Pandemia ja vapaus – Mikä saa ihmisen luopumaan vapaudesta?

Pandemia ja vapaus – Mikä saa ihmisen luopumaan vapaudesta?

Vapaus ja vapauden kokemus ovat yhteydessä kokemukseen onnellisuudesta. Ihmisen psykologisten tekijöiden, kuten itsetunnon, ajatellaan vaikuttavan koetun vapauden määrään. Myös taloudelliset ja henkilökohtaisen elämän mahdollisuudet, sekä tieto erilaisista vaihtoehdoista vaikuttavat vapauden kokemukseen.

Tällaiset tekijät voivat avata ihmisen valintojen mahdollisuuksia. Tai rajoittaa niitä.

Yksilö on toisaalta biologisista lähtökohdistaan juontuvien vaistomaisten viettiensä, toisaalta sosiaalisten tekijöiden vaikutusten paineessa. Inhimillinen olemassaolo toteutuu siis biologian rajoissa ja yhteiskunnan ehdoilla.

Tästä näkökulmasta vapaus on punnintaa inhimillisten mahdollisuuksien toteuttamisena sosialisaation, sosiaalisten normien ja odotusten puitteissa (vrt. Fromm). Vastavoimana on eläimellisyys ihmisessä.

Daniel Pinkin (Pink, 2009) mukaan ihmisen psykologisia perustarpeita ovat vapaus, hallinnan tunne ja merkityksen tunne (vrt. Ryan & Deci, 2000). Nämä perustarpeet ovat ihmisen hyvinvoinnin ydin. Ihminen tarvitsee kokemuksen omaehtoisuudesta, kyvykkyydestä ja yhteydestä toisiin. Ne ovat merkittäviä tekijöitä muillakin elämän osa-alueilla, sekä motivaation muodostumisessa. 

Pinkin linjaus ilmentää myös vapautta ja vastuuta. Koettu vapaus liittyy siihen, miten paljon ihmiset ajattelevat hallitsevansa omaa elämäänsä. 

Erot oman elämän hallinnassa johtuvat muun muassa kulttuurista, missä ihmiset ovat kasvaneet. Esimerkiksi uskonnolliset käytännöt saattavat rajoittaa oman elämän hallintaa. Vaikka vapautta ei käytännössä olisikaan, tai sitä olisi hyvin vähän, sen kokemus on merkittävä. Tämä tarkoittaa, että yksilön toimintaa ei rajoita liiaksi toisten tahto ja yksilöllä on mahdollisuus toimia omalta kannaltaan parhaalla tavalla. Tai haluamallaan tavalla.

Vapaudessa on kyse käsillä olevista mahdollisuuksista sekä yksilön arvoista ja asenteista.

Myönteinen ratkaisu ihmisen olemassaoloon liittyvään yhteiskunnallis-sosiaalisen ja biologisen luonteen ristiriitaan voisi olla positiivisen vapauden valinta; vastuun ottamista itsestä ja muista, luovaa suuntautumista, sekä itseohjautuvuutta alistumisen sijaan.

Vapauteen läheisesti kytkeytyvä vastuu viittaa ihmisen sosiaaliseen luonteeseen ja tarkoittaa sen tiedostamista, että yksilö on riippuvainen toisista ihmisistä. Se tarkoittaa, että yksilön teoilla on merkitystä myös toisille ihmisille. Teot ulottuvat yksilön ulkopuolelle.

Yksilönvapaus voi olla ahdistavaa tai jopa pelottavaa. Se voi saada ihmisen luopumaan vapaudestaan, tai osasta vapauttaan. Ihminen voi pyrkiä hallitsemaan vapauden aiheuttamaa ahdistusta pakokeinoilla. Jotkut niistä, kuten autoritaarisuus tai yhdenmukaisuus voivat kuitenkin olla haitallisia niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta.

Pakoja vapaudesta

Koronavirus muutti yksilöiden vapauden toteuttamisen ehtoja.

Pandemian leviämisen estämiseksi asetetut rajoitukset muuttivat mahdollisuuksia valita positiivinen vapaus.

Virus toi mukanaan pelon, yksinäisyyden ja voimattomuuden tunteita. Ne liittyvät kiinteästi negatiiviseen vapauteen; vapauteen ulkoa tulevasta pakosta.

Kokiessaan pelkoa yksilöt alistuvat helposti minän ulkopuolisiin ja oman yksilöllisyyden ylittäviin päämääriin; alistuminen on luopumista yksilöllisestä minuudesta ja sen kautta vapaudesta. Yksilö pyrkii eroon ristiriidasta itsensä ja yhteisön välillä.

Erich Fromm kutsuu paoksi  tilannetta, jossa ihminen on suuntautunut oman minänsä ulkopuolisiin tavoitteisiin ja luopunut minuudestaan (Fromm, 1976/1941). Pako voi tapahtua alistumalla auktoriteetille tai tulemalla yhdenmukaiseksi ihmisyhteisön kanssa.

Yhdenmukaistuminen tarkoittaa tilannetta, jossa yksilö kokee ulkoapäin tulevat ajatukset omikseen ja sitä edeltäneet omat ajatukset lakkaavat olemasta minää. Prosessista seuraa, että individualismi muodostuu sisäisesti ristiriitaiseksi. Kokemus yksilöllisyydestä voi kuitenkin säilyä ulkoa omaksutuista ajatusmalleista huolimatta. 

Edellinen näkemys on ongelmallinen, kun vapauden olemassaolon mahdollisuuksia pohditaan sosiaalisten suhteiden määrittämässä ympäristössä. Etenkin, jos lähtökohta on yksilön mahdollisuus määritellä itse itsensä ja mahdollisimman rajoittamaton vapaus.

Koronaviruksen tuoma pelko sai meidät kaventamaan kollektiivisesti vapauttamme. Tässä vaiheessa on vaikeaa arvioida, miten vapauden rajoitukset ovat vaikuttanut meihin. Sen tiedämme, että eri ikäisille ja eri aloilla toimiville ihmisille vaikutukset ovat hyvin erilaiset. 

Korona on kurittanut erityisesti nuoria. Harrastukset, kokoontumiset, hauskanpito – kaikki kielletty.

Koulumaailmassa on ollut vaikea kohdistaa esimerkiksi oppimiseen liittyvää tai sosiaalista tukea niin runsaasti kuin sille olisi ollut tarve. Moni on jäänyt yksin. Moni on myös jäänyt työttömäksi, kun esimerkiksi palvelualojen työpaikat ovat epävarmoja ja opintojen eteneminen on vaikeutunut. Maailma voi näyttää nuoren silmin melko arvaamattomalta paikalta.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana monien kotitalouksien sosiaaliset ja taloudelliset resurssit ovat vähentyneet, mikä on kaventanut vapauden toteuttamisen mahdollisuuksia. 

Toisaalta rahaa on jäänyt monilla myös säästöön, kun kulutusmahdollisuuksia on ollut vähemmän. Rajoitusten poistuessa tulemme näkemään, miten patoutunut vapaudenkaipuu ja kulutus purkautuvat.

Kuohuvan vuosikymmenen toisinto?

Korona-aikana on ennustettu erilaisten poikkeusoloista johtuvien ilmiöiden jatkuvan pandemian jälkeen “uutena normaalina”. Ihmisillä on taipumus nähdä oman aikakautensa tapahtumat ennenkuulumattomina, mutta historiallisesti pandemioissa ei ole mitään uutta. 

Lähes tarkalleen sata vuotta sitten espanjantautina tunnettu influenssa levisi ympäri maailmaa kahden vuoden ajan. Se oli koronavirustakin vakavampi ja tarttuvampi tauti. Kuolleisuussarviot liikkuvat yli 50 miljoonassa. Tuolloinkin todennäköisesti ennustettiin, ettei sosiaalinen elämä palaa ennalleen. Kuka haluaisi riskeerata henkensä drinkin tai elävän musiikin vuoksi?

Sosiaalinen elämä ei palannut ennalleen. Kun ihmiset pystyivät taas tapaamaan toisiaan, alkoi ennennäkemätön sosiaalinen kanssakäyminen. Rajoitusten, pelon ja eristäytymisen vuodet eivät olleetkaan opettaneet karttamaan kanssaihmisiä vaan ainoastaan lisänneet kaipuuta näiden luo.

Koko 1920-luvun kestänyt vapaa-ajan arvostus ja kulutusjuhla nimettiin myöhemmin kuohuvaksi 20-luvuksi.  On mahdollista, että sama tapahtuu koronaviruksenkin kohdalla. 2020-lukua oli kulunut ainoastaan kaksi kuukautta kun pandemia iski. Aika on monella tapaa ollut pysähdyksissä siitä lähtien.

Elämä tulee normalisoitumaan kehittyneissä maissa vasta vuoden 2021 toisella puoliskolla ja muualla maailmassa arviolta viimeistään vuoden 2022 aikana. Jos pystymme ennakoimaan historian pohjalta tulevaisuutta, kotitalouksien säästetyt miljardit ja sosiaalisten suhteiden kaipuu saattaa olla – kuohuva yhdistelmä. Ravintola- ja kulttuurialalle voinee ennustaa iloisia aikoja. 

Matkailualan näkymiin liittyy paljon epätietoisuutta. YK:n alainen Maailman turismijärjestö arvioi toukokuussa 2021, että kansainvälisellä matkailulla kestää kahdesta ja puolesta neljään vuotta palautua 2019 tasolle.

Tutkijat ovat erimielisiä pandemian pitkän aikavälin vaikutuksista. Monet koronasta erityisen pahasti kärsineet maat ovat myös niitä, joiden talous on voimakkaasti riippuvainen turismista. Vain aika näyttää, ulottuuko kuohuvaksi ennakoidun vuosikymmenen kulutusjuhla turismisektorille.

Vapauden vastaisku

Suomi näyttää selviävän verrattain hyvin pandemiasta. Vähäisistä tartuntamääristä huolimatta Suomessa on säädetty merkittäviä rajoituksia muun muassa elinkeinovapauteen.

Julistetut poikkeusolot olivat ensimmäiset sotien jälkeisessä historiassa. Maaliskuussa 2021 ehdotetut liikkumisrajoitukset taas olisivat olleet todella poikkeuksellisia toimia jopa poikkeusaikojen mittapuulla. 

Perustuslakivaliokunta kuitenkin torppasi liikkumisrajoitukset. Hyvästä syystä. Samoihin aikoihin koronavirusaalto alkoi vetäytymään, eikä hallitus enää palannut keskusteluun liikkumisrajoituksista. Tautitilanne on jatkanut tasaista laantumistaan. Rokotekattavuuden edetessä on hyvä aika jatkaa olemassa olevien rajoitusten purkamista niin nopeasti kuin on turvallisesti mahdollista. 

Toivottavasti kuohuvan 20-luvun henki käynnistää laajempien vapauksien leviämisen maassamme. Kun nyt puramme rajoituksia, ei ole mitään syytä pysähtyä koronaa edeltäneeseen tilaan vaan jatkaa pidemmälle. Tulkoon huonosti alkaneesta 2020-luvusta vapauden vuosikymmen.

Aatetta, ratkaisuja ja ideoita

Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.

Kommentoi

2 kommenttia artikkeliin Pandemia ja vapaus – Mikä saa ihmisen luopumaan vapaudesta?

  1. Paul sanoo:

    No joo – onhan tämä koko ”pandemia” aika nolo…
    – kaikki ongelmat ovat hallituksen asetuksista, ei viruksesta
    – suuri osa, + 95% kansalaisista on sitä mietä, että kaikki on ihkuu ja ookoo
    – mitää faktaa, siis FAKTAA, ei ole pandemian, rokotusten yms puolella
    – jne

    Äh, tämä on niin väsynyttä. En nykyään ihmettele enää ollenkaan pyramideja, keskiaikaisia ruottonaamareita jne jne.

    ILOISTA JUHANNUSTA KAIKILLE!!!

  2. Julle sanoo:

    Pointsit siitä, kun edes yrittävät ymmärrellä, että mitä se vapaus oikeastaan on.

    https://www.youtube.com/watch?v=35ywqydkzXM

Tietoa kirjoittajista

Kulmunki Inari

Inari Kulmunki

Projektipäällikkö

+358504110678

Inari Kulmunki johtaa ja koordinoi ajatuspajan tutkimusprojekteja. Kognitiotieteestä väitelleellä Inarilla on laaja kokemus tutkimustehtävistä eri tieteenaloja yhdistävistä kansallisista ja kansainvälisistä hankkeista. Hän on toiminut muun muassa vierailevana tutkijana Frankfurtin Max Planck-instituutissa (MPIEA). Inari on Suomen Ekomodernistien hallituksen jäsen ja vaikuttaa myös The Ulkopolitist-verkkolehden viestinnässä.

Lundstedt Tero

Tero Lundstedt

Sisältöjohtaja

+358 44 304 4350

Tero Lundstedt johtaa Liberan kaikkea sisällöntuotantoa. Oikeustieteen tohtorina Tero on tehnyt monipuolisesti tutkimusta oikeustieteen ja politiikan aloilta. Hän toimii myös Finnish Yearbook of International Law-julkaisusarjan toimittajana ja on Helsinki Law Academyn perustajajäsen ja lakiasiainpäällikkö.

Pipinen Lasse

Lasse Pipinen

Toiminnanjohtaja

+358 50 341 1611

Lasse Pipinen johtaa Libera-säätiötä ja sen ajatuspajatoimintaa. Kansainvälisen yhteisöviestinnän ja suomalaisen politiikan kentän tuntemuksen lisäksi Lasse on konsultoinut liiketoiminnan ja säätiöiden kehitysprojekteja.

single.php