Liberan viikon vieras OTK, YTM Hanna-Mari Manninen on asianajaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Manninen keskittyy työssään Dittmar & Indreniuksella rahoitusjuridiikkaan sekä yritysten hyvään hallintoon ja yhteiskuntavastuuseen. Työnsä ohella Manninen vaikuttaa useissa suomalaisissa ja kansainvälisissä järjestöissä ja yhteisöissä, ja on Kalliolan setlementin puheenjohtaja ja Suomen Unicefin hallituksen jäsen. Aikaisemmin Manninen on toiminut mm. Suomen Nuorisoyhteisötyö – Allianssin puheenjohtajana.
Mikä on Suomen suurin haaste?
– Harmaus, joka vaivaa suomalaista päätöksentekoa. Uskallusta rohkeisiin ratkaisuihin ei ole. Hallituspolitiikkaa tehdään neljän vuoden sykleissä, ilman pitkän aikavälin strategiaa ja oman puolueen kynnyskysymyksiin kiinnittyen. Oppositiokin asettuuusein muutoksia vastaan sen sijaan, että profiloituisi uudistusten puolesta.
Harmauteen kuuluu, että yhteiskunnalliseen keskusteluun tuntuu mahtuvan kerrallaan vain yksi ajankohtainen teema. Sen jälkeen uusi asia valtaa otsikot, vaikkei itse ongelma olekaan poistunut, usein päinvastoin. Näin on käynyt aikaisemmin ilmastonmuutokselle ja on nyt käymässä nuorisotyöttömyydelle.
On myös asioita, jotka eivät merkityksestään huolimatta koskaan saa riittävää huomiota. Esimerkiksi heikko huoltosuhde ei ole vuosien mittaan yltänyt kunnon uutiseksi, eikä sen luomia haasteita ole yritetty ratkaista tarpeeksi ripeästi. Harmaantuva Suomi tekee harmaita päätöksiä.
Mikä on Suomen suurin mahdollisuus?
– Ihmiset ikään katsomatta. Suomessa on paljon luovuutta ja potentiaalia, joka pitää saada käyttöön. Tarvitaan myönteisiä ratkaisuja, miten jokainen voi kasvaa ja kehittyä. Esimerkiksi koulua edeltävät lapsuusvuodet ja aktiiviset eläkevuodet on saatava paremmin tukemaan yksilön ja yhteiskunnan kehitystä.
Yksi Suomen inhimilliseen pääomaan liittyvä mahdollisuus on vahva kansalaisyhteiskunta. Kansalaisaloitteet ovat viime aikoina tuoneet uusia näkökulmia yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon.
Minkä yksittäisen asian muuttaisit heti?
– Tekisin päätöksen eläkeiän nostamisesta. Päätös, joka olisi pitänyt tehdä vuosia sitten, on saatava pois päiväjärjestyksestä. Ihmiset elävät pidempään, joten myös töitä on tehtävä pidempään. Lakisääteisen eläkeiän nostaminen ei ole tietenkään yksin ratkaisu työurien pidentämiseen, mutta yksittäisenä keinona se on korvaamaton. Sen lisäksi tarvitaan toimenpiteitä mm. työssä jaksamisen tueksi.
Päätös on tärkeä myös työmarkkinajärjestelmän uskottavuuden ja työurakeskustelun etenemisen kannalta. Niin kauan kuin eläkeikää ei nosteta, huomio keskittyy vain siihen. Kun pitkään hiertänyt ratkaisu saadaan alta pois, korkeammassa eläkeiässä aletaan nähdä myös enemmän mahdollisuuksia.
Lopulta kyse on sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Ei ole reilua, että välttämättömiä ratkaisuja on lykätty, kunnes suuret ikäluokat ovat eläkkeellä.
Viikon vieras
Viikoittain vaihtuva vieras kertoo näkemyksensä Suomen tilasta ja tulevaisuudesta.
