Digitaalinen vallankumous ja tietotekniikan kehitys johdatti ihmiskunnan ehkä sen merkittävimpään ajanjaksoon, informaation aikakauteen. Teknologian kehittyminen osaksi arkielämää on merkinnyt käytännössä sitä, että tiedonvälityksestä on tullut sosiokulttuurisen evoluution suurin eteenpäin vievä voima. Pate Mustajärven elämäkerran saa tänä päivänä ladattua kämmenen kokoiseen laitteeseen sekunneissa.
Tällainen kehitys on tietenkin suurenmoista, mutta ihmiskunta tuntui etenevän tälle uudelle aikakaudelle sillä naiivilla oletuksella, että vapaa tiedonvälitys tulisi johtamaan pelkästään rakentavaan kehitykseen.
Ainakaan sen ongelmiin ei varauduttu. Olemme siirtyneet informaation jälkeiseen aikakauteen, jonka erityishaasteina ovat misinformaatio (väärä tieto), disinformaatio (propaganda) ja salaliittoteorioiden yleistyminen.
Informaatioon liittyvät yleiset ongelmat eivät toki ole mitään uutta. Väärä tieto ja propaganda ovat huolestuttaneet filosofeja jo antiikin Kreikassa (s.30). Nykytilanteesta ennennäkemättömän tekee se tiheä nettidatan metsä, jossa ihmisen on suunnistettava. Jotkin datametsän sienet aiheuttavat höpöpuheita ja toiset tekevät jopa hulluksi.
Lähdekritiikistä
Empiristi Sir Francis Bacon tunnetaan loppuun kuluneesta fraasistaan: ”Tieto on valtaa”. Baconin kuvailema tieto perustuu kuitenkin järjestelmälliseen tiedonkeruuseen, ns. tieteelliseen metodiin. Lähdekritiikki on tärkeä osa tieteellistä metodia ja sen asianmukainen harjoittelu täytyy tehdä kouluissa.
Medialukutaito lisättiin Suomessa perusopetuksen opetussuunnitelmaan vuonna 2004, eli vuosi opetushallituksen tutkimuksen jälkeen, jossa todettiin 9.-luokkalaisilla olevan vakavia ongelmia internetsivustojen kriittisessä tarkastelussa. Medialukutaidon opetus on Suomessa vieläkin liian vähäistä, mutta vanhemmille sukupolville sitä ei tarjottu lainkaan. Kriittinen medialukutaito ja lähdekritiikki eivät myöskään ole taitoja, jotka taianomaisesti kehittyvät iän myötä.
Mediakäyttäytyminen
Tällä hetkellä yksi huolestuttavimmista ilmiöistä suomalaisten mediakäyttäytymisessä on perinteisen journalismin salaliittomainen epäily ja siirtyminen vaihtoehtomedian pariin. On totta, että perinteiset tiedotusvälineet syyllistyvät nykyään klikkijournalismiin, jossa sensaatiohakuisilla otsikoilla kalastellaan klikkauksia. Taloudellisten kannustimien takia huolimatonta journalismia esiintyy yhä enemmän. Suomi piti kuitenkin 5 vuotta peräkkäin ykkössijaa World Press Freedom Indexissä, ja ajatus siitä, että ”valtamedialla” olisi yhteinen agenda, jonka varjolla kansalle valehdeltaisiin, on vähintäänkin lapsellinen.
Vaihtoehtomedia voidaan määritellä mediatyyppinä, joka käsittelee epätavallisia aiheita ja haluaa erottautua perinteisestä mediasta. Ei ole poissuljettua, että sieltä löytyisi ihan hyvääkin sisältöä. Erityisesti mielipidekirjoitukset ja hyvin argumentoitu toisinajattelu on tärkeää hyvinvoivalle demokratialle. Tärkeintä on erottaa uutis- ja mielipidekirjoitukset toisistaan.
Vaihtoehtomedian puhutuimmat tekijät (MV-lehti, Magneettimedia) ovat kuitenkin keskittyneet lähinnä rasismiin, antisemitismiin ja salaliittoteorioihin. Uutena tulokkaana lavalle on noussut nettisivusto nimeltä ”Oikea Media”, joka on avoimesti politisoitunut. Sivuston kirjoittajat eivät muun muassa pidä homoista ja maahanmuuttajista.
Oikea Media haluaa olla askel kohti Yhdysvaltojen arvopohjaista journalismia ja erottautua parjatuista vaihtoehtomedioista. Lukiessaan Oikean Median uutisia, eron huomaa pitkälti sivuston ulkoasussa. Tekstistä löytyy väärää tietoa, siteerataan Olli Immosen Facebook statusta ja lopussa kehoitetaan siirtymään salaliittohörhön YouTube-kanavalle.
Sosiaalinen media toimii monille ideologisena kuplana, jossa omat ennakkoasenteet vahvistuvat ja lähdekritiikki on paikoin olematonta. Toisin sanoen, kiinnitämme huomiota tietoon, josta pidämme ja luomme itsellemme vahvistusharhoja. Vain vajaa puolet sosiaalisessa mediassa jaetuista linkeistä on ennen jakamista avattuja, väittää vuonna 2016 tehty tutkimus. Linkkien jakamisesta on toisin sanoen tullut suositumpaa kuin sisällön lukemisesta. Se on vaarallisinta ympäristössä, jossa vaihtoehtomedia kukoistaa.
Journalismin suhteeton epäily on globaali ongelma, jota johtaa Donald Trump ”fake news” -propagandallaan. On tärkeää huomioida, että ilmiöllä on suunnitelmallinen päämääränsä. Median tärkeimpiä tehtäviä liberaalissa demokratiassa on tasapainottaa valtaa toimimalla kansalaisyhteiskunnan äänenä sekä valvoa ja kyseenalaistaa vallanpitäjiä. Median legitimiteetin kyseenalaistaminen on autoritaariselle hallitsijalle oiva työkalu opposition hiljentämiseksi.
Salaliitot
Vaikka Suomen koulutusjärjestelmä on huippuluokkaa, salaliittohörhöys ja puutteellinen medialukutaito on meilläkin aivan liian yleistä. Tämä on huolestuttavaa, sillä salaliittoteoriat voivat olla haitallisia ihmiskunnan kehitykselle ja vievät pohjaa validilta yhteiskunnalliselta kritiikiltä. Salaliittohörhöt, jotka väittävät valtion estävän meiltä kliinisesti todetun syöpälääkkeen kriminalisoimalla kannabiksen, ovat ironisesti yhtä haitallisia rationaaliselle kannabiksen dekriminalisointi-/laillistamiskeskustelulle, kuin vastaan jeesustelevat hörhöt.
Tässä vaiheessa täytyy todeta, että oikeitakin salaliittoja on historiassa nähty. CIA syötti 50-luvulla tietämättömille ihmisille LSD:tä toteuttaakseen aivopesua ja Watergate-skandaali on yksi puhutuimpia viime vuosisadan tapahtumia (s.206). Salaliittohörhöydellä viittaan perättömään yritykseen perustella jokin ilmiö vaikutusvaltaisten ihmisten salaliitolla. Tuulesta temmattuun tarinaan.
Salaliittoteoriat ovat kuin eräänlaisia jälkiteollisen maailman kvasiuskontoja, joiden avulla yritetään selittää voimassa olevaa maailmankuvaa uhkaavia tapahtumia. Niiden sisältö, järjestäytymismuodot ja toiminta ovat rinnasteisia järjestäytyneeseen uskontoon. Salaliittoteoriat ovat uhka kansalaisyhteiskunnalle, sillä niille tyypillinen tinkimätön ajattelutapa luo aikaan fundamentalismia, joka vähentää mahdollisuutta eri ryhmien väliselle dialogille. Salaliittoteorioiden yleisyys ääriliikkeiden ideologiassa viittaa siihen, että ne näyttelevät suurta sosiaalista ja toiminnallista roolia ääriajattelussa itsessään (s.4).
On vähättelevää ajatella, että vain hullut ihmiset uskovat hulluihin asioihin. Normaalit ihmiset ilman kliinisiä mielenterveysongelmia voivat uskoa mitä omituisimpiin asioihin tietyissä olosuhteissa. Sosiologit ja sosiaalipsykologit liittävät uskon salaliittoihin mm. voimattomuuden tunteeseen, henkilökohtaiseen identiteetti-kamppailuun ja tarkoituksen puutteeseen. Kvasiuskonnolliseen ryhmään kuuluminen ja yhteisen “totuuden” löytäminen tuottaa suurta voiman, yhteisöllisyyden ja tarkoituksen tunnetta.
Meidän täytyy hyväksyä se tosiasia, etteivät kaikki yksinkertaisesti halua pyrkiä kohti johdonmukaista ja todistettavaa mallia tietyn ilmiön selvittämiseksi. Monet valitsevat mehukkaan hypoteesin siitä, kuinka Hillary Clinton johtaa ihmiskauppa- ja pedofiilirinkiä tai kuinka maailmaa todellisuudessa johtaa Illuminati. YouTube-dokumenttien tajunnanvapauttavaan kaninkoloon hyppääminen on helpompaa ja hyvin paljon viihdyttävämpää kuin vaikkapa kansainvälisten suhteiden ja maailmanpolitiikan pitkäjänteinen opiskelu.
Ystävät, mitä ikinä teettekin, älkää seuratko valkoista jänistä YouTuben kaninkoloon.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Teemu Känsälä
Teemu Känsälä on opiskellut kansainvälistä politiikkaa University of East Londonissa ja opiskelee tällä hetkellä politiikan tutkimuksen maisteriohjelmassa Tukholman yliopistossa. Teemu toimii Setan transpoliittisen toimikunnan jäsenenä vuonna 2018 ja työskenteli tutkijana Ajatuspaja Liberassa vuosina 2017-2018.
14 kommenttia artikkeliin Liisa Illuminatimaassa
ajatus siitä, että ”valtamedialla” olisi yhteinen agenda, jonka varjolla kansalle valehdeltaisiin, on vähintäänkin lapsellinen
Kyse ei ole ohjelmallisesta päätöksestä vaan toimittajien hiljaisesti omaksumasta laumakäyttäytymisestä. Jos kirjoittaa/sanoo jotain yksin ja se paljastuu virheeksi, ”oma tyhmyys” nousee kiusallisella tavalla esiin. Onkin siten uraturvallinen valinta kirjoittaa samoin kuin kaikki muutkin. Virheet eivät häiritse, jos kaikki muut ovat väärässä samalla tavalla.
Hyvin sanottu!
Itse en todellakaan usko salaliittoihin tai edes ihmisten suunnitelmalliseen ilkeyteen. Ihmiset ovat oikeasti sitä mieltä mitä ovat ja lopputulos voi olla vaikka salaliiton kaltainen. Tiedostamatta.
Katsoin juuri äsken jotakin ohjelmaa, johon oli kuulemma valittu tarkoituksella mahdollisimman eri näkökantaa edustavia asiantuntijoita. Hassua oli se, että näin ulkopuolisen silmin nuo asiantuntijat olivat hyvin homogeenista possea, jotka ohjelman edetessä suorastaan kilvan ujelsivat samaa asiaa.
Kyse ei varmasti ollut salaliitosta mutta lopputulos oli kyllä vähän omituinen.
Valemedia ja siitä-mitä-oli-ennen on kyllä ihan tyhmää hapatusta. En koe itseäni vanhaksi mutta muistelen kauhulla mitä aika oli vielä 1990-luvulla, saatikka mitä se oli joskus 80- tai 70-luvulla. Vaikkapa radiosta pauhaava Neuvostopropaganda.
Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991 niin totuuden torvi ja valtamedia Suomessa ei kertonut asiasta kahteen viikkoon vaikka tieto oli ollut julkista koko ajan. Samoin vaikkapa Tsernobyl ja lukuisat pienemmät jutut. DDR:n ylistystä unohtamatta…
Äh, onneksi nykyään on Libera ja valemedia niin ei olla ihan pimennossa 🙂
Masse jatkaa trollailua. NL:n hajoaminen syksyllä 1991, lopullisesti joulukuussa 1991, uutisoitiin mitä tarkimmin Suomessa. Esim. YLEn Elävästä arkistosta löytyy useita uutisklippejä tältä ajalta joissa mm. Aho ja Väyrynen kommentoivat vallankaappausta jne.
Digitaalinen vallankumous käytetään ainoastaan yhden totuuden levittämiseen varsinkin Suomessa.Suunta on huolestuttava ja kansa aika tavalla ohjatavissa kuin omaa ajatusta ei tunnu löytyvän mistään asiasta,kriitisyys on edelleen maailman tärkeimpiä ominaisuuksia.
Mielestäni juttu missasi pointin: ei ole kyse mistään salaliittoteorioista vaan siitä, että ”valtamedialla” on minimaaliset resurssit (esim. HS:llä 250 kirjoittaa juttuja). Ei niillä minimaalisilla resursseilla voi mitenkään pärjätä laadussa, määrässä ja kiinnostavuudessa kun meitä Ottoja, Känsälöitä yms on miljoonia.
”Tällä hetkellä yksi huolestuttavimmista ilmiöistä suomalaisten mediakäyttäytymisessä on perinteisen journalismin salaliittomainen epäily ja siirtyminen vaihtoehtomedian pariin”
Höpönlöpön. HS ja YLE ovat esittäneet ihan avoimesti fake uutisointia esim. USA:n pressanvaaleihin liittyen. Totuus on pitänyt etsiä jostain muualta. Huolestuttavaa ei ole se että etsitään rehellistä ja avointa uutisointia muualta, vaan että suuri osa kansasta uskoo YLE/HS:n propagandaa ajattelematta omilla aivoillaan.
Tällaiset väitteet ovat yleensä pätevämpiä, jos pystyy osoittamaan jollain tavalla nämä vale-uutisoinnit.
24.4. eri medioissa komentoitiin Ranskan sunnuntiaista vaalitulosta. Itse aloin kiinnittämään huomiota siihen, että Emmanuel Macronin kerrottiin olevan vasemmisto-oikeistolainen, keskusta-oikeistolainen ja Ylessä hänen kerrottiin olevan sitoutumaton. Edelleen mietin, että johtuuko tämä vuosien varrella tapahtuneesta leimakirveiden heittelystä liberaalien suuntaan. Eli toisin kun tähän asti, nyt Macronin kaltaista henkilöä ei voi kutsua äärioikeistolaiseksi, koska vastassa on Macronin kanssa täysin eri mieltä lähes kaikessa oleva Le Pen. Liberaaliksi taas ei sovi kutsua Macronia, koska tietyt ryhmät ovat Suomessa ruvenneet kutsumaan kaikkea itselle mieluisaa politiikkaa liberaaliksi ja tämä on mediassa ostettu täysin. Ehkäpä tässä käytännön esimerkki siihen mitä nmimerkki ”Yhdessä” tuossa aiemmin sanoi. Ja toisaalta, kai se jonkun intressissä voi myös olla ettei Liberaalit pääse kukkoilemaan niin kuin nyt Galliassa.
Hyvä kirjoitus, mutta todella yllättävää, että se sijaitsee liberassa. Teidän oma tutkimusjohtaja on nimittäin toistuvasti tehnyt selväksi, että hän pitää lähes kaikkea omasta ajattelustaan poikkeavaa ajattelua salaliittoteoretisointina; hän jopa leimaa täysin paikkansapitävän kritiikin oikeistolaista aatetta kohden ”salaliittoteoretisoinniksi. Googlaa vaikka ”pursiainen uusliberalismi salaliitto”. Ottakaapa siis se hirssi sieltä omasta silmästänne pois, ennenkuin linkkaatte Jefferson Airplanen biisejä isällisinä neuvoina muille.
Ai White Rabbit oli liikaa? Höh. Blogitekstini ovat minun näkemyksiäni, eivätkä edusta Liberan tai kenenkään muun kantaa. Sama pätee muihinkin blogeihin, joita löydät tältä sivulta. Kiva kuitenkin jos tykkäsit!
No, lähinnä isälliset neuvot ja niiden noudattamattomuus Liberan taholta olivat liikaa. En oikein osaa lukea mitään tekstiä pelkästään kirjoittajan henkilökohtaisena tuotoksena, kirjoituksesi esim. tuskin on vain ja ainoastaan sinun päätökselläsi päätynyt tänne Liberan nettisivuille kaiken kansan luettavaksi. Teksitisi siis tahattomasti tai tahallaan tulee edustaneeksi myös Liberan arvoja – he ovat kuitenkin tehneet sen valinnan, että ovat julkaisseet kyseisen tekstin. Tästä syystä onkin mielenkiintoista pohtia, mikä on se Liberan edustama konteksti, jossa tekstisi sijaitsee; kyseinen konteksti on aika risitiriitainen ja jopa vihamielinen oikeistolaisen ajattelun ja sen yhteiskunnallisten vaikutusten kritiikissä käytetyille käsitteille kuten uusliberalismi. Jopa niin pitkälle vietynä, että se on hiemam ristiriidassa tekstissäsi esitetämillesi oivalluksille.
Ketkään muut eivät usko niin paljon salaliittoteorioihin kuin amerikkalaiset libertaarit. Näin on ollut jo vuosikymmenet kauan ennen internetin yleistymistä. 1960-luvulla toimi esimerkiksi John Birch Society. Ron Paulin kampanjoiden ympärillä oli aika paljon salaliittoteoriaosastoa kuten 9/11 Trutherit.
Voi pohtia, miksi talousliberalismin ja salaliittoteorioiden välillä näyttää olevan yhteys?
Väitteenihän ei ollut, että salaliittoteoriat olisivat täysin uusi asia, vaan että informaation jälkeisenä aikakautena ne ovat huolestuttavasti yleistyneet.
En usko, että tulet löytämään mitään kausaatiota juuri talousliberalismin ja salaliittoteorioiden väliltä, mutta poliittisten äärimmäisyyksien ja salaliittohörhöyden välillä on jonkinnäköinen yhteys. Tästä puhuin myös tekstissä.
Tässä vielä ihan mielenkiintoinen artikkeli aiheesta:
http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/1948550614567356
Oletteko te kuulleet Timo Honkelan hahmottelemasta Rauhankoneesta? Siis ajatuksesta, että jos kerran me ihmiset emme meinaa tulla toimeen keskenämme, niin voisiko kentien (toki ihmisten koodaamat) konealgoritmit auttaa moninaisten konfliktien selvittelyssä. Tällaiselle olisi tilausta tässä maailmantilanteessa. (miksei jopa vientituotteeksi asti). Miksemmepä me Suomessa voisi kunnostautua tällä saralla enemmänkin? Voisimme, mielestäni. Innovoidaan ja tuotteistetaan tuo, niin kiinnostus voisi herätä maailmallakin. Olkaamme edelläkävijöitä jossain uudessakin? Ja kunnolla, niin että tuntuu ja näkyy. Ja autetaan ylipäätään rauhaa useampaan maahan?
Hyvää kevään jatkoa. Kiitos ja kumarrus.