Tiukka konseptointi vapauttaa

Suomi menettää joka vuosi ison määrän yrityksiä ja työpaikkoja. Kokonaisia toimialoja ja klustereita on käytännössä hävinnyt kokonaan. Jostakin syystä menestys ei pysy käsissämme ja häviää kuin märkä saippua käsistä.

Näkemykseni mukaan yhteistä epäonnistumisille liiketoiminnassa on ollut kasvukivut, menestymisen huuma ja huipulla pysymisen vaikeus. Yrityksiä on kehitetty tuote- tai palvelulähtöisesti ja erilaisille innovaatioille on etsitty niin asiakkaiden kysyntää kuin rahoittajien hyväksyntää. Muuhun ympäristön tarkkailuun ja kehitykseen reagoimiseen ei jää aikaa kun painitaan ohjelmistoversion päivityksen tai kuluneen tuotantokoneen uusimisen päivittäisissä hankaluuksissa.

Kansainvälisesti tai edes kotimaassa menestyneitä suomalaisia ketju- tai konseptiyrityksiä ei juurikaan löydy. Niinkin läheltä kuin Ruotsista niitä löytyy kaupan eri aloilta paljon. Näyttää silti, että konseptiyritykset pärjäävät ja selviävät kasvustaan hyvin ja usein myös kykenevät pidempään säilyttämään asemansa sekä palvelu- että kaupan alalla. Myös teollista toimintaa voidaan konseptoida.

Meille suomalaisille konseptointi ja konseptiyrittäminen ei tunnu olevan luontaista. Koskela Tuntemattomassa Sotilaassakin totesi, että ” Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat”. Meidän kulttuurimme ei tue kurinalaista ja määrätietoista elämänasennetta. Lapsillekaan ei kotona ja kouluissa enää opeteta eikä vaadita käytöstapoja ja sääntöjen noudattamista.

Liike-elämässä Ellun kanailu on kuitenkin tehottomuutta aiheuttavaa. Kun yritys löytää oman konseptinsa (oma toimintamalli ja kilpailuetu) ja itse uskoo siihen vahvasti, ei konseptoimisessa ja konseptiyrittämisessä ole muusta kysymys kuin tiukasti – tinkimättömästi – tästä toimintamallista ja kilpailuedusta kiinnipitämisestä. Me suomalaiset vain niin herkästi lähdemme soveltamaan ja uskomme olevamme siten luovia ja tilannetajuisia. Konsepti kuitenkin hajoaa, jos sitä jatkuvasti ”sovelletaan”. Viisi saman yrityksen ja logon alla olevaa erilaista toimintaympäristöä, kauppaa tai tuotantotilaa, ei enää ole konsepti. Viiden erilaisen toimintamallin johtaminen on työläämpää ja kalliimpaa kuin viiden samanlaisen. Viidensadan yksikön kohdalla työmäärän ja kulujen ero on jo valtava konseptoidun ja konseptoimattoman toimintamallin välillä.

Toki konseptinkin pitää kehittyä ja sitä pitää esimerkiksi paikallisesti lokalisoida. Mutta se ratkaiseva ero onkin siinä, että vahvan konseptin omaavalle yritykselle ja sen henkilöstölle jää enemmän aikaa juuri kehittämiseen ja lokalisoimiseen. Perusrutiinit ja peruskasvu sujuu huomattavasti kilpailijoita sujuvammin kun taustalla on kova konsepti. Toimintamallit ja -tavat ovat alusta alkaen kaikille selvillä eikä tarvitse liikaa uhrata aikaa ja miettiä minkälaisia logoja, hyllyjä, tietokoneita, trukkeja, kiinteistöjä tai ovenkahvoja tarvitaan. Konseptointi ei ole vain asiakkaalle näkyvien yksityiskohtien monistamista vaan ennen kaikkea taustalla olevien näkymättömien prosessien monistamista. Nämä taustaprosessit ovat suurimpia kuluja tai vastaavasti kulusäästöjä aiheuttavia osia yritystoiminnassa.

Monellakin tavalla Suomessa olisi tarpeen ryhtiliike ja  paluu perusasioihin ja –arvoihin. Ahkeruus, sinnikkyys, luvatusta kiinni pitäminen  ja jämäkkyys toisivat meille niin politiikassa, koulutuksessa, virkamiehistössä kuin elinkeinoelämässä paljon lisäarvoa nykyiseen leväperäiseen elämäntapaan. Onkohan sattumaa, että tuo kaikki on myös menestyvän konseptiyrittämisen arkipäivää ja menestyksen kulmakiviä?

Mikä taho olisi meillä Suomessa se joka opettaisi ja kannustaisi vahvaan konseptiyrittämiseen? Vai aloitetaanko jo kotoa ja peruskoulusta ja konseptoidaan hyvät tavat ja jämäkkä elämänhallinta osaksi ihmisen elämänkaarta? Ehkä meiltä Suomestakin sitten myöhemmin kasvaisi vahvoja kansainvälisiä konseptiyrittäjiä kaupan ja teollisuuden eri osa-alueille. Sitä kautta ehkä myös julkinen sektori joutuisi oppimaan jotakin konseptoimisesta ja kulujen hallinnasta.