Muista tavata vanhempiasi – vaikka väkisin

Mikä on valtion hyväksyttävän kokoinen rooli ihmisen elämässä? Jos valtio tiukan rakastavasti ohjaa kansalaisiaan esimerkiksi ympäristöystävällisempään tai terveellisempään elämäntapaan, mikä siinä on ongelma? Muun muassa näitä kysymyksiä herää kun tarkastelee Kiinan kehittämää sosiaalista luottoluokitusjärjestelmää. Kyseessä on maailman suurin orwellilainen ihmiskoe, jossa koekaniineina toimivat lähes 1,4 miljardia Kiinan kansantasavallan kansalaista. 

Uusi uljas maailma

Vuodesta 2014 eteenpäin Kiinassa on asteittain tullut voimaan sosiaalinen luottoluokitusjärjestelmä, jolla kaikki kansalaiset pisteytetään digitaalisesti. Pisteytys perustuu siihen, miten henkilö noudattaa erilaisia sosiaalisia normeja ja sääntöjä. 

Järjestelmää perustellaan kiinalaisen yhteiskunnan luottamuspulalla, mikä onkin todellinen ongelma. Maassa ei ole olemassa luottomerkintäjärjestelmää. Looginen ratkaisu olisi kuitenkin ollut kehittää sellainen, eikä nykyisen kaltaista järjestelmää, mikä on pelottavan helposti muokattavissa totalitaristisen hallinnan välineeksi.

Demokraattisessa oikeusvaltiossakin sosiaalinen luottoluokitusjärjestelmä olisi monella tapaa ongelmallinen. Kiina sen sijaan on oikeusvaltion vastakohta, ja maan lukuisat epäkohdat eivät mitenkään rajoitu ehdotettuun järjestelmään. Maan ympäristöpolitiikka on kestämätöntä, internetiä ja kaikkea tiedonvälitystä rajoitetaan voimakkaalla sensuurilla, vähemmistöjä vainotaan ja kaiken kaikkiaan yksilön- ja ihmisoikeudet ovat hyvin huonolla tolalla. Ei ole myöskään sattumaa, että luottoluokitusjärjestelmän rakennus tapahtuu samanaikaisesti yhteiskunnallisen sensuurin lisääntymisen ja Kiinan kommunistisen puolueen (jäljempänä Puolue) yhteiskunnallisen kuristusotteen kiristymisen kanssa.

Kiinan presidentti Xi on julkisesti vastustanut muun muassa perustuslaillisia rajoitteita ja tuomioistuimien riippumattomuutta. Koska kansalaisilla ei ole minkäänlaista oikeudellista suojaa hallinnon väärinkäyttöä vastaan, on perusteltua syytä olla huolissaan siitä, että epäpoliittiset säännökset voivat tulkinnassa kääntyä poliittisiksi. Koska Puolue päättää tekojen luokittelemisesta negatiivisiksi tai positiivisiksi, ei ole vaikeaa ennustaa että esimerkiksi Puolueen kannalta ikävän informaation levittäminen tulee vaikuttamaan hyvin negatiivisesti henkilön luottoluokitukseen. 

Maan hallinto on kuvaillut järjestelmää näin: “vuoteen 2020 mennessä sosiaalinen luottojärjestelmä sallisi luotettavan kansalaisen vaeltaa kaikkialla taivaan alla ja vaikeuttaisi epäluotettavien kansalaisten elämää, niin että olisi vaikeaa ottaa edes yhtä askelta”. Tammikuussa 2021 Puolue julkaisi tiekartan “Kiinalaisen oikeusvaltion rakentamiseksi”, jonka yhtenä osatekijänä oli sosiaalisen luottoluokitusjärjestelmän yhtenäistäminen ympäri Kiinaa. Todellisuudessa oikeusvaltiolla tarkoitetaan muun muassa vallan lakisidonnaisuutta ja riippumatonta tuomioistuinvalvontaa, joka turvaa muun muassa perusoikeuksia. Puolueen määritelmä termille on siten melko erikoinen.

Sosiaalisen luottoluokitusjärjestelmän toiminta

Nimestään huolimatta sosiaalinen luottoluokitusjärjestelmä pisteyttää paljon muutakin kuin henkilön luottohistoriaa. Kyseessä on laaja-alainen valvontajärjestelmä ja pisteytystä tapahtuu jatkuvasti. Järjestelmä ja sen algoritmit eivät ole kovinkaan läpinäkyviä.

Huonolla mittaustuloksella henkilö tai yritys voi joutua mustalle listalle, mistä seuraa monenlaisia negatiivisia asioita. Henkilöiden kohdalla tämä voi tarkoittaa muun muassa sitä, ettei hän kykene ostamaan tiettyjä lento- tai junalippuja, tai saamaan lainaa. Vuoden 2019 kesäkuuhun mennessä statistiikka kertoi, että lähes 27 miljoonaa lentolippua ja kuusi miljoonaa junalippua oli kieltäydytty myymästä sosiaalisen luottoluokituksen perusteella. 

Mustan listan henkilöiden henkilökohtaisia tietoja saatetaan julkaista julkisilla paikoilla. Lisäksi – ja kommunistisen puolueen hallitsemalle maalle tyypillisesti – henkilön “rikokset” ylittävät sukupolvien välisen rajan siten, että mustan listan henkilöiden lapsilta saatetaan estää opiskelupaikan vastaanottaminen. 

Puolueen mielestä hyvin käyttäytyneet taas saavat etuja, kuten alennuksia hotelleissa ja halvempia sähkölaskuja. Pekingissä suosittuun Baihe treffisivustoon on sisäänrakennettuna pakollinen ominaisuus, jossa käyttäjien tulee ilmoittaa virallinen sosiaalinen luottoluokituksensa.

Yleensä listalta poispääsyyn kuluu kahdesta viiteen vuotta, riippuen kuinka sosiaalisesti arveluttavia kohteet teot ovat olleet ja kuinka paljon hän on osoittanut julkista katumusta. 

Eri maakunnissa on erilainen malli käytössä

Sosiaalinen luottoluokitusjärjestelmä ei ole voimassa Kiinan erityisalueilla Hong Kongissa ja Macaossa. Muualla Kiinassa se on voimassa eri maakunnissa eri muotoisena, joskin tulevaisuudessa pyrkimys on yhtenäistää malli keskushallinnon mielestä parhaat rusinat pullasta poimien. Tällöin kansalaiset saavat henkilönumeron, joka linkitetään heidän sosiaaliseen luottoluokitukseensa.

Maakunnista löytyy monenmuotoisia tekijöitä, jotka pudottavat tai nostavat henkilön pisteytystä. Seuraavat esimerkit olisivat huvittavia, mikäli tämä olisi esimerkiksi tulevaisuuden dystopiaa kuvaava tv-sarja. Se, että tämä on todellisuutta maailman väkirikkaimmassa maassa on vähemmän hauskaa.

Sosiaalista luottoluokitusta voi tiputtaa muun muassa jos henkilö ei tapaa vanhempiaan tarpeeksi usein; kävelee toistuvasti päin punaisia; kävelyttää koiraansa ilman kaulapantaa; käyttäytyy huonosti junassa; tupakoi väärässä paikassa; ostaa olutta; tai huijaa nettipelissä. Hyviä pisteitä taas voi saada muun muassa vaippojen ostamisesta, hyväntekeväisyyteen lahjoittamisesta tai verenluovutuksesta.

Lienee itsestään selvää, että korruptoituneessa maassa pisteitä varmasti myös ostetaan ja tälle muodostuvat pimeät markkinat. Voi hyvinkin olla, että järjestelmä johtaa neuvosto-tyylisiin tilastoihin siitä, miten häiriökäyttäytyminen on lähes kadonnut Kiinasta, vaikka kansa näkee omin silmin päivittäisessä elämässään ettei näin ole. 

Järjestelmän laajempi käyttöönotto tulee hyvin suurella todennäköisyydellä myös pahentamaan aiemmin listattuja kiinalaisen yhteiskunnan epäkohtia, kuten kaventamaan sitä vähää mitä yksilönvapauksista on maassa jäljellä. Myös vähemmistöjen vainoaminen helpottuu, sillä Puolue voi politisoida pisteytystä miten haluaa ja määrittää esimerkiksi vähemmistöille tyypillisen toiminnan epätoivottavaksi.  

Yritysten luottoluokitus

Yrityksille on olemassa oma rekisterinsä, jossa alentunut luottoluokitus voi johtaa sanktioihin, kuten ylimääräisiin tarkastuksiin tai veroetujen saamatta jäämiseen. 

Jos ainoastaan yrityksen luottohistoria otettaisiin huomioon, olisi järjestelmä järkeenkäypä. Käytännössä kuitenkin järjestelmän pelätään johtavan siihen, että hallitusta kritisoiva, yrityksen avainasemassa oleva henkilö voi alentaa koko yrityksen luottoluokitusta. Tämä johtaa väistämättä siihen, että yritykset alkavat valvoa henkilökuntaansa myös vapaa-ajalla.

Yllämainittujen huolenaiheiden lisäksi järjestelmällä on tottakai myös joitain positiivisia puolia. Yritykset saavat paremmin tietoonsa asiakkaiden maksuhistorian, jolloin ne osaavat paremmin arvioida asiakkaan luotettavuutta ja maksukykyä. Järjestelmä helpottaa merkittävästi lainanantoa, joka on tällä hetkellä rajoitettua. 

Tuleeko valtion kontrolloida kansalaisten elämää?

Järjestelmällä on aito potentiaali kannustaa ihmisten parempiin tapoihin, kuten ympäristönsuojeluun tai terveellisempään elämään. Iso kysymys onkin, että jos valtio kykenee hellän hoivaavasti pakottamaan kansalaisiaan elämään parempaa ja kestävämpää elämää, eikö tarkoitus pyhitä keinot?

Ei. Tarkoitus ei pyhitä keinoja edes demokraattisessa yhteiskunnassa, eikä se erityisesti voi sitä tehdä autoritaarisessa diktatuurissa.

Liberaalin maailmankatsomuksen kannalta ulkoishaittojen korvaamiseksi säädetty haittaverotus esimerkiksi ympäristöhaitoille, makeisille, tupakalle ja niin edelleen on ymmärrettävissä. Näissäkin esimerkeissä valtio yrittää ohjata käyttäytymistä parhaaksi katsomallaan tavalla. Tällöin yksilö voi kuitenkin päättää olla huomioimatta valtion kehotuksia ja maksaa hieman enemmän. 

Avainasemassa on, että ihmiset itse tietävät mikä on heille parasta ja valtion ei tule pyrkiä tietämään sitä heitä itseään paremmin. Haittaverotus todellisten haittojen korvaamiseksi on hyväksyttävää, mutta tämän lisäksi henkilöiden toiminnan moralisointi tai siitä rankaiseminen taas ei ole. 

Kiinan sosiaalisen luottoluokitusjärjestelmän kohdalla kyseessä on todellisuudessa historian kunnianhimoisin digitaalisen sosiaalisen kontrollin kokeilu, joka nostaa esiin kysymyksiä ihmisten perusoikeuksista. 

Järjestelmä voi viedä esimerkiksi matkustusmahdollisuudet. Onko liikkumisen vapaus perusoikeus vai ainoastaan saavutettu etu, jonka valtio voi viedä pois? Kuten yllä listatut pisteytysperusteet selkeästi näyttävät toteen, kalteva pinta alkaa luistaa välittömästi. 

On yleensä hyvä, jos haluat tavata vanhempiasi säännöllisesti. Tämä kuitenkin riippuu monista tekijöistä, muun muassa sinusta ja vanhemmistasi. Kaikissa tapauksissa se ei tietenkään ole hyvästä. On poikkeuksetta kamalaa, jos valtio pakottaa sinut siihen. Ja on järjenvastaista, jos sinun ”erheistäsi” kärsisi myös mahdollinen jälkikasvusi. 

Yksilön lisäksi myös kansalaisyhteiskunta tukahtuu lopullisesti tämänkaltaisissa olosuhteissa, mikä saattaa olla yksi järjestelmän tavoitteistakin. Kun erilaiset kansalaisjärjestöt tai niiden avainhenkilöt voivat joutua poliittisen pisteytyksen kohteiksi, niiden viimeisetkin toimintaedellytykset katoavat. Tuomioistuimistakaan ei apua saa, kun ne eivät ole riippumattomia.

Sosiaalinen luottoluokitusjärjestelmä on huono idea, mutta onneksi mahdollista vain Kiinan kaltaisessa yhden puolueen diktatuurissa. Aihepiiri on kuitenkin pohtimisen arvoinen myös länsimaissa, sillä yksilön ja valtion suhteen puntarointi kannattaa aina. Liberaalin ajatuspajan edustajana oma kantani on selkeä: yksilön näkemykset omasta elämästään ovat hänen parhaan etunsa mukaisia ja tämän kunnioittaminen on valtion velvollisuus. Valtio on olemassa meitä varten ja sen tulee pysyä mahdollisimman kaukana jokapäiväisistä valinnoistamme, kunhan emme näillä valinnoillamme kavenna muiden mahdollisuuksia elää haluamillaan tavoin.