Johnny Åkerholm

Liberan viikon vieras, VTL, KTM Johnny Åkerholm on tehnyt pitkän uran talouspolitiikan ja finanssiasioiden parissa. Åkerholm jäi vuonna 2012 eläkkeelle Pohjoismaiden investointipankin toimitusjohtajan tehtävistä ja toimi viime vuoden loppuun asti valtioneuvoston kanslian talousneuvoston talouspoliittisena asiantuntijana. Hän on työskennellyt aiemmin mm. Suomen Pankissa, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin pääsihteerinä Lontoossa, valtiovarainministeriön alivaltiosihteerinä sekä Euroopan unionin talous- ja rahoituskomitean puheenjohtajana. Åkerholm on Vaasan yliopiston hallituksen puheenjohtaja. 

 

Mikä on Suomen suurin haaste?

– Suomella on kaksi toisiinsa liittyvää haastetta; meidän pitäisi täyttää Nokia-klusterin ja paperiteollisuuden jättämä tuotantoaukko, ja meidän pitäisi pystyä sopeuttamaan hyvinvointivaltio kansainväliseen talouteen.

Suomesta ei löydy tällä hetkellä tarvittavaa riskinoton nälkää. Hyvinvointivaltio pystyisi parhaimmillaan tarjoamaan hyvät puitteet riskinotolle; epäonniset eivät putoa tyhjän päälle. Meillä hyvinvointivaltio palvelee kuitenkin lähinnä tulonjaon tasoittamista eikä uusien tulojen luomista. Se poistaa riskinoton tarvetta ja rankaisee ankaralla työn verotuksella niitä, jotka yrittävät ja onnistuvat. Termi ”pakkoyrittäjyys” kuvastaa äärimmäisen hyvin nykyistä asenneilmastoa. Mistähän uudet työpaikat syntyvät jos yrittäminen on niin vastenmielistä?

Hyvinvointivaltiota ei ole myöskään onnistuttu mukauttamaan kansainvälistyvään talouteen. Palvelujen kysyntä kasvaa mutta rahoituspohja murenee.

Mikä on Suomen suurin mahdollisuus?

– Suomen mahdollisuudet perustuvat koulutukseen ja hyvin organisoituun yhteiskuntaan. Suomessa on voitu hyödyntää osaamista laajalla rintamalla, ja panostus tutkimukseen ja kehittämiseen on tuottanut maan kokoon nähden poikkeuksellisen hyviä tuloksia. Meillä on mistä ponnistaa; hyppyrimäki on kunnossa, mutta emme innosta hyppääjiä yrittämään.

Minkä asian muuttaisit heti?

– Kahteen asiaan olisi syytä kajota. Ensinnäkin pitäisi luoda realistinen kuva haasteista ja ratkaisuvaihtoehdoista. Tempputehtailu olisi syytä lopettaa. Suomen rakenneongelmat eivät poistu vaikka EU:n talous kohoaisi, EKP painaisi lisää rahaa, tai euro purettaisiin. Suomen nousu on mahdollinen, mutta se vie aikaa ja se on vain suomalaisista kiinni.

Toiseksi eri tahojen työnjako ja vastuut pitäisi selventää: mikä on EU:n rooli, mikä on Suomen viranomaisten rooli ja mikä on ihmisten omalla vastuulla. Ensimmäinen voi tarjota laajat markkinat, toinen voi tarjota vakaat ja ennustettavat puitteet, mutta ideat syntyvät yrityksissä ja ihmisten päässä.

Monet poliitikot väittävät tietävänsä mitä Suomessa kannattaa tulevaisuudessa tuottaa. Hyvä niin. Hyville ideoille löytyy nykymaailmassa rahoitusta, ja voisi olla yritysilmaston kehittämiselle eduksi, jos mahdollisimman moni poliitikko tutustuisi läheisesti yrittämisen ja työllistämisen haasteisiin satsaamalla omia rahojaan.

Mutta jos idea on niin huono, että sen toteuttaminen edellyttää veronmaksajien panostusta se on syytä unohtaa. Tällainen toiminta vain nostattaa vääränlaisia odotuksia ja kasvattaa veronmaksajien ennestään vaikeaa rahoitustaakkaa.