Työmarkkinoiden tilanne on herättänyt viime kuukausina keskustelua kiristyneen taloustilanteen myötä. Listaan tähän sellaisia argumentteja vasta-argumentteineen, joihin olen keskustelussa törmännyt. Jokainen arvioikoon itse, miltä osin edustamani näkökannat lisäävät tai rajoittavat ihmisten vapauksia, valtaa, perusoikeuksia ja yhdenvertaisuutta lain edessä.
”Nää on taas näitä ay-liikkeen tappajia”
On eri asia kritisoida nykyisten työmarkkinajärjestöjen erivapauksia lain edessä kuin kieltää ne kokonaan. Liityn itse mielelläni jonain päivänä sellaiseen ammattiyhdistykseen, joka ajaa ammattikuntani etua työmarkkinoilla – mutta tekee niin ilman erioikeuksia ja ilman että samalla heikentää heikon työmarkkina-aseman ihmisten tilannetta.
Olen esittänyt yleissitovuudesta luopumista, ja siinä on kyse vain siitä, että ihmiset saisivat itse päättää haluavatko edustaa sopimuspöydässä itse itseään vai pistää oman ammattiyhdistyksensä asialle. Eli sinä voisit halutessasi edelleen pistää liiton sopimaan puolestasi, mutta joku toinen saisi halutessaan sopia kuten parhaaksi näkee. (Aikaisempi kirjoitukseni yleissitovuudesta löytyy täältä).
Tämä pätee myös työnantajapuoleen. Työmarkkinapöydissä ei istu yksikään mikroyritys, vaikka muutaman hengen firmassa yksittäinen työsuhde saattaa nostaa tai kaataa koko toiminnan. Vapailla työmarkkinoilla yritykset voisivat edelleen noudattaa alansa TES:iä niin halutessaan.
”Ilman ay-liikettä työmarkkinat olisivat yhtä riistoa”
Jos ay-liikkeeltä viedään erivapaudet, kuten verovähennys- ja kartellisointioikeus, on selvää, että ne tulisi viedä samalla myös työnantajapuolelta. Suomen kattava työlainsäädäntö pitää muun muassa huolta työturvallisuudesta, mikä on paitsi asianosaisten, myös koko yhteiskunnan etu. Siinä säädetään myös työajoista.
Työlainsäädännöstä päättää demokraattisesti valittu eduskunta, kun taas työehtosopimuksista väännetään demokratian ulottumattomissa ja suljettujen ovien takana työmarkkinajärjestöjen kesken, joilla on muun muassa merkittäviä intressejä eläkeyhtiöissä ja Suomen yritysmaailmassa.
Kumpaan sinä luotat enemmän – demokratiaan vai korporaatioihin? Jos demokratiassakin on vajeensa, niin kansanedustajat voi ainakin teoriassa pudottaa neljän vuoden välein.
Työehtosopimuksissa säädetään muun muassa palkasta ja muista työsuhde-eduista. Kyseessä on niin työnantaja- kuin työntekijäpuolelle “ota tai jätä” -tyylinen ehdotus, josta voi poiketa vain työntekijälle edullisempaan suuntaan.
Heikossa taloustilanteessa yhä useampi yritys valitsee ”jätä”-kortin, jos työntekijän palkkaaminen ei suorine ja epäsuorine kustannuksineen yksinkertaisesti kannata. Näin työttömyysaste pysyy Suomessa työvoiman supistumisesta huolimatta korkeana ja on tätä kirjoittaessa nousemaan päin. Kustannuksen tästä kantaa koko yhteiskunta.
Mekanismi on tämä: työttömyyskorvaukset nousevat, syrjäytyminen lisääntyy ja ihmiset, erityisesti nuoret, menettävät mahdollisuuksia tutustua työelämään, oppia asioita ja nostaa tuottavuuttaan. Myös työstä syntyvä arvonlisä jää saamatta. Kaikki nämä nostavat veroastetta suoraan tai velkaantumisen kautta, mikä puolestaan edelleen heikentää työllistymis- ja työllistämismahdollisuuksia.
”Se vaan haluaa orjapalkat kaikille”
Suomessa ei kenenkään ole pakko tehdä töitä, joten riistoa ei voi olla sellaisen työsuhteen tarjoaminen jota kukaan ei ota vastaan. Ei ole mielipide, vaan tilastollinen fakta, että a) Suomessa ovat maailman alhaisimpiin lukeutuvat tuloerot, b) Euroopan korkeimpiin kuuluvat julkiset tulonsiirrot sekä c) Euroopan alhaisimpiin lukeutuva ostovoima.
Tuskin pelastamme itseämme laskemalla kaikkien palkkoja; etenkin kun suurin osa arvonlisästä (>50%) syntyy palveluilla ja valtaosa kysynnästä on kotimaista.
Suomessa on työmarkkinoilla nykyisin kahden kerroksen väkeä: ne, jotka ovat pysyvissä kohtuullisen hyväpalkkaisissa työsuhteissaan ja saavat halutessaan ansiosidonnaista liittymällä kassaan (ammattiliitolla tai ilman) sekä niitä, jotka ovat jatkuvassa pätkätyökierteessä joko yksinyrittäjinä, vuokratyöfirman kautta tai muuten vaan määräaikaisina palkansaajina.
On pöyristyttävää kuinka vähän keskimääräisen suomalaisen käytettävissä olevat tulot nousevat työnteosta siihen nähden ettei kävisi töissä lainkaan. On täysin ymmärrettävää valita jälkimmäinen vaihtoehto kuin tehdä satunnaisesti jotain työtä ja maksella tukia takaisin. Tällainen aliteho maksetaan muiden työsuhteista kertyvistä veroista. Niistä työsuhteista, joita voisi olla vielä paljon enemmän.
Kestävyysvaje korjataan vain sillä, että yhä useampi työhön kykenevä tekee töitä. Se voi joissain tapauksissa tarkoittaa työehtosopimusta alhaisempaa palkkaa, mutta jossain toisessa tapauksessa – ja erityisesti työkokemuksen karttuessa – myös sitä paljon korkeampaa palkkaa. Palkka seuraa pitkällä aikavälillä kuitenkin vain tuottavuutta. On sula mahdottomuus, että tuo tuottavuus voitaisiin kabineteissa tuntea yksilö- tai edes yritystasolla.
Jos kaikille maksetaan keskiarvo tuottavuudesta, vähemmän tuottavat eivät pääse töihin eikä osaaminen kartu lainkaan. Paremmin tuottaville ei heillekään paljon enemmän jää käteen, mutten kuitenkaan ensisijaisesti kanna huolta heistä. Heille löytyy töitä Suomen ulkopuolellakin, jos vain haluavat lähteä.
“Ilman liittoja työntekijällä ei olisi oikeuksia”
Ensin on todettava, että jos työnantaja (tai kuka tahansa) syyllistyy rikoksiin tai esimerkiksi syrjintään, niin olisi mielestäni surullista, jos sitä vastaan ei oikeusvaltiossa saisi apua kuin liitosta. (Ei näytä liittokaan aina antavan turvaa edes omilleen, jos katsoo AKT:n viime vuosien seikkailuja.) Suomessa on kattava työlainsäädäntö, joka jo itsessään takaa säälliset työolosuhteet itse kullekin.
Lain takaamien perusasioiden lisäksi työntekijän parasta turvaa ovat mahdollisimman toimivat työmarkkinat ja alhainen työttömyys. Silloin voi jokainen vaihtaa työnantajaa, jos saa muualta parempaa palkkaa tai muuten miellyttävämmät työolosuhteet. Jonkinlainen valmius pitää ihmisellä olla myös vaihtaa työpaikan perässä paikkakuntaa.
Suomessa on maailman parhaat mahdollisuudet edistää osaamistaan ilmaisen koulutuksen avulla peruskoulusta tohtoriksi – ja hyvä niin. Työmarkkinoilla relevanttia osaamista oppii kuitenkin pitkälti vain töissä. Joten mitä enemmän itse kullakin on mahdollista tehdä tuottavaa työtä ja kerryttää osaamista, sitä paremmin pystyy neuvottelemaan itselleen yhä parempia työehtoja.
Sitten on poikkeuksia, kuten julkinen sektori sekä pienellä paikkakunnalla määrävässä asemassa olevat työnantajat. Valtiota (tai kuntaa) vastaan yksittäinen työntekijä on varsin voimaton, ja tällöin liittoon kuuluminen on jopa perusteltua. Mitä enemmän julkiset alat ovat kuitenkin avoinna myös yksityisten yritysten tuomalle kilpailulle, sitä paremmin työntekijät voivat neuvotella itselleen työsuhde-etuja myös työnantajaa vaihtamalla. Ennemminkin käy sääliksi julkisen puolen pätkätyöläisiä ja virkamiehiä, jotka eivät omalla osaamisellaan tai ahkeruudellaan voi parantaa asemaansa lainkaan. Palkka tulee taulukosta eikä osaamisella ole arvoa kuin asiakkaan ja hyvän esimiehen silmissä.
Jokaisen työnantajan paitsi velvollisuus, myös etu, on pitää huolta työntekijöistään mahdollisimman hyvin. Harvassa ovat sellaiset alat, joiden lisäarvo ei syntyisi vain ja ainoastaan työntekijöistä. Hyviä työntekijöitä saadakseen työnantajan on tehtävä hartiavoimin töitä, ja huonosti tehtävänsä hoitavat työnantajat poistuvat luonnollisen kehityksen myötä ennen pitkää markkinoilta. Toisin kuin 1900-luvun alussa, nykyisin ihmiset ja ennen muuta tieto liikkuvat vilkkaasti.
Verovähennysoikeus ja ennakkoon pidätetty jäsenmaksu
Miksi minun ay-jäsenmaksuni eli muun muassa lehtitilaukseni on verovähennyskelpoinen? Jos verovähennyskelpoisuutta perustellaan työntekijöiden eli jonkin asteikon mukaan heikompien puolustamisella niin miksei lahjoitukseni tai jäsenyyteni esimerkiksi Punaisessa ristissä tai Helsinki Missiossa ole verovähennyskelpoinen? Onko tsunamin uhrien tai yksinäisten vanhusten auttaminen vähemmän jaloa kuin työkykyisen- ja ikäisen asioiden ajaminen työmarkkinoilla?
Työnantajat kantavat työntekijöiden ammattiliitoille kuuluvat jäsenmaksut vähentämällä ne suoraan palkasta palkanmaksun yhteydessä. Tämän käytännön lopettaminen on oman tietämykseni mukaan liitoille paljon vakavampi asia kuin itse verovähennysoikeus. Kun asia on neuvotteluissa nostettu pöydälle, välitön reaktio on ollut yleislakolla uhkailu.
Jäsenistön lojaalisuus joutuisi todennäköisesti kovalle koetukselle, jos rahasuoritus pitäisi tehdä henkilökohtaisesti. Harva palkansaaja haikailee ennakkoon pidätettyjen verojensakaan perään, kun ne eivät koskaan tule omalle pankkitilille asti. Jos ja kun liitot tarjoavat hyviä palveluita jäsenilleen, ei mielestäni ole syitä olla luottamatta siihen, että itse kukin suorittaa jäsenmaksunsa itse.
Laillistetut kartellit
Ammattiliitoille on annettu vapaa oikeus muodostaa kartelleja, jotka rajoittavat tarjontaa kyseisillä työmarkkinoilla (myös ennakoivasti, vastustamalla koulutuspaikkojen lisäämistä), avoimena tavoitteenaan kiristää jäsenilleen parempia palkkoja ja muita työehtoja kuluttajien ja asiakkaiden kustannuksella. Sama koskee tietysti myös työnantajapuolta.
Yrityksetkin ovat kautta aikojen pyrkineet muodostamaan kartelleja tai peräti monopoleja. Rajoittamalla kilpailua turvataan toimeentulo ja työllisyys heikoillekin kartellin jäsenille. Piilaaksossa kuohuttaa par’aikaa työnantajapuolen kartelli, jossa suuret työnantajat ovat sopineet keskenään palkoista hidastaakseen palkkakehitystä. Kartelliin osallistuneita työnantajia vastaan on alkamassa oikeusmenettely.
Kartellisoitumisen ja kilpailun puutteen kansantaloudellisista haitoista vallitsee täysi yksimielisyys, ja kehittyneissä maissa ne on pääsääntöisesti kielletty. EU:n laajuinen kilpailulainsäädäntö kieltää jyrkästi sekä myynti- että ostokartellit. Kysymys kuuluukin, miksi tällaiset sallitaan yhä Suomessa?
Kriisiytyneissä euromaissa on kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja EU:n johdolla tehty työmarkkinauudistuksia, jotka yksi yhden perään ovat tähdänneet paikallisen sopimisen lisäämiseen ja työmarkkinajoustoihin. IMF:n suositustyöttömyysturvan osalta on käytännössä Tanskan mallin mukainen: alhainen irtisanomissuoja mutta korkeahko ja ajallisesti rajattu työttömyysturvan taso. IMF on suosittanut irtisanomissuojan nostamista vastaan, sillä se haittaa työpaikkojen muodostumista.
Sijoitustoiminta ja jäsenasiat
Useat ammattiyhdistykset istuvat tuntuvien sijoitusten eli – tarpeen tullen – lakkokassojen päällä. YLE on kerännyt ansiokkaasti tietoja ammattiyhdistysten sijoitustoiminnasta. On harmillista, ettei tämä tieto ole avointa, vaan media ja kansalaiset ovat yhdistysten vapaaehtoisesti toimittamien tietojen varassa. Sellaiset yhdistykset, jotka nauttivat erioikeuksia lain edessä, tulisi velvoittaa läpinäkyvyyteen oman toimintansa osalta.
Jos erioikeuksien purkaminen on liian kova pala 70-luvun kabinettiperinteitä perässään hinaavalle yhteiskunnalle, niin työmarkkinajärjestöt tulisi sentään säätää julkisoikeudellisiksi yhteisöiksi, jolloin kulissien takana tapahtuvaa toimintaa ja muun muassa mittavaa varojen käyttöä pystyttäisiin seuraamaan.
Jos katsotaan esimerkiksi SDP:n puheenjohtajakisaan ilmoittautuneen Antti Rinteen luottamustoimia (lähde Wikipedia), niin ammattiliitto Pron voidaan laskea olevan melkoinen konkari erityisesti matkailualalla. Ammattiliitto Pro omistaa kokonaan tai osittain seuraavia yrityksiä: Kustavin Matkailu Oy, Levin Matkailukeskus Oy, Levi Ski Resort Ltd, Oy Levi Restaurants Ltd, Majvik Oy, VVO-yhtymä Oyj, STTK-Lomat Oy. Jos tämä on se, mistä Pron jäsenet haluavat maksaa, niin hyvä niin. Verohuojennuksia tällaisten omistusten pyörittämiseen tuskin kuitenkaan pitää myöntää?
Ansiosidonnainen
Mielestäni on yksinkertaisesti väärin, ettei ansiosidonnaista työttömyysturvaa tarjota kuin työttömyyskassojen jäsenille, vaikka siitä jokainen kuitenkin joutuu maksamaan. Jokaisessa työsuhteessa maksetaan lakisääteiset työttömyysvakuutusmaksu ja ansiotulovero, joista (mukaan lukien muut verot) työttömyysturva lähes kokonaan katetaan.
Työttömyysturvan pitäisi olla yhteneväinen kaikille Suomen kansalaisille. Jos työttömyyskassat haluavat tarjota jäsenilleen ansiosidonnaista turvaa, niin silloin sen kustannukset tulisi myös kattaa kassojen varoilla (vain 5,4% maksetaan kassoista). Se tarkoittaisi nykyisten kassojen jäsenmaksujen moninkertaistamista. (Lähde: Tilasto Suomen työttömyysturvasta 2012, Kela, kuvio 7)
Todennäköisesti kyseinen vakuutusmarkkina kaatuisikin omaan rahoitukselliseen mahdottomuuteensa, mikä vain osoittaisi sen, että nykyinen työttömyysturva toimii ainoastaan siksi, että työttömyyden kustannukset on ulkoistettu keltään kysymättä kaikille samalla kun etuuksien piirissä ovat vain hyvää työsuhdeturvaa nauttivat keski-ja hyvätuloiset kassojen jäsenet. (Aikaisempi kirjoitukseni aiheesta löytyy täältä.)
Laittomat lakot
Työmarkkinoiden sopimusrikkomukset tulisi saada Suomessa myös yleisen lainsäädännön korvausvastuun piiriin. Vuosina 2002-2012 käydyistä yli tuhannesta lakosta vain muutama kymmen oli laillisia. Laittomasta lakosta ammattiliitolle tai ammattiosastolle langetettavan sakon yläraja on 23 500 euroa. Samalla jonkin keskeisen sopimusalan lakko voi teettää yhteiskunnalle satojen miljoonien vahingot.
Ammattiliitot ovat myös selkeästi varautuneet suurempiin korvauksiin suuren sijoitusomaisuutensa voimin. Monet liitot ilmoittavat niiden koko taseen olevan käytössä lakkojen kustannusten kattamiseen. Esimerkiksi Metalliliiton 130 miljoonan sijoitusvarallisuus riittäisi kustantamaan yli 5500 (!) laittomasta lakosta aiheutuvan maksimisakon.
Entinen ay-aktiivi avautuu
Liityin omaan ammattiliittooni Tekniikan Akateemisiin vuonna 2010 – ja erosin jäsenyydestä ja valtuustosta reilu kuukausi sitten. En eronnut siksi, että olisin yhtäkkiä kokenut jonkin valaistuksen tai tullut kaltoin kohdelluksi, vaan pohdittuani jo pitkään, etten enää halunnut maksaa sellaisen yhdistyksen jäsenyydestä, joka ei parhaan ymmärrykseni mukaan palvele yhteiskunnan etua.
TEKissä vaikuttaa ja toimii erilaisia ihmisiä eikä minulla ole kestään mitään pahaa sanottavaa. Eihän tämä järjestelmä ole niiden ihmisten vika, jotka yrittävät sitä sisältäpäin parantaa.
Omalla kohdallani kyse on tappiosta, sainhan oman alani lehtiä verohuojennetusti alhaisempaan hintaan kuin olisin saanut muuten. Esimerkiksi Talouselämän kestotilaus maksaa 279 euroa vuodessa, kun ay-jäsenmaksuni oli kokonaisuudessaan 351 euroa sisältäen myös muita lehtiä sekä työttömyyskassamaksun. Työttömyysturvaa en yrittäjänä toki olisi saanut muutenkaan, joten työttömyyskassan jäsenenä pysyminen ei olisi ollut järkevää.
Kuuluin myös Tekniikan Akateemisten valtuustoon (jonne minut valittiin vuonna 2011), mutta erosin, koska en usko että minulla olisi ollut jatkossa sen vertaa annettavaa TEKin jäsenille kuin tuota kautta Suomen yhteiskunnalle.
Jään odottamaan, että Tekniikan Akateemiset ja muut ammattiliitot muotoutuvat yhdistyksiksi, joka tarjoaa lehtitilausten lisäksi (kuten nyt) ammatillista neuvontaa, miksei lobbaustakin – mutta tämä kaikki pelkästään jäsenmaksuilla, vain jäsenille ja ilman verohuojennusta tai muita erioikeuksia lain edessä.
Halutessaan jäsenet voisivat edelleenkin siirtää myös palkka- ja muut työehtoneuvottelut yhdistyksen hoidettavaksi, mutta yleissitovuudesta olisi luovuttava, jotta sellaiset henkilöt jotka haluavat neuvotella asioistaan itse, saisivat vallitsevan oikeuskäsityksen ja sopimusvapauden mukaan niin tehdä.
Lopuksi
Suomessa ollaan nyt ennennäkemättömien haasteiden edessä, ja sen pohjalta soisi käytävän asiallista keskustelua myös työmarkkinoiden tilasta. Jos vastustaa työmarkkinajärjestöjen kohtuutonta valtaa, ei tarkoita sitä, että vastustaisi hyviä työolosuhteita tai että olisi jonkin sortin riistäjä. Päinvastoin. Ei kai ole ristiriitaa siinäkään, että kannattaa kirkon ja valtion erottamista muiden sivistysmaiden tavoin, vaikka itse kuuluukin kirkkoon.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Elina Valtonen
Kansanedustaja Valtonen on työskennellyt aikaisemmin 11 vuotta rahoitusalalla eri Pohjoismaissa ja Lontoossa. Hän on tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Valtonen on ollut Liberan hallituksen puheenjohtaja 2015-2021
25 kommenttia artikkeliin Vapaat työmarkkinat – tabujen sijaan keskustelua
Onko Elina Lepomäki aivan varma siitä, että Suomessa olisi Euroopan alhaisin ostovoima, kun verrataan vaikkapa virolaisten tai latvialaisten ostovoimaan?
Kiitos huomiosta! Korjattu muotoon ”alhaisimpiin kuuluva”
Elina
Kovasti kiinnosti viimeinen virke. Vanha filosofian opettajani S. Albert Kivinen, vaikka onkin ateisti, esitti aikoinaan valtiokirkon rationaalisia puolustusargumentteja (vaikka ei siis puhuttu siitä oliko hän kirkon jäsen vai ei). Tämä jäi lähtemättömästi mieleen ja on pysynyt siellä vuosikymmeniä.
Eikö Liberan piiristä voisi saada joskus kirjoitusta tästä asiasta? Tässä tietysti nousee ensin kysymys siitä, minkälaiseen kirkkoon. Mutta voitaisiin lähteä liikkeelle siitä, että puolustetaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nykyistä asemaa järkiperäisin argumentein. Tarkoitan, että näiden pitäisi olla yksityiskohtaisempia ja moninaisempia kuin esim.: perinteen vuoksi, suvun vuoksi jne., vaikka en tarkoita, etteivätkö nämäkin voisi olla järkeviä perusteita. Siis ennen muuta perusteita, jotka eivät liity siihen, että kannattaa asianomaisen kirkon oppia.
Heh, jos kirjoittaja tietäisi yhtään EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä niin ihan EU:n kilpailuoikeudessa sallitaan ammattiliittojen ”karttelit”, koska muuten sosiaalinen malli olisi vakavasti uhattuna EU-tuomioistuimen mukaan.
Tässä tehdään eräs oletus, joka ei varmaankaan pidä paikkansa eli että työnantajajärjestöt eivät sovi mitään. Epäilen suunnaattomasti tätä. Ajatellaan esim. ruokakauppaa; se on Suomessa lähinnä kahden kauppaa eli S- ja K-ryhmän. Jos S- ja K-ryhmä sopivat kahdestaan, että myyjille maksetaan vaikkapa 2 euroa tunnilta ilman mitään lisiä, ei yksittäisellä myyjän tehtäviin hakevalla ole mitään realistisia mahdollisuuksia neuvotella palkasta.
Ja argumentti siitä, että ”tulijoita ei olisi” ei kelpaa, koska tulijoita olisi taatusti kahdesta syystä:
1) Suurilla työttömyysalueilla työkkäri pakottaisi tyyppejä töihin karenssin uhalla.
2) Virosta ja Venäjältä ja muista kehitysmaista löytyisi tyyppejä, jotka tulisivat töihin tuollakin palkalla ja lähettäisivät sen kotiin.
Helppo puhua: kieltämättä nykyinen systeemimme on tehokas, jos suurin pelkomme on, että ”työkkäri pakottaa” meidät töihin tai että muulla tavoin joudumme töihin. Mutta sitä en ymmärrä logiikassasi, että miksi et päästäisi halpatyövoimaa maahan. Eikö halpatyövoima täyttäisi työpaikkamme ja siten riski, että joudumme töihin pienenisi entisestään. Lisäksi, käyttämällä halpatyövoimaa rakas ruokaduopolimme tekisi entistä isompia voittoja ja voisimme sitten verottaa niitä entistäkin ankarammin. Nerokasta.
En päästäisi helpatyövoimaa sen takia maahan, että suomalaisille riittäisi järkevästi palkattua työtä. Meidän ilmastossamme on valitettavasti niin, että esim. kaupan kanssan tai tarjoilijan on voitava asua ihan talossa (hui kauhistus, mitä tuhlausta), eikä jenkkien tapaan asuntovaunussa.
Jostakin kumman syystä nämä ”ammattiliittovihaajat” tulevat aina akateemiselta taustalta, en ole koskaan kuullut kenenkään siivoojan, kaupan kassan tai varastotyöntekijän ehdottavan vapaita työmarkkinoita.
Näiden valtavien rahavirtojen hallinnoiminen kivaa hommaa. Sen tuomasta vallasta ja arvostuksesta on ikävä luopua. Sentakia voi olla vaikeaa näitäkin lakeja ja käytäntöjä poistaa. Näiden suomen vahingollisten käytäntöjen esiinnostaminen kansainvälisissä vertailuissa ja tutkimuksissa voisi vauhdittaa asiaa.
Mitä, onko Elina yrittäjä? Luulin, että hän on palkka tutkimusjohtaja ja to be kansanedustaja, joka sekin lienee palkollisen hommaa.
Minkä takia pitäisi ajatella työ. ja muita siihen liittyviä asioita tilannepohjalla joka ei ole nykytilanne?
Kaikki esittämäsi tulee toiseen kirkkaampaan valoon jos lähdetään siitä että koko yhteiskuntamme
ja erityisesti yritykset lähtisivät siitä että työpaikkojen määrä ei ole niin ensisijainen tavoite kuten nyt
on käytäntönä.Ensisijaisena tavoitteena tulisi olla enemmän kannattavan toiminnan rakentaminen hyvillä
ja kestävämmillä toiminnoilla joissa hyvät työpaikat ovat mukana siten että päämääränä ei ole yksin niitten
määrän kansvattaminen vaan myös niitten pysyvyys toiminnan kokonaistaloudellisuuden puitteissa.
Suomessa on erittäin suuri ongelma on se, että meillä on hallitusvastuussa ”liberaalia markkinataloutta” kannattava puolue, joka on suurissa kysymyksissä eli talous- ja turvallisuuspolitiikassa täysin vihervasemmiston vietävissä. NATO-kielteisyys, jatkuva verotuksen korottaminen. On täydellinen kauhuskenaario, mihin tämä kehitys johtaa. Kokoomus on täysin suomettunut vanhasuomalainen puolue. Ns. nuorsuomalaista fraktiota tarvitaan taas!
Ilman ay-liikkeen antamaa tukea harva tavallinen duunari uskaltaisi lähteä hakemaan oikeutta räikeissäkään työlainsäädännön rikkomustapauksissa – Lepomäki tietää kyllä tämän, mutta koska se olisi kiusallisesti ristiriidassa hänen riistopolitiikkansa imagon kanssa, hän ei sitä ”muista” huomioida.
Mikäli työnantajat olisivat tomineet asiallisesti, ei koko ay-liikettä olisi olemassakaan – oma syy siis, turha uikuttaa.
Libera itsessään kuuluu niihin järjestöihin, joita ei tulisi inhimillsyyteen pyrkivässä yhteiskunnassa sallia edes harkittavan – 1930-luvun Saksassa ja nyky-Venäjällä se olisi kuin kotonaan.
Lepomäki ei tätä ymmärrä, koska ajatusmaailma on niin lukkiutunut omaan erinomaisuuteen, mutta Liberahan on vain eliitin ay-liikkeen propagandaelin, joka näennäistotuuksilla pyrkii hämärtämään jäseniensä todelliset tarkoitusperät: työväen ajamisen orjuuteen.
Mikäli Ay-liikkeet olisivat tomineet asiallisesti, ei koko Suomen talouskatastrofia olisi olemassakaan – oma syy siis, turha uikuttaa.
Ongelma on että palkat eivät voi joustaa alaspäin silloin kun sillä voisi pelastaa työpaikkoja vaan pelkästään ylöspäin.
Yrittäjä Mika,
Kyllä palkat voivat joustaa myöskin alaspäin jos bisneksesi perustuu muuhun kuin TES:n minimipalkkoihin. Ei tarvitse kuin lyödä luvut pöytään, käydä pari henk. koht. palaveria niiden työntekijöiden kanssa, joista et haluaisi luopua ja sen jälkeen kertoa kaikille että vaihtoehdot ovat paikallinen sopiminen tai YT:t.
Jos sinulta ei yrittäjänä löydy tähän vaadittavaa johtajuutta niin suosittelen, että pysähdyt miettimään hetkeksi. Jos taas haluat valittaa siitä, että TES:n minimit ovat liian kovia niin ratkaise ensin miten tämän maan elinkustannukset saadaan kuriin.
Taas huomaa kuinka ideologiaan jumiutunut liberan toiminta ja ajattelu on. Faktoista ei mitään käryä ja ennen kaikkea syy-seuraussuhdetta ei tajuta. 99,999 prosentilla palkka ei noude merkittävästi osaamisen johdosta koska ”vapailla” työmarkkinoilla vallitsee käytännössä työnantajan sanelupolitiikka.
Taas huomaa kuinka ideologiaan jumiutunut Ay-liikkeen toiminta ja ajattelu on. Faktoista ei mitään käryä ja ennen kaikkea syy-seuraussuhdetta ei tajuta. 99,999 prosentilla palkkaa ei voida sopia henkilökohtaisesti työnantajan ja työntekijän suhteen ainakaan alaspäin säilyttääkseen työpaikkoja koska “vapailla” työmarkkinoilla vallitsee käytännössä Ay-liikkeen sanelupolitiikka.
Voi että… mika pahoitti mielensä kun joku laittoi faktat tiskiin. Missään päin maailmaa koskaan maailmanhistorian aikana eivät ”vapaat” työmarkkinat ole olleet työntekijälle tai työttömälle eduksi. Otan mielelläni todisteita vastaan jos toisin muka on. Ajatuspaja on toki ajatuspaja mutta politiikassa päätöksenteon pitäisi perustua realismiin ja faktoihin ennemmin kuin teoriaan, jonka käytännön toimimisesta ei ole yhtäkään todistetta.
Sangen nopeasti loppui eväät ay-porholta.
Eväät? Mitähän tarkoitat. Jos väität että yleissitovuudenla lopetus olisi työntekijälle hyväksi niin kannattaisi ehkä avata silmät ja ymmärtää miten maailma ja talous toimii
No siinähän se tulikin – eli bisneksesi perustuu TES:n minimiin. Tai jäähän toki vaihtoehdoksi vielä sekin, että avainhenkilösi ovat tyytymättömiä ja pysyvät talossa pelkästään kovan rahan turvin.
Niin tai näin – kannustaisin miettimään ongelmaa laajemmin vaikka taikasauva jolla palkat putoaa olisikin se helpoin tie.
Samaan hengenvetoon haluan kyllä vielä todeta olevani kanssasi samaa mieltä siitä, että palkkataso on ongelma monilla aloilla tässä maassa. Mutta merkittävimmät syyt siihen ovat elinkustannukset, verot ja sivukulut. Pelkkä vaatimus joustavammista ja vapaammista keinoista polkea palkkoja ei vie yhteiskuntamme tilannetta parempaan suuntaan – rajatulle osalle se toki näin saattaisi tehdäkin.
”Suomessa ei kenenkään ole pakko tehdä töitä, joten riistoa ei voi olla sellaisen työsuhteen tarjoaminen jota kukaan ei ota vastaan. Ei ole mielipide, vaan tilastollinen fakta, että a) Suomessa ovat maailman alhaisimpiin lukeutuvat tuloerot, b) Euroopan korkeimpiin kuuluvat julkiset tulonsiirrot.”
Valitettavasti kirjoittaja on jo lähtökohtaisesti väärässä. Suomen perusturvan taso ei kata kohtuullista minimikulutusta, koska yleinen hintataso on Euroopan korkein.
THL:n Perusturvan riittävyyden arviointiraportin mukaan riippumaton asiantuntijaryhmä on tutkinut, että perusturvan varassa olevien tulotaso ei riitä kattamaan viitebudjetin mukaista kohtuullista minimikulutusta: perusturvan varassa olevan tulotaso kattoi ainoastaan 71 % kohtuullisesta vähimmäiskulutuksesta.
Samaten Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on antanut Suomelle huomautuksen sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistason riittämättömyydestä.
Komitea katsoo päätöksessään, että kansalaisten minimitoimeentulon taso on Suomessa liian matala.
Päätös merkitsee, ettei Suomen perusturvan taso täytä Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan vaatimuksia.
Vapaat työmarkkinat vaatisivat perusturva minimin korotuksen, jotta työntekijä olisi oikeasti samalla viivalla työnantajan kanssa myydessään työtä työnostajalle.
Eli rautalangasta, koska työntekijä on, ensinnäkin työttömyysturvalakien mukaan velvoitettu ottamaan tarjottu työ vastaan perusturva menetyksen uhalla, ja toiseksi riittämättömän perusturvan varassa jo lähtökohtaisesti, tarvitaan työntekijäliittoja ja lakeja pitämään työntekijän puolia työsopimusta laatiessa työnantajan kanssa.
Onko Libera siis valmis kohtuulliseen perustuloon (samalla lopettaen TE-tomistot) ja näin varmistamaan sopimusosapuolten tasa-arvon?
Nythän hallitus on heikentämässä työntekijöiden neuvotteluasemaa lisää lyhentämällä päivärahan kestoa, koska neuvottelutilanne oli liian hyvä.
http://blogs.uef.fi/puheenvuoroja/2015/05/13/suomi-on-alhaisten-sosiaalimenojen-maa/
”Tällä OECD:n laskemalla nettososiaalimenomittarilla laskettuna Suomen sosiaalimenot ovat OECD-maiden keskitasoa. Korkeimmat menot ovat edelleen Ranskassa, mutta toiseksi korkeimmat ovat Yhdysvalloissa, jossa on ammatilliset työeläkkeet ja työnantajaperustainen sairausvakuutus.”
tietty yleissitovuuden poistaminen tarkottas et duunit menis laitanaa ukrainalaisille taikka romanialaisille. ne o o valmiit tekee hiukka edullisemmin.
Olen pääsääntöisesti samoilla linjoilla, mutta on tekopyhää kannattaa samaan aikaan joustavia työmarkkinoita ja kokonaiskysynnän vähentämiseen johtavaa finanssipolitiikkaa sekä Suomessa että euroalueella.
Akateemisen tutkimuksen mukaan työmarkkinoiden joustavoittaminen nollakorkotilanteessa ja huomattavien leikkausten (tai veronkorotusten) yhteydessä lisää merkittävästi työttömyyttä. Lepomäen mainitsemat kriisiytyneet euromaat ovat tästä erinomainen esimerkki. Suomessa työttömyysaste kasvaa jo nykyhallituksen toimin 12-13 prosenttiin parissa vuodessa, ja kasvaisi 14-15 prosenttiin, mikäli miljarileikkausten työmarkkinat vapautetteisiin yhdessä yössä. Ellei elvyttävä finanssipolitiikka käy, toinen (vaikkakin poliittisesti mahdoton) vaihtoehto olisi negatiiviseksi päästetyt reaalikorot. Joka tapauksessa on fakta, että Lepomäki ja Libera kannattavat nykytilanteessa huoattavan kiristävää fipoa kaiken tutkimustiedon vastaisesti.
Vaikka kuka tahansa järkevä ihminen on samaa mieltä tekstistä sinänsä, Lepomäen ajama leikkaus- ja joustopolitiiikka yhdessä on empiirisen todistusaineiston ja taloustieteellisen tutkimuksen valossa täysin vastuutonta.
miljardileikkausten lisäksi*
Vapailla työmarkkinoilla olisi niin monenlaista työtä tarjolla, että sorretut, joita nykymallissa on paljon, voisivat vaihtaa parempaan. Siksi huonot työnantajat joutuisivat maksamaan korkeampia palkkoja ja saisivat huonompia työntekijöitä ja kuihtuisivat usein pois. Hyvä työllisyys on työntekijän paras turva. Toimeentulotukea saa, vaikka kieltäytyisi töistä, ja sillä elää Suomessa rikkaammin kuin moni muu EU-kansalainen, mutta vapailla työmarkkinoilla aina jotain löytyisi.