepolitiikan osalta).

  4. Mikko3 sanoo:

    Tämän kirjoituksen voisi lyhentää seuraavasti: ”Minä olen oikea taloustieteilijä, minä olen oikessa; sinä et ole oikea taloustieteilijä, sinä et ole oikeassa”.

    Informaatioarvo nolla.

    Katso edellinen kommentti.

  5. Epäilevä Tuomas sanoo:

    Koska Pursiaisen kirjoitus keskittyy pääasiallisesti vain mainitsemiensa kirjoittajien taustan kritisointiin, ajattelin käydä hänen ansionsa tässä läpi.

    ”on työskennellyt Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa VATT:issa” – hän siis työskenteli tutkimuskeskuksessa johon pääsee kutakuinkin kuka tahansa taloustieteen tohtoriksi kouluttautunut henkilö

    ”Ennen tätä Heikki on toiminut erikoistutkijana Turun yliopiston Julkisen valinnan teorian huippuyksikössä” – eipäs nyt liioitella, kaikki tiedämme ettei Suomesta löydy taloustieteen huippuyksiköitä.

    ”sekä Kilpailuvirastossa.” – virastossa joka on tunnettu aikaansaamattomuudestaan.

    ”Lisäksi Heikki on ollut vuodesta 2007 osakkaana Sigma-Hat Economics -nimisessä taloustieteellistä konsultointia harjoittavassa yrityksessä.” – eli oma yritys jonka kautta hän tykkää laskuttaa henkilökohtaisesta työpanoksestaan. tekeekö yritys mitään vai miksi emme ole kuulleetkaan siitä?

    Huonoa argumentointia, eikö? Pursiainen voisi ehkä ensi kerralla sitten siteerata niitä artikkeleitaan jos hän kuvittelee olevansa yhtään tätä parempi

    1. eri_jannu sanoo:

      sigma-hat ainakin kehitti energiavirastolle sähkönjakelijoiden sääntelyyn uuden, varsin hyvän ekonometrisen tehokkuusanalyysimenetelmän (StoNED). Verrattuna aiempiin dea ja sfa -kyhäelmiin, kyseinen menetelmä on huomattavasti käyttökelpoisempi. Kilpailuvirastosta en tiedä, mutta VATT nyt ainakin ekonomistien piirissä nauttii aika korkeaa arvostusta työpaikkana.

    2. klaus kultti sanoo:

      Kuulehan epäilevä tuomas kirjoitat: ”Koska Pursiaisen kirjoitus keskittyy pääasiallisesti vain mainitsemiensa kirjoittajien taustan kritisointiin, ajattelin käydä hänen ansionsa tässä läpi.” En ollenkaan epäile ettetkö käy Pursiaisen ansioita läpi, mutta taidat elää mielikuvitusmaailmassa, jos mielestäsi Pursiainen keskittyy kirjoittajien taustan kritisointiin. Ehdotan, että luet jutun uudelleen ja punakynällä merkitset taustakritisoinnit. Sitten lasket sen osuuden koko kirjoituksesta. Jos pääset yli 50% prosenttiin tarjoan sinulle vaniljalla maustetun lähituotantoa olevan soijapirtelön siellä, missä niitä tarjotaan kunhan paikka on Helsingissä. Samalla voimme pohtia, kuinka monta tieteellistä artikkeli ihmisen on pitänyt julkaista, jotta hänen argumenttinsa ovat hyviä; kenties myös sitä estääkö ylipaino hyvän argumentoinnin.

      1. Mikko3 sanoo:

        Ongelma tässä on se, että Pursiainen on kuukausien ajan eri yhteyksissä painottanut, kuinka jälkikeynesiläisyys ei ole oikeaa taloustiedettä ja kuinka Raha ja talous -blogi on epätieteellistä humpuukia, mutta ei ole nostanut esille ainuttakaan esimerkkiä virheellisestä analyysistä.

  6. Mikko4 sanoo:

    Hyvä ja tärkeä kirjoitus. Jonkun pitää nähdä vaiva ja osoittaa, ettei keisarilla ole vaatteita.

  7. ”…kaikki tajuavat että valtion tänään käyttämä velkaraha joudutaan joskus verottamaan takaisin
    …”
    ”…nykyiset julkiset velat pitää rahoittaa tulevalla verotuksella…”

    Heikki, nämä lausahdukset kertovat juuri sen ettet ymmärrä rahatalouden periaatteellista merkitystä, tai sen mekaniikkaa. Sotket liiketalouden ja kansantalouden toimintaperiaatteet keskenään. Todistat juuri sen taloustieteen nykyisen hyvin poliittisen luonteen, ja tieteen ja sen havaintojen jäämisen taka-alalle. Harrastat poliittista taloustiedettä, eli juuri sitä mistä Ahokas ja Holappa puhuvat.

    ”…Ahokkaan ja Holapan neuvot pitää sivuuttaa, koska ne perustuvat huonoon taloustieteeseen, ei koska ne perustuvat väärään ideologiaan.”

    Jään odottamaan että todistat väitteesi. Mielellään jonkinlaisella reaaliKANSANtalouteen liittyvällä hypoteesilla, jonka kykenet osoittamaan tilastollisesti paikkansapitäväksi.

    1. Tauno Rolli sanoo:

      Ja kerrotko vielä että miten ne velat maksetaan, jos niitä ei veroteta (tai inflatoida pois)?

      1. Pasi Pulkkinen sanoo:

        Miksi pitäisi velat maksaa pois? Pankit ovat kiinnostuneita yksityisenkin velan takaisin maksusta vain siksi että velanottaja kuolee joskus pois. Julkista velkaa ei tarvitse koskaan käytännössä maksaa pois. Velka on pääomaa, ja jos talouden likviditeetti vaatii kasvua on julkisen velan kasvattaminen huomattavasti helpompaa kuin yksityisen velan. Velkapelko on puhdasta ymmärtämättömyyttä. Verotuksen tehtävä on myös pakottaa pääomia liikkeelle jos ne pyrkivät holvaantumaan. Tästäkään ei puhuta tarpeeksi. Jokainen velkaeuro on jossain pankkitilillä pääomana. Jos ne päästetään holvaantumaan ymmärtämättömällä verotuksella korostuu julkisen velkaantumisen rooli laman taittamisessa.

      2. klaus kultti sanoo:

        Tämä on todella kiinnostava kirjoitus. Julkista velkaa ei siis pidä maksaa koskaan takaisin ja sen takia sitä kannattaa ilmeisesti ottaa enemmän ja enemmän. Kuten Ahokas kertoi kysyntä on tärkeä sana. Ja tarjonta myös. Onko nyt niin, että ne jotka mahdollistavat velan, siis antavat lainaa, ymmärtävät, että lainaa ei ikinä makseta takaisin. Alan miehiä/naisia sanoisin.

      3. Pasi Pulkkinen sanoo:

        …siis raha on endogeenistä eli tarkemmin: syntyy tyhjästä pankeissa lainapaperia allekirjoutettaessa. Tämä on tärkeää huomata. Pankit luovat rahan. ”Lainata” termi ei kuvaa pankkien toimintaa, vielä vähemmän termi ”välittää” vaikka se lukee kansantaloustieteen perustason oppikirjoissa (paitsi korjattu tämän vuoden Aalto yo:n oppikirjaan). Omalla valuutalla julkinen velka ei ole mikäön ongelma eikä eurollakaan vielä, mutta jos kiristävää politiikkaa harjoitetaan emu-oloissa seuraavat 4 vuotta, voi tilanne olla jo toinen.

      4. klaus kultti sanoo:

        Mitä tarkoitat sillä Pulkkinen, että omalla valuutalla julkinen velka ei ole ongelma? Kerro minulle, että et tarkoita sitä että kansalaisilta on otettu velkaa ja koska se on omassa valuutassa julkinen valta voi varastaa kansalaisten rahat inflatoimalla. Koska jos tämä oli mielessäsi, niin mielestäsi ei ole ongelma, että julkinen valta varastaa kansalaisten rahat.

    2. Riku-Petteri sanoo:

      Jälkikeynesläisten ratkaisu on käytännössä velkaannuttaa valtiota loputtomiin eli mahdollistaa siten yksityisen sektorin liikasäästäminen.

      Ihmisen mahdollisuus kuluttaa on huomattavasti joustavampi kuin ihmisen mahdollisuus tuottaa. Päivässä voi helposti kuluttaa vuoden palkan, mutta päivässä vuoden palkan edestä töiden tekeminen on useimmille mahdotonta. Valtion kyky poistaa yksityiseltä sektorilta ostovoimaa pisteessä jossa ihmisten epäilys rahan ostovoimaan alkaa horjumaan ja kysyntä ylittää dramaattisesti tarjonnan. Suuri valtion velka aiheuttaa lopulta valtavan systeemisen hyperinflaation riskin. Missä vaiheessa valtion velkaantumista tämä tulee ajankohtaiseksi riippuu tietysti monesta tekijästä kuten kulttuurista ja talouden tuotantorakenteista, mutta sitä ei varmasti kannata lähteä empiirisesti kokeilemaan.

      Yksityisellä velalla luodulla rahalla on useimmiten takana asuntolaina eli käytännössä lupaus elämän pituisesta työstä takuutena itse asunto. Valtion velalla (tai keskuspankkirahalla) tulee yhtä lailla olla uskottava saatava, jotta raha säilyttää uskottavuutensa. Näitä ovat valtion omistamat kiinteistöt (josta voi saada tuloja) ja oikeus verottaa ihmisiä eli takavarikoida osuus muiden tekemästä arvonlisästä. Yksityisen kysynnän ja tarjonnan sääntely korkotasolla on huomattavasti joustavampaa kuin valtion verotuksen ja tuottamien hyödykkeiden. Jälkikeynesläisten esittämä ratkaisu luoda julkisen vallan takaamaa rahaa tilanteessa kuin tilanteessa ei ole millään tavalla kestävällä pohjalla. Lisäksi jälkikeynesläisyyteen liittyy byrokraattisen keskusjohtoisuuden korostaminen kulutus- ja investointipäätösten tekijänä, joka on useimmissa tapauksissa huonompi vaihtoehto kuin että ihmiset saisivat itse päättää mihin tekemänsä työn tuottamat tulot käyttävät.

      Talouden tasapainottamisessa olennaisinta on saavuttaa korkotaso, joka tasapainottaa kysynnän ja tarjonnan eli ihmisten halun säästää tulevaisuuteen kulutuksen ja investointien kanssa.
      ”Governor of the whole system is the rate of discount” (Keynes 1930 2:189)

      1. Pasi Pulkkinen sanoo:

        Rahan tehtävä on kiertää taloudessa. Vain valtiolla on voimaa toimia vastasyklisesti, ja se tarkoittaa sitä että lamassa tulee tarve velkaantua. Loputon velkaantuminen ei toki ole jörkevää, eikä se ajatuksenakaan tule esille kuin tapauksissa jossa verotuksen rakenne on tehty typerästi eli siten että pääomat annetaan kasaantua tahoille jotka holvaavat sitä.

        Hyperinflaatiota ei tarvitse pelätä koska se liittyy aina reaalitalouden romahdukseen. Jos emme anna reaalitalouden romahtaa typerällä politiikalla, ei inflaatiokaan tule olemaan talouden jarruna. Inflaatio on toimivan talouden merkki. Nyt olisi hyvä hetki kehittää 5-10% palkkainflaatio alimille palkkatasoille. Johan lähtisi holvatut pääomat liikkeelle. Tämä onnistuu tietenkin vain omalla valuutalla. Ps.Euron tulevasta tuhostahan ei saa julkisesti puhua, se on tabu.

    1. Hannu Vartiainen sanoo:

      Erinomainen kirjoitus jälleen kerran. Kommentaattoreilla tuntuu sen sijaan olevan vakavia oikeinkirjoitusongelmia. On melko hyödytöntä keskustella kenenkään sellaisen kanssa, jonka mielestä Pursiainen ei perustellut näkemyksiään.

      On harmillista, että Patomäen blogia ei voi kommentoida hänen sivullaan (vai voiko?). Teen sen lyhyesti tässä.
      – Patomäen mielestä on kiistelty jo lähes vuosisadan ajan, tarkoittaako voiton tavoittelu sitä, että rajatuotot ja rajakustannukset kohtaavat. Todellisuudessa asiasta ei ole kiistelty ollenkaan, kysymys on liian triviaali kiistelyn aiheeksi. Tiettyjen oletusten vallitessa (monotonisuus, jatkuvuus, ei kiinteitä kustannuksia,…) marginaalianalyysi riittää – ja sillä sipuli. Se, että sitä käytetään usein oppikirjoissa ja mallinnuksessa johtuu lähestymistavan helppoudesta ja läpinäkyvyydestä. Ihmiset eivät yleensä tee virheitä marginaalianalyysissä.

      – Paitsi Steve Keen, joskin hänen suurimmat ongelmansa taitavat olla pohjimmiltaan käsitteellisiä. Keenin neoklassista taloustiedettä koskevat kirjoitukset sisältävät niin vakavia virheitä ja väärinkäsityksiä, että on pakko epäillä niiden olevan tahallisia. On esimerkiksi selvää, että Keenin ”peliteoreettinen” analyysi kilpailullisista markkinoista ei koskaan voisi tulla hyväksytyksi pro gradu-työnä kelvollisella laitoksella. Sama pätee hänen vastakritiikkinsä, mihin Patomäki viittaa. Tyylikkäitä Keenin argumenteista ei saa millään.

      – Patomäki vastustaa matematiikan käyttöä taloustieteessä. Hänen (ja Lawsonin) mielestä matematiikka pakottaa olettamaan, että maailma on säännönmukainen ja koostuu riippumattomista atomeista (taloudellista toimijoista?). Se myös estää keskipitkän ja historiasta riippuvan analyysin. On totta, että matematiikan käyttö edellyttää jonkinlaista säännönmukaisuutta tutkimuskohteelta, mutta sellainen tieteellinen analyysi olisi melkoisen erikoista, joka ei edellyttäisi mitään säännönmukaisuutta. Tietenkään matematiikka (taloustieteessä) ei vaadi riippumattomuutta, historiattomuutta tai lyhyttä/pitkää aikaväliä. Päinvastoin matematiikka helpottaa ko. ilmiöiden analyysiä ratkaisevasti.

      1. jukka m sanoo:

        viimeisessä ranskalaisessa viivassa makaakin nyt se pohjimmainen syy, miksi näiden ihmisten kanssa on turha keskustella. tämä atomiaihe tuntuu vieraalta siksi, että se ei itseasiassa ole peräisin keskustelusta taloustieteilijöiden kanssa, vaan keskustelusta matemaatikoiden, fyysikoiden, ja muiden luonnontieteilijöiden kanssa. jos aiheeseen haluaa tutustua, tästä on vuosien varrella kirjoitettu kirjoja (levitt & gross: higher superstition, sokal & bricmont: fashionable nonsense). keskustelua ovat ”tunnetummista” huuhaatroubleshoottaajista käyneet myös vaikkapa richard dawkins ja hilary putman.

        jo teoreeman ”maailmassa on yleisiä säännönmukaisuuksia (tai lainalaisuuksia)” esittäminen jonkinlaisena kyseenalaisena positiona (fysiikan kontekstissa) pitäisi ilmaista kenelle tahansa täysijärkiselle ihmiselle, että on syytä paeta paikalta. sokal taisi ilmaista asian hieman ”kohteliaammin” tarjotessaan eräille ranskalaisille ”tieteilijöille” mahdollisuutta testata parvekkeeltaan vaikkapa painovoiman lainalaisuuden pätevyyttä. viittaus liikkeelle pantavista atomeista ja lainalaisuuksista on tietenkin tietyn ihmisjoukon suosima ”pätevähkö puukotus” newtonin klassista mekaniikkaa kohtaan, ”koska epämääräisiä tulkintoja kvanttimekaniikasta” (ks. esim. http://www.csicop.org/si/show/quantum_quackery/, joka sivuaa myös postmodernistien, kuten patomäki, suosikkia ”tieteellä ei ole mitään sanottavaa objektiivisesta todellisuudesta”).

        relativismista tietenkin seuraa, ettei ole olemassa ”yhtä tieteellistä totuutta”, tai erityisen päteviä menetelmiä (vrt. tieteellinen menetelmä) joilla todellisuutta voisi ymmärtää. jos kuitenkin päätyy vänkäämään asioista näiden ihmisten kanssa, kannattaa muistaa, että millään niillä asioilla, joita vaikkapa fyysikko tai tilastotieteilijä pitää empiirisen testaamisen välineinä, ei ole mitään erityistä painoarvoa tai merkitystä. kaikki keinot ovat yhtä hyviä ja sallittuja, ja vänkäyksen voittaja on se kenen narratiivi kuulostaa kadunmiehen korvaan uskottavimmalta.

        kierrän nyt hieman kaukaa asiaan. koska patomäen blogissa ei tosiaan voi kommentoida, niin jos joku onnistuu tavoittamaan professorin ja vääntämään hänestä ulos jonkinlaisen vastauksen siihen, mitä ”Epälineaaristen kompleksisten ja dynaamisten järjestelmien matematiikka” hänen mielestään tarkoittaa, niin kuulen mielelläni tämän vastauksen. olen valmis tarjoamaan palkkiona lainaksi kopioni sokal & bricmontista ja kyytipojaksi suomalaisen (tai eihän sitä tiedä, suomalaisuus kun on suhteellinen käsite) pienpanimo-oluen.

      2. Tuukka sanoo:

        Pahoittelen kun vastaan luultavasti minua kiireellisemmän Patomäen puolesta. ”Epälineaaristen kompleksisten ja dynaamisten järjestelmien matematiikka” tarkoittanee lähinnä kaaosteorian tai kompleksisuusteorian hyödyntämistä erinäisten järjestelmien, kuten esim. ilmakehän, laattatektoniikan, aurinkokunnan ja talouden, tutkimuksissa. Matemaattisesti Patomäki tarkoittanee eritoten mm. järjestelmien herkkyyttä alkuehdoille (eli ns. ”perhosvaikutusta”) ja järjestelmän lopputuloksen ennustamattomuutta, kun tiedossa ovat alkuehdot (käytännössä yleensä ei-mielivaltaisella tarkkuudella). Esim. Wikipediassa hyvää esittelyä kompleksisista järjestelmistä (kuten esim. osakemarkkinat ovat, tarkemmin ”complex adaptive system”):

        https://en.wikipedia.org/wiki/Complex_system

        PS. Mielestäni on kuvaavaa, että matematiikkaa pääsee opiskelemaan (ainakin Oulun) yliopistoon ”suoraan papereilla” jos on ylioppilaskirjoituksissa matikasta tai fysiikasta arvosana E tai L, tai äidinkielestä L. Matematiikan ”oma” symbolinen kieli on vähän kuin nuottiviivasto, jonka käyttäminen helpottaa ja selkeyttää muusikon arkea monesti. Matemaatikon arkea taas matemaattisen symbolisen kielen käyttö helpottaa yleensä ottaen suunnattomasti. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita että symbolisen kielen käyttö tai sellaisen käyttämiseen pyrkiminen olisi tae jonkin ”korkeamman totuuden” löytämisestä; pikemminkin puhekielen käyttö on yleensä tae siitä, että matemaatikko oikeasti ymmärtää mistä puhuu, ja mahdollisesti kykenee myös kertomaan asiaan vähemmän perehtyneille mistä on kyse. Periaatteessa kaikki matematiikan symbolinen kieli on ”auki kirjoitettavissa” kirjakielellä.

        Halu / vaatimus symbolisen matemaattisen ilmiasun ”löytämisestä” taloudellisille teorioille on ihan hyvä juttu, mutta siinä piilee mielestäni riski, jollei hermeneuttista kehää lähdetä pyörimään. Tällä hetkellä näyttää että hermeneuttista kehää ei ainakaan hirveän nopeasti pyritä pyörimään (tämähän vaatii tutkijan kyseenalaistavan omia ennakkokäsityksiään ja tilanteen vaatiessa korjaamaan niitä, ja omien ennakkokäsitysten kyseenalaistaminen taas ei vaikuta olevan monenkaan kansalaisen, saatika tutkijan, lempiharrastuksia).

      3. amaootta sanoo:

        Oikeilla tieteilijöillä ennakkokäsitys on niin sanottu priori, jossa hyvinkin epätodennäköisillä vaihtoehdoilla on positiivista todennäköisyysmassaa. Kun uutta informaatiota ilmenee, oikea tieteilijä päivittää prioriaan. Sitten on geohistoriallisessa ajassa kriittisesti kelluvia tieteilijöitä, jotka päivittävät vain tapahtumahorisonttiinsa mahtuvaa massaa.

    2. amaootta sanoo:

      En vaan voinut lukea ihan loppuun vaan kenties ensimmäisen kolmasosan kirjoituksesta. Eikö yliopistolla ole jonkinlainen työterveyshuolto?

  8. Olli sanoo:

    Miten on mahdollista, että tässä tekstissä ollaan tukevinaan standardia uuskeynesiläistä tutkimusta, mutta Liberan makrotaloudelliset suositukset muistuttavat täysin libertaarien/konservatiivien yhdysvaltalaisten ajatushautomoiden (Heritage, Cato) ja chicagolaisten business-taloustieteilijöiden uuskeynesiläisyydelle vastakkaisia suosituksia?

    Samalla on hyvä pistää merkille, että Liberan blogissa nähdään oikeastaan ainoastaan libertaareja/anarkoliberaaleja opiskelijoita/kohupolitiikkoja (Taussi, Heikkinen) sen sijaan, että täällä kirjoittaisi vaikkapa uuskeynesiläiset taloustieteilijät Juha Tervala tai Pertti Haaparanta.

    Ei käy järkeen.

  9. klaus kultti sanoo:

    Kun asiat ovat vaikeita ja niitä ei ymmärretä tarvitaan uutta teorian- ja käsitteenmuodostusta. Mielestäni Ahokkaan kysyntälama on juuri tällaista. Jos sen oikein ymmärsin, niin kysyntälama manifestoituu siinä, että meidän tuotteita ei haluta ostaa meidän pyytämillä hinnoilla. Kuten Ahokas hienosti toteaa ’kysyntä’ on tärkeä sana, eikä edes pysähdy tähän vaan sanoo, että myös ’tarjonta’ on tärkeä sana. Tästä pääsenkin jostain syystä vähälle huomiolle jääneeseen tarjontalamaan. Se on kysyntälaman kääntöpuoli ja minulle varsin akuutti ja omakohtainen. Haluaisin ostaa laadukkaita moottoripyöriä, autoja ja miksen muutakin irtaimistoa kuten lomahuoneistoja Välimerellä (pohjoisella). Mutta tarjontalaman takia minun hintani eivät kelpaa myyjille enkä saa mitään haluamistani tuotteista ostettua. Mikä olisi ratkaisu tähän piinaavaan ongelmaan?

    1. Peruskauraa sanoo:

      Raha&Talous sivujen Holappa ja Ahokas ovat ainoina tutkijoina selvittäneet tavalliselle suurelle kansalle bloginsa avulla kansantalouden toimintaa ja vieläpä varsin kiehtovasti. Jos henkilöihin tarttuvat arvostelut jutustasi poistetaan niin varsinainen jälkikeynesiläisten haastaminen taloustiedoilla jää ohueksi. Kyllä tätä ulostuloa ohjaa enemmän pahaolo puserossa kuin halu haastaa jälkikeynesiläisiä. Korjaan, yksi haaste löytyi eli …

      ”Yritysten investointeja ei tehdä järkiperusteisesti tulevaisuuteen katsoen vaan fiiliksen ja valtiovallan manipulaation perusteella.”

      Tätä olisi hyvä kysyä ihan oikeilta yritysjohtajilta eikä kirjoitella vaan ”ihan fiilis pohjalta”

      ps.”tasapainosta vielä, että voihan olla, että kysyntä ja tarjonta ei vaan kohtaa kuten Klaus Kultin tapauksessa.”

  10. Patamusta sanoo:

    Jaahas, itseään taloustieteilijöinä pitävät kinaavat kysynnästä ja tarjonnasta, vaikka ensin pitää olla tuotanto.

    1. Peruskauraa sanoo:

      Tuotantoa ei aloiteta ennenkuin arvioidaan tuotteen kysyntä odotukset markkinoilla, ihan peruskauraa.

      1. Patamusta sanoo:

        Joo, se Mannerheimintien yksiö on tuotettu jo 100 vuotta sitten. Rikastutaan myymällä ja ostamalla sitä.

  11. Petrus sanoo:

    Hieman erikoinen näkökulma Ahokkaan haastatteluun, sillä nähdäkseni Ahokas pääasiassa vastaili julkisen keskustelun tasolla heiteltyihin perusteluihin (eli uutisissa ja niissä ”kamalissa” blogikirjoituksissa) nykyisen hallituksen talouspolitiikasta. On siis aika kyseenalaista ja ilmeisen besserwisseriläistä edellyttää jostain tämän tyyppisestä haastattelusta tutkijatason syvempää analyysia ja kritisoida sitä kun moista ei haastattelusta tietenkään löydy.

    Jos analyysia haluaa kritisoida, niin sitten on hyvä ja kaivaa kyseisten jamppojen tutkimusartikkelit tai kirjat esille ja käsittelee niitä. Nyt tämä vaikuttaa aika ankealta ”straw man”-argumentoinnilta, jota ei tutkimusjohtalta todellakaan odottaisi. Eli oikeaa analyysia odotellessa, siis.

    1. Patamusta sanoo:

      Jeps, enempi tutkimusjohtajan tekstissä oli vihapuhetta, kun Työmiesputkosen mustassa listassa konsanaan.

    2. Patamusta sanoo:

      No, mitä nyt noiden jamppojen teksteihin tulee, niin melko hyvää sumutusta, mutta ei tiedettä ja taiteeksi liian huonoa viihdettä.

      1. Pasi Pulkkinen sanoo:

        Kannattaa aloittaa vanhimmista artikkeleista: ”Mitä raha on.” jne… Rupeaa valkenemaan asioita, joita ei kansantaloustieteen kursseilla kerrota. Ihan rautalankamalleja, joista rakentuu aika ehyt kuva taloudesta. Ja jos ei ennakkoasenne anna periksi, niin siten voi lukea vaikka etsiäkseen myyttejä ja ristiriitaisuuksia mallista.

      2. Patamusta sanoo:

        Kannattaa aloittaa perusteista, mutta eri saitilta. http://www.taloudenperusteet.com

      3. Tuukka sanoo:

        Oikein kriittinen (ikuinen) opiskelija perehtyy kummankin sivuston antiin? 😉

      4. Tuukka sanoo:

        Talouden perusteet-sivuston artikkelikokoelmasta ei yhtäkkiä löytynyt yhtään artikkelia, joka ottaisi huomioon rahan endogeenisen luonteen (eli että yksityiset pankit luovat / ovat luoneet n. 97% kaikesta liikkeellä olevasta [liikepankki]rahasta, vs. 3% keskuspankkirahaa). Raha ja talous-blogin varhaisimmat tekstit, kuten esim. Mitä raha on? (http://blogit.image.fi/rahajatalous/mita-raha-on/), huomioi rahan endogeenisyyden yksityiskohtaisesti.

        Valtion keskuspankkien fiat- eli keskuspankkirahan luomisen aiheuttamaa inflaatiota sen sijaan kritisoidaan Talouden perusteet-sivuston artikkelissa (http://www.taloudenperusteet.com/artikkeleja/fiat/), osin aiheellisestikin, seuraavalla tavalla:

        ”Inflaatiota tapahtuu kun ihmiset lisäävät rahan tarjontaa petoksella, määräyksillä tai sopimusrikkomuksilla. Poikkeuksetta se tuottaa kolme tyypillistä seurausta: (1) se hyödyttää rikoksentekijöitä kaikkien muiden rahan käyttäjien kustannuksella; (2) se mahdollistaa velkaantumisen yli tason joka olisi mahdollista vapailla markkinoilla; (3) se vähentää rahan ostovoimaa alle vapaiden markkinoiden tason.

        Vaikka nämä kolme seurausta ovat tarpeeksi huonoja, asiat muuttuvat paljon huonommiksi sen jälkeen kun inflaatiota rohkaistaan ja suositaan valtion toimesta (fiat-inflaatio). Valtion fiat-raha tekee inflaatiosta pysyvää ja sen seurauksena muodostuu erityisiä inflaatiolle ominaisia instituutioita ja tapoja. Näin fiat-inflaatio jättää ominaisen kulttuurillisen ja henkisen leimansa yhteiskuntaan. ”

        Aika rankkaa tekstiä, kun valtiot ja keskuspankit ovat vastuussa vain n. 3% rahan luomisesta (fiat-inflaatio) ja yksityiset pankit ovat vastuussa n. 97%:sti tästä petoksesta ja rikollisesta toiminnasta (”endogeeninen inflaatio”, perustuu vähimmäisvarantojärjestelmään).

        Kukaan ei tietenkään ketään estä perustamasta esim. Smartumin Lounassetelin kaltaisia rinnakkaisia rahajärjestelmiä. Nämä tulisi kuitenkin mielestäni pitää selkeästi erillään ”oikeasta” rahasta ja velasta / luotonlaajennuksista; vuoden 2008 finanssikriisi vain eräänä esimerkkinä sadoista julkistalouksien ja pankkien kriiseistä tällaisen ”rahapolitiikan” harjoittamisen seurauksista.

        Talouden perusteet-sivusto esittelee ilmeisesti Itävaltalaisen koulukunnan taloustiedettä? Olenkin miettinyt mistä siinä mahtaa olla kyse. Nähtävästi ainakin kyseisten artikkelien kirjoittajat eivät joko ole kiinnostuneita / toistaiseksi perillä rahan toiminnan todellisuudesta tieteellisessä mielessä, tai sitten heillä on omia intressejään sen verran pelissä että heitä ei kiinnosta näkemyksiänsä muuttaa (ja tällöin heiltä pitäisi ehdottomasti kieltää oikeus käyttää kirjoituksistaan termiä talousTIEDE). Tiedä häntä. Olisi kiva keskustella heikäläisten kanssa rahasta tarkemminkin!

      5. Patamusta sanoo:

        Tuukan kommenteista puuttuu Vastaa-linkki, mutta laitetaan tähän kohtaan.

        Itävaltalaisuus ei ole uskonto kuten Keynesiläisyys, vaan pikemminkin havaintoja taloudesta.

  12. Miika sanoo:

    Pursiaisen teksti heijastaa lähinnä hänen puuttellista tietämystä oman tieteenalansa historiasta. Jälkikeynesiläisyys ei liity todellisuudessa juuri mitenkään valtavirtaiseen IS-LM-keynesiläisyyteen tai Phillipsin käyrään vaan nämä ovat nimenomaan uusklassisia tulkintoja, jotka empiria on osoittanut virheelliksi (kuten muuten on käynyt myös ricardolaiselle ekvivalenssille, jota Pursiainen näyttää pitävän kovinkin relevanttina teoriana).

    Todellisuudessa jälkikeynesiläisyys erkani omaksi (pieneksi) koulukunnakseen lähinnä ns. Cambridge capital controversyn myötä: https://en.wikipedia.org/wiki/Cambridge_capital_controversy . Tässäkään kyse ei ollut siitä, että keynesiläinen näkemys olisi ”todistettu vääräksi” millään normaaleilla tieteellisillä kriteereillä. Ylipäätään ihmistieteiden rinnastaminen luonnontieteisiin ja jonkin ihmistieteessä marginaalisen koulukunnan leimaaminen pseudotieteeksi puhtaasti marginaalisuuden vuoksi on typerää, ellei itse kykene kumoamaan esitettyjä väitteitä. Lääketieteen ja ilmastotieteen aloilla tutkijat pystyvät poikkeuksetta perustelemaan, miksi esim. homeopaatit tai denialistit ovat väärässä, mutta suomalaisessa talouskeskustelussa odotellaan edelleen sitä, että Pursiainen tai joku muu valtavirran edustaja selittäisi, missä asioissa jälkikeynesiläiset ovat väärässä.

    1. Tauno Rolli sanoo:

      ”Jälkikeynesiläisyys ei liity todellisuudessa juuri mitenkään valtavirtaiseen IS-LM-keynesiläisyyteen tai Phillipsin käyrään vaan nämä ovat nimenomaan uusklassisia tulkintoja, jotka empiria on osoittanut virheelliksi”

      Ainakin yllä olevan tekstin perusteella Pursiainen osaa tehdä hyvin eron jälkikeynesiläisten ja uuskeynesiläisten välillä. Ja Phillipsin käyrä käsitteekseni oli keynesiläinen (ei uusklassinen) idea, jonka Friedman ja kumppanit todistivat vääräksi.

      1. Miika sanoo:

        Phillips edusti nimenomaan vanhempaa uusklassista keynesiläisyyttä (neo-keynesian economics), jonka voit todeta vaikka häntä käsittelevästä Wikipedia-artikkelista: https://en.wikipedia.org/wiki/William_Phillips_(economist) . Pursiainen ei selvästi ymmärrä tämän sittemmin hylätyn suuntauksen olleen nimenomaan uusklassinen tulkinta keynesiläisyydestä ja siten epärelevantti, kun puhutaan jälkikeynesiläisyydestä. Tämä on toki ymmärrettävää, koska Pursiainen on suomalainen valtavirtataloustietelijä eli todennäköisesti suorittanut korkeintaan yhden kurssin taloustieteen oppihistoriaa – jos sitäkään.

      2. klaus kultti sanoo:

        Se, että on valtavirtaa yleensä tarkoittaa sitä, että on selväjärkinen. Paljon julkisuutta ovat saaneet tietysti ne harvat tapaukset, joissa ei-valtavirtainen on ollut oikeassa ja tämän takia jotkut ajattelevat, että valtavirta on jotenkin pahaa. Yhteiskunnallissa mielipiteissä tuppaan olemaan samaa mieltä, mutta tieteessä valtavirran kannattajat ovat käsittääkseni yleensä enemmän oikeassa kuin vastustajat; varsinkin taloustieteessä ne jotka näkevät valtavirta-ajattelussa puutteita voivat käyttää tietonsa markkinoilla hyväkseen ja ansaita miljardeja. Ihmejuttu ettei esimerkiksi Keen, joka tiesi kaiken lamoista jne. ole antanut paria miljardia säätiölle, joka edistää hänen ajatteluaan. Hänellehän jäisi vielä monia miljardeja itselleen.

      3. Miika sanoo:

        Saattaa olla näinkin, mutta kommenttisi ei muuta mitenkään sitä, että Pursiaisen kritiikki on heppoista ja asiantuntematonta mm. edellä mainitsemastani esimerkin nojalla. Järkevää kritiikkiä ei ole myöskään tekstissä viljelty ”jälkikeynesiläinen teoria ei pysty käsittelemään sitä ja tätä ilmiötä”, koska olennaista on se, mitä se käsittelee ja se, onko teoria oikeassa. Jos taloustieteen marginaaliset suuntaukset, kuten jälkikeynesiläisyys, eivät ole ”selväjärkisiä” niin varmasti pystytte oikeina tieteilijöinä osoittamaan virheet jälkikeynesiläisestä teoriasta ja analyysista.

  13. Matti Salonen sanoo:

    ”Epäilys herääkin, että Ahokas tarkoittaa jotenkin kaiken olevan niin epävarmaa, että taloustieteen ja tieteen yleensä kehittämät menetelmät epävarmuuden mallintamiseen eivät tosiasiassa sovellu talouden tutkimukseen. ”

    Mikäli on tehnyt oikeaa tiedettä (ei yhteiskuntatiedettä, kuten taloustiede) tietää että epävarmuutta ei voi matemaattisesti mallentaa. Tämä on looginen mahdottomuus ja fakta, jonka jokainen matematiikan ensimmäisen vuosikurssin opiskelija tietää. Todennäköisyyksien suhteen (stokastiikka) taloustiede on hyvin hakoteillä, esim. jakaumaoletukset, regression väärinkäyttö ns. ekonometriassa, jne.. On kyllä huvittavaa, että epätieteellinen henkilö argumentoi toisia vastaan käyttäen epätieteellisyys-argumenttia.

    Ps: taloustieteen 70-luvun jälkeinen ”rationaalinen yksilö” on osoitettu myös vääräksi jo useita kertoja eikä ole minkään tieteellisen (ihmiskäyttäytymistä mallentavan) mallin lähtökohta

    1. eri_jannu sanoo:

      Pps. olisi kiva nähdä jotain kovaa tutkimustietoa siitä, miten moderni mikroteoria käyttäytymistaloustieteen laajennuksineen mallintaa taloudellisen päätöksenteon väärin. Rationaalisuuden vaatimus kun ei oikeastaan ole ihan hirvittävän rajoittava, kuten tietenkin hyvin tiedät, koska olet niin perillä modernista mikrosta.

      Myös ekiksen ja regression ”väärinkäyttö” on muuttunut huimasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana taloustieteessä. Kausaalivaikutusten arviointiin keskittyvää ekonometrista tutkimuskirjallisuutta on nykyään taloustieteen lippulaivajulkaisut pullollaan.

      1. Matti Salonen sanoo:

        Kiitos kommentista, yhteiskuntatieteistä talous”tiede” käyttää matematiikkaa räikeimmin väärin (Jo esim. tieteellisesti eli matemaattisesti tarkasteltuna kaikki muuttujien neliöintiin perustuvat menetelmät eivät ole valideja – luetettavuustesteihin ei voi uskoa). On yksi ja sama miten väärinkäytettyä pohjaa sovelletaan, jalostetaan tai arvioidaan alan ”lippulaivajulkaisuissa”, jos yksinkertainen logiikka pystyy osoittamaan ne vääriksi. Tieteellisen menetelmän ydin (lue Popperia).

        Haluatko kertoa miten moderni mikroteoria (mieluiten ilman linkkejä talous”tieteelliseen” tutkimukseen, viitteet tietenkin sallittuja) käyttäytymistaloustieteen laajennuksineen mallintaa taloudellisen päätöksenteon? Varmaan hyvin tiedät, että ylipäätänsä ”rationaalisuuden”, miten se sitten laajennetaan, sovelletaan ja käytetään, käyttö on rajoittavaa ja liittyy lähinnä mallien ulottamiseen tulevaisuuteen aikapisteestä t=0 eteenpäin. Tätä voisi tietenkin myös kutsua epärationaalisuudeksi tai miksi hyvänsä, kyseessä on vain niiden oletusten arviointi, joita käytetään ennustamiseen.

        ps3. Et taida ymmärtää hirveästi reaalimaailman jakaumista ja regression käytön mahdollisuuksista, jos puhut joistain ”kausaalivaikutusten” arvioinneista.

    2. klaus kultti sanoo:

      Voitko kertoa, miten kaikki yritykset epävarmuuden mallentamiseen johtavat ristiriitaan?

      1. Austrian sanoo:

        Ekonomisteilla ei oikein ole kunnollisia välineitä siihen. Mahtaako joku intertemporaalinen hyötyfunktio tai stokastinen differenssiyhtälö olla loppujen lopuksi se järkevin tapa mallintaa päätöksentekoa?

      2. Matti Salonen sanoo:

        Ei keskustelussa mainittu, että ”kaikki yritykset epävarmuuden mallentamiseen johtavat ristiriitaan”, tämä on oma tulkintasi. Matemaattisesti määritelty ei vain voi (määritelmällisesti) olla epävarmaa. Käsitteistä hiukan: Epävarmuutta ei voi mallentaa (määritelmällisesti) ja riski tarkoittaa aina määriteltyä (eli tiedettyä) todennäköisyyttä.

        Tässä yksinkertaisesti asian yksi tärkeä kohta, mikäli talous”tiede” haluaisi olla tieteellinen: Stokastisten menetelmien, olivat ne kuinka jalostettuja tahansa, käyttö joitain spesifejä caseja lukuun ottamatta sisältää huomattavia ongelmia suurimmissa osissa taloustieteen tutkimuskohteita. Muuttujien tulee olla (tai sitten ne olettaan ilman tieteellistä perusteita eli tehdään virhe) rajattuja, jotta esim. p-testien tuloksiin voisi edes alkaa uskoa. Lisäksi asiaan liittyy myös jakaumatiedot, joita ei monissa tutkimuskohteissa voida tietää etukäteen (jolloin käytetään menelmiä taas väärin).

      3. klaus kultti sanoo:

        Jos jokin on looginen mahdottomuus kuten väitit, niin sitten kaikki yritykset sen osoittamiseksi johtavat ristiriitaan. Kenties kannattaisi kerrata lukion logiikka ennen kuin ryhtyy julkisesti retostelemaan.

      4. Matti Salonen sanoo:

        Oi semantiikka, tuo väittelyiden tuho. Oli kyseessä ristiriita, mahdottomuus, x tai y, kerro millä tavalla (määritelmällisesti) sitten epävarmuutta voidaan matemaattisesti määritellä (tai mallintaa) ja onko tämä epävarmaa enää jos näin on sitten pystytty tekemään? Lisäksi, onko talous”tieteen” edustajille jonkin asian (mieluiten herjaava keskusteluun nähden) kertaaminen yleinen argumentaatio, sitä kuulee aika usein?

        Onko muuten mielestäsi tutkimasi kohde (talous) determistinen vai stokastinen järjestelmä?

      5. klaus kultti sanoo:

        Jostain syystä sivusto ei näytä antavan mahdollisuutta vastata uraauurtavaan kommenttiisi, joten valitsin ketjusta lähimpänä olevan vastaa-linkin; saas nähdä minne tämä sijoittuu. Kirjoitat: Oi semantiikka, tuo väittelyiden tuho. Oli kyseessä ristiriita, mahdottomuus, x tai y, kerro millä tavalla (määritelmällisesti) sitten epävarmuutta voidaan matemaattisesti määritellä (tai mallintaa) ja onko tämä epävarmaa enää jos näin on sitten pystytty tekemään?

        Mielestäni et ymmärrä mallintamisesta ja tieteenteosta mitään, jos ajattelet, että mitä tahansa asiaa voidaan mallintaa määritelmällisesti. Sen takia oletan, että olet ajatellut vahingossa esimerkiksi puhelinnumeroasi, kun olet niin kirjoittanut. Seuraavassa esitän sinulle tavan mallittaa epävarmuutta melko 1nkertaisessa tilanteessa.

        Mies (lihava) joutuu heittämään lanttia, koska diktaattori pakottaa. Jos tulee kruuna mies diktaattori katkaisee miehen vasemman jalan. Jos tulee klaava diktaattori katkaisee molemmat jalat. Mies ei tiedä tuleeko lantin heitossa kruuna vai klaava (tässä kohtaa on epävarmuutta). Kuvaan tilannetta mallilla, jossa kruuna tulee todennäköisyydellä puoli ja klaava todennäköisyydellä puoli. Kas, epävarmuus on mallitettu.

        Onko muuten mielestäsi tutkimasi kohde (talous) determistinen vai stokastinen järjestelmä?

        Kyllä se on kaoottinen. Mikä muuten saa sinut ajattelemaan, että kyseessä on järjestelmä vai ovatko kaikki asiat mielestäsi järjestelmiä?

      6. Matti Salonen sanoo:

        Pahoittelut hiukan vastauksen viivästymisestä, saa nähdä mihin väliin tämä tulee.

        Eli siis lyhyesti nyt, että ymmärrät asian, tiedän että tämä voi olla hankalaa, etenkin jos katsoo maailmaa talous”tieteen” rajoitetusta ja häiritsevästä viitekehyksestä:

        ”Mies (lihava) joutuu heittämään lanttia, koska diktaattori pakottaa. Jos tulee kruuna mies diktaattori katkai…”

        Tämä on tosi hauska esimerkki siinä mielessä, että se kuvastaa juuri ymmärtämättömyyttäsi. Koska kyseessä on määritelty todennäköisyys (lantin heitto, pelitilanne) ei tämä ole epävarmuutta, vaan ns. riski. Nyt siis määritelmällisesti. Todellisessa elämässä (ei pelitilanteet, talous”tieteen” oppikirjat) ei ole olemassa määriteltyjä todennäköisyyksiä, tämähän on yksi asian pointeista, jota olen yrittänyt, näköjään liian monimutkaisesti, sinulle sanoa.

        ”Kyllä se on kaoottinen. Mikä muuten saa sinut ajattelemaan, että kyseessä on järjestelmä vai ovatko kaikki asiat mielestäsi järjestelmiä?”

        Kaaottisuus on oikea termi, mutta et vastannut kysymykseen. Toisaalta tietynlaisten kaaosteoriaa tutkivien ominaisuuksien liittäminen ”talouteen” (abstrakti termi, voidaan puhua järjestelmästä, viilistä tai vaikka vuohesta, taas tätä semantiikkaa) voi olla haasteellista ja tällöin pitää juuri vastata esittämääni kysymykseen. Mutta siis osaatko vastata siihen, onko talous determistinen vai stokastinen ”järjestelmä”

        PS. Voitko nyt vastata siihen, miten epävarmuutta voidaan mallintaa? En ole tähän saanut edelleenkään vastausta, vaan lähinnä herjaa että ”en ymmärrä jotain” ja ”minun pitäisi kerrata jotain” sekä tosi nolon, yksinkertaisen esimerkin miehestä ja kolikonheitosta.

      7. amaootta sanoo:

        Hyvä/paha Matti Salonen. Ensiksi kyseessä ei ole määritelty todennäköisyys; kenties postuloitu. Ehdotan, että selvität, mitä määritelmä tarkoittaa. Ymmärrän, että haluat määritellä riskin ja epävarmuuden tietyllä tavalla, mutta jos jotkut muut käyttävät samoja sanoja johonkin muuhun tarkoitukseen, se ei tarkoita että he ovat väärässä. Ehdotan, että yrität ymmärtää maailmaa ilman, että ensin määrittelet, mitä mitkäkin sanat tarkoittavat ja sitten päivittelet, että muut ovat väärässä.

        Mielestäni on hauskaa ja kiintoisaa, että ajattelet että todennäköisyyksien pitäisi olla jotenkin määriteltyjä ja kaikki päättelysi perustuu tähän älyttömään ajatukseen. Pohdi seuraavaa: On monia asioita, joista ihmiset eivät tiedä miten ne menevät. Yksi esimerkki on lantinheitto; tuleeko kruuna vai klaava. Joskus tätä halutaan mallittaa. Yksi hyödyllinen tapa ajatella asiaa (=mallittaa), on postuloida, että tietyllä todennäköisyydellä tulee kruuna ja toisella klaava. Monesti ihmiset informaatioonsa perustuen ajattelevat, että kumpikin todennäköisyys on puoli. Joskus jollakin voi olla parempaa informaatiota (omasta mielestään) ja hän ajattelee, että kruunan todennäköisyys on 51/102 ja klaavan 50/102. Käsittääkseni käytännön elämässä tällainen mallinnus on osittautunut hyödylliseksi. Jos sinun peruslähtökohtasi, tai lingvistiset käytäntösi, estävät tällaisen mallinnuksen tai sen kutsumisen epävarmuuden mallinnukseksi paha juttu kannaltasi. Sitten sinä joudut jatkamaan keskustelua niiden ihmisen kanssa, jotka ajattelevat sanojen ja käsitteiden muovaavan todellisuutta ja jotka tykkäävät intellektuaalisen pippelin hieromisesta.

      8. klaus kultti sanoo:

        amaootta jo sanoi suurimman osan sanottavasta. jos olet kategorisesti sitä mieltä, että epävarmuutta ei voi mallittaa olet tietynlainen uskovainen. jos sen sijaan pidät epävarmuuden mallittamista haasteena, yrität keksiä ratkaisuja ongelmaan. jos olet aidosti kiinnostunut ratkaisuista pikemminkin kuin määritelmien yksityiskohdista ja lingvistisestä käytännöstä tutustut esimerkiksi seuraavan kriittisen realismin keskeisen hahmon töihin:

        http://www.kellogg.northwestern.edu/faculty/directory/al-najjar_nabil.aspx#research

      9. Matti Salonen sanoo:

        Hyvä Amaootta (turha tässä ketään pahaksi kutsua, vaikka näkemykset eroavat toisistaan),

        Viet keskustelun vahvasti semanttiselle puolelle, vaikka siitä juuri yritin päästä eroon. Tiedän että käsitteitä epävarmuus ja riski käytetään (”määritelmistä” riippuen) eri tavalla – osa pointtiani koko tässä kommenttiketjussa on juuri se, että talous”tieteessä” niitä käytetään väärin. Jos osaisit lukea mitä kirjoitan, niin ymmärtäisit tämän.

        Edelleen, todellisessa elämässä (ei pelitilanne, ei talous”tieteen” oppikirja) ei ole (lähes koskaan) olemassa lantinheitto-tilanteen omaisia todennäköisyyksiä, nämä kuuluvat vain ja ainoastaan tiettyihin konteksteihin (kasino hyvä esimerkki). Asia tietenkin on syvällisempi ja fundamentaalisempi ihmistieteenteon kannalta kun ehkä tajuatkaan, sillä mikäli ajattelemme (määrittelemme) jonkin todella epävarmaksi, siihen ei pysty asettamaan tiettyjä todennäisyyksiä (tai todennäköisyysjakaumia), joka puolestaan tekee monista näistä ”epävarmuutta mallintavista menetelmistä” täysin kelvottomia, tai ainakin hyvin kyseenalaisia (epäeksakteja). Ja tietenkin tulevaisuutta koskien todennäköisyydet ovat aina oletettuja, tämä ei tee epävarmuudesta yhtään epävarmempaa. Voit asettaa sanan epävarmuus tilalle mitä haluat, tämä ei tee näistä menetelmistä yhtään kelvollisempia sanomaan jotakin tulevaisuudesta.
        Kyse oli alun perin alla olevasta törkeästä väitteestä. Tässä kontekstissa käytetään epävarmuutta (aseta tähän semanttisesti sinulle sopiva termi) väärin, kirjoittaja ei ymmärrä edes alkeellista luonnetta vetoamiensa menetelmien mahdollisuuksista.

        “Epäilys herääkin, että Ahokas tarkoittaa jotenkin kaiken olevan niin epävarmaa, että taloustieteen ja tieteen yleensä kehittämät menetelmät epävarmuuden mallintamiseen eivät tosiasiassa sovellu talouden tutkimukseen. ”

      10. Matti Salonen sanoo:

        Ahokashan on tässä äskeisessä esimerkissa oikeassa (se taitaa näitä ”aitoja” talous”tietelijöitä” ärsyttää).

        Klaus Kultti,

        En ole uskovainen, hauska että sinä talous”tieteilijänä” syytät muita uskovaisuudesta. ”Tieteen”allannehan tämä vääräksi osoittaminen ja väärien näkemystä hylkääminen toimii aivain mainiosti (sarkasmia)

        Mistä tiedät että en ole yrittänyt keksiä ratkaisuja ”ongelmaan”? Kysehän ei ole siitä, että jotain pitäisi pystyä ennustamaan, vaan että ymmärrämme mitä emme voi tietää (tämä on tietoa) ja toimimaan tämän mukaisesti.

      11. klaus kultti sanoo:

        Pyrin toimimaan sen mukaisesti, mitä voin tietää. Jätän suosiolla loput muille; esimerkiksi sinä voit mielestäni, ja suopeasti tähän suhtaudunkin, toimia sen mukaan, mitä et voi tietää.

  14. Mikko Paunio sanoo:

    Hieno artikkeli ei-ekonomistille. Kysyinkin jo muutama viikko sitten ystävältäni Klaus Kultilta, mikä tämä Holappa on oikein miehiään ja sain tällaisen käärmekauppiasvastauksen. Hänestä on tullut nopeasti punavihreän lehdistön lemmikki.

    En silti voi yhtyä kirjoittajan seuraavaan kommenttiin: ”Tuloksena on aivan samanlaista kamaa kuin valtavirtaisen lääketieteen tai ilmastotieteen kriitikoilla: pinnallisesti uskottavalta kuulostavaa, mutta syvemmältä olemukseltaan täysin onttoa.” Olen tätä mieltä siitäkin huolimatta, että olen parhaissa ammattilehdissä käärmekauppiaita paljastellut tuhkarokkorokotusbisneksessä ja joutunut näillä käärmekauppiassivustoilla (=rokotusten vastustaja) väärin siteeratuksi usein. Uskosi hallitusten välisen ilmastopaneelin erehtymättömyyteen ja siitä, että sen tulkinnat olisivat sitä syvällisesti oikeaa tietoa ja kriitikot olisivat vain käärmekauppiaita on väärä. Onko esimerkiksi Albert Einsteinin oppituolilla istuva Freeman Dyson käärmekauppias tai maailman johtaviin ilmastomallittajiin kuuluva ruotsalainen ja entinen Max Planck instituutin johtaja Lennart Bengtsson tällainen humpuukimaakari. Häneltä meni usko, kun lämpötila ei nouse IPCC:n mallien mukaan odotetusti ja ryhtyi skeptikoksi AR5:n julkistamisen jälkimainingeisssa. Vuonna 2013 joulukuussa IPCC:n sisältä vuodettiin kuva, jossa maapallon havaittu lämpötila laahasi alimman ennustemallin alemman luottamusvälin alla. IPCC oli AR4:een verrattuna käyttänyt uusia malleja, jotka olivat kaventaneet luottamusvälejä sillä seurauksella siis, että lämpötilakäyrä kulki siis nyt kiusallisesti ennusteen ala- ja ulkopuolella. Itsekin jaoin tätä kuvaa aika suurella joukolle. Sitten mä ihmettelin keväällä, kun ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas näytti IPCC:n AR5:n poliitikoille jaettavaa kuvaa summarystä, jossa maapallon lämpötila mahtui juuri ja juuri ennustemallien alimman epävarmuuskäyrän yläpuolelle. Kävi ilmi, että IPCC halusi välttää nolon tilanteen ja käytti vanhoja huonoja malleja, jotta voisivat rummuttaa maailman tuhoutumista. Nyt rummutus tulee kiihtymään, kun menemme kohti Pariisin kokousta. Tässä yksi linkki tästä ”ilmastokonsensuksesta”. http://notrickszone.com/2015/08/24/climatologist-dr-tim-ball-on-97-consensus-completely-false-and-was-deliberately-manufactured/#sthash.jbXw29ZS.S8MZ8HLH.dpbs Näitä olisi satoja ja taas satoja hyviä sivustoja, joita pitävät kelpo tiedemiehet eivätkä käärmekauppiaat. Yritin löytää hiljattain Naomi Kleinin (teidän alanne megapatovaara kaiketi) uuden kirjan erään kirja-arvostelun. Siinä yhdysvaltalainen eläköitynyt meteorologi arvioi Kleinin kirjan ilmastoväittämiä tällaiseen ”kulttimaiseen” tai ”katsastajamaiseen” tyyliin. Se, miksi halusin sen nimenomaan lähettää, oli, että ensimmäistä kertaa arvion lopussa käydyn keskustelun myötä aloin hieman ymmärtää ei fyysikkona lämpenemisteorian huvittavuutta. Olen toki kyennyt ei-meteorologina ja havaintotutkimuksien tekoon perehtyneenä ja harjaantuneena käytyä empiiristä keskustelua. Jos löydän sen, postaan sen kommenttina.

  15. Mikko Paunio sanoo:

    Hieno artikkeli ei-ekonomistille. Kysyinkin jo muutama viikko sitten ystävältäni Klaus Kultilta, mikä tämä Holappa on oikein miehiään ja sain tällaisen käärmekauppiasvastauksen. Hänestä on tullut nopeasti punavihreän lehdistön lemmikki.

    En silti voi yhtyä kirjoittajan seuraavaan kommenttiin: ”Tuloksena on aivan samanlaista kamaa kuin valtavirtaisen lääketieteen tai ilmastotieteen kriitikoilla: pinnallisesti uskottavalta kuulostavaa, mutta syvemmältä olemukseltaan täysin onttoa.” Olen tätä mieltä siitäkin huolimatta, että olen parhaissa ammattilehdissä käärmekauppiaita paljastellut tuhkarokkorokotusbisneksessä ja joutunut näillä käärmekauppiassivustoilla (=rokotusten vastustaja) väärin siteeratuksi usein. Uskosi hallitusten välisen ilmastopaneelin erehtymättömyyteen ja siitä, että sen tulkinnat olisivat sitä syvällisesti oikeaa tietoa ja kriitikot olisivat vain käärmekauppiaita on väärä. Onko esimerkiksi Albert Einsteinin oppituolilla istuva Freeman Dyson käärmekauppias tai maailman johtaviin ilmastomallittajiin kuuluva ruotsalainen ja entinen Max Planck instituutin johtaja Lennart Bengtsson tällainen humpuukimaakari. Häneltä meni usko, kun lämpötila ei nouse IPCC:n mallien mukaan odotetusti ja ryhtyi skeptikoksi AR5:n julkistamisen jälkimainingeisssa. Vuonna 2013 joulukuussa IPCC:n sisältä vuodettiin kuva, jossa maapallon havaittu lämpötila laahasi alimman ennustemallin alemman luottamusvälin alla. IPCC oli AR4:een verrattuna käyttänyt uusia malleja, jotka olivat kaventaneet luottamusvälejä sillä seurauksella siis, että lämpötilakäyrä kulki siis nyt kiusallisesti ennusteen ala- ja ulkopuolella. Itsekin jaoin tätä kuvaa aika suurella joukolle. Sitten mä ihmettelin keväällä, kun ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas näytti IPCC:n AR5:n poliitikoille jaettavaa kuvaa summarystä, jossa maapallon lämpötila mahtui juuri ja juuri ennustemallien alimman epävarmuuskäyrän yläpuolelle. Kävi ilmi, että IPCC halusi välttää nolon tilanteen ja käytti vanhoja huonoja malleja, jotta voisivat rummuttaa maailman tuhoutumista. Nyt rummutus tulee kiihtymään, kun menemme kohti Pariisin kokousta. Tässä yksi linkki tästä ”ilmastokonsensuksesta”. http://notrickszone.com/2015/08/24/climatologist-dr-tim-ball-on-97-consensus-completely-false-and-was-deliberately-manufactured/#sthash.jbXw29ZS.S8MZ8HLH.dpbs Näitä olisi satoja ja taas satoja hyviä sivustoja, joita pitävät kelpo tiedemiehet eivätkä käärmekauppiaat. Yritin löytää hiljattain Naomi Kleinin (teidän alanne megapatovaara kaiketi) uuden kirjan erään kirja-arvostelun. Siinä yhdysvaltalainen eläköitynyt meteorologi arvioi Kleinin kirjan ilmastoväittämiä tällaiseen ”kulttimaiseen” tai ”katsastajamaiseen” tyyliin. Se, miksi halusin sen nimenomaan lähettää, oli, että ensimmäistä kertaa arvion lopussa käydyn keskustelun myötä aloin hieman ymmärtää ei fyysikkona lämpenemisteorian huvittavuutta. Olen toki kyennyt ei-meteorologina ja havaintotutkimuksien tekoon perehtyneenä ja harjaantuneena käytyä empiiristä keskustelua. Jos löydän sen, postaan sen kommenttina. Hieno artikkeli ei-ekonomistille. Kysyinkin jo muutama viikko sitten ystävältäni Klaus Kultilta, mikä tämä Holappa on oikein miehiään ja sain tällaisen käärmekauppiasvastauksen. Hänestä on tullut nopeasti punavihreän lehdistön lemmikki.

    En silti voi yhtyä kirjoittajan seuraavaan kommenttiin: ”Tuloksena on aivan samanlaista kamaa kuin valtavirtaisen lääketieteen tai ilmastotieteen kriitikoilla: pinnallisesti uskottavalta kuulostavaa, mutta syvemmältä olemukseltaan täysin onttoa.” Olen tätä mieltä siitäkin huolimatta, että olen parhaissa ammattilehdissä käärmekauppiaita paljastellut tuhkarokkorokotusbisneksessä ja joutunut näillä käärmekauppiassivustoilla (=rokotusten vastustaja) väärin siteeratuksi usein. Uskosi hallitusten välisen ilmastopaneelin erehtymättömyyteen ja siitä, että sen tulkinnat olisivat sitä syvällisesti oikeaa tietoa ja kriitikot olisivat vain käärmekauppiaita on väärä. Onko esimerkiksi Albert Einsteinin oppituolilla istuva Freeman Dyson käärmekauppias tai maailman johtaviin ilmastomallittajiin kuuluva ruotsalainen ja entinen Max Planck instituutin johtaja Lennart Bengtsson tällainen humpuukimaakari. Häneltä meni usko, kun lämpötila ei nouse IPCC:n mallien mukaan odotetusti ja ryhtyi skeptikoksi AR5:n julkistamisen jälkimainingeisssa. Vuonna 2013 joulukuussa IPCC:n sisältä vuodettiin kuva, jossa maapallon havaittu lämpötila laahasi alimman ennustemallin alemman luottamusvälin alla. IPCC oli AR4:een verrattuna käyttänyt uusia malleja, jotka olivat kaventaneet luottamusvälejä sillä seurauksella siis, että lämpötilakäyrä kulki siis nyt kiusallisesti ennusteen ala- ja ulkopuolella. Itsekin jaoin tätä kuvaa aika suurella joukolle. Sitten mä ihmettelin keväällä, kun ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas näytti IPCC:n AR5:n poliitikoille jaettavaa kuvaa summarystä, jossa maapallon lämpötila mahtui juuri ja juuri ennustemallien alimman epävarmuuskäyrän yläpuolelle. Kävi ilmi, että IPCC halusi välttää nolon tilanteen ja käytti vanhoja huonoja malleja, jotta voisivat rummuttaa maailman tuhoutumista. Nyt rummutus tulee kiihtymään, kun menemme kohti Pariisin kokousta. Tässä yksi linkki tästä ”ilmastokonsensuksesta”. http://notrickszone.com/2015/08/24/climatologist-dr-tim-ball-on-97-consensus-completely-false-and-was-deliberately-manufactured/#sthash.jbXw29ZS.S8MZ8HLH.dpbs Näitä olisi satoja ja taas satoja hyviä sivustoja, joita pitävät kelpo tiedemiehet eivätkä käärmekauppiaat. Yritin löytää hiljattain Naomi Kleinin (teidän alanne megapatovaara kaiketi) uuden kirjan erään kirja-arvostelun. Siinä yhdysvaltalainen eläköitynyt meteorologi arvioi Kleinin kirjan ilmastoväittämiä tällaiseen ”kulttimaiseen” tai ”katsastajamaiseen” tyyliin. Se, miksi halusin sen nimenomaan lähettää, oli, että ensimmäistä kertaa arvion lopussa käydyn keskustelun myötä aloin hieman ymmärtää ei fyysikkona lämpenemisteorian huvittavuutta. Olen toki kyennyt ei-meteorologina ja havaintotutkimuksien tekoon perehtyneenä ja harjaantuneena käytyä empiiristä keskustelua. Jos löydän sen, postaan sen kommenttina. http://notrickszone.com/2015/08/24/climatologist-dr-tim-ball-on-97-consensus-completely-false-and-was-deliberately-manufactured/#sthash.jbXw29ZS.S8MZ8HLH.dpbs

  16. Mikko Paunio sanoo:

    Mulla oli ongelmia tuon konsensus linkin liittämisen kanssa. Sori, että tuli kolmeen kertaan.

  17. Mikko Paunio sanoo:

    ja tuli kommenttikin kax kertaa kun kone lagas

  18. Mikko Paunio sanoo:

    Kun tunnen Fredin henkilökohtaisesti laitan tietoa hänestä. Häntä pilkataan (mm. Naomi Klein) denialistiksi holocaustin kieltäjien tapaan. Tämä loukkaa nyt jo 90-vuotiasta Frediä sydänjuuria myöten, koska joutui monien juutalaislasten tapaan poistumaan Wienistä 1938 Anschlussin myötä. Hän on todella kovantason konttoristi ja perusti mm. USA:n sääsatelliittiohjelman NIxonin aikaan. Häntä myös syytetään vihreässä pelkoteollisuudessa öljyrahoilla rikastuneeksi ja ties miksi hirviöksi ja tupakkatehtaiden kätyriksi ym. ym. banaalia. Meinasin ottaa kuvan, kun kävin 2007 syksyllä lähellä Pentagonia hänen autotallissaan antamassa kaapeleilla virtaa hänen vanhaan kärryynsä. https://en.wikipedia.org/wiki/Fred_Singer

    1. Ihan oikea yrittäjä sanoo:

      Keskustelu teoreettisella tasolla taloudesta olisi käytännön yrittäjästä lähinnä huvittavaa, ellei koko Suomen lainsäädäntöä ohjattaisi edelleen näiden surkeiden Keynesin teorioiden perusteella.

      Lattiatasolta katsoen on aivan selvää, että julkinen ’elvytys’ ei toimi. Julkisesti kanavoitu rahoitus on ryöstetty (kyllä, kokeilkaa itse jättää verot maksamatta, niin ne haetaan viime kädessä aseella uhaten) yksityisiltä toimijoilta ja ovat poissa yksityisestä toiminnasta. Tämä on selvää. Jos ei usko asiaa, niin voi miettiä mm. sitä, että Suomen valtio on velkaantunut aivan julmetusti vuodesta 2007 lähtien. Tämä ’elvytys’ on johtanut vain pahempaan lamaan. Lisä’elvytys’ johtaa siihen, että potilas kuolee ihan piakkoin.

      Julkisia menoja on leikattava reilusti, niin tulee tilaa yksityiselle toiminnalle. Mutta nyt näyttää huolestuttavasti siltä, että Sipilältäkin on mennyt pupu pöksyyn. Puuhastellaan ’yhteiskuntasopimusten’ ja muiden ’kärkihankkeiden’ kanssa. Ei noin. Jos veroja laskettaisiin pysyvästi ja uskottavasti, niin tuotteet alkaisivat mennä paremmin kaupaksi, syntyisi uutta toimeliaisuutta ja myös työpaikkoja. Mutta mikähän saisi esim. allekirjoittaneen uskomaan, että jokin alennettu verotaso olisi voimassa vielä viiden vuoden kuluttua joka on investointilaskelmissa suunnilleen minimiaika?

      Mikko Paunion (ostin muuten Vihreä valhe -kirjasi juuri, julmaa tekstiä vihreille) kanssa olen samaa mieltä ilmastonmuutoksesta. Kun asiaan edes vähän perehtyy, niin huomaa, ettei keisarilla ole vaatteita. Suomalaiset lustotutkijat (kts. http://lustiag.pp.fi/) ovat tiivistäneet asian hienosti: ’Ilmasto muuttuu ja on aina muuttunut.’ Esim. noin 6000 vuotta sitten täällä oli paljon nykyistä lämpimämpää, eikä silloin ollut ihmisen vaikutusta sotkemassa asioita. Tässäkin asiassa olisi jopa hauskaa seurata ilmastonmuutoshörhöjen (jotka yrittävät todistella ihmisen vaikutus muutokseen ja että sille pitäisi tehdä jotain) pyristelyä valheellisine argumentteineen, ellei niiden perusteella syntyisi uusia veroja ja rajoituksia ihmisten ja yritysten elämään.

  19. klaus kultti sanoo:

    Se, että on valtavirtaa yleensä tarkoittaa sitä, että on selväjärkinen. Paljon julkisuutta ovat saaneet tietysti ne harvat tapaukset, joissa ei-valtavirtainen on ollut oikeassa ja tämän takia jotkut ajattelevat, että valtavirta on jotenkin pahaa. Yhteiskunnallissa mielipiteissä tuppaan olemaan samaa mieltä, mutta tieteessä valtavirran kannattajat ovat käsittääkseni yleensä enemmän oikeassa kuin vastustajat; varsinkin taloustieteessä ne jotka näkevät valtavirta-ajattelussa puutteita voivat käyttää tietonsa markkinoilla hyväkseen ja ansaita miljardeja. Ihmejuttu ettei esimerkiksi Keen, joka tiesi kaiken lamoista jne. ole antanut paria miljardia säätiölle, joka edistää hänen ajatteluaan. Hänellehän jäisi vielä monia miljardeja itselleen.

  20. Mikko3 sanoo:

    On ainakin yksi asia, jossa Libera/Pursiainen on eri mieltä jälkikeynesiläisten, uuskeynesiläisten ja käytännössä kaikkien relevanttien taloustieteilijöiden kanssa: http://www.igmchicago.org/igm-economic-experts-panel/poll-results?SurveyID=SV_5bfARfqluG9VYrP

    Kannattaisiko Pursiaisen vihdoin ottaa oppia, lopettaa tällaiset sekä liberalismille että vakaville taloustieteilijöille hallaa tekevät kirjoitukset ja keskittyä bloggauksen sijaan vaikkapa tutkimuksen tekemiseen?

  21. Karyon sanoo:

    Yritin lukea tätä tekstiä, mutta argumentointi on niin huonoa, olkiukoilla ja käsittämättömillä yleistyksillä mennään kappaleesta toiseen, että en onnistunut lukemaan loppuun, vaikka yritinkin. Tämä oli ihan surkea avautuminen kahden henkilön edustamasta marginaalisesta taloustieteellisestä näkökulmasta ja sen aiheuttamasta aivokaasutoiminnasta tämän tekstin kirjoittajassa.

  22. Miika sanoo:

    Kuten Raha ja talous -blogin puolella on jo huomautettu, Pursiainen laittaa kritiikissään toimittajan kirjoittamaa tekstiä Ahokkaan suuhun. Huomautuksen jälkeen Pursiainen siirtyi kommenteissa jankkaamaan Ahokkaan koulutustaustasta, mikä paljastaa hyvin sen, ettei hänellä ole minkäänlaista halua käydä sisällöllistä keskustelua vaan ainoastaan mitätöidä ja vaientaa blogin kirjoittajat. Mikäli jompi kumpi kirjoittajista sattuisi suorittamaan taloustieteellisen tutkijakoulutuksen, kuten kaikki keskeisimmät jälkikeynesiläiset teoreetikot ovat tehneet, Pursiainen muuttaisi argumenttinsa siihen muotoon, että enemmistö on oikeassa ja te väärässä. Tällainen puhtaasti henkilöön kohdistuva ja auktoriteetteihin vetoava argumentti on ominaista ainoastaan taloustieteelle. Sen sijaan esim. lääketieteilijät ja ilmastotieteilijät ovat toistuvasti ja kärsivällisesti kumonneet kaikki homeopaattien ja denialistien väittämät sekä tieteellisessä että yleistajuisessa muodossa. Niin kauan kun valtavirtaiset taloustietelijät eivät pysty osoittamaan mitään virheellistä jälkikeynesiläisessä teoriassa, on aivan turhaa yrittää rinnastaa taloustiedettä lääketieteeseen,

  23. Obelix sanoo:

    Jos nyt Pursiainen edes tarttuisi tuohon Ahokkaan ja Holapan kirjaan niin kenties tätä sitten jaksaisi lukea. Tällä tasolla tämä (pitkä) kritiikki on lukijoiden ajanhukkaa.

  24. Ville sanoo:

    Melko hauska kaveri tämä Pursiainen. Aiheesta olisi erittäin kiinnostava lukea myös asiallista tieteellistä keskustelua, mutta siihen ei näköjään löydy halua (tai kykyä), vaikka sitä on useampaan otteeseen pyydetty. Ammattilobbarina ja poliittisena pelurina hän tietysti pyrkiikin keskittymään ad hominem- ja muihin sisällöttömiin argumentteihin. Viihdyttävyyden ohella myös melko turhauttavaa, koska aihen on aidosti kiinnostava.

  25. Jussi J sanoo:

    Ilahduttavan reipas ja selkeäsanainen kannanotto. Jopa realismia sivuava eikä saivartelua.
    Uskoni taloustieteeseen voi tästäkin vähästä jopa vähän palautua.
    Tämä näin taloustieteellisen koulutuksen saaneena yritysmaailman edustajana.

    Lisää tekstiä vain, Pursiainen! Tekee hyvää sydämelle!

  26. Ringside sanoo:

    Valitettavasti Pursiainen osoittautuu tekstinsä perusteella ääliöksi.

  27. Tne sanoo:

    Taas osoitus siitä, kuinka Pursiaisen ei osaa haastaa taloustieteilijöitä, tarkemmat analyysit puuttuvat tyystin ja niimpä hänen mainitsemansa ”käärmeöljykauppias” sopii häneen itseensä oivallisesti, mitähän Pursiainen mahtaa tarkoittaa ”helpoilla ratkaisuilla” ?

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa