Livebloggaus Antti Rinteen puheen lukemisesta

Luin tänään Antti Rinteen linjapuheen SDP:n puoluekokouksessa ja livebloggasin lukukokemukseni.

Tasan sata vuotta sitten helmikuun vallankumous Venäjällä käynnisti tapahtumasarjan, joka meillä huipentui isänmaamme itsenäistymiseen joulukuussa 1917.
Tsaarin vallan kukistumiseen johtivat useat syyt: Venäjä oli menestynyt heikosti suursodassa, eivätkä itsevaltaiset tsaarit olleet kyenneet uudistamaan jättiläisvaltiota 1900-luvulle. Köyhyys ja suunnaton eriarvoisuus riivasivat maata.
Suomessa sosialidemokraattinen enemmistö eduskunnassa päätti jo kesällä 1917, että tsaarin ja suuriruhtinaan valta siirretään eduskunnalle. Silloisten porvaripuolueiden epäröinti aiheutti kuitenkin sen, että vielä kesällä Suomi ei ottanut kohtaloaan omiin käsiinsä. Venäjän väliaikainen hallitus hajotti Suomen eduskunnan ja Suomeen määrättiin uudet vaalit syksylle. Uuden eduskunnan itsenäisyysjulistusta saatiin lopulta odottaa joulukuulle 1917, jolloin bolsevikit olivat jo ehtineet nousta valtaan Venäjällä.
Itsenäisen Suomen ensimmäiset vuodet ja vuosikymmenet olivat vaikeat. Sisällissota, oikeistoradikalismi ja kaksi sotaa entistä emämaata vastaan koettelivat nuorta kansakuntaamme. Verellä ja kyyneleillä olemme lunastaneet paikkamme maailman itsenäisten kansakuntien joukossa.

Kutsuisin tätä vauhdikkaaksi ja aavistuksen valikoivaksi kuvaukseksi SDP:n ja porvaripuolueiden osuudesta Suomen itsenäistymisessä ja sitä seuranneissa tapahtumissa.

Sotia seurannut jälleenrakennuksen aika vei maamme vauhdikkaan teollistumisen tielle. Talous ja vientitulot kasvoivat, Suomi kaupungistui ja nuortui. Samalla paranivat edellytykset pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentamiseksi.

Hyvät kuulijat!

Suomen sosialidemokraateilla on kunniakas historia, jonka kirkkain kruunu on ollut työ hyvinvointivaltion luomiseksi. Tavoitteenamme on ollut luoda kansakunta, jossa tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus takaavat jokaiselle oikeuden ja vapauden tavoitella omaa täyttä potentiaaliaan. Olemme nostaneet maamme köyhyydestä, poistaneet puutetta ja kurjuutta.

Ettei kukaan unohtaisi, kenelle olemme kaikesta velkaa. Kiitos sosiaalidemokraatit! Te nostitte maamme köyhyydestä. Ihmisten työ, kekseliäisyys, yritteliäisyys, teknologinen kehitys ja globalisaatio vain vähän auttoivat. Muista poliittisista liikkeistä on turha puhuakaan.

Olemme nostaneet yhä uusia sukupolvia sivistyspolulle, luoneet mahdollisuudet oman elämän polun valintaan ihan jokaiselle. Riippumatta syntyperästä, varallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta tai sukupuolesta.
Tässä työssämme olemme onnistuneet hyvin – verrataan tuloksia sitten mihin tahansa maailman valtioon. Ja vankkumattomat arvomme kestävät erinomaisesti aikaa.

Kuten sanottua, kaikki Suomessa on sosiaalidemokraattien ansiota. Muuttuipa maailma miten paljon tahansa, sosiaalidemokratian ei tarvitse koskaan muuttua.

Mutta hyvinvointivaltiomme ei vielä ole valmis. Ehkä se ei koskaan tulekaan valmiiksi. Vi är stolta, men inte nöjda. Olemme ylpeitä, mutta emme tyytyväisiä. Rakennustyö jatkuu.
Forssan kokouksesta lähtien SDP:n päämäärä on ollut suojella heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Rafael Paasion sanoin:
Jos et muuten tiedä, mitä teet, ole aina heikomman puolella. Näin olemme toimineet ennen. Ja näin toimimme tulevaisuudessakin.

Julkisen sektorin kasvattaminen ei lopu koskaan. SDP on heikoimman puolella, erityisesti jos heikoin tarkoittaa 60-vuotiasta liittoon kuuluvaa duunaria tai julkisen sektorin työntekijää.

Hyvät toverit!
Tänä päivänä suurin ihmisiä jakava tekijä on se, onko työtä vai ei. Työttömyys on pahin vihollisemme. Se lisää köyhyyttä, se synnyttää yksinäisyyttä, se syrjäyttää ihmisiä, se särkee perheitä.
Puheessani perjantaina muistutin, että juuri SDP on aina ollut työn liike Suomessa. Työ on ollut meille väline toimeentulon turvaamiseen, mutta myös arvo itsessään. Työn kautta ihmiset kiinnittyvät yhteiskuntaan, kokevat arvostusta, merkityksellisyyttä ja osallisuutta. Tulevaisuudessa työn arvoperusta vain vahvistuu.

Itseensä viittaaminen on aina yhtä tyylikäs tehokeino, kuten olen usein aiemminkin todennut. Työllä on toki Rinteen mainitsemia myönteisiä sivuvaikutuksia, mutta sen pitäminen itseisarvona on hupsua. Monet työt ovat ikäviä ja raskaita, ja jos osallistuminen, arvostuksen ja merkityksen saaminen elämään onnistuu muuten, sitä parempi. Elämän merkityksellisyys on itseisarvo, ei työ. Kaikki eivät myöskään pysty elättämään itseään työllä. Ilmiö saattaa olla tulevaisuudessa nykyistä yleisempi. On tärkeää, että ihmiset voivat kokea osallisuutta ja merkitystä myös silloin kun eivät elätä itseään työllä. Työ ei voi olla itseisarvo.

Vaikka säännöllistä palkkatyötä tekevien ihmisten määrä on edelleen korkea, liittyy työelämään entistä enemmän epävarmuutta ja huolta huomisesta. Silpputyö, keikkatyö ja vuokratyö määrittävät yhä useamman perheen ja yksilön elämää.

Tutkimus ei osoita pätkätöiden lisääntyneen läheskään yhtä paljon kuin niitä koskevan huolestumisen. Mutta mitäpä tuosta.

Joillekin kysymys on valinnasta, uuteen työelämään liittyvästä mahdollisuudesta toteuttaa itseään ja haaveitaan. Suurelle enemmistölle työelämän silppuuntumisessa kyse on silti vastentahtoisesta tilasta. Pätkä- ja osa-aikatyöt, nollatuntisopimukset ja pakkoyrittäjyys ahdistavat ja kasvattavat ulkopuolisuuden tunnetta.

Edelleen, mitään erityistä perustelua näille näkemyksille ei ole. Jos Suomen surkeaa työllisyysastetta saataisiin nostettua lisäämällä edes lyhyitä, osa-aikaisia jne. työsuhteita, niin tuskin ahdistus ja ulkopuolisuuden tunne ainakaan lisääntyisivät.

Yksi merkittävimpiä uuden työelämän ajureita on teknologian kehitys. Pitkällä aikavälillä se pääsääntöisesti lisää ihmisten hyvinvointia. Lyhyellä aikavälillä sillä on usein yksilön kannalta dramaattiset seuraukset.
Mikään mahti maailmassa ei pysäytä teknologian kehitystä, sillä uuden teknologian käyttöönotto nostaa tuottavuutta, tavaran määrää, jota yhdessä työtunnissa on mahdollista tehdä.
Teknologian kehitystä ei pidä pelätä, mutta sitä pitää hallita ihmisen parhaaksi. SDP on tulevaisuus- ja uudistusliike. Teknologinen kehitys on poistanut puutetta ja kurjuutta maapallolta. Se on sosialidemokraattien tavoite.
Murros voi hämmentää ja muuttaa vanhaa järjestystä. Esimerkiksi jakamis- ja alustatalous synnyttävät uusia ilmiöitä. Ilman hallintaa ne synnyttävät arjessa epävarmuutta ja pelkoa.

Päinvastaisista väitteistä huolimatta puheesta välittyy aito kauhu teknologista kehitystä kohtaan. Kehityksen pahat vaikutukset kohdistuvat Rinteen maailmassa dramaattisesti yksilöön juuri nyt, hyvät vaikutukset epämääräisiin ”ihmisiin” ja joskus tulevaisuudessa.

Jakamis- ja alustatalous synnyttävät puheen mukaan epävarmuutta ja pelkoa. En usko, että kenenkään arkeen on hiipinyt pelko, kun loma-asuntojen vuokraaminen netistä ja edulliset autokyydit paikasta toiseen ovat tulleet mahdollisiksi. Tai että kenenkään elämän varmuudet ovat murentuneet, kun kotiin kuljetettavien ruoka-annosten valikoima on tullut kebab-pizzaa laajemmaksi. Todellisuudessa talouden muutos ei herätä pelkoa ihmisten arjessa vaan SDP:n puoluetoimistossa, kun työväenliikkeen vanhat totuudet murenevat ja ”vankkumattomat arvot” muuttuvat epäolennaisiksi.

Meidän tehtävä on yhdistää uuden teknologian tuomat hyödyt turvallisen ja inhimillisen tulevaisuuden rakentamiseen.
On oikein, että ravintolaruokaa saa tilata netin alustojen kautta. Mutta ruoan tekijöiden ja kuljettajienkin pitää saada säällinen palkka, josta maksetaan veroja. Jos murrosta ei hallita, vaarantuvat ihmisten verovaroilla rahoitetut palvelut.

Rinne siis tunnustaa, että meillä on oikeus tilata netistä haluamiamme palveluita ja toisilla on oikeus tarjota niitä. Kiitos tästä, vaikka elinkeino- ja sopimusvapauden on toki perinteisesti katsottu kuuluvan ihmisten perusoikeuksiin. Rinne yrittää tuoda esiin teknologiamyönteisyyttään kertomalla, ettei hän ole aikeissa kieltää netin ravintola-alustoja. Tämä kertoo jotakin epäluulon asteesta. Työntekijöillä on oikeus saada raskaasta työstä kunnon palkka, Rinne sanoo. Millä nämä muuten maksaisivat korkeat veronsa?

Teknologisten mullistusten voima paljastuu hitaassa prosessissa. Ihmiskunnan historia tarjoaa perspektiiviä. Keräily- ja metsästysyhteiskunta kehittyi kymmenien tuhansien vuosien aikana, maatalous tuhansien, teollisuus satojen ja jälkiteollinen yhteiskunta kymmenien vuosien kuluessa. Olemme todennäköisesti vasta päässeet kurkistamaan esimerkiksi informaatioteknologian koko käyttövoimaan ja potentiaaliin.
Murros on alati kiihtyvää. Silloin tulevaisuuden menestystä voi rakentaa vain satsaamalla osaamiseen, innovaatioihin ja yritysten kykyyn hyödyntää kehitystä. Kun pidämme jokaisen suomalaisen osaamisesta kiinni, pärjäämme.

Ymmärränköhän tämän oikein? Teknologinen kehitys on nopeaa ja vääjäämätöntä, mutta silti sitä ei tapahdu ilman valtion väliintuloa. Olisiko tässä kysymyksessä ns. paradoksi.

Hyvinvointivaltion tehtävä on tarjota ihmisille turvaa teknologian murroksessa. Ja niihin liittyvissä työn ja työelämän muutoksissa. Siksi tarvitsemme edelleen vahvaa hyvinvointivaltiota – palveluineen ja turvaverkkoineen – sopimisen kulttuuria ja palkansaajien järjestäytymistä. Näin pidämme yllä yhteiskunnan tasapainoa. Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja ihmisten säällinen elämä eivät ilman näitä toteudu. Myös tulevaisuuden työmarkkinoille tarvitaan pelisäännöt.
Työehtosopimusten merkitys on tässä aivan keskeinen. Yleissitovat sopimukset takaavat vähimmäisehdot työlle. Ne antavat turvaa erityisesti heikoimmassa työmarkkina-asemassa oleville nuorille ja maahanmuuttajille. Ne takaavat reilun ja ennustettavan toimintaympäristön rehellisille yrittäjille.

Rinne samaistaa hyvinvointivaltion ja keskitetyt työmarkkinat. Mutta keskitetyt työmarkkinat eivät todellisuudessa ole hyvinvointivaltion edellytys. On aivan mahdollista vakuuttaa ihmiset elämän kolhuja vastaan sosiaaliturvalla ja tarjota julkisia palveluita täysin riippumatta siitä, miten työmarkkinat on järjestetty. Vapaat työmarkkinat ja hyvinvointivaltio eivät siis mitenkään sulje toisiaan pois. Päinvastoin, yksi suomalaisen hyvinvointivaltion pahimmista uhista on alhainen työllisyysaste, johon nykyiset työmarkkinajärjestelyt ovat yksi keskeinen syy. Työmarkkinoiden vapauttaminen olisi isku hyvinvointivaltion puolesta.

Väite siitä, että yleissitovat työehtosopimukset antavat turvaa heikoimmassa työmarkkina-asemassa oleville on lähinnä irvokas. Yleissitovuus päinvastoin syrjäyttää alhaisen tuottavuuden työntekijät, kuten nuoret ja maahanmuuttajat työmarkkinoilta. Syrjäytyminen työmarkkinoilta pitää tuottavuuden pysyvästi alhaisena, kun työssä oppiminen ei ole mahdollista.

On vaikea nähdä, että SDP uudistuisi merkittävästi, ennen kuin epä-älyllinen työmarkkinoiden ja hyvinvointivaltion niputtaminen lopetetaan.

Hyvät toverit!
Hyvin toimivat työmarkkinat ovat modernin hyvinvointivaltion keskeinen menestystekijä.
Tärkeä työkalu työttömyyden vastaisessa taistelussa on aktiivinen työvoimapolitiikka. Osaamisen päivittämisellä, koulutus- ja harjoittelumahdollisuuksien lisäämisellä ja yrittäjyyden tukemisella helpotamme ihmisten työllistymistä – rakennamme siltaa työhön.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä nuorten ja pitkäaikaistyöttömien nostamiseksi jaloilleen. Nämä työttömyyden lajit ovat laadultaan pahimpia, vaarallisen populismin kasvualustoja. Niiden kitkemiseen on käytettävä kaikki mahdolliset keinot.

Rinteen maailmassa työttömyys ei voi johtua keskitetystä sopimisesta, yleissitovuudesta, sosiaaliturvajärjestelmästä tai mistään muustakaan yleisesti tunnustetusta työmarkkinaongelmasta. Siksi työmarkkinoiden uudistaminen ei tule kysymykseen työttömyyden ratkaisukeinona. Jäljelle jää vain työttömyyden hoito erilaisilla tempuilla, koulutuksilla, tuilla ja epämääräisillä lupauksilla ”sillan rakentamisesta”.

On aika synkeää esittää, että ”kaikki mahdolliset keinot” nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen on käytettävä samaan aikaan kun kieltäytyy edes harkitsemasta niitä keinoja, joilla tilannetta olisi mahdollista oikeasti parantaa.

Hyvät toverit!
Maailma muuttuu niin nopeasti, että me tarvitsemme työelämään uuden laajan turvallisuuden käsitteen. Se kokoaa yhteen toimet ihmisten auttamiseksi murroskohtien yli. Kärkenään osaamisen kehittäminen. Pidetään kaikki mukana.

Koska uusien käsitteiden keksiminen auttaa meidät murroskohtien yli!

Hyvät toverit!
Hyvinvointivaltiomme turvaverkot on pitkälti rakennettu teollisuusyhteiskunnan, kohtuullisen staattisen työn käsitteen ympärille.
Mallimme on tarjonnut tehokkaasti suojaa teollisen ajan vanhoja sosiaalisia riskejä vastaan – sairauden, työkyvyttömyyden, lyhytaikaisen työttömyyden tai vanhuuden varalle.
Lähtökohtanamme on ollut, että kun ihmisiä tuetaan sosiaaliturvan avulla, on turvan antamiselle pitänyt olla syy ja tarve. Rahallisten etuuksien rinnalla ovat olleet toimivat, julkisen vallan järjestämät laadukkaat hyvinvointipalvelut.
2000-luvun uudet sosiaaliset riskit – epävakaampi työelämä, prekariaatin ahdinko, yksinäisyys tai vanhustemme kasvava hoivan tarve – edellyttävät meiltä kuitenkin uusia ratkaisuja.
Erityisen huolissani olen siitä, että suoranainen köyhyys hivuttautuu jälleen maahamme. Se näkyy pienituloisten eläkeläisten, nuorten lapsiperheiden, työttömien, opiskelijoiden ja usein yksinelävien ihmisten arjessa.

Onko suoranainen köyhyys todella hivuttautumassa jälleen maahamme? En ole varma, mutta ainakaan opiskelijat tai yksineläjät eivät ryhmänä ole köyhiä.

Tuhansien nälkäisten jono Hurstin itsenäisyysjuhlissa avaa silmät. Inhimillisessä, jokaisen ihmisarvoa kunnioittavassa Suomessa leipäpusseilla ei täytetä sosiaaliturvan aukkoja.
Nyt tehtävänsä jättänyt puoluehallitus on aloittanut sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen valmistelun. Esitämme suomalaisille yksinkertaisen, perusturvan tuottavan mallin hyvissä ajoin ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Työmme yhtenä lähtökohtana käytämme Demarinuorten modernia yleisturvan mallia.

”Yhtenä lähtökohtana käytämme Demarinuorten modernia yleisturvan mallia.” Puhumalla Demarinuorten perustulohtavasta mallista Rinne yrittää kumartaa muodikkaan perustulon suuntaan, vaikka koko muun puheen ajan korostaa nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän hienoutta. Rinteen aikana SDP tulee suhtautumaan perustuloon yhtä vihamielisesti kuin tähänkin saakka.

Hyvät toverit!
SDP on feministinen puolue, jonka keskeinen missio on korjata ja poistaa kaikki tasa-arvon esteet. Yhteiskunnassamme on yhä sortavia rakenteita. Niin sukupuolten kuin muidenkin ihmisryhmien välillä. Seuraavat askeleet kohti tasa-arvoa otamme, kun uudistamme perhevapaajärjestelmän ja palautamme subjektiivisen päivähoito-oikeuden.

Mitä ovat nämä sortavat rakenteet? Perhevapaajärjestelmän uudistus voi olla hyvä tai huono ajatus, mutta on vaikea nähdä nykyistä perhevapaajärjestelmää sortavana rakenteena. Olisi kiva jos pikkiriikkisisten uudistusten yhteydessä ei puhuttaisi sorrosta, se on vähän rasittavaa.

Maailman paras peruskoulu on hyvinvointivaltiomme hienoimpia saavutuksia, lähtökohtien tasa-arvon peruskiviä. Seuraavaksi teemme saman uudistuksen myös päiväkodeissa, kun muutamme varhaiskasvatuksen maksuttomaksi. Jok’ikinen lapsi ansaitsee samat mahdollisuudet oman sivistyspolkunsa rakentamiseen.

Mitä tarkoittaa varhaiskasvatuksen muuttaminen maksuttomaksi? Tarkoittaako se päivähoitomaksun poistamista? Jos tarkoittaa, niin SDP tuskin tulee tätä oikeasti tavoittelemaan? Vai tarkoittaako se sitä, että päivähoitopäivästä muutama tunti julistetaan varhaiskasvatukseksi ja maksuja alennetaan tuon verran? Siinä tapauksessa maksuton varhaiskasvatus on turhan komealta kalskahtava nimitys päivähoitomaksun alentamiselle tai osittaiselle poistamiselle.

Onkohan nykyinen päivähoitojärjestelmäkin sellainen sortava rakenne?

Olin viime vuonna Yleisradion yksinäisyyttä käsitelleessä teemaillassa. Pahinta on lapsiemme yksinäisyys: Lähteä aamulla kouluun ilman isää tai äitiä. Ja palata kotiin, yhä ilman isää tai äitiä.
Työn ja perhe-elämän yhdistämisestä on vain pakko tehdä nykyistä helpompaa. Sen lisäksi haluamme lisätä parantaa lastemme turvallisuutta ja hyvinvointia niin, että harrastukset voitaisiin lomittaa koulupäivien yhteyteen aamulla ja iltapäivällä. Uuden toimintamallin rakentamisessa avain on yhteistyö kuntien ja erilaisten kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Tällainen uudenlainen kokonaiskoulupäivä lisää perheen arjessa yhteisiä tunteja, iltoja äideille, isille ja lapsille.

Yleisradion teemailta on herättänyt Rinteen huomaamaan yksinäisyyden olevan suuri ongelma. Se on hienoa, koska nuo teemaillathan ovat tunnetusti merkittävin yhteiskunnallisen viisauden lähde maassamme.

Onko tosiaan niin, että perhe-elämän ja työn yhdistämisen vaikeudesta johtuva lasten yksinäisyys on merkittävimpiä lapsiin liittyviä yhteiskunnallisia ongelmia Suomessa? Pidän tätä vaikeana uskoa. Ja jos ongelma on merkittävä, mikä on Rinteen ratkaisu? Hän ei sano, mutta pelkään pahoin, että ratkaisuna on työelämän lisäsääntely tai jälleen uusi työssäkäyvälle keskiluokalle suunnattu sosiaalituki.

Ajatus harrastusten yhdistämisestä koulupäiviin on kannatettava, joskin sitä on vaikea pitää erityisen visionäärisenä.

Monia perheitä huolestuttavat myös lasten ja koulutuksen ammattilaisten työpaikat.

Siis tarkoittaako tämä sitä mitä luulen? Että ihmisten julkisiin palveluihin liittyvä keskeinen huoli kohdistuu julkisen sektorin työpaikkojen säilymiseen. Tässä taitaa Rinteellä mennä sekaisin omat ja ay-liikkeen huolet ja suomalaisten perheiden huolet. Julkisen sektorin tehtävä on tuottaa kansalaisille julkiset palvelut mahdollisimman halvalla ja tehokkaasti, ei tarjota työpaikkoja onnekkaille.

Huono sisäilma ja homeongelmat vaarantavat järkyttävällä tavalla kymmenien tuhansien lasten ja opettajien terveyttä. Kohtuuttoman inhimillisen kärsimyksen lisäksi huono sisäilma aiheuttaa mittavia yhteisesti maksettavia laskuja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on arvioinut, että koulujemme ja päiväkotiemme terveysongelmat aiheuttavat 450 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset 2020-luvulla.
Me esitämme, että tässä ja nyt laaditaan korjausrakentamisen ohjelma, jolla lastemme ja kasvatuksen ammattilaistemme työturvallisuus taataan.

Rakennukset pitää tietysti korjata, jos tilanne on näin paha. Mutta kiinnostava kysymys on, mitä muuta vähemmän tärkeää jätetään tekemättä, kun korjauksiin menee miljardeja.

Hyvät puoluekokousedustajat!
Hyvinvointivaltiomme rahoituspohja riippuu pitkälti siitä, kuinka suuri osa ihmisistä osallistuu työhön. Työllisyysasteen nostaminen pohjoismaiselle 72 prosentin tasolle edellyttäisi lähes 200 000 uuden työpaikan luomista verrattuna nykytilaan.
Uusia työpaikkoja syntyy erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joiden kansainvälistymistä ja markkinoille pääsyä fiksu, yrittäjähenkinen valtio voi vauhdittaa. Tätä tarkoitusta varten haluamme perustaa Suomeen jalustayhtiön, veturiyhtiön, joka kokoaa vientiponnisteluissa yhteen toimialan parhaan osaamisen ja auttaisi rahoituksen löytämisessä.

Työllisyysasteen nostaminen on tärkeää. Mutta kun työmarkkinauudistukset on suljettu pois ratkaisuvaihtoehtojen joukosta, aika vähän jää jäljelle. Rinne ehdotti jo aiemmin erilaisia työttömyyden hoitotemppuja, mutta tämä on kyllä vielä surullisempi ajatus. Rinne haluaa luoda olemassaolevien miljarditukien, Team Finlandien, Tekesien jne. jne. lisäksi vielä uuden ”jalusta-” tai ”veturiyhtiön” (oletan, että kysymys ei ole rautatiekaluston valmistamisesta). Yhtiön tehtävänä olisi varmaankin yrittää tunnistaa rahoitusmarkkinoita paremmin voittajayrityksiä ja syytää onnekkaille julkista rahaa. Kenties yritykset voivat myös odottaa visiittiä veturiyhtiön virkamiehiltä, jotka tulevat opettamaan fläppitaulun ääressä yrittäjille näiden omaa bisnestä.

Hyvinvointivaltion tulevaisuuteen vaikuttaa konkreettisesti myös se, miten Suomen eri alueita ja niiden elinvoimaisuutta vahvistetaan.
Pääkaupunkiseudun kehittäminen on jäänyt tällä vaalikaudella valtapelien katveeseen. Helsingin kilpailijoita ovat Pietari, Kööpenhamina ja Tukholma. Metropolialue tarvitsee strategian, jolla vahvistamme pääkaupunkiseudun kilpailukykyä.
Maakuntien keskuksia ja kasvualueita on tuettava elinkeino- ja osaamisstrategian laatimisessa. On äärimmäisen tärkeää, että ihmisillä on säälliset olosuhteet kotipaikkakunnillaan. Kiihtyvä eriarvoistuminen alueiden välillä, muuttotappioalueiden väestökato, asuntojen arvonmenetykset ja palveluiden kuihtuminen muodostavat tuhoisan noidankehän – maaperän syrjäytymiselle ja vaaralliselle, valheisiin perustuvalle populismille. Tästä vuoden 2016 vaalit maailmalla ovat tarjonneet karvasta esimakua.

Tätä on vaikea täysin ymmärtää. Onko niin, että Rinne ehdottaa kaupungistumisen vauhdittamista ja sanoo loppuun vain muutaman kannustavan sanan kuihtuville syrjäseuduille. Vai onko tarkoitus yrittää valtion tuella vähentää muuttoliikettä? Eriarvoistuminen alueiden välillä on melko yksinkertaistava selitys populismille, so, äänestäjien paolle perinteisestä työväenliikkeestä.

Naapurimetropolien näkeminen kilpailijoina, eikä yhdessä Helsingin kanssa kukoistavina kauppakumppaneina on toki tylsää ja taloudellisesti lukutaidotonta nollasumma-ajattelua.

Me sitoudumme siihen, että alueiden vahvuuksista pidetään kiinni. Tuemme niiden osaamista ja pidämme kiinni koulutuspaikoista. Vain tiedolla ja taidolla Suomi nousee.

Korkeakoulujärjestelmän järkeistäminen on Rinteen mielestä alisteinen aluepolitiikalle. Tämä on toki täysin ristiriidassa koulutukseen perustuvan kasvustrategian kanssa.

Korkeaan osaamiseen panostavat alueet houkuttelevat yrityksiä, luovat innovaatioita ja sosiaalisia verkostoja. Niin maan sisällä kuin kansainvälisestikin. Siksi korkean teknologian ja arvonlisäyksen työpaikkoja täytyy synnyttää myös kasvukeskusten ulkopuolelle. Valtion ja kuntien pitää osaltaan tukea tätä kasvua järkevällä, tulevaisuusorientoituneella omistaja- ja elinkeinopolitiikalla.
SDP on kaikkialla Suomessa asuvien ihmisten puolue. Me kehitämme kaupunkiemme elinvoimaisuutta. Ja me takaamme jokaiselle suomalaiselle inhimillisen elämän edellytykset Hangosta Utsjoelle.

Arvoitus Rinteen suhtautumisesta aluetukiin ratkesi. On valtion ja kuntien velvollisuus tekohengittää elinkeinotoimintaa tuottamattomilla alueilla. Jos ei muu auta, niin otetaan sosialismi käyttöön ja pannaan valtio tai kunnat omistamaan vaadittava elinkeinotoiminta.

Hyvät toverit!
Työllisyyden ja elinkeinopolitiikan ohella me kehitämme modernin hyvinvointivaltion palveluita ja tulonsiirtoja parantamalla työn tuottavuutta. Tämä edellyttää meiltä kasvupainotteista finanssipolitiikkaa, tulevaisuusinvestointeja kansakunnan fyysiseen ja henkiseen pääomaan.
Jälkimmäisellä tarkoitan investointeja sivistykseen, kulttuuriin ja liikuntaan. Ne ovat satsauksia koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Edellinen tarkoittaa panostuksia yhteiskunnan infrahankkeisiin, dataverkkoihin ja liikenteeseen, rakentamiseen ja korjaamiseen, joilla vauhditetaan taloudellista toimeliaisuutta.

Rinne sekoittaa suhdannepolitiikan ja rakennepolitiikan. Suomi elää nyt nousukautta. Se on kitulias nousukausi, mutta nousukausi kumminkin. Nousukauden aikana kasvua ei voida parantaa finanssipolitiikalla, ei edes niiden mielestä jotka kannattavat aktiivista suhdannepolitiikkaa. Päinvastoin, nousukaudella on säästettävä ne rahat, joilla laskukaudella elvytetään. Suomen ongelmaa ei siis voida ratkaista syytämällä talouteen julkista rahaa, päinvastoin, nyt on aika pitää nyörit tiukalla.

Ongelma ei ole suhdannetilanteesta johtuva, vaan alhainen pitkän aikavälin kasvu ja työllisyys. Niihin voidaan puuttua vain rakennepolitiikalla. Yksi keskeinen tapa parantaa tilannetta olisi työmarkkinoiden uudistaminen. Mutta sen Rinne sulkee pois, koska työmarkkinoilla ei ole mitään tekemistä ongelmien kanssa. Muita ajatuksia voisivat olla vaikka kilpailun lisääminen, sääntelyn purkaminen ja vapaakaupan edistäminen. Viimeksimainittua Rinne ylistääkin puheessaan.

Mutta Rinteen perusajatus on, että alhaisesta kasvusta voidaan murtautua ulos käyttämällä yhä enemmän julkisia varoja. Tämä ei ole kasvuhakuista finanssipolitiikkaa vaan loputonta julkisten menojen kasvattamista.

Tulevaisuusinvestoinnit ovat satsauksia digitalisaation ja tekoälyn täysimääräiseen hyödyntämiseen sekä kierto- ja jakamistalouden edistämiseen. Tarvitsemme oman kansallisen tekoälystrategian. Yksi strategian keskeinen tehtävä on varmistaa se, että suomen ja ruotsin kielillä voi kommunikoida tekoälyn kanssa.

Kohdassa jotenkin tiivistyy koko puheen ongelma. Siinä yritetään puhua tulevaisuudesta, mutta tulevaisuus tuntuu kovin vieraalta ja pelottavalta. Rinteelle tulevaisuus on täynnä kauhistuttavia nettipizzatakseja ja sen sellaisia. Ja sitten tulevat ne robotit ja se tekoäly. Rinteellä on selvästi vaikeuksia keksiä näistä mitään sanottavaa, ainakaan mitään hyvää. Siksipä hän turvautuu SDP:n liturgiaan.

Ensiksi, valtion pitää ottaa tämäkin homma hoitaakseen, niin kuin kaikki muutkin. Tekoäly pitää siis kansallistaa. Toiseksi, tasa-arvo on tärkeää, varmaan myös tekoälyhommissa. Mutta mikä voisi olla kansalliseen tekoälyyn liittyvä tasa-arvokysymys? Mitä tekoäly edes tekee? Se tietenkin puhuu, joten kansallisen tekoälyn kielellinen tasa-arvo on varmistettava. Joku tämäntyyppinen ajatuskulku täytyy olla taustalla, mikään muu ei selitä tätä täysin tolkutonta kohtaa puheessa.

(Editoitu 6.2.2017 klo 16.50. Kohta oli jäänyt puuttumaan)

Toisaalta tulevaisuusinvestoinnit liittyvät ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen, ympäristöuhkien torjuntaan, puhtaan veden saatavuuteen, uusiutuvan energian käyttöönottoon ja energiatehokkuuden lisäämiseen. Ne ovat ratkaisujamme maapallon ongelmiin ja kestävän kasvun rakennuspilareita kaikkialla maailmassa.

Nämä ovat varmaankin kannatettavia asioita. Mutta ei ole lainkaan itsestäänselvää, että tällaiset toimenpiteet ovat kasvua edistäviä. Päinvastoin, investoinnit ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen voivat hyvinkin olla taipuvaisia alentamaan suomalaisten kulutusta, eivät nostamaan. Se ei tarkoita, etteikö niitä pitäisi tehdä. Se tarkoittaa vain, että niitä ei voi esitellä ratkaisuina huonoon taloustilanteeseen.

Oikeistovetoinen Eurooppa on uskonut aivan toisenlaiseen talouspolitiikkaan. Heidän ajattelunsa ytimessä on kasvattaa työn tuotosta lisäämällä työvoiman tarjontaa. Oikeiston talouspolitiikka perustuu vaatimuksiin työmarkkinoiden joustojen lisäämisestä tai rakenneuudistuksiin. Nämä ovat käytännössä tarkoittaneet leikkauksia turvaverkkoihin ja sivistykseen.

Hallituksen politiikka on kenties ollut paikoitellen vähän huonoa. Mutta työmarkkinajoustojen lisääminen ja järkevät rakenneuudistukset eivät ole ristiriidassa hyvinvointivaltion kanssa. Uskallan jopa väittää, etteivät ne ole ristiriidassa sosiaalidemokratian kanssa, ellei se ole kurtistunut aatteettomaksi edunvalvontakonservatismiksi.

Tämän kurjistamispolitiikan tulokset näkyvät eriarvoistumiskehityksen kiihtymisenä ja valhepopulismin kasvuna. Niin meillä kuin muuallakin Euroopassa ja maailmalla.
Onneksi on ruusuisempiakin esimerkkejä. Ruotsissa pääministeri Stefan Löfvenin johdolla sosialidemokraatit sijoittavat kuluvan vaalikauden aikana kahdeksan miljardia euroa kansankodin infran kehittämiseen. Tällä vahvistetaan talouskasvua ja työllisyyttä. Ei ihme, että Ruotsin kasvuluvut ovat Euroopan parhaita.

Ruotsalaiset ovat muutamassa vuodessa ottaneet 20 % kaulan suomalaisiin tulotasossa. Rinteen hypoteesi näyttää olevan se, että menneisyyden menestys johtuu tulevaisuuden infrastruktuuri-investoinneista. Uskoisin, että pikemminkin on niin, että Suomea räjähdysmäisesti parempi talouskasvu mahdollistaa muun muassa nämä investoinnit.

Kasvupainotteinen finanssipolitiikka tuottaa siis todistetusti tuloksia. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF suosittelikin viime vuonna finanssipolitiikan kevennystä myös Suomelle, yhdessä hyvin suunnitellun aktiivisen työvoimapolitiikan kanssa. Ja samaan johtopäätökseen investointien välttämättömyydestä on tullut myös Euroopan komissio, joka on päättänyt kaksinkertaistaa strategisten investointien rahastonsa.

Jos Euroopan komissio käyttää siihen rahaa, niin sen on oltava fiksua, eikö niin?

Me haluamme laittaa liikkeelle järkeviä, hyvin perusteltuja infrahankkeita, joilla vauhditamme kotoista talouskasvuamme Ruotsin tapaan. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi pohjoinen datakaapeli Aasiaan tai Jäämeren radan rakentaminen.

En tarkkaan tiedä mitä nämä hankkeet ovat: Mutta äkkiseltään ne kuulostavat hyvältä tavalta käyttää merkittäviä määriä julkisia varoja hankkeisiin, joiden hyödyt ovat sanokaamme epävarmoja.

Talouspolitiikan suunnanmuutos on välttämätöntä niin meillä kuin koko euroalueella. Kasvu ei käynnisty itsestään, se on käynnistettävä. Modernin hyvinvointivaltion kestävyys on siitä kiinni.
Loputtomien, palkansaajien selkänahasta revittävien joustojen ja leikkausten sijaan sekä Suomi että Eurooppa tarvitsevat nyt työtä ja investointeja, turvaa ja toivoa, pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työttömien ongelmien ratkaisuja, kansalaisten Eurooppaa.

Edelleen täytyy korostaa, että alhaisen talouskasvun nousukausi on pirullinen ongelma. Ei ole mitään vippaskonstia ”käynnistää” kasvua nopeammalle uralle. On vain vaikeisiin rakenteellisiin uudistuksiin perustuvaa pitkän aikavälin kasvupolitiikkaa.

Kun SDP nousee pääministeripuolueeksi seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, me nostamme Eurooppa-politiikan jälleen väkevästi hallituksen agendalle. Heti puoluekokouksen jälkeen aloitamme oman valmistautumisemme Suomen EU-puheenjohtajuuskauteen, joka alkaa käytännössä heti kevään 2019 eduskuntavaalien jälkeen.
Talouspolitiikan ja kansalaisten Euroopan agendan ohella kehitämme unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tämä ulottuvuus vahvistui merkittävästi Ranskan esitettyä avunpyyntönsä EU-maille Pariisin terrori-iskujen jälkeen. EU on keskeinen osa myös Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ratkaisuja.

Tässä ei käsittääkseni sanota mitään.

Hyvät ystävät!
EU:n ulkoministeri Federica Mogherini opasti alkuviikosta Yhdysvaltain uutta presidenttiä, että jos rakentaa muureja ympärilleen, voi päätyä itse vankilaan.
Donald Trumpin ensimmäisten päivien päätökset ovatkin ehtineet sysätä maailman pimeiden aikojen partaalle. Viheliäisimpiä ovat olleet päätökset hätää pakenevien ihmisten maahantulon kieltämisestä.
Samoin maailman talouskehitykselle Amerikan käpertyminen sisäänpäin ja protektionismiin on huono uutinen. Kaupan esteiden purkaminen on poistanut köyhyyttä kaikkialta maailmasta. Kansanvaltaa kunnioittava vapaa kauppa tarvitsee nyt kipeästi puolustajiaan.

Vapaakauppa tarvitsee tosiaan puolustajia, ja hienoa jos Rinne lukeutuu heihin. ”Kansanvaltaa kunnioittava” on tosin pieni takaportti Rinteen vapaakauppaintoiluun. Sehän siis tarkoittaa, että valtion pitää saada määrätä kenen kanssa sen kansalaiset käyvät kauppaa ja millä ehdoilla. Mitä tulee muurien rakentamiseen, jään odottamaan milloin Rinne alkaa kannattaa työperäisen maahanmuuton tarveharkinnan poistamista Suomesta. On aika uskomatonta tuomita liikkuvuuden rajoittamista muualla ja samaan aikaan estää ihmisten tulo Suomeen tekemään töitä.

Yhtälailla Trumpin valinta on ollut synkkä uutinen maapallon tulevaisuuden ydinkysymykselle, ilmastonmuutoksen torjunnalle. Luonnonvarojen ylikäyttö, eliölajien massahäviäminen ja hiilidioksidipäästöjen kasvu tuhoavat maapalloamme peruuttamattomasti.
Vaihtoehtoisia faktoja ei ole. Ympäristön ja ilmaston kustannuksella saavutettava kasvu on tullut tiensä päähän.
Eurooppalaisten johtajien on nyt syytä vakavasti muistuttaa Amerikan serkkujaan, millaisella tiellä he ovat.

Tässä ei kai sanota mitään.

Maailman kriisien ratkaisuissa Suomen pitää saada suunsa auki. Ihmisoikeuksien loukkaukset on tuomittava – riippumatta siitä, ketkä niitä tekevät. SDP haluaa palauttaa Suomen aktiiviseksi ulkopolitiikan toimijaksi niin Euroopassa kuin kansainvälisestikin. Suomi oli ennen kokoaan suurempi toimija kansainvälisillä areenoilla. Tämän roolin me otamme uudelleen.
Samalla meidän on arvioitava omaa geopoliittista asemaamme rehellisesti. Venäjä on naapurimme, jonka kanssa on järkevää ja hedelmällistä pitää hyviä suhteita sekä EU:n kautta että kahdenvälisesti. Me tiedämme ja tunnemme itsenäisen historiamme. Niiden pohjalta ymmärrämme nykyisyyttä ja hahmotamme tulevaisuutta.

Venäjä on tietysti vaikea aihe. Mutta tuntuu siltä, että hyvien suhteiden ylläpitäminen Venäjän kanssa ei ehkä ole pelkästään Suomesta kiinni. Nykyisen Venäjän kanssa ei ole helppoa olla hyvissä suhteissa ja samaan aikaan sitoutua sääntöihin perustuvaan kansainväliseen järjestelmään. Tämän tunnustaminen on rehellistä.

Itämeri on rauhan meremme, jonka turvallisuuden eteen Suomen pitää aktiivisesti työskennellä. Turvallisuuspoliittisen yhteistyön tiivistäminen entisestään toisen sotilasliittoihin kuulumattoman maan Ruotsin kanssa saattaisi vähentää jännitteitä ja epäluuloja lähialueillamme.

Natosta ei sanota mitään.

Teemme työtä maailmanlaajuisen köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi. SDP:n tavoitteena on, että kehitysavussa pääsemme mahdollisimman nopeasti 0,7 prosentin tavoitteeseen bruttokansantuotteesta. Naisten ja lasten aseman parantaminen kaikkialla maailmassa vaatii ponnisteluja koko maailmanyhteisöltä. Tämä onnistuu vain jakamalla ja käyttämällä rajallisia voimavarojamme tasa-arvoisemmin, niin Suomessa kuin muuallakin.

Nyt kehitys kulkee toiseen suuntaan. Tänä vuonna vain kahdeksan maailman rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin puolet maailman väestöstä.

On vaikea nähdä, miten resurssien jako Suomessa liittyy maailman köyhyyden poistamiseen. Tympeää on myös  Oxfamin harhaanjohtavien varallisuustilastojen tuominen esiin joka paikassa, erityisesti näin korkean tason linjapuheessa.

Mutta ennen kaikkea Rinne antaa maailman kehityksestä täysin harhaanjohtavan kuvan. Köyhyys on koko ajan vähentynyt, ihmiskunta on terveempi, rikkaampi ja paremmin koulutettu kuin koskaan. Globaalit tuloerot ovat kaventuneet. Kehitys kulkee oikeaan, ei väärään suuntaan. Matka on toki pitkä, mutta kehityksen näkeminen huonona on taas yksi esimerkki puheen tulevaisuuspelosta.

Globaali oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus edellyttävät, että tämä kehitys käännetään. Siihen tarvitsemme monenkeskistä, kansainvälistä yhteistyötä aggressiivisen verokilpailun estämiseksi, veroparatiisien sulkemiseksi ja pääomaliikkeiden hillitsemiseksi.

Tämä menee jo vaikeaksi uskoa. Rinteen näkemyksen mukaan maailman köyhien aseman parantamisessa avainasemassa on verokilpailun vähentäminen, veroparatiisien sulkeminen ja pääomaliikkeiden hillitseminen. Rinteen taloudellinen ajattelu rajoittuu verotulojen maksimointiin ja pääoman vastustamiseen. Maailman ihmisten vapauttaminen köyhyydestä edellyttää todellisuudessa markkinataloutta, tavaroiden, ajatusten ja ihmisten vapaata liikkuvuutta, avointen ja vapaiden yhteiskuntajärjestelmien leviämistä ja sen sellaisia asioita.

Kun täytämme velvoitteemme maailman muita valtioita kohtaan ja ratkaisemme globaaleja ongelmia, voimme odottaa myös meitä kohdeltavan ansiomme mukaan. Suomen kaltaisen pienen kansakunnan kannalta kansainvälisten järjestöjen vahvistaminen on myös oman turvallisuutemme vahvistamista.

Sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestelmän vahvistaminen on Suomen etu. Tämä voi joskus olla ristiriidassa hyvien Venäjä-suhteiden kanssa.

Hyvät toverit!
Politiikalla voimme korjata suhteellista köyhyyttä ja teknologisella kehityksellä voimme poistaa absoluuttista köyhyyttä. Parhaan perustan tälle työlle tarjoaa moderni pohjoismainen hyvinvointivaltio.
Suomi on vertaansa vailla oleva menestystarina. 100 vuodessa olemme nostaneet maamme köyhästä, takapajuisestakin Euroopan reuna-alueesta maailman valtioiden ihailemaksi hyvinvointivaltioksi. Historia ei kuitenkaan takaa loistavaa tulevaisuutta. Hyvinvointivaltio ei ole projekti, joka voidaan kääriä pakettiin, että valmis. Maamme, maailmamme tarvitsee uudistamista ja kehittämistä, toivoa ja turvaa maailman muutoksessa.

Uudistamista ja kehittämistä tässä puheessa ei juuri tarjoiltu, lähinnä säilyttämistä. Toivonkin kanssa oli niin ja näin, Rinteen tulevaisuus on uhkia täynnä. Teknologia on vaarallista, ellei SDP kesytä sitä. Jopa ravintolaruoan tilaaminen internetistä murentaa turvallisuutta. Maailma on menossa huonompaan suuntaan, ainoastaan sulkemalla ja rajoittamalla sitä saadaan parannettua.

Oikeudenmukaisuus ja inhimillisyys, vapaus ja tasa-arvo ovat SDP:n kulmakivet pohjoismaisen hyvinvointivaltiomme uudistamisessa. Ja tähän työhön me tartumme, rohkeasti ja vankkumatta, varmana siitä, että yhdessä onnistumme. Sillä se on lupauksemme suomalaisille, se on lupauksemme 100-vuotiaalle Suomelle.

Ainakin tämä suomalainen jää odottamaan sosiaalidemokraattiselta liikkeeltä rohkeampaa ja optimisempaa näkemystä.