Antero Vartian mainio apteekkivallankumous

Antero Vartian mainio apteekkivallankumous

Kiinnostavat opposition tekemät aloitteet ovat olleet viime aikoina harvassa. Siksi on ollut suuri ilo seurata kansanedustaja Antero Vartian ristiretkeä Suomen melko eriskummallista apteekkijärjestelmää vastaan. Tämä on taistelu, jonka soisi saavan laajaa kannatusta puoluekantaan katsomatta kaikilta paitsi järjestelmästä hyötyviltä apteekkareilta. Aloitetta koskevia uutisia ovat esimerkiksi tämä ja tämä.

Esitän tässä kirjoituksessa näkemykseni siitä, mikä ongelma on ja miten apteekkimarkkinoiden avaaminen kilpailulle ratkaisi ne. Olen ehkä joissakin asioissa valmis menemään pidemmälle kuin Vartia, mutta se ei mitenkään estä minua lämpimästi kannattamasta hänen aloitettaan.

Nykyinen järjestelmä
Apteekkitoiminta on Suomessa luvanvaraista ja perustuu ”tarveharkintaan”. Tarveharkinta on, kuten yleensäkin, kiertoilmaisu sille, että lupien määrä pidetään keinotekoisesti pienenä. Käytännössä apteekkiluvan voi saada vain, jos jossakin kuolee tai eläköityy apteekkari. Vapautuvia lupia ei huutokaupata tai jaeta muulla avoimella menettelyllä, vaan ne jakaa lääkevirasto Fimean lautakunta ”kokonaisharkinnan” perusteella. Luvan voi saada vain proviisori.

Sääntely ei lopu tähän. Apteekin yhtiömuoto on rajoitettu henkilöyhtiöksi. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että apteekin rahat ovat apteekkarin rahoja. Eikä tässä vielä mitään. Apteekkarit eivät kilpaile hinnoilla, vaan kaikkien kate määräytyy automaattisesti tietynlaisen taksataulukon perusteella. Kaikki apteekkarit saavat lääkkeistä saman, korkean katteen.

Poikkeuksena säännöistä on Yliopiston apteekki. Sillä on erioikeus pitää useampaa sivuapteekkia, joka tekee siitä käytännössä ainoan apteekkialan ketjuyrityksen.

Järjestelmän seuraukset
Järjestelmä on juuri niin uskomaton kuin miltä se kuulostaa. Ajatelkaa, jos millä tahansa muulla toimialalla, vaikkapa kahvilatoiminnassa, vallitsisivat samanlaiset säännöt. Kahvilan perustaminen olisi mahdotonta ilman lupaa. Lupien määrää ei juuri koskaan lisättäisi, ja se reagoisi hyvin hitaasti jos ollenkaan siihen, missä kahvinjanoisia ihmisiä asuu tai liikkuu. Kahvilaluvan voisi saada ainoastaan, jos jossakin kuolee tai eläköityy kahvilanpitäjä.

Luvan saamisesta päätettäisiin suljetussa lautakunnassa yleisen ”harkinnan” perusteella. Luvan saaminen edellyttäisi, että olisi työskennellyt vuosikausia jonkun toisen kahvilassa. Olisi ihan sama, kuinka hyvä kahvilaidea tai kustannusetu sinulla on muihin verrattuna. Edes tarjoamalla suuria summia rahaa olisi mahdotonta saada kahvilalupaa. Eikä sillä sitä paitsi olisi muutenkaan väliä, koska kaikille kahvilanpitäjille on määrätty sama avokätinen kate.

Mitään syytä innovoida tai erikoistua ei siis olisi, koska kahvilan tulos ei riippuisi tällaisista asioista lainkaan. Suurtuotannon etujen saavuttaminen tai brändin luominen ketjuuntumalla olisi mahdotonta, koska jokainen luvanhaltija voisi pyörittää vain yhtä kahvilaa. Tämä siis lukuunottamatta Yliopiston kahvilaa, jolla olisi erioikeus pitää kahvilaketjua. Ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen olisi vaikeaa, koska osakeyhtiömuotoinen toiminta olisi kiellettyä.

On ilmeistä, että tällaisella reseptillä saataisiin aikaan tilanne, jossa kahvi olisi älyttömän kallista, sitä saisi harvoista paikoista, tarjoilu olisi tympeää ja kahvilatoiminta olisi äärimmäisen tehotonta. Kahvin korkea hinta olisi suora tulonsiirto miljoonilta köyhiltä kahvinjuojilta muutamille rikkaille kahvilanpitäjille.

Nämä harvat etuoikeutetut kahvilanpitäjät taistelisivat kynsin hampain etuoikeuksistaan. Kahvilanpitäjien liitto kertoisi kaunopuheisesti sääntelyn yhteiskunnallisesta tarpeellisuudesta, mutta harva puolueeton tarkkailija antaisi mitään painoa näille puheille. Yleisin asenne sääntelyyn olisi pöyristys.

Sääntelyn vaikutukset apteekkialalla ovat luonnollisesti täsmälleen samanlaiset kuin kuvitteellisella kahvila-alalla. Asia on hyvin tiedossa, esimerkiksi kilpailuviranomaiset ovat yrittäneet edistää muutosta pitkään. Ainoastaan Apteekkariliiton tehokas lobbaaminen on pitänyt sääntelyjärjestelmää pystyssä. Jotenkin ihmisille on kyetty uskottelemaan, että nykyinen järjestelmä palvelee heidän etuaan.

Ennustan nytkin, että kun kahvilaesimerkin esittää julkisesti, niin Apteekkariliitto kohta kertoo, että lääkeala on aivan erityislaatuinen ja että sen vertaaminen kahviloihin on naurettavaa. Yritän seuraavaksi vastata etukäteen apteekkarien väitteisiin.

Lääkealan erityisluonne
Ensimmäinen vastaväite on varmaankin se, että lääkkeiden myynti ei ole kahvin myyntiä, koska se vaatii asiantuntemusta. Kuka tahansa ei voi turvallisesti myydä lääkkeitä vaan myyjän täytyy olla asiantuntija. Tämän vuoksi apteekissa tulee olla töissä farmaseutteja ja johtajan on syytä olla proviisori.

Kenties tämä pitää paikkansa. Kysymykseen vastaaminen vaatisi huolellista empiiristä tutkimusta. Riippumatonta apteekkitason myyntitietoihin perustuvaa tutkimusta ei toistaiseksi ole. Mutta sovitaan, että jokaisessa apteekissa tarvitaan proviisori. Tarkoittaako tämä, että jokaisen apteekin pitää olla proviisorin omistama ja henkilöyritysmuotoinen? Ei tietenkään.

Matkustajalentokonetta lentämään tarvitaan lentäjä, mutta ei kukaan ole sitä mieltä, että lentoliikenne olisi organisoitava niin, että jokainen lentokone on kapteenin omistama henkilöyritys.

On täysin mahdollista, että edellytetään että jokaisessa apteekissa on proviisori, mutta että kuka tahansa saa perustaa ja omistaa apteekin. Proviisoreita on maailma pullollaan. Ei ole mitään syytä myöskään sille, että sama henkilö tai henkilöt eivät voisi omistaa osakeyhtiömuotoista apteekkiketjua ja palkata jokaiseen myymälään riittävää määrää asiantuntijoita.

Yliopiston apteekki tarjoaa jo mainion esimerkin siitä, miten apteekkiketju voi toimia. Se toimii 12 paikkakunnalla ja työllistää lähes tuhat ihmistä. Yhtiö on laajentunut myös ulkomaille. Mikään ei siis näytä estävän sitä, että lääkkeiden myyntiä voi menestyksekkäästi ja luotettavasti harjoittaa kuin mitä tahansa liiketoimintaa.

Lisäksi monet apteekkarit myyvät jo nyt lääkkeitä lukuunottamatta kaiken muun tavaran apteekista erillisen osakeyhtiön kautta veroja välttääkseen. Siirtyminen kokonaan osakeyhtiömuotoiseen toimintaan olisi siis tuskin kovin dramaattista. On vaikea uskoa, että mitään kummempaa tapahtuisi, jos sama osakeyhtiö joka jo myy samoissa tiloissa kaikki muut tavarat myisi jatkossa myös lääkkeet.

Yrityksen johtajilta ei myöskään tarvitse vaatia alan koulutusta. Aika paljon vaativampia asiantuntijayrityksiä johtavat ihan tavallisen kaupallisen koulutuksen saaneet henkilöt. Nykyjärjestelmää ei siis mitenkään voida perustella lääkemyynnissä vaadittavalla erityisosaamisella.

Hintasääntely
Lääkkeiden vähittäismarkkinoille pääsyn vapauttaminen ei yksinään ratkaisisi ongelmaa. Ratkaisu edellyttäisi myös hintasääntelyn purkamista, jolloin hinnat ja palvelutaso voisivat vaihdella apteekista toiseen. Nykyisen sääntelyn yhtenä tavoitteena on sama palvelu- ja hintataso joka paikassa, mikä on täysin päätöntä. Hintamekanismi on keskeinen kanava, jota pitkin kilpailun hyödyt valuvat lääkkeiden ostajille.

Eri paikoissa pitääkin olla eri hinnat ja erilainen palvelu. Ne apteekit, jotka toimivat tehokkaasti, voivat pyytää alempia hintoja kuin tehottomat ja siksi viedä tehottomien asiakkaat. Apteekit voivat erikoistua alueellisesti ja eri väestöryhmiin ja pyytää erilaisia hintoja. Helsingin keskustassa olevan 24 h –apteekin hintojen pitääkin öisin olla erilaiset kuin nettiapteekin.

Mutta eikö tämä ole hirmuinen alueellisen tasa-arvon ongelma? Mitä jos syrjäseuduilla asuvat joutuvat maksamaan enemmän kuin kaupungeissa asuvat? Tai jos syrjäisimpiä apteekkeja lakkautettaisiin? Ei ole lainkaan varmaa, että tämä on väärin. Lääkkeet maksavat kenties syrjäseudulla enemmän, mutta muut asiat, esimerkiksi asuminen taas ovat kalliimpia kaupungissa. On ilmeistä, että jos asuu syrjäkylällä, terveydenhuollon palvelutaso ei voi olla yhtä korkea kuin kaupungissa. Kylällä ei ole sydänkirurgiaosastoakaan.

Ei myöskään ole lainkaan varma, että sääntelyn poistaminen nostaisi lääkkeiden hintoja edes syrjäseuduilla. Vaikka lähiapteekki poistuisikin, lääkkeitä voisi tilata kuljetuspalvelulla lähimmästä apteekista. Jos kilpailu alentaa nykyisiä jättimäisiä katteita merkittävästi, voi hintataso kuljetusmaksun jälkeenkin olla nykyistä alempi.

Jos alueellisesta lääkehuollon tasa-arvosta kuitenkin tulee ongelma, niin tuetaan ihmeessä syrjäseutujen asukkaiden lääkkeen saantia. Mutta annetaan tuki asiakkaille apteekkarien sijasta. Ja jos huoltoa on muuten vaikea järjestää, hoidetaan se vaikka viranomaistyönä. Tehdään järkeviä ratkaisuja, eikä tuhota miljoonien kaupunkilaisten lääkemarkkinoita muutaman syrjäseudun asukkaan vuoksi. Ei tueta apteekkareita, vaan lääkkeiden tarvitsijoita.

Muut kuin alueelliset tulonjakovaikutukset
On lisäksi täysin ristiriitaista olla huolissaan alueellisesta tasa-arvosta, mutta unohtaa nykyjärjestelmän muut räikeät tulonjakovaikutukset. Valtavat lääkekatteet ovat nimittäin käytännössä vero, jonka tuotto siirretään apteekkarien taskuun. Maksajana ovat sekä lääkkeiden tarvitsijat että kaikki muut veronmaksajat KELA-korvausten kautta. Nykysääntely on siis merkittävä tulonsiirto köyhiltä ja sairailta rikkaille apteekkareille.

Tämä on huomattavasti tärkeämpi tasa-arvokysymys kuin mahdollinen hintatason alueellinen eriytyminen. Erityisesti tähän toivoisi ärhäkköjen vasemmistopoliitikkojen kiinnittävän huomiota.

Vaikutukset lääkekorvauksiin
Entä KELA:n lääkekorvaus- ja viitehintajärjestelmät? Ei ole mitään syytä, miksei näitä voitaisi vähän muuttamalla saada yhteensopiviksi markkinaehtoisen järjestelmän kanssa. Järjestelmä pitäisi vain toteuttaa niin, ettei se vie apteekeilta kannustimia alentaa hintoja tai kuluttajilta kannustimia etsiä parasta apteekkia.

Nykyistä sääntelyä ei siis voi puolustaa millään järkevällä perusteella. Kaikki ne ongelmat, joita nykyjärjestelmällä väitetään ratkaistavan, voidaan ratkaista suoraviivaisesti muilla tavoin. On aika luoda lääkemarkkinat, jotka toimivat lääkkeen tarvitsijoiden ja veronmaksajien hyödyksi apteekkarien sijaan. Kansanedustaja Antero Vartian kannatettava aloite on askel tähän suuntaan.

Lue lisää ajatuksia lääkemarkkinoista ja muista säännellyistä aloista Liberan analyysistä täältä. Libera toimii kokonaan lahjoitusvaroin. Voit tukea toimintaamme täällä.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

59 kommenttia artikkeliin “Antero Vartian mainio apteekkivallankumous

  1. junttura sanoo:

    ”Kuka tahansa ei voi turvallisesti myydä lääkkeitä vaan myyjän täytyy olla asiantuntija.”

    Osoitteesta: http://hommaforum.org/index.php?topic=5201.0

    ”Apteekkien tärkein tehtävä viime vuosisadan alkupuoliskolla, eli silloin kun apteekkialan nykysäännökset tulivat voimaan, oli valmistaa lääkkeet raaka-aineista asiakkaan reseptin mukaan. Apteekeilla ei tuolloin ollut oikeutta neuvoa asiakkaita lääkkeiden käytössä, vaan se oli lääkärin tehtävä. Koska lääkkeiden valmistaminen reseptin mukaisesti oli varsin vaativaa työtä, oli perusteltua valvoa apteekkien perustamista ja sitä että apteekeissa tulee olla koulutettua henkilökuntaa.

    80-luvulle tultaessa apteekkarit kuitenkin tajusivat että he eivät voi perustella kilpailunrajoituksia ja tulojaan lääkevalmistuksen vaativuudella, sillä apteekeissa tapahtuva lääkevalmistus väheni voimakkaasti lääkkeiden tullessa yhä enenevässä määrin valmiina pakkauksina lääketehtailta. Miten apteekkarit perustelisivat alansa kilpailunrajoitukset ja korkeat tulonsa, mikäli lääkäri määrää lääkkeen ja heidän tehtävänsä on käytännössä vain antaa reseptin mukainen lääke asiakkaalle? Tähänhän pystyy kuka tahansa joka osaa lukea mitä reseptissä lukee (ottamatta nyt kantaa lääkäreiden käsialan luettavuuteen).

    Apteekkarit ratkaisivatkin ongelman keplottelemalla itselleen lääkkeiden neuvontavelvollisuuden. Hauskaa tässä on se että vielä 80-luvun alussa neuvonta oli nimenomaisesti kiellettyä, tämän jälkeen yhtäkkiä siihen oli velvollisuus. Aiemmin lääkeneuvontaa sai siis antaa ainoastaan lääkäri. Lääkeneuvontaroolin hamuaminen oli uskottavuuden kannalta riskialtista, sillä sen käyttäminen perusteeksi apteekkialan kilpailunrajoituksille ja muille säädöksille on melkoisen hölmö. Perusteen hölmöyttä eivät vain tajua ne jotka eivät apteekkialaa tunne. Yksityishenkilön lääkesopassa onkin Suomessa käytössä ns. kahden kokin malli, neuvontaa antaa sekä lääkäri että apteekki. Käytännössä apteekissa ei kuitenkaan neuvota muuten kuin lukemalla lääkkeen pakkausselostetta ääneen, mikä toki on vain hyvä asia.”

  2. Mikko S. sanoo:

    Hyvä kirjoitus. Ylhäältä ohjattu monopolijärjestelmä puolustaa itseään saatavuudella, laadulla ja hinnalla. Kaikki argumentit ovat yksi kerrallaan särkyneet siinä vaiheessa, kun ihmisten on annettu tehdä vapaasti valintansa.

  3. klaus kultti sanoo:

    Täältä voi katsoa, millaisia etuja apteekkareilla on puolustettavanaan; kyllä minäkin ryhtyisin keksimään liukuhihnalta perusteluita, jos olisin apteekkari.

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/28/mot-selvitys-apteekkien-huipputulokset

  4. Patamusta sanoo:

    No niin, lyhyellä aikaa on saatu luettavaksi arvio Saarikiven vastenmielisyydestä sekä Antero Vartian kritiikitöntä kehua.

    Mitähän seuraavaksi?

    1. klaus kultti sanoo:

      Joidenkin tuottavuus on vaan suurempi kuin toisten. Jään odottamaan josko sinä saisit sanottua jotain muuta kuin valitusta muiden sanomisista. Yksi vinkki: Älä yritäkään sanoa, mitään konstruktiivista, vaan rupea ulvomaan, että kyseessä on ad-hominem.

      1. Patamusta sanoo:

        Lausumasi tuottavuudesta on itsestäänselvyys. Mitä halusit sillä osoittaa?
        Voitko ystävällisesti ilmoittaa keiden sanomisien arvostelu on kielletty, jotta et enää pahoittasi mieltäsi?
        Jotta mielipiteenilmaisu olisi muullakin tavoin toivomaasi, niin voit laajentaa kieltoja myös aihepiireittäin.

  5. Patamusta sanoo:

    ”Apteekin yhtiömuoto on rajoitettu henkilöyhtiöksi. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että apteekin rahat ovat apteekkarin rahoja.”

    Henkilöyhtiössä voivat kaikki yhtiömiehet olla oikeushenkilöitä, paitsi apteekissa, jossa apteekkilupa on henkilökohtainen. Jos kuitenkin kaikki henkilöyhtiömuodot ovat sallittuja, niin silloin apteekin rahat eivät ole
    Pursiaisen tarkoittamalla tavalla apteekkarin rahoja, vain velat ovat.

    ”Yrityksen johtajilta ei myöskään tarvitse vaatia alan koulutusta. Aika paljon vaativampia asiantuntijayrityksiä johtavat ihan tavallisen kaupallisen koulutuksen saaneet henkilöt.”

    Eikö olekin karmeaa, kuinka heikoin eväin voi päästä korkeaan asemaan?

    1. amaootta sanoo:

      Mikä on asemasi?

      1. Patamusta sanoo:

        Ketä kiinnostaa? Mitä vaikutusta?

      2. amaootta sanoo:

        Ymmärsin, että pidit karmeana sitä, kuinka heikoin eväin olet päässyt korkeaan asemaan. Tästä syystä asemasi kiinnosti minua. Ja vaikutus tulee sitä kautta, että jos voimme muuttaa systeemiä, niin yhtä heikoin eväin varustetut ihmiset kuin sinä eivät tulevaisuudessa pääse yhtä korkeisiin asemiin.

      3. Patamusta sanoo:

        Ymmärsit väärin ja ilmeisesti tahallaan.

      4. Patamusta sanoo:

        Lainaus ohjeesta: ”Epäasialliset ja henkilökohtaisuuksiin menevät kommentit poistetaan.”

        Jään odottamaan kommenttisi poistamista.

      5. amaootta sanoo:

        adhominem ad-hominem

      6. Työläinen sanoo:

        Se jäi vielä kommentoimatta nimimerkin Patamusta kirjoitukseen, että eihän esimerkiksi Pihlajalinnan toimitusjohtaja Mikko Wiren ole kuin lääkäri. Liikevaihtoa Pihlajalinnalla on enemmän kuin parinkymmenen suurimman yksityisen apteekin yhteensä. Ja apteekkareissa on myös MBA:n suorittaneita, proviisori-ekonomeja. proviisori-diplomi-insinöörejä. Eli varsin ohuella jäällä steppailet tuolla väitteellä. Ja todellakin, vain velat jäävät jos yritys menee poskelleen.
        Eli eikö olekin karmeaa, että noin heikoin eväin johdetaan yhtä Suomen suurimmista yksityisen puolen hoivafirmaa?

      7. Patamusta sanoo:

        Ehkä et edes lukenut tekstiäni, mutta silti provosoiduit niin, että steppailusi askelkuviot menivät sekaisin.

        Wirenin koulutus ja osaaminen näyttää korreloivan hyvin menestyksen kanssa, joten missä ongelmasi?
        Wiren ei ole tavallisen kaupallisen koulutuksen saanut henkilö, vaan alansa asiantuntija.

  6. Kari sanoo:

    Muuten olen samaa mieltä, mutta johtajana on mielestäni paras olla johdettavan asian tuntija.

  7. Timo sanoo:

    Hyvä ja asiallinen kirjoitus Pursiaiselta. Lisäisin vielä, että jos potilaan ajankäyttöä optimoitaisiin, tavalliset lääkkeet tulisi saada mukaan jo lääkarin vastaanotolta. Eli terveyskeskuksissa ja sairaaloissa pitäisi olla lääkevarasto myös ulosmyyntiä varten. Nykyinen lääkäristä apteekkiin juoksutus on paitsi huonoa palvelua myös kallista meille kaikille.

    1. Make sanoo:

      Alunperin kaikissa länsimaissa on erotettu apteekit lääkärintoiminnasta juuri siksi, ettei muodostu tilannetta, jossa lääkkeen määrääjä hyötyy taloudellisesti reseptien kirjoittelusta suoraan. Eli siksi lääkäreillä ei ole oikeutta myydä lääkkeitä. Toki, voisi nää oikeudet edelleen pitää erillään siinäkin tilanteessa, että apteekki olis esim terkkarissa fyysisesti sisällä. Sanoin vain tarkennukseksi, ettei ole kovinkaan suuria todennäköisyyksiä sille, että lainsäätäjät alkaisivat muuttamaan tätä asiaa.

      1. Kalevi Salonen sanoo:

        Lääkkeen määrääjän ja myyjän sidonnaisuutta ei terveyskeskuksissa tulisi, koska lääkkeet tulisivat omakustannushintaan, joka vielä kannattaisi kerätä veroina. Ei oisi mielekästä perustaa kaupallisia apteekkeja terveyskeskusten sisälle vaan lääkkeet olisivat niiden toimintakuluja.

  8. Antti sanoo:

    Selkeää sekä asiallista tekstiä, ja kiitokset asian ottamisesta puheenaiheeksi. Apteekkarit perustelevat nykyistä järjestelmää monesti sillä, että apteekit tarjoavat miljardien arvoista ilmaista lääkeneuvontaa asiakkaille. Totuus on kaukana tästä typerästä väitteestä.

    Ensiksikin lääkeneuvonnan tarve on todellisuudessa rajallinen ja enemmänkin potilaan ja lääkärin välinen asia kuin apteekin ja asiakkaan. Itse ainakaan en haluaisi että reseptilääkettä hakiessani farmaseutti alkaisi paasata siitä miten ripulääkettäni pitää oikein käyttää koko reseptijonon kuullen. Toiseksi ei tuo lääkeneuvonta monopoli apteekeissa ole tullut ilmaiseksi vaan lasku on järkyttävissä hinnoissa mukana. Kolmanneksi kilpailullisella markkinalla oikeasti laadukkaasta ja ilmaisesta lääkeneuvonnasta voisi tulla uudistuneille vapaille apteekeille kilpailuetu – ja vielä ihan itsestään. Ihmeellistä tämä markkinatalous.

    Apteekeissa voisi olla vaikka asiakastietokoneita joilla asiakas voisi rauhassa tutkia eri lääkkeiden pakkausselotuksia tai vastaava puhelin sovellus voitaisi kehittää. Vain taivas on rajana kun yritysten annetaan vapaasti kehittää palvelujaan vastaamaan asiakkaiden todellisia tarpeita.

    Yleensä kilpailullinen vapaa yhteiskunta tuottaa itsestään parhaat innovaatiot. Monopolit eivät koskaan keskity innovointiin vaan ainoastaan monopoliasemansa säilyttämiseen. Kilpailullisessa yhteiskunnassa yritysten on luojankiitos pakko innovoida pärjätäkseen.

    1. Anna sanoo:

      Ihailtava uskosi teknologiaan ja ihmisten teknologian käyttöhalukkuuteen pisti minut oikein ajattelemaan, että mikä taika siinä farmaseutin antamassa lääkeneuvonnassa on. Alla on siitä pohdintaani (anteeksi pitkä teksti!), vaikka omat kokemukseni apteekkityöstä ovatkin muutaman vuoden takaa. Asia näyttätyy kuitenkin varsin erilaiselta kun sitä katsoo ”sisältä päin”.

      Voisin kuvitella, että olet satunnainen lääkkeenkäyttäjä, joka lääkeneuvonnalla tarkoittaa lähinnä farmakologista tietoa + annostusohjetta + yhteisvaikutuksia. Näistä on hyvä aloittaa, ja ne saa varmasti sinne appsiin helposti ohjelmoitua.

      Lääkeneuvontaan kuuluu kuitenkin paljon muutakin, josta monet asiat perustuvat farmaseutin intuitioon. Kaikkeahan ei voi lähteä joka tilanteessa käymään läpi vaan mietitään ne tälle henkilölle tässä tilanteessa tärkeimmät, perustuen esim seuraaviin asioihin: lääkkeenkäytön ”historia” (esim. jotkut haittavaikutukset voivat tulla käytön alussa, jotkut myöhemmin), asiakkaan ikä, tärkeimmät haittavaikutukset tämän asiakkaan tietää, asiakkaan persoona (joitakin/joissain tilanteissa pitää rohkaista ottamaan lääkkeensä, joitakin toppuutella), ajankohtaisuus (esim. tietyissä sääolosuhteissa on tiettyjen lääkemuotojen oikea säilytys tärkeää – väärällä säilytyksellä saadaan tuhottua useamman tonnin lääkelasti aika nopeasti ja joskus tämä voi olla se tärkein asia kertoa), ohjeiden ymmärtämisen varmistaminen, Kela-korvaukset/lääkkeiden hinnat/vaihtoehtoiset pakkauskoot = taloudellisuus (usein ei kannata ostaa uutta lääkettä heti kerralla sitä 3 kk satsia), käytännönläheisyys (mietitään yhdessä käytännön ratkaisut tämän asiakkaan arkielämään sopiviksi) jne. Lisäksi on asioita, joita asiakas ei välttämättä osaa yhdistää lääkkeeseen tai osaa edes kysyä, mutta ne tulevat muuten tilanteessa ilmi (esim. köhivän verenpainelääkkeen hakijan kanssa voi miettiä, olisiko kuiva yskä lääkkeen sivuvaikutusta).

      Lääkeneuvonta on vuorovaikutusta. Uskaltaisin väittää ihan mutu-pohjalta, että ihmiset mieluummin keskustelevat toisen ihmisen kuin koneen kanssa ja kokevat tulevansa kuulluksi & ymmärretyksi, etenkin se paljon lääkkeitä käyttävä ryhmä. Ja keskustellessa tulee yllätyksiä. Pystyykö sinne appsiin esim. ohjelmoimaan, minkä kaikkien asioiden suhteen EI tarvitse olla huolissaan tiettyä lääkettä käytettäessä? Tai että miten tämän asiakkaan kannattaa lääkkeidensä kanssa toimia kun on matkustamassa tähän maahan näin pitkäksi aikaa?

      Lääkärin kanssa käyty keskustelu on tärkeä, mutta se tapahtuu yleensä vain lääkettä aloitettaessa, jolloin on paljon uutta asiaa, mahdollisesti uusi diagnoosi ja pää pyörällä. On hyvä, että asioita voi myöhemmin kerrata. Asiakkaan oma kokemus lääkkeen käytöstä kertyy lisäksi vasta sitten sen lääkärin kanssa keskustelun jälkeen ja voi tulla esille paljonkin kysymyksiä, joita voi kätevästi apteekista kysäistä. Vai pitäisikö näitä varten aina varata aika lääkäriin?

      Iso osa lääkeneuvonnasta tapahtuu itsehoitolääkkeiden oston yhteydessä, ja silloin keskustellaan paljon eri oireista, niiden mahdollisista syistä, tarpeesta hakeutua lääkäriin (ja siitä, miten tällä tietyllä paikkakunnalla sinne lääkäriin pääsee), mahdollisesti sopivista itsehoitolääkkeistä ja niiden käytöstä & haittavaikutuksista & yhteisvaikutuksista & lääkemuodoista. Joitain oirelistoja voisi varmasti appsiin laittaakin, ja taustatietoja henkilöstä (mikä taas vaikuttaa oireiden tulkintaan), mutta eikö ole helpompi kuvailla niitä oireita vapaamuotoisesti toiselle ihmiselle? Ja pystyykö se appsi osoittamaan käytännön ratkaisun tähän tilanteeseen vai pelkät ehdotukset sopivista lääkkeistä?

      Tiivistettynä: näen farmaseutin antaman lääkeneuvonnan etuna sen, että siinä pystyy keskustelemaan asiakkaan kanssa relevanteista asioista vastavuoroisesti. Teknologisten sovellusten vaarana näen, että siellä on kyllä paljon tietoa, mutta asiakkaan on vaikea löytää juuri hänelle tärkeä osuus.

      Mutta vaikka tuollainen valtavan hieno vuorovaikutteinen appsi saataisiin aikaan, niin mikä takaa että ihmiset käyttäisivät sitä? Monilla ihmisillä on esim. se käsitys, että itsehoitolääkkeet (vaikkapa Panadol, sehän on niin mieto) ovat täysin vaarattomia, niitä voi ”syödä kuin leipää”, ja eihän silloin tule etsittyä tietoa, jolle ei koe olevan tarvetta. Usein farmaseutti pystyy kuitenkin lääkettä toimittaessaan/asiakkaan kanssa jutellessa muutamalla pienellä kysymyksellä varmistamaan, että joku tietty tärkeä tieto ei ole jäänyt ymmärtämättä tai haitta/yhteisvaikutus huomioimatta.

      Joku taika siinä lääkeneuvonnassa kuitenkin on, ainakin Ruotsissa, ja ainakin sen Panadolin ollessa kyseessä: https://lakemedelsverket.se/english/All-news/NYHETER-2015/Paracetamol-tablets-only-available-in-pharmacies-/

      (P.S. Imettelen tuota puhetta siitä, että apteekkialalla on monopoli eikä kilpailua. Apteekit ovat erillisiä yrityksiä, jotka kyllä kilpailevat keskenään – kaikilla yhtään isommilla paikkakunnilla joissa on enemmän kuin yksi apteekki.)

      1. Vesa sanoo:

        En koe että lääkeneuvonta apteekissa on millään lailla tarpeellinen. Samat asiat lukee lääkkeen mukana tulleessa tiedossa. Se kannattaa aina lukea kun on kyseessä uusi lääke, apteekissa kerrotaan ainoastaan pieni osa lääkkeestä.

      2. Tiia sanoo:

        Lääkeneuvontaa ei todellakaan tarvitse apteekeissa. Älyttömän harva ikinä tarvitsee minkäänlaista lääkeneuvontaa itsehoitolääkkeisiin. Ei sitä ulkomaillakaan tarvita. Nykyään lääkkeiden ostaminen siirtyy pitkälle nettiin ”paitsi reseptilääkkeiden mutta sitä ennen käydäänkin lääkärissä”. Kun lääkkeet ostetaan netistä niin ei siinä mitään neuvoja kysellä. Proviisori ei edes ole kykenevä neuvomaan lääkkeiden käytössä kun ei se sairauksista mitään ymmärrä.

        Lääkäriin voi olla yhteydessä myös puhelimitse ja sähköpostitse. Niin kuin minä. En minä siihenkään tarvitse proviisorin apua.

        Apteekit ei kilpaile toistensa kanssa millään tavalla. Kilpailu on sitä että alennetaan hintoja, myydään eri tavalla tuotteita ja tuotetaan palvelu lähemmin/helpommin kuin kilpailija. Mikään näistä ei toteudu apteekkien kanssa. Ei ne kilpaile sen enempää kuin taksitkaan.

        Jo se että Yliopiston apteekki on olemassa kumoaa kaikki apteekkarien selitykset. Jos Yliopiston apteekki saa ja voi hyvin omistaa useita apteekkeja eikä se ole proviisorin omistama niin miksi muut ei voi?

  9. Kuhnuri sanoo:

    Nykyisin on jo olemassa suomalaisia verkkoapteekkeja, joista voi tilata myös reseptilääkkeitä.
    Tuo mahdollisuus verkkoasiointiin apteekissa kumoaa itsestään jo kaikki nuo apteekkien luvanvaraisuuden perusteet.

  10. Työläinen sanoo:

    En voi kuin ihmetellä, kuka on se bulvaani Antero Vartian takana, joka syöttää näitä ajatuksia.

    Tämän päivän Hesarissa löytyy mielenkiintoinen kuva valtion tämän vuoden tulo- ja menoarviosta. Siellä on apteekkimaksun kertymä 162,1 M€. Epäilen vahvasti, että samanlaista kertymää ei saataisi aikaan systeemi vapauttamalla. Apteekkarien verotuksen tuotto tuohon lisää, ollaan hyvän matkaa yli 200M€ summassa. Nythän apteekkarit ovat lääkemyynnin osalta kaikki työtuloverotuksen piirissä. Jos systeemi olisi osakeyhtiömuotoinen, kuka hullu maksaisi veroja niin paljon? Keneltä nykyisten apteekkarien pitäisi ostaa lupansa? Eikö se olisi vähintään epäreilua että nykyiset joutuisivat lunastamaan lupansa kun uusi yrittäjä voisi vain perustaa apteekin? Ja mitä käytettäisiin kauppasummana? Varastohan on yrittäjän omistuksessa, kuten irtaimisto aika pitkälle. Nykysysteemin verokertymä unohdetaan säännönmukaisesti ja palstatilaa saavat vain vapauttamishurmaiset.

    Mitä tulee Vartian väitteeseen ”halpuuttamisesta”, se on yksinkertaisesti väärä. Hän ei huomioi ollenkaan (tai ei halua huomioida) apteekkien omistajuutta naapurimaissa. Mutta kun on ääneen päässyt ja saanut julkisuutta, on kovin vaikea todeta ja myöntää olevansa väärässä. Mikko Kilpeläinen joka ”sattui olemaan asiakkaana” syksyn MOT-ohjelmassa haistaa vain rahan. Hänhän on ollut junailemassa mm. suurta eläinlääkäriasemien kauppaa. Turha kuvitella, etteikö hänen driverinsa olisi puhtaasti raha.

    Jos leikitään ajatuksella, että apteekin voisi perustaa vapaasti, tuskin kovin moni lähtisi kasvukeskuksen ulkopuolelle. Työvoima voisi hinnoitella itsensä, kustannukset kasvaisivat. Nämä sometrollaajat, jotka puhuvat hintojen laskusta ja uusien työpaikkojen luomisesta ovat yhtä pahasti kahvilla kuin se Kapasen hassuttama venäjän pakki. Maaseudulla terveyskeskus voi olla kesällä kiinni 4-5 viikkoa. Mistä sitten lääke jos ei lähiapteekista? Joku haihattelija ehdottaa että lääkkeen voisi ostaa terveyskeskuksesta. Haloo! Niissä ollaan jo nyt äärirajoilla. Nimimerkille Kuhnuri: Suomessa toimiva laillinen verkkoapteekki on aina jonkun suomalaisen apteekin ylläpitämä; ei ole mitään yksittäistä ”verkkoapteekkia”.

    Tuntuu siltä, että muutama yksittäinen henkilö on valmis pistämään kaiken romuksi itsekkäistä lähtökohdistaan. Turha peilata kaikkea niiden kautta, joiden apteekin tulos näkyy verotiedoissa isona. Moni on kuitenkin pienyrittäjä ja usein myös reilusti velkaa ottanut.

    1. amaootta sanoo:

      Miksi mielestäsi verokertymä on hyvä asia? Suuri verokertymä saataisiin aikaan, ainakin lyhyellä tähtäimellä, kun verotettaisiin kaikilta 100%.

      1. Toinen kommentoija sanoo:

        Missasit nyt pointin. Apteekkialan vapauttamisen yhtenä argumenttina käytetään sitä, että proviisorit tienaavat yhteiskunnan tuella paljon rahaa. Suuresta ansiotulosta maksetaan kuitenkin kireän veroprogression kautta suuri vero, joten vaikka proviisorit varmaan tienaavatkin ihan mukavasti, niin he myös maksavat paljon veroja – yleensä enemmän, kuin verotustaan erilaisten omistusrakennelmien kautta optimoivat yrittäjät. 170 miljoonaa on tietysti vain pisara valtion budjetissa, mutta toki sen poistuminen pakottaisi kasvattamaan julkista velkaa. Jostainhan se kansalaisten terveydenhuolto, lääkekulut, asumisen tuet, sosiaalimenot ja koulutus on maksettava, jos henkilöllä itsellään ei ole taloudellisia resursseja näitä asioita maksaa, eikö vain?

        Lääkkeiden jakelu on ainoastaan yksi osa terveydenhuollon maksuja – suurin menoerä lienevät ne kalliit reseptilääkkeet. Pitäisi tutustua koko pakettiin ja sen kulueriin jotta nähtäisiin, onko kilpailun vapauttamisesta saatava säästö suurempi kuin syrjäseutujen asukkaiden auttamiseksi rakennettava (?) viranomaisverkosto tai muu hallintohimmeli. Toki asia saattaa ratketa kun syrjäseudut tyhjenevät ja kaupungistuminen jatkuu, mikä ei ole huono asia.

      2. Patamusta sanoo:

        Nimimerkki Amaootta on lainaa sarjakuvasta, joka kertoo Daltonin veljeksistä. Oikea muoto on Idiootti.
        Tässä tapauksesa kuitenkin vain riidanhaastaja, trolli.

    2. TeemuP sanoo:

      Erillinen apteekkimaksu on tietysti turha historiallinen jäänne. Arvonlisäveron pitää riittää. Sinänsä on tietysti terve merkki sekin, jos yhteisöverokertymä pienenee. Se kun kertoo siitä, että yritysten tulokset on maltillisia eli markkinat ja kilpailu toimii.

      Mitä alkuperäiseen kirjoitukseen tulee, apteekkitoiminnan sitominen oikeushenkilöön ei sekään ole enää tätä päivää. Pitäisi ajatella laajemmin niin, että apteekki voi olla myös Citymarketin osasto, kunhan turvallisuussyistä siitä vastaa proviisori. Voitaisiin myös ajatella, että jos tällaisella apteekkiosastolla ei myydä reseptilääkkeitä, silloin sen toiminnasta voisi vastata myös farmaseutti.

  11. Juha sanoo:

    Antero on paljon vartijana asioidessaan apteekeista. Kansanedustaja voisi tiedustella, ovatko eduskunnan laatimat lait apteekeista EU:n kilpailulainsäädännön mukaiset vai vastaiset.

    1. Aravien rotta sanoo:

      Antero on suorastaan liian paljon vartijana 🙂
      Apteekkiasiat on kansallisesti päätettäviä, ei EU:n alaisia.

  12. pohdintaa sanoo:

    Kirjoituksesta:

    ”Yliopiston apteekki tarjoaa jo mainion esimerkin siitä, miten apteekkiketju voi toimia. Se toimii 12 paikkakunnalla ja työllistää lähes tuhat ihmistä. Yhtiö on laajentunut myös ulkomaille. Mikään ei siis näytä estävän sitä, että lääkkeiden myyntiä voi menestyksekkäästi ja luotettavasti harjoittaa kuin mitä tahansa liiketoimintaa.”

    Yliopiston apteekilla on lähes koko sen historian ajan ollut veroetu, jota muilla apteekeilla (lukuunottamatta Itä-Suomen yliopiston apteekkia) ei ole ollut. Tämä ei ole argumentti sitä vastaan, etteikö isompi ketju voisi olla tehokkaampi. Vaan vain toteamus siitä, että yliopistollisilla apteekeilla on aivan erilainen kilpailullinen asema kuin muilla apteekeilla.

    Jutussa on myös sellainen virhe, että siinä väitetään kaikkien apteekkien olevan henkilöyhtiöitä. Niitä ne näitä yliopistollisia apteekkeja lukuunottamatta ovatkin. Mutta eivät ainoastaan niitä. Käteen jäävien tulojen optimoinnin takia moni apteekki on tehnyt sellaisen järjestelmän, jossa apteekkiluvan takaiset tuotteet myydään henkilöyhtiön kautta, ja loput tuotteet myydään osakeyhtiön kautta. Samassa tilassa erityisesti isoimpien apteekkien kohdalla toimii siis usein kaksi yhtiötä: henkilöyhtiö ja osakeyhtiö. Henkilöyhtiön tulot verotetaan palkkatuloina ja osakeyhtiö voi ajoituttaa pääomatuloina verotettavia osinkojaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

    1. Patamusta sanoo:

      Apteekkarit ovat yksityisiä elinkeinonharjoittajia, mikä on eri asia kuin henkilöyhtiö.

  13. Työläinen sanoo:

    Edelleen, YAn ulkomaantoiminta, erityisesti Venäjä lienee edelleen tappiollista toimintaa ja itse odotan koska hallitus päättää että tää oli tässä. Apteekkimaksu (apteekkivero 2017-) vie leijonanosan katteesta isoissa apteekeissa. Lainsäätäjä pakottaa suuret toimijat myymään kalliit lääkkeet käytännössä tappiolla. En yhtään ihmettele osakeyhtiön perustamista kun asiakkaista kaikkein graaveimmassa tapauksessa jää vain hiekka lattialle. Miten ihmeessä tähän yhtälöön mahtuisi halpuuttaminen? Libera ja Uusi Suomi ovat harhaanjohdetut.

  14. Asiakas sanoo:

    En ole apteekkialalla, vaan kommentoin alaa seuranneena ja apteekin satunnaisena asiakkaana. Olen useasta artikkelin kohdasta eri mieltä.

    Aluksi voi todeta, että asiakkaana olen tyytyväinen kun tiedän että alalle koulutuksen saanut pätevä henkilö toimittaa lääkkeeni. Lääkkeillä on esimerkiksi usein yhteisvaikutuksia, ja jos en ole huomannut kaikista käyttämistäni valmisteista lääkärille mainita, niin apteekissa farmaseutti tai proviisori tarkistaa sähköisten reseptien osalta tilanteen. Lääkkeiden toimitus vaatii suurta huolellisuutta ja tarkkuutta, joten en jättäisi lääkkeiden toimitusta pelkästään kaupallisen koulutuksen saaneen henkilön huomaan. Alan henkilökunta on osa terveydenhuollon hoitoketjua. Lisäksi farmaseutit ovat taitavia huomaamaan reseptiväärennökset ja estämään väärinkäytöksiä; toki sähköisten reseptien käyttöönoton myötä mahdollisuuden väärentämiseen ovat vähentyneet.

    Korkea kate lääkkeissä taitaa olla jo pitkälti historiaa hintaputkijärjestelmän myötä; lääkkeiden hinnat on kilpailtu hyvinkin alas, ja samalla prosentuaalinen kate on pienentynyt. Hintaputkijärjestelmän tultua voimaan lääkkeiden eli apteekkarin tuotteiden hinnasta leikattiin yhdessä yössä jopa kymmeniä prosentteja. Tilannetta voisi verrata siihen, että vaikkapa kenkäkauppias myisi 50 euron kenkiä seuraavana päivänä hintaan 35 euroa, ja sillä hinnalla pysyvästi siitä eteenpäin. Ja hän joutuisi kuitenkin pitämään varastossa myös 100 euron hintaisia kenkiä, jos joku sellaiset vastaavat haluaisi. Kengät ehkä vielä kestävät kaiken varasta varastointia melko pitkään, toisin kuin lääkkeet.

    On totta, että apteekin saama voitto on apteekkarin henkilökohtaista tuloa, mutta apteekkari ottaa myös liiketoiminnan riskin henkilökohtaisesti kannettavakseen. Hän työllistää ihmisiä ja maksaa heille palkkaa sekä maksaa liiketiloistaan vuokraa. Apteekkarin oma veroprosentti määräytyy tuloveroprosentin mukaan, ei siis pääomaveron mukaisesti.

    Ja kuten todettua, todellakin yksityiset apteekit ja Yliopiston Apteekki ovat epätasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden, kun YA on vapautettu apteekkimaksun maksamisesta valtiolle. Tässä on selvä kilpailuetu, jonka turvin voi vaikkapa pidentää aukioloaikoja.

    Tärkeintä lienee taata asiakkaan lääketoimituksen turvallisuus, ja mielestäni se toteutuu nykyisessä järjestelmässä parhaalla mahdollisella tavalla. Jos joku kouluttautuu, ottaa vastuun yrityksestä kantaakseen, työllistää ihmisiä ja saa vielä itselleenkin palkkaa, vaikkapa korkeampaakin, niin suotakoon se hänelle.

  15. Korjataanpas vähän sanoo:

    YA EI ole vapautettu apteekkimaksusta -ei ole koskaan ollut. Aiemmin se vain tilitti apteekkimaksua vastaavan määrän Helsingin Yliopistolle, joka käytti sen mm. kielikeskuksen toimintoihin. Nyt -tai muutaman viime vuoden YA on maksanut sen hmmm… oliko se nyt AVI:lle. Ja on myös muistettava, että YA:lla apteekkimaksu on korkeimmassa luokassa, n. 11% lääkemyynnistä. Vuoden 2013 5% tukkuhintojen leikkaus teki sen, että tuolla maksuprosentilla kate on negatiivinen kalliissa tuotteissa, siis vaikka syöpälääkkeissä, joiden tukkuhinta voi olla muutamia tuhansia euroja.
    Muuten kyllä kirjoitat asiaa.

    1. Emeritus sanoo:

      YA oli nimenomaan vapautettu apteekkimaksusta. Se tuloutti vastaavan summan omistajalleen eli Helsingin yliopistolle. Tämä raha oli sikäli mukavaa, että sen käytöstä ei tarvinnut ulkopuolisille tehdä tiliä.

  16. Anna sanoo:

    En ole kaupallisen alan ihminen, mutta olen aikanaan ollut farmaseuttina töissä apteekissa. Olisi mielenkiintoista kuulla, että millaisia ne katteet muilla aloilla ovat. Tässäkin puhutaan ”valtavista katteista”, mutta ei tuoda esille, että mitä ne oikeasti ovat. Lääkkeiden katteethan näkee tarkkaan täältä: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20130713

    Esim. reseptilääkkeet (ja anteeksi jos ole laskenut kate% väärin!)
    tukkuhinta 5€ -> myyntihinta 7.25€ (kate 31%)
    tukkuhinta 10 € -> 14,42€ (kate 31%)
    tukkuhinta 50 € -> 68,04€ (kate 27%)
    tukkuhinta 100 € -> 130,54€ (kate 23%)
    tukkuhinta 500€ -> 586,65€ (kate 15%)

    Kuulostaako pieneltä vai suurelta muiden alojen yritysten näkökulmasta (olen oikeasti ihan pihalla)? Ottaen huomioon, että jokaisen lääkepurkin pitää toimittaa (erikseen tarkastaa lääkemääräys, annosohje, lääkepakkaus jne.) ammattitaitoinen henkilö, niitä ei voi lapata asiakas itse kärryynsä niin kuin maitopurkkeja.

    Hintakilpailu: kyllähän lääkkeissä paljonkin on asiakkaita hyödyttävää hintakilpailua, se vaan käydään lääkefirmojen eikä apteekkien välillä. Ja apteekin varaston arvo voi tosiaan laskea yhdessä yössä paljonkin, lääkkeiden hinnat vaihtuvat 2 viikon välein. Harmi, että kirjoittajalla on ollut ikäviä asiointikokemuksia apteekissa kun hän maalailee, että palvelu olisi ”tympeää”. Oikeastihan palvelu on yksi asia, millä apteekit voivat kilpailla.

    YA: yksi syy Yliopiston apteekin menestykseen on se, että niille on osoitettu parhaimmat kauppapaikat suurista kaupungeista (apteekkien paikathan on määrätty ihan kaupunginosan tarkkuudella).

    Joku mainitsi täällä asiakkaan ”aikaedusta”. Yhtenä näkökulmana tähän: nykyjärjestelmässä asiakas tietää, että hän saa lääkkeen mistä tahansa apteekista samaan hintaan. Yksi chileläinen lääkäri, joka tutustui Suomen apteekkijärjestelmään, oli ihastunut siitä, että tällä ei tarvitse käyttää aikaa halvimman hinnan metsästämiseen tai omistaa paikallistietoa siitä, missä on halvin apteekki. Suuri osa lääkkeistä myös ostetaan eri aikaan kuin on lääkärikäynti, etenkin säännöllisesti käytettävät lääkkeet. Silloin on asiakkaalle nopeinta jos apteekkeja on siellä, missä hän muutenkin liikkuu.

    Yksi merkittävä erityispiirre lääkemyynnissä jäi kirjoittajalta pois: (resepti)lääkkeitä ei osteta vapaasti, vaan toinen ammattilainen on ensin arvioinut niiden tarpeen. Lisäksi vielä kela-korvaukset tuovat rajoituksia niiden myymiseen (esim. max 3kk satsi kerralla) – vai ehdottaako kirjoittaja niidenkin purkamista? Niinpä erilaisten kampanjoiden ja innovoinnin hyödyt jäisivät varmasti vähäisemmiksi kuin kahviloissa.

  17. Ei se ihan näin mene sanoo:

    Lainaan vähän edellistä: YA: yksi syy Yliopiston apteekin menestykseen on se, että niille on osoitettu parhaimmat kauppapaikat suurista kaupungeista (apteekkien paikathan on määrätty ihan kaupunginosan tarkkuudella).
    Korjataan tätä hieman. Ei Ya:lle kukaan ole ”osoittanut” parhaita kauppapaikkoja. Apteekki voi muuttaa oman sijaintialueensa sisällä tai kaupungin/kunnan sisällä mihin vain jo saluetta ei ole, kuten esimerkiksi Jyväskylässä. Kyllä omasta mielestäni siellä on tehty virheitä. Vantaan Tammiston sivuliike on surkeassa paikassa -ränsistyvässä Cittarissa, Savonlinna ja Lappeenranta samoin, vaikka ovat uusilla paikoilla.

    Tuosta katteesta napataan vielä apteekkimaksu. Silloin kate on vielä vähemmän. Pankkiiriystäväni aina jaksaa ihmetellä sitä, miten tämä business enää ylipäätään kannattaa.

  18. Asiakas sanoo:

    Asiakas palaa vielä kommenttiinsa ja korjaa sitä hieman. YA on siis maksanut apteekkimaksua ja tulouttanut sen aiemmin Helsingin Yliopistolle. Käsittääkseni HY on kuitenkin voinut harkintansa mukaan vapauttaa yksittäisiä Yliopiston Apteekkeja tilapäisesti apteekkimaksun maksamisesta, jos esimerkiksi jonakin vuonna toiminta on ollut heikosti kannattavaa. Apteekkimaksu onkin siis eri asia kuin tulovero, josta YA on ollut aiemmin vapautettu, kunnes Euroopan Komissio ei enää suostunut asiaa hyväksymään. Ymmärsinkö oikein, kysyy Asiakas nimimerkiltä ”Korjataanpas vähän” ?(http://www.apteekkari.fi/uutiset/komissio-ei-hyvaksynyt-yan-verovapautta.html)

  19. Hamsteri sanoo:

    Vaikea oli ees lukea loppuun…

    Tiivistän:

    – Kommentit oli osaksi asiallisempia kuin artikkeli, joka sekin oli osin täysin validi.

    – Kuluttajana valitsen lääkärin ammattitaidon mukaan, se ammattitaito pitää mielestäni kuulua omaan harkintaani haluanko maksaa siitä konsultaatiosta, mikä itseni lisäksi tapahtuu toisille asiakkaille. Siis miksi minun pitää maksaa, kun putki toimittaa paketin ja siihen liimataan tarra, sekä kysytään onks tuttu? Miksi? (Viittaan toiseen kommenttiin kun apteekkarit korjaa lääkärien mokia)

    Jos Pirjo Uuno Petterson ei saa lääkäriltään ohjeistusta niin minusta on naurettavaa, että minäkin maksan siitä. Kaupassakin on esimies ongelmatilanteissa, ei se kassa siellä yksin ole, joten apteekeissakin voisi toimia…

    – Ajoittain kun olen oikeita neuvoja pyytänyt, niin ne on koskeneet muita kuin reseptilääkkeitä. Ainiin, mikshän se farmaseutti tai proviisori uskaltaisi sanoa muuta kuin mitä lukee ohjeissa tai pakkausselosteissa. Käykö mielessä? Tuntuu idioottimaiselta, kun ne kaivaa pakkausselosteen ja alkaa lukea. Muuta kun ei voi sanoa, itsekin kuitenkin lukutaitoinen…

    Kyllä…Alepan kassa, mutta vastuu nolla ja kate kohdillaan. Ei kuulosta huonolta? 🙂

  20. Ulf Fallenius sanoo:

    Silti joka kylässä apteekki toisissa jopa kaksi niin missä ongelma?

  21. Harhaluuloja vain. sanoo:

    Apteekkien lääkkeiden ”valtavat katteet” ovat noin puolet ruoan hinnan katteista. Yleisimpien itsehoitolääkkeiden vapauttaminen vähittäismyyntiin ajaisi aika monta pikkuapteekkia konkurssiin. Korjaan, pientä apteekkia pyörittävää apteekkaria konkurssiin. Apteekkari kantaa kaiken vastuun apteekin toiminnan kannattavuudesta, sillä lääkemyyntiä ei ole mahdollista osakeyhtiön muodossa. Apteekkari maksaa enemmän veroja tuloistaan paitsi apteekkimaksun myös korkeamman verotuksen myötä (toiminimi vs osakeyhtiö).

    Toiminimen verotettavat tulot julkaistaan apteekkarin henkilökohtaisina tuloina; yritys ja apteekkari on niputettu yhteen. Jos apteekkarilla on pääomatuloja esimerkiksi osakemyynnistä tai vuokratuloista, saattaa tämä luoda illuusion siitä että itse apteekkitoiminta takoisi yrittäjälle massiivisia voittoja. Näistä tuloista apteekkari maksaa apteekkinsa investoinnit ja velat, toisin kuin osakeyhtiössä toimiva yrittäjä jonka tapauksessa osakeyhtiö itse on vastuussa veloistaan ja investoinneistaan.

    http://www.nokianuutiset.fi/Uutiset/1195004609736/artikkeli/loopit+huutavat+apteekkarit+tienaavat+hirmusummia+totuus+on+kuitenkin+toinen.html

    Pientä apteekkia pyörittävä apteekkari saattaa tienata todellisuudessa vähemmän kuin isommassa apteekissa palkkasuhteessa työskentelevä proviisori, joka ei kanna henkilökohtaisesti taloudellista vastuuta apteekin toiminnasta.

    Lisäksi osakeyhtiön tarkoitus ja tavoite on takoa voittoa osakkeenomistajille. Toki apteekkarikin pyrkii voitolliseen toimintaan, mutta jos apteekit toimisivat tyystin osakeyhtiön puitteissa, kuvitteleeko joku tosissaan että tästä olisi hyötyä veronmaksajille? Norjassa apteekin voi perustaa melkein kuka tahansa, kunhan apteekin toiminnasta vastaa proviisori. Lopputulos: melkein kaikki apteekit ovat kolmen ison kansainvälisen ketjun omistuksessa. Tälläinen tilanne suomessa mahdollistaisi aivan käsittämättömän veronkierron apteekeille. Kaiken lisäksi lääkkeiden hinta norjassa on suomea kalliimpi. Toki yleinen hintataso norjassa on myös hieman suomea kalliimpi, mutta tämä vapaa apteekkien perustaminen ei missään nimessä ole tuonut kuluttajalle merkittäviä säästöjä.

    Lääkäreiden keskiansio suomessa on aika pirun hyvä, vaikka heidän opiskelu minimissään kestää vain vuoden enemmän kuin proviisorin opinnot. Apteekkariksi pyrkivä proviisori ei tule saamaan apteekkilupaa ilman vuosien työkokemusta ja on aina mahdollisuus että apteekkiyrittäjäksi ryhtyminen pienentää tuloja ja tuo tullessaan massiivisen velkataakan.

    On harmillista, että apteekkien henkilökuntaa pidetään glorifioituina myyjinä/asiakaspalvelijoina, kun heillä kuitenkin on suurimmalta osin yliopistotason koulutus ja lääkäreitä parempi asiantuntemus mitä lääkkeisiin tulee. Sitä ei vain hyödynnetä nyky-yhteiskunnassa tarpeeksi. Esim allekirjoittaneelle lääkäri on kirjoittanut reseptille suurella todennäköisyydellä tappavan lääkeyhdistelmän reseptille, jolloin hengen pelastaminen on jäänyt farmaseutin/proviisorin vastuulle.

    1. Make sanoo:

      Pointtisi on mielenkiintoinen ja koskettava. Kuitenkin ”apteekkivallankumous” olisi mahdollista ilman että mainitsemasi asiat muuttuisivat. Siis, jos lääkkeiden hinnoilla saisi kilpailla, tai lupia saisi vapaasti, edelleenkin voisi apteekissa olla farmaseutti/proviisori joka pelastaa henkesi kun huono lääkäri kirjoittaa vaarallisen reseptin. Itse asiassa, voi jopa väittää että sääntelyn vapauttaminen olisi mahdollista toimittaa siten, että mainitsemasi hyvät asiat vain paranesivat. Huomaa että kritisoit lääkkeiden myynnin vapauttamista muihin kauppoihin, kun tässä blogissa puhutaan oikeastaan harkintaan perustuvasta luvanvaraisuudesta ja hintasääntelystä, ei niinkään lääkkeiden myynnin rajoituksien muuttamisesta.

  22. Kohto Kohto sanoo:

    Viimeisimmästä kommentista avasin tämän linkin:

    http://www.nokianuutiset.fi/Uutiset/1195004609736/artikkeli/loopit+huutavat+apteekkarit+tienaavat+hirmusummia+totuus+on+kuitenkin+toinen.html

    Juttu kannattaa lukea, mutta siinä apteekkari selittää maksaneensa vanhasta apteekista valtavan summan ja sen jälkeen uudistaneensa koko apteeksin toiminnan. Miksiköhän vanhasta apteekista piti maksaa valtava summa varsinkin kun toiminta piti heti uudistaa? Apteekissa varmaan oli jonkun verran lääkkeitä, mutta tuskin apteekin sen hetkinen lääkevarasto nyt hirmuisen arvokas oli. Ostiko uusi apteekkari apteekkirakennuksen vai mistä on kyse? Vai onko kyse siitä, että uuden apteekkarin on maksettava vanhalle omistajalle iso summa rahaa, jotta vanha omistaja suosittelee uutta apteekkaria Fimealle. Tällöinhän kyse on jo melkein lahjonnasta.

    Ehkä blogisti Heikki Pursiainen voisi avata tätä asiaa meille ihmetteleville.

    1. Make sanoo:

      Kauppojen yhteydessä uuden ei ole pakko ostaa kuin 1) varasto (joka voi olla jotain satoja tuhansia euroja) ja 2) pitää henkilökunta niillä työsopimuksilla mitä entinen laittoi, mutta jos haluaa, niin voi toki ostaa myös kalusteita, kiinteistöjä ties mitä. Jos henkilökunta on liian kallista uudelle velkaisemmalle omistajalle, niin sitten voi pistää ihmisiä pihalle, mutta seuraa karenssi.

    2. kissan vahti sanoo:

      Apteekkisysteemi Suomessa on aina herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan.
      Kehoitankin kaikkia asiasta kiinnostuneita lukemaan lääkelain (Finlex). Loppuisi
      tietämättömyyteen ja kateuteen perustuva populistinen kirjoittelu vähemmälle.
      Tunnen hyvin erään apteekkarin, joka työllistää yrityksessään 18 työntekijää.
      Hänen saamansa ansiotulo toissa vuonna oli noin 130000 euroa miinus tulovero.
      Ottaessaan apteekin vastaan hänen oli lunastettava kyseisen apteekin sekä sivuapteeekin lääkevarasto 250000 euroa, uusittava tietojärjestelmät, myymäläkalusteet,
      ATK-laitteet ja apteekin auto. Lisäksi kauppaan kuului asiakastiedostot ja apteekin nimi.
      Velkaa hän teki 470000 euroa, jota hän nyt hoitelee 75000:n euron nettotuloilla.
      Että sellanen pissnes! Ei ole paljon apteekkaria kotonaan näkyny. Oliskohan töissä?

  23. apuuuu-va! sanoo:

    ”Vai onko kyse siitä, että uuden apteekkarin on maksettava vanhalle omistajalle iso summa rahaa, jotta vanha omistaja suosittelee uutta apteekkaria Fimealle. Tällöinhän kyse on jo melkein lahjonnasta”

    Siis oikeesti. Mistä teitä kaheleita riittää? Ettäkö Fimean ja Valviran virkahenkilöiden päätöksiin voisi jotenkin vaikuttaa? Aika raju syytös.

    Onko liberalisoitava vain siksi että liberalisointi on kivaa? Entäs jos asiat menee reisille? Kuka ottaa vastuun? Vihreistä ei ainakaan näy löytyvän vastuunkantajia.

  24. Ulf Fallenius sanoo:

    Niin on olemassa virkamiehiä ja keskinkertaisia kansalaisia jotka eivät ymmärrä että kaikki yritykset tarvitsevat voittoa elikkä katetta palveluille ja tavaroille.Kohtuullisesta katteista seuraa kohtuullisia veroja jota tämä Suomi tarvitsee enemmän kuin koskaan koska meillä on liikaa jukista sektoria joka on pirun kallista ylläpitää. Kansanedustajista lähtien pitäisi puolittaa virkamiehiä ja alentaa heidän palkat edes yksityissektorin tasolle .Oli kilpailua enemmän tai vähemmän niin yrityksen tehtävä on luoda markkina arvoa ja voittoa tai muuten kutsuu protestilista ja velkajärjestellyt ja loppupeleissä veronmaksaja maksaa aina viulut epäonnistuneesta yrittämisestä Suomen maassa mikä on se isoin vääristymä meidän taloudessa.Liberalismi hieno asia jos kaikki vastuu jäisi yrittäjälle ja pankkien kannettavaksi mutta näinhän se ei ole .Fiksuin olisi vielä suurempi valvonta ja sääntely missä veronmaksajat säästäisi miljardeja rahaa vuositasolla, verojäämät on jo 4-5 miljardia vuositasolla sääntelyn ja valvonnan puutteesta johtuen. Nuorena miehenä olin niin liberalisti että näillä Liberassa ei löydy yhtään samanlaista mutta vanhemmalla iällä olen huomannut että sellainen toimintamalli vie Kreikan tielle niin valitaan mieluimmin keskitie.

  25. Cucurus Canorus sanoo:

    En tiedä onko tänne jäähtyneeseen threadiin enää järkeä kirjoittaa mutta kokeillaan. Tuolla alkupäässä referoitu syyskuinen MOT oli naurettavuuden huippu. Apteekkien osakeyhtiöt ovat keskimäärin kuusi prosenttia (6%) apteekkien kokonaisliikevaihdosta. Ja tästä YLE viitsii tehdä verovaroin kustannettuna sellaista p***ajournalismia.
    http://www.apteekkariliitto.fi/media/3-apteekkariliitto.fi/apteekkitieto/julkaisut/apteekki_yritys_toiminta_talous_2016.pdf

    Näiden mediatilaa saavien, omahyväinen hymy naamalla esiintyvien muka-liberalistien kannattaisi tehdä kotiläksyt edes vähän paremmin.

  26. Mikael Tursa sanoo:

    Hyvä kirjoitus. Mitäs ajattelette ajatuksesta että lääkärit voisivat myydä lääkkeitä suoraan potilailleen ja/tai perustaa miniapteekkeja esim. toreille tai pieniin kivijalkapuoteihin?

  27. Jussi Rantanen sanoo:

    Aika monessa maassa lääkäriaseman tai sairaalan velvollisuus on ylläpitää apteekkia, jotta potilas saisi lääkkeensä mukaan heti. Suomessa on nimenomaan kielletty se, että lääkäriasema tai sairaala olisi mitenkään yhteydessä apteekkiliiketoimintaan!

  28. benkku sanoo:

    Kuulostaa ihan OPEC:n toiminnalta 🙂 Öljykartellin kritisoiminen vaatisi jo vähän munaa

  29. Kalevi Salonen sanoo:

    Keskustelu on aivan liikaa kiertynyt aidanseipäisiin, vaikka oikeastaan pitäisi puhua aidasta. Tarkoitan, että lääkehuoltoa pitäisi käsitellä koko terveydenhuollon yhtenä osana eikä erilliskysymyksenä. Tosin on myönnettävä, että juuri aidanseipäisiin, eli apteekkarien etuoikeuteen puuttumiseen, sisältyy asian poliittinen ongelma. Näin siitä huolimatta, että sen asiallisen ratkaisun pitäisi olla itsestäänselvä. Aidanseipäistä kiistelemällä ratkaisun tulo siirtyy hamaan tulevaisuuteen, joten apteekkariliiton näkökulmasta keskustelun laajentamista itse aitaan pitää viimeiseen saakka välttää.

    OLISI LUONTEVINTA JAKAA RESEPTILÄÄKKEET ASIAKKAILLE SUORAAN TERVEYSKESKUKSISTA JA SAIRAALOISTA. NIISTÄ SEN PAREMMIN KUIN KÄYNTIMAKSUISTAKAAN EI KANNATTAISI LASKUTTAA ASIAKKAITA.

    Perustelut ovat kiistämättömät.
    1. Asiakkailta säästyisivät erikseen apteekissa käynnistä johtuvat (työajan menetykset ja liikkuminen) kulut. Kun Suomessa määrätään noin 50 miljoonaa reseptiä vuodessa, jolloin kymmenen euron lisäkulut reseptiä kohden aiheuttaisivat jopa 500 miljoonan euron turhan kuluerän.
    2. Apteekkien kate lääkkeiden myynnistä jäisi pois (n. 30 % eli luokkaa 600 miljoonaa euroa).
    3. Lääkkeiden tukkumyynnin kate jäisi pois (karkeasti 15 % eli luokkaa 200 miljoonaa euroa).
    4. Valtion lääkelaitos voisi hankkia kansainvälisiltä lääkemarkkinoilta suuria eriä kilpailuttamalla (oletettavasti ainakin 5 %:n etu eli luokkaa 50 miljoonaa euroa).
    5. Synergiaetujen vuoksi lääkkeiden jakeluun tarvittavan henkilökunnan ja tilojen kulut olisivat terveyskeskuksissa oleellisesti pienemmät kuin apteekeissa.
    6. Edelllä kuvatussa tilanteessa lääkkeiden ja käyntimaksujen laskutus tuottaisivat karkeasti vain saman verran kuin mitä kuluu niiden laskutusbyrokratiaan. Siksi niiden perimisessä ei ole mitään järkeä vaan terveydenhuollon toiminta pitäisi keskittää itse pääasiaan.
    7. Kun terveydenhuoltomaksut suoritettaisiin verotuksen kautta, ei niiden perinnästä aiheutuisi lisäkuluja ja maksut olisivat sosiaalisesti mahdollisimman oikeudenmukaisia.
    8. Laskutubyrokratian poisto keventäisi oleellisesti myös KELA:n byrokratiaa.

    Siis lääke- ja terveydenhuollon yhdistäminen voisi muitta mutkitta tuoda miljardiluokan säästöt. On peräti kummallista, jos asia ei poliitikkoja kiinnosta. Apteekkien olemassaoloon ei tarvitsisi kajota vapautettiinpa ala sitten kilpailulle tai ei. Ne voisivat edelleen palvella yksityistä terveydenhuoltoa ja aina löytyy myös ihmisiä, jotka haluavat maksaa valinnan vapaudesta.

  30. Emeritus sanoo:

    Vartia esittää, että puuttumalla apteekkien toimintaan voitaisiin saavuttaa 20 % säästöt. Jos apteekille jäävä myyntikate on alle 30 % niin miten jotain toimintaa voitaisiin ylläpitää alle 10 % katteella, jos henkilökunnallekin pitää maksaa palkkaa. ”Valtavat lääkekatteet” ovat varmasti vähittäiskaupan pienimpiä. Ongelma on vain se, että apteekkarin verotettava tulo näkyy verotilastoissa; kommandiittiyhtiöiden ym. ei näy.
    Jos apteekkimaksu poistettaisiin, voitaisiin lääkkeiden hintoja toki alentaa. Käytännön seurauksena olisi pienten apteekkien tulojen pienentyminen, suurten lisääntyminen. Ongelmaa voitaisiin hoitaa neutraalimmin, jos Fimea ryhtyisi ajattelemaan uudenlaisia ratkaisuja. Vaan kun ei.
    Apteekkien talous ja lääkkeiden hinnat on sellainen kokonaisuus, ettei sitä vielä Vartian ajatuksilla saada millekään järkevälle tolalle.

  31. Ulf Fallenius sanoo:

    Mutta kun työvoima vapautetaan vapaille markkinoille niin 10% kate voi muuttua takaisin 30% ja mieluimmin Uber tyylisesti työnantajavastuu pois ja silloin kaikki yritykset tienaa.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa