Vapaa Ukraina Euroopan porteilla

Vapaa Ukraina Euroopan porteilla

Tänään on kulunut tasan 31 vuotta Ukraina itsenäistymisestä Neuvostoliiton nimellä kulkeneesta kansojen vankilasta. Itsenäisyyspäivää juhlitaan ballististen ohjusten uhan alla, koska Neuvostoliiton seuraajavaltio hyökkäsi tasan 180 päivää sitten peruakseen maan itsenäisyyden. Moskovassa odotettiin hyökkäyksen etenevän kuten Krimillä vuonna 2014 ja päättyvän muutamassa päivässä Kiovan valtaukseen. Ukraina on kuitenkin ratkaisevasti eri yhteiskunta kuin 2014, mikä on jo itsessään juhlan aihe. Vuoden 2022 itsenäisyyspäivä saattaakin merkitä lopullista irtautumista Venäjän imperiumin perinnöstä ja uuden, vapaan Ukrainan syntyä.

Lue myös kirjoituksen sisarblogi Venäjän ulkopoliittisten aggressioiden taustoista.

Euromaidanin jälkeen

Helmikuussa 2014 ukrainalaiset tekivät tietoisen valinnan länsi-integraation puolesta. Ensimmäiset 23 vuotta itsenäisyyttä oli kulunut Venäjän kaltaisena oligarkiana, minkä johdosta Ukraina oli yksi Euroopan korruptoituneimmista ja köyhimmistä maista. 

Ajaessaan Euromaidan-nimellä kulkeneissa mielenosoituksissa Venäjä-mielisen presidentin maanpakoon ja tämän puolueen moraaliseen vararikkoon, Ukraina valitsi tavoittelun kohteeksi läntisen yhteiskuntamallin ja sen demokraattiset arvot. Erityisinä kehityskohteina olivat yksilönvapaudet, oikeusvaltio riippumattomine tuomioistuimineen, sekulaarimpi valtio ja Venäjästä erillinen ortodoksinen kirkko, sekä parempi hallinnon laatu ja korruption vastainen taistelu.   

Vuonna 2014 oltiin vielä kovin kaukana näistä asioista. Venäjä, joka ei ole koskaan suostunut hyväksymään itäslaavien (Ukraina ja Valko-Venäjä) itsenäistymistä ja erillistä valtiollisuutta, kaappasi Krimin niemimaan ja käynnisti jäätyneen konfliktin Itä-Ukrainan Donbassiin. Näillä keinoin se köyhdytti Ukrainaa entisestään ja hidasti maan kehitystä. Toimenpiteiden hintana oli kuitenkin Moskovan vaikutusvallan katoaminen Ukrainassa.

Euromaidanin jälkeiset hallitukset ovat tehneet selväksi, että Ukrainan tulevaisuus on EU:ssa ja NATO:ssa. Maa on tehnyt valtavasti töitä muun muassa oikeusvaltion ja puolustuskykynsä vahvistamiseksi, sekä korruption kitkemiseksi. Se on myös saanut tähän huomattavaa apua lännestä asiantuntemuksen ja rahoituksen muodossa. 

Edistys on ollut silmin nähtävää, mutta hidasta. Korruptio on jo itsessään kovin hankala asia vähentää. Nykyisen presidentti Zelenskyin tärkein vaalilupaus vuonna 2019 vaaleissa oli taistella korruptiota vastaan, mutta hänen tyhjästä luotu puolueensa koostuu poliittisista ummikoista, joiden on täytynyt myös käyttää kohtuuttomasti aikaa ja vaivaa pyrkimyksissä solmia kansan hyväksymä rauha Itä-Ukrainassa. Euromaidanin jälkeistä historiaa onkin leimannut yhtäjaksoinen sodankäynti. Erityisesti viimeisin vuosi on kulunut ensin Venäjän uhkailujen ja sitten hyökkäyksen varjossa. 

Vuoden 2022 Ukraina on eri valtio kuin se jolta Venäjä valtasi Krimin vain kahdeksan vuotta aiemmin. Maa on yhtenäisempi kuin koskaan aikaisemmin ja sen puolustus on vahvistunut. Venäjän raukkamainen yllätyshyökkäys pysäytettiin Kiovan porteille. Uusia positiivisia yllätyksiä seurasi, kun länsimaat saivat nopeasti päätettyä sekä Venäjälle asetetuista raskaista pakotteista että Ukrainalle nopeasti toimitetusta massiivisesta aseavusta. 

Demokraattisia arvoja puolustetaan tällä hetkellä Ukrainassa ja lännen tuleekin tehdä kaikkensa maan auttamiseksi. Sotaa ei saa unohtaa eikä sen pitkittymiseen saa väsyä. Päinvastoin, laajamittainen aseapu nopeuttaa sodan loppumista. Se voi myös johtaa lopputulokseen, jossa Ukrainalla on paljon sananvaltaa päättää rauhan ehdoista. Venäjän voitto puolestaan toisi Ukrainaan ainoastaan diktatuurin, korruptiota ja Ukrainan identiteetin täydellisen tuhon. Mitään positiivista tarjottavaa hyökkääjällä ei ole.

Myös pelkkä aselepo ja 2014-2022 tyylinen konfliktin jäädyttäminen ei ole houkutteleva vaihtoehto. Tarvitaan rauhansopimus ja sovinto muun muassa Krimin asemasta. Jotta tämä on mahdollista, sodan on päätyttävä Ukrainan jonkinasteiseen voittoon.

Lännettyneellä Ukrainalla on valtava potentiaali

Ukraina voisi olla valtavasti nykyistä parempi maa. On totta, että se on koko itsenäisyytensä ajan kärsinyt korruptiosta ja huonosta hallinnosta. Maan perinteinen vastakkainasettelu länsimielisen lännen ja Venäjä-mielisen idän välillä on kuitenkin muisto vain, ja käynnissä on ennennäkemätön yhdistyminen suositun sota-ajan hallinnon taakse.

Uutta kansallista tarinaa kirjoitetaan Käärmesaarelta Azovstaliin, Kiovasta Hersoniin. Päinvastoin kuin hyökkääjä toivoi, Ukrainan erillisyys Venäjästä on koko tätä tarinaa alleviivaava teema. Toivotaan, että sodan päätyttyä tämä talvisodan henki jatkuu ja ukrainalaiset jälleenrakentavat maansa entistä ehommaksi. 

Ukrainasta tehtiin virallisesti EU:n jäsenehdokas 23.6.2022. Varsinaiseen EU-jäsenyyteen on todellisuudessa pitkä ja kivinen tie, mutta selkeä tavoite voi kirittää Ukrainaa nopeisiin parannuksiin. Ukrainalaispolitiikon EU-reformien jarrutus parlamentissa on poliittinen itsemurha, kun gallupeissa yli 90% kansasta kannattaa jäsenyyttä. EU on jo antanut ukrainalaisille selkeän toimenpidelistan, mutta dialogi kannattaa pitää koko ajan käynnissä että asiat etenevät. 

Ukrainaa ei tule päästää EU:iin ennen kaikkien kriteerien täyttymistä, mutta kolikon kääntöpuolena jäsenyyskriteerit täyttävä Ukraina olisi nykyistä paljon parempi maa kansalaisilleen ja voisi tuoda EU:iin valtavia voimavaroja.

On myös huomioitava, että vuoden 2014 Ukrainalla ei olisi ollut mitään asiaa jäsenkandidaatiksi, mutta kahdeksan vuoden aikana on jo saatu paljon merkittäviä uudistuksia aikaan. Ehkä maan länsi-integraatiossa ollaan jo yli puolenmatkan. Joka tapauksessa, hyvää itsenäisyyspäivää Ukraina ja onnea valitsemallanne tiellä!

Aatetta, ratkaisuja ja ideoita

Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.

Kommentoi

2 kommenttia artikkeliin Vapaa Ukraina Euroopan porteilla

  1. Paluuviite: Suunnaton Venäjä
  2. Risukimppu sanoo:

    Vladimir Putinin mahtailulle ja uhkailulle ei saa uhrata ajatustakaan. Ukrainaa on tuettava yhä enemmän ja nopeammin jotta venäläinen ihmisroska kyetään siivoamaan maasta pois ja rikollisesti ryöstetyt alueet ovat taas ukrainalaisten hallinnassa kokonaan, Krim tietysti mukaanlukien.
    Kunhan tästä sodasta on lopulta selvitty, Ukraina on ratifioitava NATOn jäseneksi ja maalle suotava ydinasetukikohdat alueelleen, kuten Turkilla nyt on.
    Mutta missä helvetissä viipyvät meidän kotoisten Zetalaisten eli Paavo Lipposen ja Esko Ahon sanktiot. Kyseiset papat ovat netonneet mukavia summia venäläisten Gaspromin ja Sperpankin palveluksessa, eikä heitä edes hävetä. Paavo Väyrynenkin saisi menettää kansalaisluottamuksensa, hän on siinä määrin tukenut Venäjää kaikessa kammottavuudessaan.
    Venäläiset joutuvat nyt todella huomaamaan sen etteivät he ole tervetulleita tasan minnekään. Mutta tajuavatko he miksi näin on? Onko siellä mitään kykyä syyllisyydentuntoon siitä etteivät he tee mitään oman maansa muuttamiseksi kelvollisempaan suuntaan? Miksi olisi, kun eihän siellä olla kyetty mihinkään hyvään tähänkään asti. Apaattiseksi ja passiiviseksi oppinut kansakunta istuu perseellään ja ihmettelee. Kaikki on maassa viturallaan mutta mitäs siitä,

Tietoa kirjoittajasta

Lundstedt Tero

Tero Lundstedt

Sisältöjohtaja

+358 44 304 4350

Tero Lundstedt johtaa Liberan kaikkea sisällöntuotantoa. Oikeustieteen tohtorina Tero on tehnyt monipuolisesti tutkimusta oikeustieteen ja politiikan aloilta. Hän toimii myös Finnish Yearbook of International Law-julkaisusarjan toimittajana ja on Helsinki Law Academyn perustajajäsen ja lakiasiainpäällikkö.

single.php