Euroopan unioni on vaarassa

Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa liberaalin maailmanjärjestyksen kriisistä. Tekstin jatko-osa löytyy täältä.

Hauras maailmamme

Ranskan presidentti Macron piti toukokuun alussa Pariisin Sorbonnessa kahden tunnin maraton-puheen, joka noteerattiin laajasti ympäri Eurooppaa. Syystäkin.

Macron ei yleensäkään ujostele kissan nostamista pöydälle. Marraskuussa 2019 hän pakotti puolustusliitto NATO:n itsereflektioon kutsumalla sitä “aivokuolleeksi” järjestöksi. Haastossa oli mukana aimo annos tahallista provokaatiota, mutta kiistatta NATO:ssa oli fokus hukassa ja se ei ollut millään tasolla valmis esimerkiksi Ukrainan sodan tasoiseen kriisiin vuonna 2022 – vaikka tämä olisi ollut täysin mahdollista, jos vuodesta 2014 oltaisiin opittu jotain.

Kevään 2022 jälkeen NATO:ssa on toki herätty aikakauden väistämättömään vaihdokseen ja nyt puolustusliiton kollektiiviset aivot hyrräävät jälleen.

Toukokuun 2024 puheessaan taas Macronin fokuksessa oli EU ja viesti oli kolkko – Eurooppa ja EU nykyisenkaltaisena poliittisena yhteenliittymänä on kuolemanvaarassa (Europe in mortal danger). Puhe käsitteli laajalti Euroopan ja erityisesti EU:n tulevaisuutta. 

Muutamaa päivää myöhemmin Macron antoi laajan haastattelun samasta aihepiiristä the Economist-lehdelle, täsmentäen synkkiä näkemyksiään.

Macronin ja the Economistin asiantuntijoiden maalaama kuva maailmanjärjestyksestä voidaan tiivistää sanoihin hauras ja hutera. EU:n ohella koko liberaali kansainvälinen järjestelmä sellaisenaan kuin sen olemme oppineet tuntemaan kylmän sodan jälkeen on aidon hajoamis-uhan alla. 

Näin eurovaalien alla on hyvä sisäistää EU:n tulevaisuuden haasteet, kasautuvien ongelmien painaessa päälle.

Venäjä tuottaa monenlaista päänvaivaa ja uhkaa, Ukrainan tukeminen maksaa ja jakaa jäsenmaita, ja maahanmuuttoasiat ovat ikuisen riitelyn aiheena, aiheuttaen oikeistopopulismin nousua. Uudet vastuualueet kaipaisivat rahoitusta, mutta yhteisvelasta tai jäsenmaksujen korotuksesta ei jäsenmaissa innostuta.

EU:n komissio tavoittelee myös unionin laajentumista 27 maasta jopa 35 jäsenmaan yhteisöksi. Tavoitteelle on ehdottomasti geopoliittiset perusteet, mutta se sisältää merkittäviä riskejä ja vaatii juuri sitä samaa rahoitusta, josta jo valmiiksi riidellään. 

Samanaikaisesti talousrintamalla EU on jäänyt pahasti jälkeen Yhdysvaltoja ja Kiinaa. Sisämarkkinat eivät ole kehittyneet, vaikka se oli alun perin koko eurooppalaisen integraation kantava ydinajatus.

Macron viittaa puheessaan historioitsija Marc Blochiin, joka natsi-Saksan valloitettua Ranskan helposti vuonna 1940 kritisoi voimakkaasti tuon ajan eliittiä ja johtajia vaipumisesta itsetyytyväisyyteen ja huolettomuuteen. Sama uhkakuva on nytkin olemassa, mutta natsien sijaan riskinä on kansainvälisen kilpailun junasta jääminen. 

Yhtenä symbolina ajankuvasta voidaan pitää yhdysvaltalaisen pörssiyhtiö Nvidian markkina-arvoa, joka nousi yhdessä päivässä koko Helsingin pörssin arvon verran ja ylittää jo kaikkien Saksan pörssiyhtiöiden yhteenlasketun arvon.

Macron pitää näissä olosuhteissa Euroopan puolustuksen vahvistamista ja talouskasvun henkiin herättämistä elintärkeinä. Samalla hän on huolissaan populismin ja nationalismin noususta. 

Macronin visiot ovat luonnollisesti herättäneet myös kritiikkiä.

EU:n puolustusliitto

Ukrainan sota on tehnyt Venäjästä aiempaa vaarallisemman naapurin. Kremlissä ei enää juuri välitetä kansainvälisestä oikeudesta ja maa on siirtynyt sotatalouteen. Se uhkailee vastuuttomasti ydinaseilla ja harjoittaa kaikenlaista hybridiä häirintää muun muassa sabotaasin muodossa monissa EU-maissa. Macronin mukaan aggressiivinen Venäjä voi vallata useita naapurimaitaan, jos se voittaa Ukrainan sodan. Tällöin Euroopan turvallisuus olisi raunioina. 

Euroopan on tiedostettava tämä uhkakuva. Macron ehdottaa jälleen, että EU-maiden – ei siis NATO:n – olisi lähetettävä joukkoja Ukrainaan, mitä valikoivan pasifistinen Saksa taas vastustaa jyrkästi. Euroopan riippuvuutta USA:sta on vähennettävä, mutta Macron ei ehdota NATO:n lopettamista vaan Euroopan puolustusliiton perustamista osaksi sitä. Siihen kuuluisivat EU-maiden lisäksi Britannia ja Norja, ja Ranskan ydinase voisi toimia jäsenmaiden suojana. 

Muun muassa Trumpin paluuseen varautuakseen Euroopan tulisi totta kai ottaa enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan. Macronin puheet herättivät kuitenkin heti vastusta ja epäilyjä erityisesti Saksassa, mutta myös muissa USA-myönteisimmissä EU-maissa. Eurooppa ei ole tässä asiassa yhtenäinen.

Talouden itsepuolustus

Macron on huolissaan myös EU:n taloudellisesta kehityksestä. Ero Yhdysvaltojen ja Kiinan kasvuun ja tuottavuuteen on kasvanut liian suureksi, aivan erityisesti digitalisaatiossa, tekoälyn kehittämisessä ja yleensäkin korkean teknologian alueilla. 

Kiina tukee valtavasti omaa teollisuuttaan ja siten vientiään, ja nyt myös Yhdysvallat on lähtenyt samalle linjalle 400 miljardin dollarin IRA-tuen myötä. Macron haluaa EU:n lähtevän myös tähän valtiotuki-kisaan mukaan, mikä on osin jo tapahtunutkin. Macron haluaa lisätä tukia ja perustaa yhteisiä rahastoja mm. vihreään siirtymään. 

Ehdotukset edustavat Ranskalle hyvin tyypillistä dirigististä politiikkaa – eli valtion panostusta ja ohjailua. Toisaalta, entisenä investointipankkiirina Macron haluaa myös kehittää EU:n laajuisia pääomamarkkinoita, jotka ovat varsin vajavaiset verrattuna Yhdysvaltoihin. 

Kiinasta ollaan tuomassa EU-maihin valtavasti sähköautoja, mikä uhkaa erityisesti Saksan, Ranskan ja Italian autoteollisuutta. Macron toivoisi Kiinasta tuleville autoille tuontitulleja, mikä saanee vastakaikua muissa autoteollisuuden suurmaissa. Vertailun vuoksi USA ilmoitti aiemmin tässä kuussa nostavansa kiinalaisten sähköautojen tuontitullit nykyisestä 25 prosentista peräti 100 prosenttiin vielä tämän vuoden aikana.

Lopuksi Macron on hyvin huolestunut Euroopan poliittisesta kehityksestä – ei vähiten omassa maassaan, jossa seuraava presidentti voi hyvinkin olla Marine Le Pen. Populismi ja nationalismi ovat kovassa nousussa ympäri Eurooppaa, mikä saattaa vähentää kaikkinaista EU-tason yhteistyötä ja ylipäänsä EU:n roolia talousasioissa. Osa populistisista puolueista on jopa avoimen Venäjän myönteisiä, tosin tämä on vähemmän salonkikelpoista kuin ennen Ukrainan sotaa.

Onko Macronin visio EU:sta toivottava?

Macronin puhe ja haastattelu on otettu varsin ristiriitaisesti vastaan EU-maissa. 

Tilanneanalyysistä ollaan pitkälti samaa mieltä. Turvallisuus ja talouskehitys ovat EU: keskeiset kysymykset ja ongelmat. Itälaajentuminen taas on kiistanalainen, mutta enimmäkseen kannatettava idea. 

Macron on oikeassa pääomamarkkinoiden ja yleensäkin sisämarkkinoiden kehittämisen tarpeellisuudesta, mutta turvallisuuden parantamisen osalta monet maat (erityisesti Saksa) ovat NATO:n kannalla eivätkä halua ottaa etäisyyttä Yhdysvaltoihin. 

Dirigistiset puheet valtioiden ja EU-tason roolin kasvattamisesta talouspolitiikassa, komission vallan kasvattamisesta yhteisten rahastojen kautta, sekä EU:n budjetin kasvattamisesta ja euroalueen oman budjetin perustamisesta ovat saaneet hyvin vähän vastakaikua. EU:n pohjoiset jäsenmaat, mukaan lukien Suomi, ovat erittäin skeptisiä tulonsiirtojen lisäämiselle.

Macronin ehdotukset johtaisivat EU:n vallan ja yritystukien kasvuun, sekä protektionismiin. Tällöin liberaali markkinatalous taantuisi, kilpailu vähenisi ja kaikenlainen sääntely saattaisi kasvaa. Suunta olisi kohti suunnittelutaloutta.

Saksan ja Ranskan väliset suhteet eivät ole juuri nyt kovin hyvällä tolalla, joskin molemmat maat ovat pyrkineet muuttamaan tätä asianlaitaa. Saksan ja Ranskan yhteistyö on ollut erityisesti Brexitin jälkeen EU:n kehittämisen moottori, mille olisi nyt aivan poikkeuksellisen suuri tarve. Saksa voisi myös maltillistaa Ranskan dirigistisiä visioita, koko EU:n eduksi.

On kiistatonta, että monien haasteiden edessä EU:n kehittäminen on tärkeää, ellei jopa välttämätöntä. Macronilla on tästä sekä hyviä että huonoja näkemyksiä. EU:n tulisi pyrkiä kehittämään talouttaan liberaalin markkinatalouden suuntaan ja kaikkia EU:n yhteisiä hankkeita on tarkasteltava kriittisesti. 

Lähinnä turvallisuuden ja puolustuksen osalta yhteiset hankkeet voivat olla hyödyllisiä. Talouspolitiikan ja yrityssektorin osalta taas on luotettava jäsenvaltioiden ja yritysten keskeiseen rooliin. 

Sisämarkkinoiden ja osana sitä pääomamarkkinoiden kehittämisen tarve on suuri ja nämä tulee laittaa etusijalle. Tavarat, palvelut, pääomat ja ihmiset tulee saada liikkumaan paljon nykyistä paremmin. Esikuvaksi käy hyvin Yhdysvallat. Innovaatioiden syntyä tulee edistää mm. tutkimus- ja kehittämispanostuksia lisäämällä. 

Laajentuminen itään päin on perusteltua, mutta ottaen huomioon EU:n nykyongelmat, pakottavat kehittämistarpeet ja resurssien rajallisuus, laajeneminen tulee toteuttaa pitkän siirtymäajan kuluessa. EU on jo nyt liiankin heterogeeninen alue yhteismarkkinoiden toiminnan kannalta ja maiden väliset erot ovat todella suuret verrattuna esim. USA:n osavaltioiden välisiin eroihin. 

Lopuksi, Ukrainaa voidaan ja pitää tukea entistä enemmän taloudellisesti ja sotilaallisesti. Tämäkin on muualta pois, mutta Venäjän hyökkäystä tulee ajatella kuin luonnonkatastrofina joka on vain pakko hoitaa. Tehokkaasti käytettynä jokainen Ukrainaan lähetetty euro on sijoitus EU:n turvallisuuteen ja tulevaisuuteen. 

Lisäksi, YK:n epäonnistuessa törkeästi tehtävässään kansainvälisen rauhan ylläpitäjänä Suomella ja EU:lla on jopa velvollisuus auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta valtiota sen puolustustaistelussa, kunnes miehittäjä on ajettu takaisin omalle puolelleen rajaa.

Vaikka monia Macronin ehdotuksia voi kritisoida, on tärkeää että joku uskaltaa esittää realistisen tilannekuvan EU:n heikkouksista ja rohkeita visioita niiden korjaamiseksi. Unioni tarvitseekin nyt kilpailevia, vaihtoehtoisia visioita Ranskan valtiovetoiselle dirigismille.