Blogit

Tuloverotuksen epäluova tuho

Tuloverotuksen epäluova tuho

Suomalaisen tuloverojärjestelmän erityispiirteitä ovat poikkeuksellisen jyrkkä progressio ja korkeat marginaaliverot jo keskituloisista alkaen. Valitun veromallin vuoksi työtä tehdään vähemmän kuin normaalimman verotuksen oloissa, mikä tuottaa hyvinvointitappioita yhteiskunnalle. Järjestelmän tulisi kannustaa työntekoon eikä vähentää sitä haittaverotuksen keinoin.

Haittaverolla tarkoitetaan ulkoishaitalle – esimerkiksi päästöille – asetettua veroa, jonka tarkoituksena on yleensä joko vähentää epätoivottavaa käyttäytymistä tai kompensoida sen aiheuttamien haittojen kustannuksia. Verotuksella voidaan pyrkiä hillitsemään esimerkiksi sokerin ja tyydyttyneiden rasvojen kulutusta. Tai työntekoa.

Verokiila tarkoittaa työhön kohdistuvien verojen ja veronluontoisten maksujen kokonaismäärää työvoimakustannuksista. Se on siis työnantajan työvoimakustannusten ja työntekijän nettotulon välinen erotus joka menee valtiolle. 

Nykyinen työn verotuksen taso ja erityisesti marginaaliveroprosentit (eli rajaverokiila) ovat kansainvälisesti vertaillen Suomessa liian korkealla tasolla. Verokiilan suuruus aiheuttaa kohtuuttoman verorasituksen erityisesti korkean tuottavuuden töissä. Samalla se vähentää väistämättä sekä työnteon että työllistämisen kannustimia, mikä pitää työttömyysasteemme korkealla. 

OECD:n mukaan työn verottaminen on yritysveron jälkeen toisiksi haitallisin veromuoto talouskasvulle. Kaikki eduskuntapuolueet ovat yhtä mieltä siitä, että Suomi tarvitsee kaikkea työntekoa paljon nykyistä enemmän ja aivan erityisesti korkean tuottavuuden työtä. Seuraavaksi selitän, miksi loogisin ratkaisu on tuloverotuksen keventäminen kaikissa tuloluokissa. 

Rajaverokiila tuhoaa palkankorotukset

Rajaverokiila kertoo, kuinka paljon palkankorotus lisää veroja. Sitä voidaan pitää indikaattorina siitä, miten valittu veromalli kannustaa työn tekemiseen tai sen vähentämiseen. 

Korkea rajaverokiila lannistaa ihmisten pyrkimyksiä edetä urallaan ja saavuttaa korkeampaa palkkatasoa. Palkankorotuksen saaneet huomaavat nopeasti, että siinä yhtälössä on kaksi selkeää häviäjää – palkansaaja ja työnantaja. Valtio on ainoa voittaja. 

Tämä pitää paikkansa jo pienituloisten pienissäkin palkankorotuksissa ja ongelma pahenee nopeasti siitä ylöspäin.

Vuonna 2020 alimman tulodesiilin ja toisiksi korkeimman tulodesiilin välinen ero bruttokuukausipalkassa oli 3095 euroa. Verokiilan tehtyä tehtävänsä ero oli kuitenkin enää 1589 euroa.

Ottaen huomioon kuinka paljon esimerkiksi koulutusta ja vuosien tai vuosikymmenten työkokemusta nouseminen tulodesiileissä vaatii, ei kompensaation eroa voi mitenkään kutsua kannustavaksi. Tämä on todellinen, itse rakentamamme epäkohta. Muissa maissa ihminen haluaa kehittää itseään kykyjensä mukaan ja olla paras itsensä. Suomessa järjestelmä kuitenkin rajoittaa vahvasti näitä luonnollisia insentiivejä rajoittamalla palkintoa. 

Rajaverokiilan suuruus ei myöskään riipu siitä, millä perusteella ansiotulo on saatu: sama lannistava leikkuri leikkaa niin ylityökorvauksia, bonuksia kuin sivutöitäkin. Näin ollen ulkoishaittoihin kuuluu myös se, että lisätyötäkään ei haluta ottaa vastaan. Kuvaavaa on, että STTK:n kyselytutkimuksessa 40 prosenttia ilmoitti vähentäneensä korkean rajaveroasteen takia työtunteja.

Kokonaisverokiila tuhoaa motivaation työskennellä ylipäätään

Kokonaisverokiila kertoo, paljonko palkasta menee yhteensä erilaisia veroja. Mikäli se on liian korkealla asteella, se lannistaa hankkimasta ylipäätään työpaikkaa.

Useimmat taloustieteilijät pitävät korkeaa työn verotusta haitallisena työllisyydelle, koska verokiila yhdistettynä korkeaan sosiaaliturvaan nostaa työn vastaanottamisen kynnystä eli alinta palkkaa, johon työntekijän kannattaa suostua.

Pienituloisimpien efektiivinen marginaaliveroaste saattaa lähennellä sataa prosenttia, eli työnteosta ei jää juuri mitään käteen verrattuna sosiaaliturvaan. Tämä kannustinloukkuna tunnettu ilmiö estää työllistymisen vähiten tuottavilta työntekijöiltä, mikä tekee taloudesta tehotonta ja tuottaa työttömyyttä, köyhyyttä ja kurjuutta. 

Kaksinkertainen verokiila tuhoaa ostovoiman

Termillä kaksinkertainen verokiila viitataan siihen, että verokiila on sekä työntekijän omassa palkassa että ostetun palvelun hinnassa.

Verokiila on merkittävässä määrin piilossa, sillä palkkakuitissa raportoitujen tietojen lisäksi työnantaja maksaa työnantajamaksuja noin 20 prosenttia suhteessa palkkaan, mikä nostaa tuotettujen palveluiden hintaa.

Valitettavasti palvelut joudutaan kuitenkin ostamaan nettopalkalla, jonka verokiila on jo painanut alas. Muun muassa tämän vuoksi ostovoima Suomessa on heikohko.

Tuloveroaste kansainvälisessä vertailussa

No, jollakin keinolla hyvinvointiyhteiskunnan palvelut pitää rahoittaa, joten onko nykyisen kaltaiselle himoverotukselle edes vaihtoehtoja?

On.

Kansainvälinen vertailu asiassa antaa hyvin yksiselitteisen tuloksen. Suurimmassa osassa pohjoisen ja läntisen Euroopan maita on olemassa meitä vastaava yhteiskuntamalli, mutta verotus alhaisemmalla tasolla. 

Suomen marginaaliveroprosentti on keskituloisissa Pohjoismaiden korkein ja 2,5% yli eurooppalaisen keskiarvon. Keskituloisia korkeimmissa tuloissa edellämme ovat enää Italia ja Belgia. Olemme Euroopan kärkiluokkaa kilpailussa, jossa ei kannattaisi olla mitalisijoilla. 

Muissa maissa pyritäänkin aktiivisesti kohti alempaa sijoitusta. Kuluneella vuosikymmenellä tuloveronkevennyksiä on toteutettu muun muassa Alankomaissa, Belgiassa, Britanniassa, Espanjassa, Itävallassa ja Virossa. Vuoden 2020 alussa Ruotsissakin arvioitiin maan olevansa niin sanotun Laffer-käyrän väärällä puolella, eli että tuloverotus on liian korkealla tasolla ja sen laskeminen voisi jopa kasvattaa verokertymää dynaamisten vaikutusten takia. Tämän vuoksi ylintä rajaveroastetta alennettiin viidellä prosenttiyksiköllä.

Verotuksen kärkikastiin kuuluvassa Suomessa tulee ottaa esimerkkiä verrokkimaista. Kansainvälisen kilpailun ja ulkomaisten osaajien houkuttelemisen vuoksi ei kannata profiloitua erityisen ankaran veroprogression maaksi. Euroopan keskuspankin tutkimuksen mukaan ansiotuloverotuksen alentaminen Suomessa myös rahoittaisi itsensä noin 70-prosenttisesti.

Kaikista tärkeintä verotuksen alentamisessa on antaa ihmisille enemmän henkilökohtaista autonomiaa tienaamiensa rahojen käyttöön. Valtio on olemassa meitä varten eikä toisinpäin. Kaikki, mitä se meiltä ottaa pitää olla hyvin perusteltua ja käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Valtion jatkuva holtiton velanotto kärkiluokan verotuksen päälle todistaa, että tällä hetkellä nämä kriteerit eivät täyty. 

Ylipäätään verojärjestelmän tavoitteena ei pidä olla verotulojen maksimointi vaan mahdollisimman suuren yhteiskunnallisen hyvinvoinnin tuottaminen. Työn verottamisesta aiheutuvat heikennykset ihmisten elintasoon täytyy ottaa huomioon.

Jo valmiiksi heikon työllisyysasteen Suomessa työntekoa täytyy lisätä ja sen aktiivinen vähentäminen haittaverottamalla on hölmöläisten hommaa. 

Blogit

Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.

Kommentoi

Yksi kommentti artikkeliin Tuloverotuksen epäluova tuho

  1. realisti sanoo:

    Liberassa työskenteleviä ei siis motivoi palkankorotus työskentelyssä? Itse kyllä haluan uraputkessa ja palkkakehityksessä ylöspäin, vaikka verottaja siinä välissä muutaman kolikon itselleen samalla ottaakin enemmän, ei se motivaatiota heikennä. Se mikä heikentää motivaatiota on se, kun rahaa käytetään johonkin turhaan, kuten esimerkiksi maataloustukiin.

Tietoa kirjoittajasta

Lundstedt Tero

Tero Lundstedt

Sisältöjohtaja

+358 44 304 4350

Tero Lundstedt johtaa Liberan kaikkea sisällöntuotantoa. Oikeustieteen tohtorina Tero on tehnyt monipuolisesti tutkimusta oikeustieteen ja politiikan aloilta. Hän toimii myös Finnish Yearbook of International Law-julkaisusarjan toimittajana ja on Helsinki Law Academyn perustajajäsen ja lakiasiainpäällikkö.

single.php