Taloustieteen näkökulmasta tehokas ilmastopolitiikka on yksinkertaista. Hiiliverolla ja -tulleilla ohjatut markkinat ohjaisivat päästövähennykset tehokkaasti. Ongelmana on tehoton ja kyvytön poliittinen järjestelmä ja hallinto, ja sen mukanaan tuoma sekava sääntely.
Ulkoisvaikutusten hallinta
Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ja muut ihmisten aiheuttamat ympäristöongelmat syntyvät palveluiden ja tavaroiden tuotannosta ja kuluttamisesta aiheutuvista ulkoisvaikutuksista. Ulkoisvaikutuksella tarkoitetaan markkinoilla tapahtuvasta aktiviteetistä syntyvää hyödyllistä tai haitallista vaikutusta, joka koituu sopimuksen ulkopuoliselle osapuolelle. Tilannetta kutsutaan markkinahäiriöksi (”market failure”), sillä se ei ole kaikkien osapuolten hyvinvoinnin kannalta paras mahdollinen eikä johda korkeimpaan mahdolliseen kokonaishyvinvoinnin tasoon. Yhdestä ylimääräisestä päästöyksiköstä syntyvää ulkoisvaikutusta kutsutaan rajahaitaksi. Englantilainen ekonomisti Pigou esitti vuonna 1920 ratkaisun, jolla markkinahäiriö voitaisiin korjata: rajahaitan suuruisella verolla – eli Pigoun verolla – päästäisiin tehokkaaseen markkinatasapainoon.
Ilmastonmuutoksen tapauksessa Pigoun vero tarkoittaa päästölähteiden verottamista eli käytännössä hiiliveroa kasvihuonekaasujen rajahaitan suuruisella verolla. Tämä rajoittaisi ilmastonmuutoksen tasolle, jota voidaan pitää yhteiskunnan kannalta optimaalisena. Taso ei välttämättä ole ilmastonmuutoksen täysi pysäyttäminen tai kääntäminen, sillä muutosta aiheuttavista fossiilisista polttoaineista on myös valtavasti hyötyä.
Optimaalinen ilmastopolitiikka
Nykyisin tavoiteltavana tasona pidetään tasoa, jossa lämpötilan nousu on enintään kaksi astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Kahden asteen rajaa esitti alun perin taloustieteilijä Bill Nordhaus vuonna 1975 silloisen yksinkertaisen mallinnuksen perusteella. Sittemmin myös tiukempia optimaalisia lämpötilannousun rajoja on ehdotettu. Kasvihuonekaasut leviävät ilmakehässä tasaisesti niin, että eri päästölähteillä (teollisuus, maatalous, liikenne, energiantuotanto) on käytännössä yhtäläinen rajahaitta. Kirjallisuudessa tätä rajahaittaa kutsutaan termillä Social Cost of Carbon – SCC.
Käytännössä rajahaitan oikeaa tasoa on ollut määrittämässä joukko johtavia taloustieteilijöitä, jotka ovat ottaneet laskelmissaan huomioon mahdollisimman laajan skaalan eri vaikutuksia. Arvioon liittyy kuitenkin suuria epävarmuuksia esimerkiksi ajan suhteen – miten kaukana tulevaisuudessa tapahtuvat vahingot pitäisi arvottaa? Myös vaikutukset ekosysteemeihin on vielä rajallisesti arvioitu, ja mahdolliset epälineaariset, rajut muutokset on vaikea arvottaa. Silti nämä arviot edustavat tämän hetken parasta tieteellistä näkemystä kasvihuonekaasujen rajahaitoista. Tämän hetken paras arvaus yhden hiilidioksiditonnin kustannuksista on 36 dollaria, vaihteluvälin ollessa 11 dollarista aina 106 dollariin asti.
Poliittisilla päätöksentekijöillä on siis jo saatavilla kattavasti tietoa sekä toimivasta teoreettisesta lähestymistavasta että asetettavan veron suuruusluokasta. Se, ettei kattavaa hiiliverojärjestelmää ole saatu aikaan, kertookin enemmän politiikan ja hallinnon epäonnistumisesta (”government failure”) kuin markkinahäiriöstä. Mikäli kansainvälinen politiikka ja hallinto onnistuisivat, markkinat toimisivat tehokkaimmin hiiliveron ohjaamina ilman päällekkäisiä muita mekanismeja. Hiiliveron vaihtoehtona voidaan pitää cap and trade –järjestelmää. Cap and trade –järjestelmissä hallinnollinen taho määrittää päästöjen ylätason ja huutokauppaa oikeudet päästöistä niistä eniten tarjoavalle. Teoriassa, mikäli päästöjen optimaalinen taso on tiedossa ja sitä noudatetaan tiukasti päästöoikeuksien määrää päätettäessä, tulisi yhden päästötonnin hinnaksi tulla sama kuin oikein asetetun hiiliveron tapauksessa.
Miksi päästötavoitteissa ei ole onnistuttu?
Oikean päästötason määrittäminen on vaikeaa sekä teoreettisesti että erityisesti käytännössä – poliittinen järjestelmä on haavoittuvainen korruptioille, lobbaukselle ja äänestäjien miellyttämiselle. Esimerkiksi Euroopassa päästöhuutokauppa on käytössä jo monilla sektoreilla, mutta yhden päästöoikeuden hinta hiilitonnia kohti on alle 5 euroa.
Jo pienimmän arvion mukainen hiilivero olisi huomattavasti tehokkaampi päästöjen hillitsijä. Lisäksi päästökauppamarkkinoita on vaivannut hintojen suuri vaihtelu, joka on johtanut ongelmiin investointipäätöksiä tehtäessä. Hiiliveron tapauksessa markkinat valitsisivat tehokkaan tasapainon poliittisten päätöksentekijöiden sijaan. Hiiliveron oikeaa tasoa voitaisiin valvoa virallisten SCC-suositusten mukaan. Hiilivero olisi myös stabiilimpi kuin päästökaupassa määräytyvä hintataso. Lisäksi hiiliveroa voitaisiin käyttää myös hiilitullien hinnan perusteena, jos jotkin valtiot jättäytyisivät sen ulkopuolelle.
Tämän hetkiset toimet ovat vajaita, sekavia ja kalliita; cap and trade -järjestelmien lisäksi toimenpiteet rajoittuvat erilaisiin monimutkaisiin ja veronmaksajien kannalta kalliisiin tukijärjestelmiin uusiutuvalle energialle. Tukiaisjärjestelmät johtavat helposti tilanteeseen, jossa verorahat kertyvät harvojen hyötyjien taskuun – päästöt sen sijaan laskevat laiskasti, jos ollenkaan. Uusiutuvaa energiaa tuetaan Euroopassa satojen miljardien eurojen arvosta. Jo pelkästään Suomessa tuulivoiman tukemiseen käytetään arviolta 2-3 miljardia vuosien 2017–2030 välillä. Kun poliittisella päätöksenteolla liikutellaan valtavia tukiaisia, ovat korruptio ja kotiin päin vetäminen enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tuulivoimaan liittyvää korruptiota tutkitaan tällä hetkellä esimerkiksi Espanjassa, Italiassa, Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Tuulivoiman ohella Suomessa puhuttaa tällä hetkellä biotalouden tukeminen.
Pariisin pannukakku
Omanlaisensa hallinnon epäonnistuminen on myös Pariisin sopimus, josta Yhdysvallat on vetäytymässä presidentti Trumpin kesäkuisen ilmoituksen jälkeen. Trumpin toiminta osoitti, kuinka haavoittuva on sopimus, josta voi poistua ilman kustannuksia. Pariisin sopimus on sitovuudeltaan jopa aiempaa Kioton sopimusta löyhempi päästörajoitusten sitovuudeltaan. Kansainvälisen hiiliveron tapauksessa hiilitulleilla voitaisiin suojata sopimusta ja rankaista siitä poistuvia. Tällaiset tehokkaat sitouttamiskeinot puuttuvat Pariisin sopimuksesta täysin. Hiilitullit olisivat toki mahdollisia myös nykyjärjestelmässä, mutta hiilivero olisi suoraviivainen peruste tullien oikean tason asettamiselle.
Markkinataloutta ja jopa taloustiedettä itsessään kritisoidaan joskus ilmastotyön esteinä. Kohde on kuitenkin väärä, sillä taloustiede antaa erinomaisia työkaluja onnistuneen ilmastopolitiikan suunnitteluun. Suuri osa liberaaleja markkinoita kannattavista talous- ja yhteiskuntatietelijöistä hyväksyy Pigoun veron oikeana ratkaisukeinona. Oikein säädellyt, mutta aidot markkinat ovat tehokkain tapa suunnata resurssit sinne, mistä niistä on eniten hyötyä. Ratkaisevan tärkeää on, ettei ilmastonmuutosta käsitellä poliittisesti latautuneena ideologisena kysymyksenä vaan ongelmana, jonka voi ja joka pitää ratkaista.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajista
Atte Harjanne
Diplomi-insinööri ja vihreiden kansanedustaja Helsingistä.
Väinö Nurmi
Väinö Nurmi (KTM) on ympäristötaloustieteen tutkija ja työskentelee Ilmatieteen laitoksella ilmaston ja sään vaikutuksia tutkivassa ryhmässä.
22 kommenttia artikkeliin Poliittinen epäonnistuminen ilmastonmuutoksen syynä
Ilman muuta, poliitiset ja hallinnolliset esteet, tyhmyykset ja visiotommat toiminnat selittävät osittain ilmastopolitiikan tähänastisesta rajallisesta vaikuttavuudesta. Toisaalta sellainen globaalihillivero edellyttää myös globaali verokeräys- ja verotulojen allokointjärjestelmä. Se ei ole vain hallinnollinen vaan myös taloudellinen haaste, kuin globaaliverotulojen uudelleenjako tarvitsee tyydyttää sekä tehokkuus- että reilluuskriteerit. Vaihtoehto olisi että joka maa sovittaa omat hilliverot, kv. ohjeiden mukaan, mutta silloin hyvinvointivaikutuksien ja transformaation tarpeen takia maailma tarvitee silti kv. rahasiirrot (jotta varten tarvitaan joku arviointimenetelmä).
Ei hiiliveroon mitään globaalia verottajaa tarvita, kyllä sen voi toteuttaa ihan markkina-aluekohtaisesti, kun lisäksi otetaan käyttöön hiilitullit. Vielä kun hiilitullien määrittelemiseen käytettäisiin jotain oman markkina-alueen sertifiointijärjestelmää, niin EU maailman suurimpana markkina-alueena pystyisi hyvinkin vaikuttamaan koko maailman käytäntöihin hiiiliverolla ja -tullilla. Eikä siinä mitään globaaleja rahansiirtoja tarvittaisi; miksi tarvittaisiin?
Kokonaan toinen asia on sitten se, ovatko hiilitullit joidenkin teollisuuslobbareiden hallitsemien vapaakauppasopimusten vastaisia.
Jokatapauksessa kyseessä on poliittinen epäonnistuminen, kuten kirjoittajat sanovat.
Liberan toiminta on yleensä ottaen virkistävää Suomen ummehtuneessa ja sosialistisessa ilmapiirissä, mutta täytyy sanoa, että ilmastonmuutoksen rummuttaminen ei kertakaikkiaan sovi puhtaisiin klassisiin liberaaleihin arvoihin, ei niin mitenkään. Tällaisten globaalien verojen suunnitteleminen on yksinkertaisesti ja puhtaasti väärin: ylikansallisilta veroilta kun puuttuu puuttuu täysin demokraattinen kontrolli. Jo nyt ylikansalliset byrokratiat, YK ja EU etunenässä, laittavat poskettomia summia rahaa haisemaan ja tulokset ovat heikkoja -. Vapaat markkinat ja ihmisten vapaa kanssakayminen ja yhteisen hyödyn etsiminen sopimuksia tekemällä kun ovat tuottaneet kaiken sen hyvinvoinnin, mistä tällä hetkellä enenevässä määrin nautitaan. Myönnettäköön, että toki hillitty byrokratia ja lainsäädäntö ovat tarpeellisia, mutta niiden paisumista vastaan pitää aktiivisesti ja systemaattisesti taistella ja niitä pitää demokraattisilla mekanismeillä kontrolloida.
Sen verran on tullut ilmastonmuutokseen perehdyttyä, että huoli on suuri. Ei niinkään maapallon puolesta, koska nämä ennusteet maapallon kiehumisesta ovat ihan yhtä pöhköjä kuin Y2K tai SARS tai happosateet aikoinaan olivat. Ilmasto toki lämpenee ja sillä on vaikutuksia tottakai ympäristöön, mutta minkäännäköistä ekokatastrofia ei ole tiedossa. Nämä jatkuvat apokalyptiset uutiset johtuvat ensi sijassa siitä, että maailmassa käytetään alarmisteen ilmastonmuutostutkimukseen vuodessa n. 1 500 miljardia dollaria. Kyllä tällä rahalla tosiaan tutkimusta syntyy ja jokapäiväisiä pelotteluotsikoita, eikä yksikään tiedeinstituutio vahingossakaan heiluta paattia tai pure kättä joka ruokkii, vaan kriittiset äänet hiljennetään yhteisestä sanattomasta sopimuksesta.
Tämänkin artikkelin kirjoittajan tutkimus on rahoitettu tästä valtavasta kakusta. Se, mikä asiassa ei ollenkaan ilahduta, on se, että poliitikot ja byrokraatit ovat onnesta soikeina tällaisista suunnitelmista: sehän tarkoittaa ylikansallista verokantoa, jolloin saadaan vuoria rahaa, joka ei kuulu kenellekään. Näitä valtavia rahoja pitää toki hallita ja jakaa, ja tätä varten tarvitaan tuhansia kallispalkkaisia byrokraatteja, jotka lentävät tärkeinä ympäri maailmaa kokouksesta toiseen, bisnesluokassa tietenkin. Ja kaikkein parasta on, että tällä pelastetaan maailma! Byrokratia ei olekaan harmaata paperinpyöritystä ja kansalaisten palvelemista, vaan jaloa työtä, jolla on syvä tarkoitus! Kertakaikkiaan mahtavaa tutkimusta tämä, koska tiede oikeuttaa byrokratian lisäämisen.
Naomi Klein on todennut, että koska hän vihaa kapitalismia, ilmastonmuutos on mitä parhain väline (engl. vehicle) hänen agendansa ajamiseen. Mikäli ilmastonmuutosta ei olisi konseptina olemassa, pitäisi keksiä joku muu tapa pistää vapaata markkinataloutta kyykkyyn.
Mutta ihmettelen tosiaan, miksi Libera lähtee tähän pöhköilyyn mukaan. Täysin läpimädän ja järjettömien rahasummien korruptoiman tieteen varjolla ajetaan läpi sosialismia…
Onko tähtitiede sosialismia? Onko NASA sosialistinen firma? Miten markkinavoimat torjuisi auringonpurkauksen, asteroidin tai rajun ilmastonmuutoksen? Torjunta vaikkapa tappaja-asteroidin kohdalla pitää aloittaa pahimmoilleen 10-20 vuotta etukäteen rataa muuttamalla. Ei markkinat jaksane investoida kun osakemarkkinat keskittyy mieluummin 1/4 vuosi tuloksiin.
Miten ne torjuisi hernepyssyillään, laittaa seteleitä, osakkeita ja pelikortteja tykinkuuliksi, vai?
Ja sen Ilmastonmuutoksen torjunta: Se pitää aloittaa pahimmoilleen 50-100 vuotta ennen tulevia kauhuja, lopullista suurta palkintoa ei nykypolvesta juuri moni näe tai koe.
Hämmästyttävän vähän Suomessa – tai yleensä Euroopassakaan – puhutaan näiden ilmastonmuutoskouhkaukseen ja yleensä ympäristöasioihin liittyvien avainhenkilöiden ideologisista taustoista. Joku Oreskes on tutkijana vielä pientä valuuttaa näissä piireissä. Yksi koko hulabaloon käynnistäneistä henkilöistä oli UNEP:ia vetänyt Maurice Strong, joka on aina ollut enemmän tai vähäemmän aivoimesti kommunisti. Tällä hetkellä kyseinen tyyppi on edelleen paossa Saddam Husseiniin liittyvien pakotteiden rikkomusten aiheuttamaan kohua Kiinassa, mutta ennen sitä hän kerkisi mm. puheenjohtajatehtäviensä rinnalla edustamaan Pohjois-Koreaa ilmastoneuvotteluista.
Tällä hetkellä YK:ssa samaa linjaa jatkaa Christina Figueres, jonka mielestä ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää kapitalismin romuttamista ja siirtymistä keskusvaltaiseen suunnitelmatalouteen. Moni muukin vaikutusvaltainen henkilö puhuu avoimesti ilmastonmuutoksentorjunnasta keinona ”korjata” globaali tulojen ja resurssien jako – käytännössä siirtämällä länsimaiden rahat kehitysmaiden leopardisuikille (tätähän mm. Pariisin sopimus käytännössä on).
Aika vähän huomiota on myös kiinnitetty monien ilmastotutkijoiden ja -poliitikkojen mielipiteisiin siitä, ettei liberaali demokratia mahdollista ilmastonmuutoksen torjumista vaan tarvittaisiin autoritaarisempi systeemi. Ei olekaan mikään ihme, että monien alarmistien ihanteena on Kiina ja sen ilmastopolitiikka (eli päästöjen lisääminen käytännössä rajatta vuoteen 2030-40 asti…)
Sinänsä tässä ei liene ympäristöasioiden suhteen mitään uutta – jo mm. Rooman Klubi haaveili vallan siirtämistä ”viisaille”, jotka olisivat johdattaneet ihmiskunnan onneen ja autuuteen ennen kuin öljy ja monet kriittiset mineraalit olisivat loppuneet 1990-luvulla. Kaikille aiheen ympärillä pyöriville hyödyllisille idiooteille voisi olla terveellistä tutustua mitä monet ympäristön suojelun ja ilmastonmuutoksen vastustamisen ”gurun” ajatuksiin oikeasti kuuluu – aika moni kun edustaa varsin rankkaa de-industrialization linjaa, jonka mukaan maapallon (eli Äiti Gaian) kestokyvyn perusteella ihmiskunnan koko saisi olla jotain max. 100 miljoonaa.
Hämmästyttävän vähän oli nimimerkki ”kseen” viestissä suoranaista asiaa. Vihjailut joidenkin henkilöiden mielipiteistä sekä yhden think tankin ajatuksista ovat harvinaisen irrelevantteja tässä asiassa.
Yksi mahdollinen markkinaehtoinen, regulaatioiden vähentämisen mahdollstava ja hyvin konkretisoitu hiiliveroratkaisu esitellään tässä.
https://www.ted.com/talks/ted_halstead_a_climate_solution_where_all_sides_can_win#t-775954
Vihertieteilijöillä on jännä kyky tietää, että mikä olisi luonnollinen keskilämpötila esim. Rymättylässä v. 2067 tai v. 2441, desimaalin tarkkuudella. Tämän kyvyn pohjalta veivataan politiikkaa.
Hyvin sanottu. On väsynyttä tämä ilmastohöpinä.
Kannattaisi katsoa vaikka tämä https://youtu.be/qdTlXuTwvEQ
Hyvinhän tämä ilmastonmuutostorjunta on toiminut!
– kylmin kesä 43 vuoteen!
– Grönlannin jääpaksuus paksumpi kuin koskaan!
– 150 vuoden aikana koko maapallon lämpötila on noussut 0,8°C*
– eteläisen 60° leveyspiirin etäläpuolella, siis Antarktiksella on jo kahdeksan (siis 8) lämpömittausasemaa!!!!
– …
Onneksi on CO2-vero!
*) siis mitä vit— väittääkö joku tosissaan, että koko maapallon lämpötila voidaan mitata noin tarkasti? 0,8 °C 150 vuoden aikana? Yrittäkää mitata vaikka Otaniemen TKK:n luentosalin lämpötila samalla tarkkuudella!
Eli koska Suomessa oli kylmin kesä 43 vuoteen ja koska kirjoittaja ei ymmärrä globaalien lämpötilojen mittaamisesta mitään, niin ilmastonmuutosta ei tapahdu. Jep jep.
Kirjoittajat eivät maininneet, että päästökaupan määräohjauksella vaikutetaan tarkasti huolena olevaan fysikaaliseen ilmiöön. Lisäksi hinnanmuutokset toimivat suhdanteita tasaavasti. Hiilivero olisi todennäköisesti jatkuvasti väärällä tasolla ja pelkästään EU:n sisällä luonteeltaan päättymätön maataloustukineuvottelu asianmukaisine viiveineen.
Tieteellisen teorian pitää olla falsifioitavissa, ei todistettavissa. huvituin ei ymmärrä tätä. Oletukset tulevaisuudesta eivät ole faktoja, eikä niille löydy todisteita. Varmuus vedenpaisumuksesta ja ilmaston lämpenemisestä ihmisen pahuuden takia on uskovaisen kuvitelma, ei rationaalisen ihmisen kanta.
Stenmark hakkaa täälläkin päätä seinään? Ilmastonmuutos on HAVAITTU tosiasia, tulevaisuuden projektiot puolestaan normikäytäntö valtavalla eri määrällä aloja, alkaen taloustieteestä ja päättyen vaikkapa lääketieteeseen. Eräs tieteen keskeinen tehtävä on nimenomaan tuottaa arvioita tulevaisuutta koskevien päätösten tueksi. Eikä tieteessä ”todisteta” vaan todennetaan ja esitetään senhetkiseen parhaaseen tietämykseen perustuvia ennusteita.
Jatka vain tieteenfilosofian lukemista. Se tulee näköjään todella tarpeeseen.
Mikä kohta edellisessä kommentissa oli kritiikin alla? Tiedätkö itse?
Tiedän toki, sinunkin pitäisi jos osaat lukea viestini.
Vai loppuuko lukutaito Popperiin? 🙂
Mutta et halua kertoa sitä tässä? Lievää projisointia viestin lukemisesta. Nyt olisi ollut hyvä mahdollisuus mollata, mutta et viitsinyt käyttää tilaisuutta hyväksesi, niinkö?
Tämähän ei ole henkilökohtainen kirjeenvaihto, etkä ole vihollinen. Kerro nyt vain ne virheet. Sinähän viihdyt täällä usein heittämässä piikkiä muille. Hyvä! Tieteenteoriasta tiedät kuitenkin sen verran, että pystyt toistamaan muiden äsken esittämät kriteerit omana viisautena, jonka jälkeen ne unohtuvat.
Okei. Mikä näistä aiheista alistuvat tieteelliselle tutkimukselle kumottavuuden mukaan; fysiikka, feministinen fenomenologia, tai marxilainen yhteiskuntatiede? Kysymys on reilu,
”Kerro nyt vain ne virheet.”
Satun olemaan kiltillä tuulella, joten olkoon. Oletukset tulevaisuudesta eivät tietenkään ole faktoja, mutta tämä on irrelevanttia ilmastonmuutoksen tutkimuksen kannalta sikäli että eräs tieteen – myös klimatologian – keskeinen tehtävä on nimenomaan tuottaa estimaatteja tulevaa koskien. Asiaan liittymätön banaliteetti koko heittosi. VIestisi toinen keskeinen hölynpölykasauma oli väite siitä, että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos olisi puppua. Näin ei nykytietämyksen valossa ole. Lopun hekumointisi marxilaisuudesta ja feminismistä jätän sinulle itsellesi, jokin raja off-topicillakin – tosin luonnontieteen halveksuntasi koettelee sitä rajaa jo sen verran, että mikäli seuraavassa viestissäsi ei ole edes jotain asiasisältöä, saat jäädä ylhäiseen (??) yksinäisyyteesi.
Ja piikkiä heitän vain sellaisille jotka sen ansaitsevat. Katsahdapa peiliin.
Millä tuulella satut olemaan ei vaikuta olemattomiin kykyihisi. Et siis osaa.
Jäi vähän vajaaksi tuo aamulla tuotettu, sinänsä aiheellinen, heitto, koska yksityisellä sektorilla joutuu tekemään oikeaa työtä.
Niin, jotkuthan kuvittelevat, että ilmaston lämpeneminen todellakin on varma asia. Estimaatteja saa ja pitääkin tehdä. Väitettä siitä, että ihmisen tuottama ilmastonmuutos olisi puppua, ei ole olemassa aikaisemmassa viestissä. Ymmärsit väärin, kuinkas muuten.
Tieteellisyyden kriteerien haku esimerkkien kautta ei ole off-topic. Et tajua mikä on topic. Luonnontieteen halveksuntaa et myöskään lyödä. Et tiedä mitään kriteereistä, kuten et mistään muustakaan. Kommentoi mielelläsi. Älä anna kiltteyden tai muiden onnellisten sattumien häiritä.
Hiilivero purisi, se on selvää ja lisäksi se olisi hyvin joustava työkalu, miksi siis ei. Vihreillä oli 2 tavoitetta, kampittaa karbonit ja pysäyttää atonit. Atomivoima ei päästä hiiltä ollenkaan ja jos strategiaksi olisi valittu hiilivero olisi samalla päästetty atomit irti, koska ydinvoima olisi saanut verohyödyn muihin energiamuotoihin verrattuna. Siksi siis monimutkaisia ja tehottomia vaikeasti hallittavissa olevia ratkaisuja.