Kun ekonomisti alkaa rakentaa kokonaistuotannon määräytymistä kuvaavaa mallia, hän yleensä lähtee liikkeelle huoltotaseesta, joka kertoo, että kokonaistuotanto on yhtä suuri kuin (yksityisen ja julkisen) kulutuksen ja investointien summa sekä viennin ja tuonnin erotus.
Huoltotaseesta syntyy helposti sellainen illuusio, että kokonaistuotannon määrään voidaan vaikuttaa monella eri tavoin: voidaan lisätä julkista kulutusta (palkata lisää virkamiehiä tai ostaa ministereille Audeja), antaa ihmisille maailmalta lainattua rahaa erilaisten tulonsiirtojen muodossa, rakentaa uusia raiteita asemapihalle tai suitsia tuontia tariffeilla tai kielloilla.
Totta on, mutta lisäävätkö nämä toimet todella kokonaistuotantoa? Teknisesti kyllä, mutta oikeastaan kaikki tämä on hämäystä. Ainoa asia, joka pysyvästi kasvattaa tuotantoa on vienti где срочно оформить онлайн займ на карту. Suomen kaltaisen äärimmäisen pienen avoimen talouden kannalta ainoa todellinen kysyntärajoitus liittyy ulkomaankauppaan. Vienti generoi ne tulot, joiden avulla talous kuluttaa ja investoi. Pitkässä juoksussa kulutuksen pitää olla triviaalisti yhtä suuri kuin tulot, siitä pitävät huolen viimeistään ulkomaiset velkojat. Jos vienti on nolla, niin on kulutuskin. Siksi olisi parasta ajatella vain niin, että tuotanto on sama kuin nettovienti ja unohtaa tulot, kulutus, tulonjako ja niin edelleen. Eli Suomen makromallissa tarvitaan yksi yhtälö: vientiyhtälö.
Kansantaloutta voi hyvinkin verrata yksittäiseen kotitalouteen ja kuvitella, mitä tapahtuu, jos töissä ollut puoliso jää kotiin auttamaan puolisoaan lasten kasvatuksessa ja kotitöissä. Tulot ja kulutus menevät nollaan, ei niillä ”elä”. Isovanhemmilta voi toki lainata rahaa, tai vaatia valtiolta kansalaispalkkaa, mutta jos kaikki kotitaloudet toimivat näin, rahat loppuvat näistäkin takaseinistä. Omavaraistalouden aika on päättynyt jos satoja tai oikeastaan tuhansia vuosia sitten.
Viennin näkökulmasta Suomen kaltaisen maan julkiset menot ovat tulojen kasvun kanalta pahaa myrkkyä. Suuri julkinen sektorin nostaa kustannustasoa, mikä väistämättä supistaa vientinä. Suuri julkinen sektorin myös syö niitä resursseja, joita voitaisiin käyttää ulkomaankaupassa. Julkiset menot eivät mikään ratkaisu talouslamaan, ne ovat ongelma.
Suomella on ulkomaankaupassa hintakilpailukyvyn lisäksi monta painolastia. Pieni maa, joka vain harvoissa tuotteissa pääsee osalliseksi suurtuotannon eduista. Maa on lisäksi kaukana kaikista suurista markkina-alueista. Naapureina ei ole mitään vientikysynnän vetureita. Kaikki tämä haitat on kompensoitava alemmilla vientihinnoilla, mikä tarkoittaa ikävä kyllä samaa kuin alemmat palkat. Kysymys on vain siitä, sopeutammeko hintatason ja tulot itse, vai annammeko maailmantalouden hoitaa sopeuttamisen omalla vähemmän hienovaraisella tavallaan.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Matti Virén
Matti Viren on taloustieteen professori Turun yliopistossa. Aiemmin hän toiminut tutkimusjohtajana Suomen Pankissa, tutkimusjohtajana VATT:ssa ja tutkijana Etlassa. Vuosina 2001-2003 hän toimi neuvonantajana (pre-accession advisor) Puolan valtionvarainministeriössä. Opintonsa hän suorittanut Helsingin ja Chicagon yliopistoissa. Hän on Suomalaisen tiedeakatamian jäsen.
13 kommenttia artikkeliin Tulot ovat sama kuin vienti!
Hyvä kirjoitus mutta – ”Ainoa asia, joka pysyvästi kasvattaa tuotantoa on vienti.” ei muuten taida ihan pitää paikkaansa.
Suomessa on koko joukko ihmisiä, yrityksiä (ja omaisuutta), jotka olisivat valmiita ostamaan tarvikkeita, työtä ja palveluja jos vain olisi tarjolla jotakin, joka kiinnostaisi.
Esimerkki elävästä elämästä: eräällä tuttavalla on tilin saldo yli miljoonia (kyllä!), valmiudet siis ostaa vaikka pienen yrityksen vuosien tuotanto. Mutta kun tarjolla ei ole mitään mitä hän haluaisi. En usko, että on ainoa tapaus.
Miksi siis lähteä valloittamaan maailmaa jos ei kiinnosta markkinoida edes kotinurkilla? Myynnin ykkösedellytys on, että on tarjota jotakin mitä joku haluaa ostaa. Vienti ei ole tärkeä (eihän maapalloltakaan viedä mitään, suljettu systeemi).
Et ehkä ymmärtänyt ihan Virenin pointtia. Toki on olemassa ihmisiä joilla on varallisuutta, samoin kuin perheitä (V:n esimerkki) , joilla on ns. sukassa säästöjä. Se on kuitenkin pääoman syömistä -sitä mitä valtiomme on harrastanut viimeiset 7-8 vuotta. Yhtälö toimii jos ystäväsi varallisuus on peräisin onnistuneen liiketoimen tai sijoituksen perusteella, muuten se johtaa siihen että rahojen loputtua ei ole mitään.
Kyllä, kaiken avain on tuotteet ja palvelut joita halutaan ja joista halutaan maksaa. Mutta vaikka V:n esimerkkiperheessä perheenjäsenet myisivät tekemiään hienoja esineitä vain toisilleen, ei heidän kokonaistulonsa ja -varallisuutensa nouse.
Minäkään en tainnut ymmärtää pointtia aivan kaikilta osin, selventäkää vapaasti. Mietin samaa kuin Vompatti yllä: koko maailmantalous on suljettu systeemi, joten jos vain vienti kasvattaa tuotantoa pysyvästi, eikös tällöin päädytä päätelmään, että tuotannon kasvu koko maailmassa ei ole pysyvää? Tämä päätelmä taas tuntuu arkijärjen vastaiselta.
Kuten Matti Viren kirjoitti, pitkässä juoksussa kulutus ja tulot on oltava yhtä suuret. Olenkin elänyt tässä käsityksessä, eli ajatuksessa jossa viennin tehtävä on pidemmän päälle vain rahoittaa tuonti, mutta ei kai viennillä rahoitettu tuonti ole sen pysyvämpää tuotannon kasvua kuin mikään muukaan tuotannon kasvu?
Vientitulot eivät ole sen pysyvämpiä kuin muutkaan tulot, mutta ne eivät ole meiltä (suomalaisilta) keneltäkään pois. Niillä ja vain niillä voimme rahoittaa tuonnin. Ilman tuontia (tai yleensä ilman ulkomaankauppaa) elintasomme olisi – anna kun arvaan – ehkä kolmannes tai viidennes nykyisestä.
Keskeistä tässä on tuotanto, mutta vienti mahdollistaa suuremmat volyymit. Ikävää jos ajoneuvojen kysyntä pitäisi tyydyttä kotimaisella tuotannolla, jolloin Fiatin lisenssillä. Kuten ansiokkaasti on todettu, että tuonti voidaan maksaa vain viennillä, niin onko nyt uskominen HS-Bravdaa siinä, että pääkaupunkiseutu elättää koko Suomen? Ja jos näin on, niin mitä ovat ne maineikkaat vientituotteet, jolla tuo onnistuu ja mihin joutuvat muun Suomen vientiteollisuuden tuotteet?
Avoin talous vuotaa kuin seula.
Suomella pitäisi olla krooninen vaihtotaseen ylijäämä, jotta kansantalous, valtiontalous ja kotitaloudet pysyisivät tasapainossa. Vienti- ja pääomatuloja tarvitaan lisää.
Jos SuperCell ei saa pelejään kaupaksi kyberavaruuteen tai Turun telakka ja Uudenmaan autotehdas eivät integroidu Saksan vientiteollisuuteen, täytyy investoida innovatiivisesti muiden hyödykkeiden viemiseksi tai pääomatulojen tuomiseksi.
Pörssit ovat viime päivinä allokoineet pääomia uusiin suuntiin varsin brutaalisti.
Matti Viren osui naulan kantaan. Olen yli 20-vuotisen konsultointiurani aikana pelkistänyt: ”Suomessa voidaan pysyä hengissä pesemällä toistemme selkää, mutta promille maailman väestöstä voi voida hyvin vain, jos saamme ulkomaalaiset haluamaan suomalaisia tuotteita ja palveluja”. Hengissä pysymisenkin eväät on heikentyneet, kun suomalainen sisukkuus näyttää kohdistuvan vain valittamiseen ja liian harvoilla työn etsimiseen ja tekemiseen. Hyvinvointiyhteiskunta ratkaisee ongelmamme! Sixten Korkaman vääntää asian rautalangasta kirjassaan Talous ja utopia.
Jos maailman (tai euroalueen, jonka kanssa Suomi käy eniten kauppaa) talouskasvu on hyvin hidasta tai nollassa, eikös palkkojen alennuksiin tähtäävä politiikka ole koko maailmantalouden kannalta hieman ongelmallista? Tai ainakin minusta se kuulostaa hieman merkantilistiselta beggar thy neighbour -politiikalta, koska eikös tällaisessa tilanteessa vain ”siirretä” vientiä toiselta valtiolta omalle valtiolle? Toki Suomi ei voi varmaankaan itse lähteä elvyttämään, jos muut eurovaltiot laskevat kilpaa palkkojaan (elvytyksen hyödyt menisivät ainakin osittain tuontina muihin valtioihin), mutta eikös tällainen palkkojen lasku kierre olisi hyvä saada loppumaan. Mitä mieltä olet tästä Matti Viren?
Kyse on kai siitä, että Suomen kilpailukyky on väärällä tasolla; maailman kilpailukyky on varmasti oikein. Mutta kun puhutaan kilpailukyvystä, minulle tulee ensiksi mieleen se välillinen rasitus, joka veroista, maksuista, työaikasäädöksistä, lomista, ym. kertyy. Itse palkat eivät ole Suomessa poikkeuksellisen korkeita, mutta efektiivinen verokiila (ero työnantajan maksamien kustannusten ja käteen jäävän reaalipalkan välillä) on. Oikea marssijärjestys on varmaan alentaa verokiilaa, mutta se on mahdollista vain puuttumalla julkisten menojen tasoon.
Kiitos vastauksesta. Mitä mieltä olet siitä kun euroalueella kriisimaat ajetaan tekemään palkanalennuksia? Ne ovat varmasti hyväksi kyseiselle valtiolle, mutta eikös ne euroalueen näkökulmasta varmista vain sen, että vaihtotase on epätasapainossa myöhemmin jossain muualla? Oma kelluva valuutta tuntuisi parhaalta vaihtotase-erojen tasaajalta, mutta sen haikailu lienee turhaa.
Ekonomistien keskustelu Suomen (kustannus)kilpailukyvyn parantamisesta on ollut hiljaista kuin huopikastehtaalla. Huopikkaat-laulusta tunnetun Taljanka-yhteen perustaja Timo Tyrväinen kuitenkin julkaisi v. 1995 väitöskirjansa verokiilasta yms.
Valtio on työntänyt leveää verokiilaa työnantajien ja -tekijöiden väliin. Ei ihme, ettei yhteiskuntasopimusta syntynyt. Verokiilan viilaaminen on hyvä tapa toteuttaa fiskaalinen devalvaatio.
verokiila on maanisen kokoinen, ja siitä puhutaan aivan liian vähän. ihan hyvä alku voisi olla printata ne työnantajan sova-maksut myös palkansaajan verolappuselle, niin kansalaiset ehkä näkisivät, että se työpanoksen veroprosentti ei olekaan 30, vaan 55. keskustelu on jumittunut brutto- ja nettotulojen tasolle, jolloin kukaan ei vaikuta tajuavan, että vaikka tuloveroprosentti olisi nolla, niin työpanoksen hinta välittömien verojen kanssa on kuitenkin jo 1,25 kertaa bruttopalkka. fiskaalinen illuusio on aikamoinen ongelma suomessa.
mutta siitä vaan eläkejärjestelmästä keskustelemaan, toivotan onnea matkaan. se on kuitenkin ehkäpä suurin yksittäinen verokiilan komponentti.
Vienti kun ei kasva tulevaisuudessa juuri paljoakaan johtuen vientituotteiden kapeasta valikoimasta ja suuri osa bulkkituotteita niin mikä jää jäljelle muuta kun julkisen sektorin päivittäminen nykytalouden kokoon ja se jos joku tuntuu olevan Suomessa vaikeata ymmärtää.Onhan meillä ollut taloutta ennen Nokiaa niin ei muuta kun valtion ja kuntien menot kuriin.