Leikkaus ei ole visio, osa 2: Poimintoja hallitusohjelmasta

Tämä blogi on jatkoa tiistaina 4.7 ilmestyneelle tekstille, joka löytyy täältä.

Poiminta 1: Isoja ja pieniä työmarkkinauudistuksia

Kuten jo totesin, paikallisen sopimisen laajentaminen on hyvä idea.

Hallituksella on ohjelmassaan myös muita työmarkkinajärjestelmään liittyviä uudistuksia: vientivetoisen palkankorotusmallin kirjaaminen lakiin, ensimmäisen sairauspäivän palkallisuuden poistaminen, määräaikaisten työsopimusten salliminen ilman perustetta, henkilöön liittyvän irtisanomisen helpottaminen ja poliittisten samoin kuin tukilakkojen rajoittaminen.

Useimmat näistä toimista ovat vaikutuksiltaan aika pieniä. Niiden merkitys tuntuu olevan vahvasti symbolinen – toimet ovat kokoomuslaisten ja etelärantalaisten nuoruudesta saakka hellimiä unelmia. Ammattiyhdistysliikkeen kanssa vääntäminen on minusta kannatettavaa jos sillä saavutetaan jotain merkittävää. 

En ole varma ovatko kaikki nämä symboliset voitot vaivan arvoisia.

Poiminta 2: Työllisyystavoite on kova

Työmarkkinauudistuksia perustellaan osaksi työllisyydellä, samoin kuin ansiosidonnaisen porrastamista.

Työllisyyden nostamisella on ylipäänsä merkittävä tehtävä hallitusohjelmassa. Julkisen talouden sopeutustarpeesta kaksi miljardia on tarkoitus hoitaa kasvattamalla työllisyyttä 100 000 hengellä.

Työllisyysaste on kuitenkin nyt jo suomalaisittain melko korkea. Mietin löytyykö jostain todella 100 000 aidosti työkykyisen ihmisen porukka, joka saadaan tiristettyä töihin hallituksen toimenpiteillä. Maahanmuutto on oikeasti ainoa yhtään varma konsti saada enemmän työllisiä Suomeen.

Poiminta 3: Verotus ei juuri muutu

Verotuksesta väiteltiin jonkin verran vaalien aikana. Lopulta verotukseen ei kuitenkaan tule hirveästi muutoksia. Se kevenee laskutavasta riippuen kokonaisuutena jonkin verran. Suurin kevennyksiin ei olekaan varaa julkisen talouden tilanteen vuoksi.

Tuloveroa alennetaan ja sen vastapainoksi korotetaan alennettuja arvonlisäverokantoja. Tämä on ihan kannatettava uudistus, samoin kuin kiinteistöveron korotus.

Sen sijaan yritysten verotukseen ei juuri kosketa. Esimerkiksi kuuluisa – ja kaiken veroteorian ja arkijärjen vastainen – listaamattomien yritysten osinkoverotus on edelleen kokoomuksen erityisessä suojeluksessa.

Poiminta 4: Harras toive sote-menojen alentamisesta

Yksi vähiten uskottavista kirjauksista hallitusohjelmassa koskee sosiaali- ja terveysmenojen kasvun hidastamista. Hallitus aikoo säästää näin yhteensä 1,3 miljardia vuoteen 2027 mennessä.

Keinot ovat lähinnä toiveajattelua – vanhat kunnon hallinnon tehostaminen, digitalisaatio ja palvelurakenteen kehittäminen ovat kaikki mukana. Näihin keinoihin hallitukset aina turvautuvat, kun jostain on kehitettävä nopeasti näennäissäästöjä.

Todellisuudessa sote-menot kasvavat väestön vanhetessa vääjäämättä ja armottomasti. 

Poiminta 5: Sosiaaliturvan leikkaukset ovat suuria

Suunnitellut sosiaaliturvan leikkaukset ovat merkittäviä. On toki selvää, että ilman tulonsiirtoihin koskemista säästöihin on vaikeaa päästä. Erityisenä huolena ovat kuitenkin ne ihmiset, joihin kohdistuu useampien tukien leikkauksia kerralla. Heidän elintasonsa voi laskea merkittävästikin.

Erityismaininnan ansaitsee asumistuen merkittävä leikkaaminen. Jostakin syystä sekä kokoomuslaiset että perussuomalaiset ovat onnistuneet vakuuttamaan itsensä kaikkea tutkimustietoa vastaan siitä, että asumistuki kohdistuu pienituloisten sijasta heidän vuokranantajiinsa.

Todellisuudessa asumistuen leikkaukset kohdistuvat pienituloisiin kaupunkilaisiin, myös moniin työssäkäyviin.

Sen sijaan yritys- ja maataloustukiin ei kohdistu isoja leikkauksia. Ehkä köyhät kaipaavat kannustamista enemmän kuin yritykset ja maataloustuottajat.

Poiminta 6: Kehitysyhteistyöstä leikkaaminen on surullista

Perussuomalaisten nollasumma-ajattelun vaikutus näkyy kehitysyhteistyömäärärahojen isoissa leikkauksissa. Leikkauksia perustellaan ankean Suomi ensin -puheen lisäksi myös sillä, että kehitysyhteistyöstä ei ole mitään hyötyä.

Toki historiallisesti kehitystyössä on hukattu paljon varallisuutta, mutta on paljon näyttöä siitä, että myös toimivia malleja on olemassa. Leikkaukset tarkoittavat, että Suomi lintsaa globaalista vastuustaan.

Poiminta 7: Vain rahapelimonopoli poistuu

Monopolien purkurintamalla tapahtuu edistystä, kun Veikkauksen monopoli puretaan. Tämä on toki iloinen uutinen Liberan ystäville – kuten myös henkilökunnalle. Veikkauksen kritisointi on yksi asia, jossa Libera on ollut aidosti edelläkävijä. 

Toki vähän naurattaa, että purkaminen tapahtuu vasta nyt, kun Veikkaus itse on asettunut sitä kannattamaan Pelkään myös, että Veikkaus pääsee sanelemaan uudet säännöt itselleen mahdollisimman edullisiksi.

Monopolin päättymisen pitäisi tarkoittaa myös Veikkauksen vaikutusvallan päättymistä, mutta en ole varma että näin käy.

Maitokaupassa myytävän alkoholin prosenttirajaa nostetaan. Tämä on huono tapa liberalisoida alkoholipolitiikkaa. Nyt pitäisi miettiä alusta asti kuinka Alkon monopolin puretaan ja millainen sääntelykehikko tilalle luodaan. Prosenttirajan hivuttamisen sijasta tarvitaan oikea suunnitelma.

Apteekkarit saavat pitää etuoikeutensa lähes kokonaan. Hohhoijaa.

Poiminta 8: Ilmastopolitiikka ei muutu – ainakaan periaatteessa

Ilmastopolitiikan tavoitteista ei tingitä ainakaan julistusten tasolla. Jää kuitenkin nähtäväksi millaisiin konkreettisiin ilmastotoimiin hallitus ryhtyy. Perussuomalaisten ilmastokriitikot ja bensan ystävät pyrkivät varmaankin jarruttamaan toimia joka käänteessä.

Poiminta 9: Vanhat kunnon määräaikaiset investointimenot

Ehkä mainitsen vielä hallituksen listan “määräaikaisista” investointimenoista, joista kaikki eivät suinkaan ole määräaikaisia saati investointeja.

Samaan aikaan kun hallitus säästää yhtäällä, se lisää toisaalla näitä määräaikaisia menoja. Menojen julistaminen määräaikaisiksi on vanha kikka, jolla säästöt saadaan näyttämään suuremmilta kuin ne todellisuudessa ovat. 

Hallitusohjelmassa on paljon hyvää – mutta pitkä aikaväli huolettaa

Hallitusohjelman merkittävä hyvä puoli on julkisen talouden tasapainottamisen ottaminen vakavasti. Tässä se on selkeä parannus edeltäjäänsä verrattuna.

Samalla keskittyminen sopeuttamiseen on kuitenkin suurin huolenaihe. Leikkauksien vaikeudesta huolimatta ne ovat asia, jossa hallituskumppanien välillä on ollut helpointa löytää sopu.

Sen sijaan hallituspuolueiden näkemykset siitä, millainen on hyvä tulevaisuuden yhteiskunta ovat aika erilaiset. Siksi pelkään, että pitkän aikavälin menestyksen rakentamiselle ei riitä yhteisymmärrystä, aikaa eikä energiaa.

Suomi tarvitsisi kuitenkin nyt leikkausten lisäksi myös näkemystä ja kasvua tukevaa optimistista politiikkaa. Meillä on kaikki mahdollisuudet menestyä, kunhan keskitymme oikeisiin asioihin ja pidämme ovet avoimina maailman ajatuksille, pääomille ja ihmisille.