Suomen ja Ruotsin bruttokansantuotteen kasvuero on ollut valtava vuoden 2000 jälkeen. Suomessa kasvua on ollut 25 prosenttia, mutta Ruotsissa peräti 40 prosenttia.
Euron ensimmäisen vuosikymmenen aikana Suomi ylsi Ruotsia parempaan kasvuun. Globaalin finanssikriisin ja sitä seuranneen eurokriisin jälkeen vuosina 2008-2020 Suomi on jäänyt Ruotsista jälkeen. Vuonna 2009 Suomen BKT supistui lähes 9 prosenttia ja sen jälkeen oli vuosia taantuma.
Suomi on kansainvälisessä vertailussa edelleen vahvasti teollisuusvaltainen maa. Emeritusprofessori Matti Pohjolan mielipidekirjoituksen mukaan Suomessa teollisuuden osuus BKT:stä on 17 prosenttia, Ruotsissa 15 prosenttia. Vuosituhannen alussa teollisuuden osuus Suomessa oli 24 prosenttia. Teollisuuden supistuminen näkyy myös viimeaikaisissa tehtaiden sulkemisissa ja teollisuuden investointeina muualle kuin Suomeen.
Suomi on jäänyt palvelualojen kehityksessä selvästi jälkeen maailmalla vallitsevasta trendistä. Esimerkiksi USA, Kiina, Ruotsi, Britannia ja Tanska ovat kasvattaneet palvelualojen osuutta kovaa vauhtia. Kasvua on ollut erityisesti digitalisaatiota ja uutta tekniikkaa hyödyntävillä palvelualoilla. Emeritysprofessori Pohjolan mukaan näiden alojen osuus on Ruotsissa 7 prosenttiyksikköä suurempi kuin Suomessa.
Teollisuudella on jatkossakin suuri merkitys Suomen taloudelle, mutta sen suhteellinen merkitys vähenee. Teollisuus myös työllistää entistä vähemmän Suomessa. Teollisuus työllisti aikanaan Suomessa yli 600 000 henkilöä. Nykyisin vain noin 350 000 henkeä. Teollisuuden työpaikkojen määrä on laskenut vuoden 2007 jälkeen peräti 26 prosenttia.
Suomen alhaisen työllisyysasteen nostaminen onkin mahdollista saavuttaa erityisesti yksityisten palvelualojen työllisyyttä lisäämällä. Talouspolitiikalla tulisikin edistää digitalisaation ja korkean teknologian palveluiden yritysten syntymistä ja kasvua Suomessa. Myös yksityisten palveluiden viennin kehittymistä tulisi jouduttaa nopeilla rakenneuudistuksilla. Tämä vaatii järeitä toimenpiteitä hallitukselta.
Suomen talous voi kukoistaa vain parempien liiketoimintaedellytysten ja korkeamman työllisyyden avulla.
Aatetta, ratkaisuja ja ideoita
Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.
Tietoa kirjoittajasta
Heikki Koskenkylä
Eläkkeellä oleva valtiotieteiden tohtori. Aiemmin Suomen Pankin rahoitusmarkkinaosaston päällikkö ja sitä ennen tutkimusosaston päällikkö.
4 kommenttia artikkeliin Suomen kokonaistuotanto on kasvanut euroaikana selvästi Ruotsia hitaammin
Eurorunnoja PLipposen äskettäistä lausumaa ”Ruotsi elää, kuten eurossa tulee elää” voi verrata esim. tähän: ”Suomi tulee toimeen kengurulaumojen kanssa selvästi paremmin kuin Australia. Esim. kolareita, joissa kenguru ja auto törmäävät, tapahtuu Suomessa selvästi vähemmän kuin Australiassa”.
Mietitäänpä millainen Suomi olisi jos se ei olisi aikoinaan liittynyt Euroopan Unioniin. Ensimmäisenä tulee mieleen alastomana ulos pakkaseen jäänyt Suomi-neito joka huulet sinisinä tärisee horkassa, Siperian hyisen viiman kylmettäessä vähitellen kuoliaaksi.
Niin, EU.n ulkopuolinen Suomi olisi taantunutta kesantoista peltoa joiden keskellä olisi kauan sitten suljettujen Prismojen ja Citymarkettien raunioita. Ilman EU.n maataloustukia kotimainen elintarvike-ala olisi surkeassa tolassa. Ilman alue- ja kehittämisrahastoa Suomen pinta-alasta ainoastaan murto-osa nykyisestä olisi elinkelpoista aluetta. Suomen tärkeimmät kauppakumppanit kuten EU-maat Ruotsi, Saksa ja Hollanti olisivat tullimuurin takana. Jokainen voi päätellä miten se vaikuttaisi maamme vientiin ja kauppaan.
Venäjälle levittäytyminen Euroopan unionin alueelle on korkean kynnyksen takana, mutta unionin ulkopulisten maiden rajojen yli se voi lähettää tankkejaan ja Kalashnikov-miehiä pataljoonittain, koska vain. EU.n ulkpuolisena maana Suomi olisi yhtä vapaata riistaa Venäjälle kuin Ukraina. Venäjän doktriinissa kaikki siihen aikaisemmin kuuluneet maat tulisi ennemmin tai myöhemmin liittää takaisin Äiti Venäjään.
Suomessa on jaksettu purnata EU.sta jatkuvasti ja väsymättä, mutta mitä muitakaan vaihtoehtoja meillä täällä Euroopan hylkysyrjällä on idän karhun kainalossa?
Suomen ja Ruotsin keskenään vertailu on siinä mielessä hankalaa, että maamme ovat ratkaisevasti erilaisia. Ruotsi on vitaali, elinvoimainen ja nuorekas yhteiskunta ja heidän kulttuurinsa on vahvasti länsi-eurooppalainen. Ruotsalaisilla on vahva kansallinen identiteetti. Ruotsi toimii kansainvälisesti vaivattomasti ympäri maailmaa ja sielä ollaan taitavia solmimaan kauppa- ja yhteistyö-suhteita.
Suomi on eläkeläis-valtio jossa muistellaan vanhoja aikoja. Savupiipputeollisuuden ja komentotalouden aikana työllisyys ja kansantalous olivat vahvoissa kantimissa, mutta kun tulevaisuus pitäisi rakentaa yksityisyrittäjyydelle.
Moni suomalainen kaipaa yhä UKK.ta YYA.ta ja Brezhneviä takaisin koska ne olivat jotenkin helpompia ja vakaampia aikoja. Tavallaan olivatkin. Kansa eli kuin lapset vanhempiensa kurissa ja nuhteessa. Elettiin melko suljetussa valtiossa jossa näkyi kaksi TV-kanavaa. Mutta nyt pitäisi sopeutua globalisaation haasteisiin.
Suomen työväestön määrä kääntyi laskuun vuonna 2010. Samana vuonna alkoi syntyvyyden romahdus. Nykyisin jää vuosittain 15 tuhatta lasta syntymättä, jos vertaa vuosiin 1970…2010, jolloin ikäluokka heilui n. 60 tuhannessa. Jos kuolleisuus kasvaisi yhtä paljon kuin syntyvyys on pudonnut, puhuttaisiin sotatilasta.
Kun kansa ei kasva, ei kasva talouskaan. Kantasuomalaisten kuolleisuus ylittää syntyvyyden. Kansa ikääntyy. Innovointi ja investoinnit siirtyvät itään. Aasian vuosisata jatkuu.
Teollisuudessa tuottavuus kasvaa nopeammin kuin palveluissa. Neljäs teollinen vallankumous on meneillään. Miten 103-vuotias Suomi-neito taipuu uuteen uljaaseen maailmaan?