Talouspolitiikan arviointineuvoston vuosittainen raportti julkisen talouden tilasta julkistettiin tammikuun lopussa. Raportin yleinen arvio on, että Suomen rakenteellisen alijäämän eli kestävyysvajeen arvioidaan pysyvän suurena ja jopa kasvavan. Samaan aikaan julkisia menoja lisätään edelleen. Taloutemme ei ole enää vertailukelpoisessa kunnossa muihin Pohjoismaihin nähden. Toimenpiteitä tarvitaan ja vaihtoehdoista yksi on ylitse muiden.
Talouspolitiikan arviointineuvoston madonluvut Suomelle
Vuonna 2014 perustettu talouspolitiikan arviointineuvosto koostuu pääosin taloustieteilijöistä ja sen tavoitteena on parantaa talouspolitiikan päätöksenteon laatua ja tuoda tietoon perustuva riippumaton näkökulma talouspoliittiseen keskusteluun. Nykyään puheenjohtajana toimii Turun yliopiston taloustieteen professori Jouko Vilmunen. Neuvoston muita jäseniä ovat professori Jukka Pirttilä, professori Johanna Niemi, työelämäprofessori Seija Ilmakunnas, sekä professori Hilde Bjørnland Norjasta.
Raportin pääsanoma on, että ilman merkittäviä talouspoliittisia toimia julkinen velka-aste uhkaa kasvaa entisestään. Ikäsidonnaiset menot, eli kaikki sote-menot ja eläkkeet, ovat niin ikään reippaassa kasvussa.
Julkista taloutta tulisi alkaa asteittain sopeuttamaan joko menoja karsimalla tai veroja korottamalla. Suomen kokonaisveroaste on kuitenkin jo nyt EU- ja OECD-maiden korkeimpia, joten siellä ei ole juuri liikkumavaraa. Paine kohdistuu julkisten menojen leikkaamiseen.
Ehdotetut toimenpiteet
Kaikista ratkaisevinta olisi työllisyysasteen tuntuva nostaminen. Sen avulla voidaan saada lisää verotuloja ja vähentää tulonsiirtojen tarvetta. Nettovaikutus julkiseen talouteen on potentiaalisesti suuri.
Suomen työmarkkinoiden toiminnassa on vakavia ongelmia. Avoimia työpaikkoja on lähes 100 000, mutta samaan aikaan työttömiä, vajaatyöllisiä ja työvoimahallinnollisilla toimenpiteillä työllistettyjä on yhteensä yli 300 000 henkeä. Arviointineuvosto korostaa, että monipuolisilla työllisyystoimilla on ratkaiseva merkitys julkisen talouden kestävyyden kannalta. Valitettavasti neuvosto ei kuitenkaan anna selkeitä käytännön ehdotuksia työllisyysasteen korottamiseksi.
Etlan tuoreen tutkimuksen mukaan työllistymisveroaste (eli kuinka suuren osan tulojensa lisäyksestä työtön menettää työllistyessään) on keskimäärin 69%. Tämä muodostaa liian korkean kynnyksen työn vastaanottamiselle. Työn tekemisen täytyy aina kannattaa ja kannustinloukkuihin puuttuminen on siten elintärkeää.
Uudet työpaikat tulisi saada syntymään yrityssektorille, erityisesti pk-sektori on ratkaisevassa roolissa. Suomen julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on vain 20 prosenttia, mutta sen osuus kaikista työllisistä on poikkeuksellisen suuri, lähes 30 prosenttia. Toisin sanoen julkinen sektori on liian suuri. Itse asiassa se on EU- ja OECD-maiden suurimpia suhteessa talouden kokoon.
Neuvosto kritisoi hallituksen päätöstä nostaa valtion menokehyksiä tälle ja ensi vuodelle. Tämä heikentää kehysmenettelyn uskottavuutta ja lisää velkaantumista entisestään. Neuvosto ehdottaa sen sijaan, että julkista taloutta sopeutettaisiin vuosittain 0,2-0,4 prosentilla suhteessa bruttokansantuotteeseen. Se merkitsisi noin 0,5-1 miljardin euron säästöjä vuosittain.
Tutkimus- ja kehitysmenoja tulisi kasvattaa, tarvittaessa verokannustimien avulla. T&K-menot parantaisivat tuottavuuden kehitystä, mikä on ollut Suomessa poikkeuksellisen heikkoa viimeiset kymmenen vuotta. T&k-menot ovat selkeästi alentuneet vuoden 2008 jälkeen ja olemme tässäkin asiassa selvästi jäljessä muita Pohjoismaita.
Entinen ylisuorittaja matkalla kohti kriisiä
Nokian kulta-aikana Suomi oli Pohjoismaiden kärjessä lähes kaikilla tunnusluvuilla verrattuna. Talouskasvu oli nopeinta, ja vaihtotase sekä julkinen talous olivat ylijäämäisiä. Vuoden 2010 jälkeen Ruotsi ja Tanska ovat kuitenkin päihittäneet Suomen kaikilla mittareilla. Bruttokansantuotteemme kasvu on ollut hitainta, työllisyysasteemme alhaisin, ja vaihtotaseen ja budjetin alijäämämme jatkuvasti suurimmat.
Hälyttävintä on Suomen julkisen velka-asteen nousu jo 70 prosentin tienoille, kun Ruotsi ja Tanska ovat ovat laskemassa omaansa jopa 40 prosentin tasolle. Velka-asteemme myös kasvaa edelleen.
Mikäli hallittuihin sopeutustoimiin ei ryhdytä ajoissa, nykymenolla julkinen sektori päätyy Suomessa kriisiin. Silloin julkisia menoja on pakko leikata huomattavasti ja nopealla tahdilla.
Veronkorotusten tie on jo kuljettu loppuun. Verorakenteista löytyy toki vielä paljon korjaamisen tarvetta. Erilaisia verotukia, eli verovähennyksiä ja alennettuja verokantoja, on Suomessa poikkeuksellisen paljon. Niistä aiheutuu huomattavia vähennyksiä verotuloihin.
Valtiontalouden rasitteena on lisäksi valtava määrä valtiontakauksia, nykyisin jo yli 60 miljardia euroa – mikä on 26 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Eurostatin tilastoissa Suomi loistaa koko EU:n innokkaimpana takaajana suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Julkisen velka-asteen jatkuva kasvu ja valtiontakausten valtava määrä merkitsevät isoja riskejä taloudellemme. Finanssipolitiikan liikkumavara tulevissa kriiseissä kaventuu jatkuvasti. Nämä ongelmat eivät katoa, vaikka kuinka välttelisimme niistä keskustelemista. Päinvastoin, ajan kanssa ongelmat ainoastaan pahenevat.
Aatetta, ratkaisuja ja ideoita
Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.
Tietoa kirjoittajasta
Heikki Koskenkylä
Eläkkeellä oleva valtiotieteiden tohtori. Aiemmin Suomen Pankin rahoitusmarkkinaosaston päällikkö ja sitä ennen tutkimusosaston päällikkö.
4 kommenttia artikkeliin Sopeutustoimien tarve sen kun kasvaa
Suomi on pahoinvoiva hyvinvointivaltio. Liian iso osa kansaa kärsii vaikeista ongelmista kuten fyysisistä ja mielenterveydellisistä sairauksista. Oma lukunsa on alkoholi ja muut päihteet. Isona yhteiskunnallisena tulehduksen aiheuttajana on se että kulttuurimme ei innosta, inspiroi eikä kannusta mihinkään. Ihmiset ajautuvat apatiaan, passiivisuuteen, näköalattomuuteen ja masennukseen. Elämänlaatu on pahassa rappiotilassa kun juuri ja juuri selvitään joillakin KELAn ja sosiaalittoimiston kympeillä ja satasilla kuukausi kerrallaan. Kunnon toimeentulo on mahdollista saavuttaa ainoastaan palkkatyöllä.
Avoimia työpaikkoja toki on, mutta kokonaan toinen kysymys on, kuka työpaikan saa. Jos on 50 vuotta täyttänyt pitkäaikaistyötön, työpaikansaanti on hyvin epätodennäköistä vaikka lähettelisi hakemuksia toisen perään. Tästä syystä työhaastattelijat tulisi velvoittaa antamaan pätevät perustelut työhakemusten hylkäämisistä jotta voidaan paremmin selvittää ikärasismin ja muiden ennakkoluulojen määrä työhaastatteluissa ja hakijoiden hylkäämisissä.
Suomen nykyisellä hallituksella on tällä hetkellä paljon työnsarkaa. Naapurimaa Venäjä on tuonut sodan uhan Eurooppaan, inflaatio jyllää, energiakustannukset ja kuluttajahinnat nousevat, yhteiskunnallista levottomuutta on alkanut esiintyä Suomessakin mistä Convoy Helsinki on jonkunlaista esimakua. Korona on vielä kaikkea muuta kuin taakse jäänyttä elämää ja kaiken tämän lisäksi hallitus haluaa ajaa läpi kunnianhimoisen ilmasto-ohjelman hinnalla millä hyvänsä.
Ilmastonmuutos on täällä ja se tuo lukuisia ongelmia mukanaan, mutta Suomi ei kykene sitä pysäyttämään, eikä sen tarvitsekaan. On tärkeää että olemme mukana ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, mutta isoimpia toimia on pakosta siirrettävä hamaan tulevaisuuteen, sillä maamme resursseja joudutaan laittamaan moniin akuutteihin kohteisiin eikä velkaa voi loputtomasti ottaa.
Talouskasvu loppui, kun Suomi täytti 91 vuotta. BKT per capita on polkenut paikallaan sen jälkeen 2008 – 2020. https://findikaattori.fi/fi/2
Raamatulliset seitsemän katovuotta tuplattiin 2022 mennessä jo elinkautisvankeuden mittaiseksi. Tosin vuosi 2021 tarjosi jopa 8% vuosikasvua neljännesvuositasolla. Mutta vertailuneljännes oli poikkeuksellisen matala. Tulevina vuosina kasvuluvut laskevat kuin lehmän häntä.
Libera tarjosi joulukuun julkaisussaan Suomi-neidolle kolmea piristysruisketta koronan jälkihoidoksi. Mutta Botox-pistot ja rakennekynnet eivät riitä rakenteellisiin muutoksiin. Elinkeinorakenteen pitäisi muuttua, jotta kasvu kiihtyisi. Periaatteessa yhtälö on yksinkertainen: BKT = C + I + G + nX. Mutta mahtaako edes Web 3.0 ja Gig- eli keikkatalous keikauttaa kansantalouttamme kasvuun?
Julkistalous (G) painaa raskaasti BKT:n kasvua. Kooltaan suuri ja tuottavuudeltaan matala julkissektori kasvattaisi kansantuotetta, jos sen tuottavuus paranisi. Miten Gg-talouteen saataisiin vauhtia? Aluevaaleilla ison-G:n (valtio) ja pikku-g:n (kunnat) väliin ängetään aluehallintoa. Gag-talous virtaviivaistaisi julkiset palvelut teoriassa. Käytännössä sote-sektorin miljardisyöpöt tuskin tuottavuuttaan tehostavat: sosiaalitoimi ja terveydenhuolto lihovat ja laiskistuvat hallintohimmelissä.
Parempi olisi purkaa turhaa julkistaloutta. Eläke on suuri kysymysmerkki. Julkishyödyke vai ei? Jos yksilöt ja yksityisyritykset pystyvät tuottamaan eläketurvan ilman verovaroja ja valtionhallintoa, miksei vapauteta eläkesäästämistä ja -sijoittamista kuten Virossa ja Ruotsissa (yms.)?
Suomea vaivaa Venäjän tauti, eli riippuvuus vanhentuneista elinkeinoista. Maamme tuottavuus sementoitiin metalli- ja metsäteollisuuteen siinä missä itänaapuri puksuttaa kaasun ja raakaöljyn varassa.
Suomessa ei olla kyetty avaamaan tarpeeksi uusia mahdollisuuksia sillä vanhat arvot ovat jyllänneet kaikessa isänmaallisuudessaan. Monissa muissa maissa joissa vanha teollisuus on kuollut vähitellen pois, on tilalle luotu uusia tuottavia hankkeita kuten palvelu-, kulttuuri- ja viihde-alaa. Mutta kun valitettavasti suomalaiset pitävät yhä kiinni patavanhoillisista käsityksistä mikä on oikeaa rehellistä työtä ja mikä taas joutavanpäiväistä hömppää.
Vallitseva asenneilmapiiri on yks yhteen maamme väestörakenteen kanssa. Suomalaiset alkavat olla yhä enempi eläkeläiskansaa, syntyvyys on kehnoa ja maahanmuuttajia tarvitaan enemmän. Joka tämän kiistää on tyhmä.
Luovuus, kekseliäisyys ja älykkyys ovat avaimia tämän maan tulevaisuuden rakentamiseksi. Jotta Suomesta ei tule harvainvalta ja muutaman ökyrikkaan oligarkin temmellyskenttä, vaaditaan tässä mittavaa suunnanmuutosta joka imuroi jokaikisen peräkamarin aikamisepojan mukaan geimeihin, ei painostamalla ja uhkailulla vaan myymällä mahdollsiuuksia ja tulevaisuutta tavalla joka motivoi ja inspiroi.
Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Autonomian ajan Suomi pysyi alkutuotantovaltaisena maatalousmaana. Sittemmin elinkeinorakenne on monipuolistunut.
https://www.eurojatalous.fi/fi/kuviot/graafi/suomen-elinkeinorakenne-vuosina-1860-2015/
Mutta harjoitti Jussi aikalaisineen myös pirttiviljelyä. Lapsia syntyi naista kohti keskimäärin 5. Sittemmin syntyvyys on lerpahtanut kuin veltto… Virtanen.
https://findikaattori.fi/fi/16