Poliitikot ovat lupaustensa mukaisesti ottaneet niskalenkin markkinavoimista. Ylisääntelyllä ja veronkiristyksillä markkinoilta on viety voima, joka ennen piti talouskasvun käynnissä.
Kansainvälisen finanssikriisin alkamisesta on kulunut pian seitsemän vuotta. Eurooppa on kärvistellyt velkaongelmiensa kanssa lähes yhtä kauan. Molemmat talouden käyntihäiriöt on pistetty markkinavoimien piikkiin, vaikka varsinaiset isot virheet on tehnyt julkinen valta.
Ensimmäinen virhe on valtion tuki asuntoja ostaville kotitalouksille. Yhdysvalloissa sekä Bill Clintonin että George W. Bushin politiikka kannusti vähävaraisia ostamaan asuntoja, joihin heillä ei ollut varaa. Kun asuntojen hinnat romahtivat, kaikki kärsivät. Euroopassa asuntokuplat kasvavat myös valtion tuella. Suomessa korkojen verovähennysoikeus on pitänyt hinnat korkealla ja hyödyttänyt eniten asuntosijoittajia.
Toinen julkisen vallan virhe on ollut keskuspankkien löysä rahapolitiikka. Halpa raha on vääristänyt riskien hinnoittelua. Kun markkinat eivät toimi, raha siirtyy tuotannollisista investoinneista keinotteluun. Nyt on käynnissä kuplatalouden toinen kierros.
Kolmas virhe on sääntelyn jatkuva kiristäminen. Liian kevyttä sääntelyä ja tehotonta valvontaa pidettiin finanssikriisin keskeisinä syinä. Itse asiassa sääntely kiihdytti romahdusta. Pankkien vakavaraisuussäännöt houkuttelivat muuttamaan huonot lainat arvopapereiksi, joille sai parhaan riskiluokituksen. Valtion suora tuki vaikeuksiin joutuneille pankeille paisutti pyramidihuijausta, josta veronmaksajat joutuvat kärsimään.
Neljäs virhe tehtiin Euroopassa, kun Kreikkaa ja muita kriisimaita ryhdyttiin pelastamaan toisten rahoilla. Markkinat olisivat hoitaneet ongelman korkojen kautta. Huonosti asiansa hoitaneiden maiden ja pankkien olisi ollut pakko pistää taloutensa kuntoon, kun rahalla olisi ollut oikea hinta.
Koko markkinatalous perustuu riskien todelliseen hinnoitteluun. Jos markkinoilta viedään hinnoitteluvoima, niin koko järjestelmä sakkaa. Riskitietoisuus ja rahojen menettämisen pelko pistävät kapitalistiin enemmän liikettä kuin jatkuva sääntelyruuvin kiristäminen tai tappioiden sosialisointi silloin, kun vararikko olisi oikea tuomio. Pankkiireille on paras kertoa, että hankkikaa itse omat pääomanne. Jos ette pysty, päädytte kovilla ehdoilla valtiolle tai vararikkoon.
Elinkelvottomien pankkien ja yritysten pitäminen pystyssä veronmaksajien varoilla on suurinta tuhlausta, mihin julkinen valta voi ryhtyä. Valtio ei pysty luomaan verotuloja tuottavia työpaikkoja, vaikka haluaisi. Sen havaitsi demokraattista sosialismia Suomeen tuonut SDP:n puheenjohtaja ja pääministeri Kalevi Sorsa jo 1980-luvun alussa. Hänellä oli takanaan ikävät kokemukset Martti Miettusen hätätilahallituksesta sekä valtion kuvaputkitehtaan Valcon konkurssista.
”Se vanhanaikainen politiikka, joka otti yhtäältä verotuksella rahaa ja sijoitti toisaalta työllistämiseen. Se merkitsi sitä, että työpaikkoja vain tuhoutui siellä, mistä rahaa otettiin enemmän kuin niitä syntyi siellä mihin rahaa sijoitettiin”, Sorsa tunnusti Kauppalehdessä vuonna 1982.
Vain luova tuho takaa kasvun, sääntely ja valtion tuet vievät siltä voiman. Tuotteet, teknologiat ja tuotantotavat kehittyvät parhaiten vapaassa kilpailussa. Uudet ideat ja yritykset ovat kasvun moottori. Sääntelyä, valvontaa ja veroja lisäämällä moottori hyytyy, kuten viime vuodet ovat osoittaneet.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Jouko Marttila
Jouko Marttila on viestintäyhtiö Kaiku Helsingin perustajaosakas, tietokirjailija ja kolumnisti. Hän on työskennellyt taloustoimittajana, ollut perustamassa Arvopaperi-lehteä ja palvellut virkamiehenä Rahoitustarkastuksessa, Euroopan pankkivalvontakomiteassa ja Suomen Pankissa.
6 kommenttia artikkeliin Markkinoilta vietiin voima
Vapaan ja liberaalin markkinatalouden puolesta riittää paljon mielipiteitä ja kirjoituksia. Minua hämmästyttää, että siitä ei synny kuitenkaan minkäänlaista poliittista voimaan. Kokoomus ei ole ollut
liberaali markkinatalouden nuorsuomalainen puolustaja, vaan edustaa taantumuksellista vanhasuomalaista fraktiota. Suomalaiset ovat tässäkin kysymyksessä, kuten esim. Nato-kysymyksessä, suoranaisia vellihousuja!
VÄHEMMÄN VEROJA, ENEMMÄN VAPAUTTA!
Samaa mieltä ja ehkä itsekin syyllistyn vain tähän ajatusten vaihtoon kun pitäisi toimia. Mutta eihän me saatu edes 5000 nimeä Edistyspuolueen perustamiseksi. Alkaa tuntua siltä, että pitäkään tunkkinne, helpompi muuttaa pois. Todellisuudessa se pois muutto ei vaan ole niin helppoa. Eli mitenkäs me saataisiin nämä voimat yhdistettyä kansannousuksi?
Kirjoitin sitten oman nimenikin väärin…
Ja minä kirjotin kommentin tuohon 5000 nimeen, mutta sensuuri se iskee tälläkin saitilla.
Jos valitsen sanani hieman toisin, niin katsotaan iskeekö sensuuri uudestaan.
Kai Hentilä, jos puolue haluaa olla muu, kuin marginaaliryhmän edustaja, niin kannatusta on pakko saada luterilaista työmoraalia kannattavasta kansanosasta. Sillon tavoitelistaa ei kannata aloittaa abortin puolustamisella. Edes Lääkäriliitto ei näytä tietävän milloin elämä alkaa. Poliitikon aluille se alkaa viikolla 24. Oikeuden elämään pitäisi olla kuitenkin loukkaamaton. Monasti vastaukset löytyvät raja-arvoista. Ei ole perusteltua väittää, että elämä alkaisi syntymästä, joten vaihtoehdoksi jää elämän alkaminen hedelmöittymisestä. Edellä siis se asia, joka aiemmin kohtasi sensuurin.
Samoista syistä kun edellä, ellei sitten halua jäädä marginaaliin, ei kannata ottaa esille seksuaalisuuteen liittyviä itsestään selvyyksiä. ”Seksuaalisuus on jokaisen aikuisen ihmisen oma, henkilökohtainen asia.” Eikä sitä valtio nytkään rajoita sen mukaan kuuluuko enemmistöön tai vähemmistöön, mutta seksin harrastaminen julkisesti on kielletty kaikilta.
Niin ja eutanasia, kyllä kuolema koettaa aikanaan.
Muissa tavoitteissa on sitten joitakin ihan vaan terminologisia kömmähdyksiä, mutta myös yksi varsinainen mätäpaise, maanomistusvero. Siinä on ollut kaupunkilaispojat liikkeellä. Ostakaa maata, älkääkä verottako sitä.
Edistyspuolueen mätäpaise paljastukin pahanlaatuiseksi kasvaimeksi. Maanomistusverosta on useampi kirjoitus eikä niistä yksikään ole julkaistu aprillipäivänä. Edistys, vasemmisto on useasti pyrkinyt monopolisoimaan edistyksen ja pitäneet sitä synonyyminä aatteelleen, nyt sillä on oikein nimikin, Edistyspuolue. Jälleen yksi puoluehanke, joka tähtää elämiseen toisten kustannuksella, mutta nyt hamppua pössytellen.