Yksilönvapaudet ja hyvinvointi – hallituksen epäluottamusohjelma tarkastelussa

Tämä hallitusohjelmaa ruotiva blogisarjan aloittava teksti tarkastelee, kuinka liberaali uusi hallitusohjelma on suhteessa ennakko-odotuksiin.

Tehdäänkö vai selvitetäänkö?

Monille Orpon hallituksen ohjelmaa kommentoineille tahoille on pistänyt silmään sanan “selvitetään” runsas käyttö (yhteensä 157 kertaa), mikä lienee ollut kompromissi kunkin asian jumiuduttua neuvotteluissa. Vertaillessa viimeisen 12 vuoden hallitusohjelmia käy selväksi, että tämä luku korreloi puolueiden määrän ja niiden välisen epäluottamuksen kanssa.

Kataisen/Stubbin kuudesta puolueesta koostunut Sixpack-hallitus (2011-2015) oli surullisenkuuluisan riitainen. Sen 90 sivuun oli saatu sana “selvitetään” peräti 103 kertaa.

Sipilän kolmen puolueen hallitus (2015-2019) meni pääministerin visiolla – sen 74 sivulla ei tarvinnut “selvitellä” kuin 16 kertaa.

Rinteen/Marinin viisikon (2019-2023) hallitusohjelmat “selvittelivät” 216 sivulla 134 kertaa. 

Orpon nelikko päätyi siis 157 “selvitykseen” 244 sivulla. 

Näin ollen kovin selvittäjä sivumäärään suhteutettuna oli Sixpack ja vähiten kova Sipilän hallitus. Toivottavasti Orpon hallituksen selvittämis-luvut eivät korreloi hallitusohjelman toteuttamisen onnistumisen kanssa – Sipilän hallitus sai paljon tavoitteistaan maaliin, Sixpack taas selvitteli paljon mutta aikaansai hyvin vähän.

Hallituksen poliittisen menestyksen kaava näyttäisi olevan: mahdollisimman vähän puolueita per hallitus, mahdollisimman vähän selvittämistä per hallitusohjelma. Orpon neljän puolueen hallituksella on ihan ok näkymät tässä mielessä.

Toteutuivatko liberaalit tavoitteet hallitusohjelmassa?

Julkaisimme maaliskuussa Liberan toivelistan tulevaan hallitusohjelmaan. Listamme ei ollut missään nimessä tyhjentävä, vaan pyrimme ainoastaan esittämään muutamia “helposti” toteuttamiskelpoisia liberaaleja muutoksia Suomeen.

Ehdotuksemme pyrkivät vahvistamaan Suomen demokratiaa ja oikeusvaltiota, tasapainottamaan valtion tuloja ja menoja samalla valtion roolia pienentäen ja yksilöiden verotusta keventäen, tuomaan tehokkaampaa kilpailua julkisiin hankintoihin, edistämään voimakkaasti työperäistä maahanmuuttoa, sekä vähentämään turhaa valtionholhousta. Menestys vaihteli aihepiireittäin.

Oikeusvaltion ja demokratian aihepiireissä Libera toivoi poliitikkojen päällikkäisten mandaattien rajaamista kahteen. Päällekkäiset luottamustehtävät sotivat edustuksellisen demokratian periaatteita vastaan ja kyselyissä myös kansalaiset ovat toivoneet rajoituksia tähän. Ehdotus on lisäksi saanut laajaa kannatusta poliittisissa nuorisojärjestöissä, mutta hallitusohjelmasta ei kirjausta löydy.

Halusimme turvata tuomioistuinten riippumattomuuden ja rahoituksen perustuslaissa sekä toivoimme perustuslakituomioistuinta. Mikään näistä ei toteutunut, mutta sentään tuomioistuinlaitos saa lisäresursseja ja tuomioistuinten riippumattomuutta vahvistetaan lisäämällä tuomarien pysyvien virkojen määrää.

Lisäksi toivoimme EU:n oikeusvaltioperiaatteen edistämistä EU-tasolla, sillä unionin oikeusjärjestys ei voi toimia elleivät kaikki jäsenvaltiot ole oikeusvaltioita. Hallitusohjelman kirjaus kuuluu: “Hallitus ajaa oikeusvaltioperiaatteen vahvistamista sitomalla EU:n budjettirahoituksen oikeusvaltion kunnioitukseen, varojen väärinkäytön vastaisiin toimiin sekä korruption ehkäisyyn”. Tämä siis toteutui, mikä on erinomaista. 

Aihepiirin linjauksille arvosana 1,25/4 eli “tyydyttävä”

Valtion tuloihin laskimme tässä yhteydessä työllisyyden lisäämisen, työmarkkinauudistukset sekä työperäisen maahanmuuton edistämisen.

Toivoimme maltillisia etuusleikkauksia sekä työn vastaanottamisen kannustimien lisäämistä, muun muassa työtulovähennystä korottamalla. Nämä toteutuivat melko pitkälti.

Ehdotimme sopimusvapauden lisäämistä eli yleissitovuuden poistoa Tanskan mallin mukaisesti, mikä toteutui osittain – järjestäytymättömiltä yrityksiltä poistettiin paikallisen sopimisen kiellot. Ehdotuimme myös irtisanomisen kynnyksen alentamisesta alle 10 hengen yrityksissä – hallitusohjelma alentaa sitä ihan kaikissa yrityksissä.

Lopuksi toivoimme työperäisen maahanmuuton edistämistä muun muassa saatavuusharkinnan poistolla ja pisteytysjärjestelmän käyttöönotolla. Myönnettäköön, että nämä olivat melko toiveikkaita linjauksia Perussuomalaisten ollessa hallitusneuvotteluissa. Lopputulos oli täystyrmäys ehdotuksillemme. 

Jaetaan aihepiirin linjauksien arvosana kahtia. Sosiaaliturvan ja työmarkkina-asioiden osalta arvosana 2/3, “melko hyvä”

Maahanmuuton osalta arvosana 0/1, “surkea, epäonnistunut”

Valtion menoihin toivoimme liberaaleina luonnollisesti isoja muutoksia: valtiontalous on ollut tasaisen alijäämäinen jo 15 vuotta putkeen ja ylipäätään julkisen sektorin koko on meillä EU:n toisiksi suurin – eli aivan liian suuri.

Tämän vuoksi esitimme menojen hintaindeksin nousun rajoittamista 50 prosenttiin ja velka-ankkurin käyttöönottoa Ruotsin malliin. Osittaista menestystä tapahtui – joitain indeksejä rajoitettiin ja hallitus vakuutti normaalia ponnekkaammin pysyvänsä kehysmenettelyn rajoissa ja vahvistavansa finanssipolitiikan sääntöjä. Ottaen huomioon velkavaali-narratiivin, vähempää ei voinut odottaakaan.

Aihepiirin linjauksille arvosana 0,75/2, “jotain yritystä”

Veroreformien osalta ehdotimme suuria muutoksia, onhan Suomi maailman kovin tulontasaaja ja top5 verottaja. Maa tarvitsisi kipeästi reformeja, joilla yksilöt saavat nauttia enemmän työnsä hedelmistä.

Näin ollen esitimme varainsiirtoveron lakkauttamista, marginaaliverotuksen merkittävää alentamista, negatiivisen tuloveron käyttöönottoa, pääomaveron progression poistoa, t&k menojen lisävähennystä yrityksille, sekä osakesäästötilin keinotekoisen poliittisen katon poistoa.

Hallitusohjelmalta saimme vanhan kunnon “selvityksen” varainsiirtoveron poistosta, hyvin pienet ansiotuloverolinjaukset, ei mitään muutosta pääomatuloveroon, linjauksen että t&k verokannustimia yrityksille “kehitetään edelleen” sekä uuden keinotekoisen poliittisen katon osakesäästötilille.

Annetaan aihepiirille arvosana 1,5/6, “parempaan olisi pitänyt pystyä”

Julkiset hankinnat ovat sekä merkittävä menoerä että kilpailun vääristymä johtuen muun muassa keinotekoisista sidosyksikkö-omistuksista. Täältä on saatavissa suhteellisen helppoja säästöjä tehokkaammalla kilpailutuksella.

Toivoimme muun muassa enemmän tavara- ja palveluostoja yksityiseltä sektorilta ja hankintalain uudistamista siten, että julkisyhteisön määräysvalta sidosyksikössä tulee olla todellinen, ei vain nimellinen.

Ilokseni totean, että näissä asioissa tuli merkittävää edistystä. Kilpailutussäännöt uusitaan, hankintayksikköjen mahdollisuuksia kiertää hankintalakia rajoitetaan ja omistusvaatimus sidosyksiköstä nostettiin 10 prosenttiin.

Aihepiirin linjauksille arvosana 2/2, “hyvin hoidettu!”

Holhousta on Suomessa aivan liikaa, ja liberaalin ajatuspajan edustajana toivoin hallitusohjelmalta huomattavasti enemmän yksilönvapautta ja vastuuta. Ehdotimme viinejä ruokakauppoihin, kannabiksen ja nuuskan laillistamista, sekä mahdollisuutta, että jatkossa pienen osan eläkevakuutusmaksuista voisi kanavoida yksityisille tileille. 

Suomen päättäjien holhousmentaliteetti iski meitä kuitenkin näpeille. Alkoholista saatiin omituinen kompromissi, jossa kauppaan tulevat 8% rajatut alkoholituotteet ja puoliväliriihessä päätetään uudelleen että jos sitä nyt viinit kuitenkin. 

Kannabista tai nuuskaa, saati sitten käyttöhuoneita, ei hallitusohjelmassa edes mainita. Myös eläkevakuutusmaksuista itse päättäminen edes osittain vaikuttaa olleen Säätytalolla vieras ajatus. 

Aihepiirin linjauksille arvosana 0,75/4 eli “pettymys”

Orpon hallitusohjelma ei ole kovin liberaali

Seuraavatkin neljä vuotta maailman maista kovin tulontasaaja jatkaa nykyisellä veroprogressiotasolla. Edes “väliaikaiseksi” 10 vuotta sitten säädettyä solidaarisuusveroa ei poistettu. Näiltä osin hallitusohjelmaa voi pitää melko sosialistisena.

Ohjelma on silti, selkeistä ja mittavista puitteistaan huolimatta, “historian oikeistolaisin”. Tämä kertoo lähinnä siitä, miten uskomattoman vasemmalla poliittinen kenttä ja konsensus maassamme on. 

Hallitusohjelmasta jää kokonaisuutena ristiriitaiset tunteet.

Kehujakin on syytä antaa. Hallitusohjelma tavoittelee suunnanmuutosta muun muassa purkamallakannustinloukkuja sekä suoranaisesti pakottamalla ihmisiä töihin. Työmarkkina-asioita pyritään edistämään enemmän lainsäädännöllä kuin luottamalla ulkoparlamentaarisiin neuvottelutuloksiin. 

Velkaantumisen taittamisen tavoite on kunnianhimoinen mutta toteuttamiskelpoinen. Myös monopolien osalta suunnitellaan pieniä, oikeasuuntaisia askelia. 

Samaan aikaan hallitusohjelma vaikuttaa kuitenkin epäonnistuvan muun muassa työperäisen maahanmuuton houkuttelemisessa, mikä on kuolinisku terveen huoltosuhteen saavuttamiselle ja tekee siten tyhjäksi paljon edellä mainituista ylevistä tavoitteista.

Lisäksi tärkeissä isoissa kysymyksissä, eli valtion koon ja roolin pienentämisessä ihmisen elämässä, sekä kovan verotaakan alentamisessa, ei tapahdu merkittäviä muutoksia.

Olisitte pystyneet parempaan.