Liberan viikon vieras Jorma Eloranta on vuorineuvos ja yritysjohtaja, joka on toiminut eri yritysten hallitusten puheenjohtajana jatkuvasti vuodesta 1978 ja toimitusjohtajana 28 vuotta, josta 18 vuotta kahden pörssiyhtiön toimitusjohtajana, viimeksi Metson (nykyisin Metso+Valmet) toimitusjohtajana. Nykyään hän on mm. Nesteen, Uponorin, Suomisen ja Directors’ Institute of Finland – Hallitusammattilaiset ry:n puheenjohtaja ja Cargotecin hallituksen jäsen. Eloranta on Liberan verkoston tuore jäsen.
Suomen suurin haaste
on saada suomalaisen työn tuottavuus vastaamaan kustannuksia eli kuinka saada suomalainen työ kansainvälisesti kilpailukykyiseksi ja vienti vetämään. Yhtä silver bullettia, ihmelääkettä, joka auttaisi nopeasti ja varmasti ei ole. Sen sijaan on paljon toimenpiteitä, joita voisi toteuttaa ja jotka rakentaisivat suomalaisten yritysten menestymisen edellytyksiä. Muistioita ja mietintöjä on laadittu ja julkistettu, joskus jopa innostuttu, mutta sen jälkeen on jatkettu suurin piirtein kuten ennenkin. Kykymme kehittää argumentteja uudistusten torjumiseen tuntuu olevan kansainvälistä huippuluokkaa. Tarvitsemme uudistumista ja talouskasvua kansantaloutemme perustan tervehdyttämiseksi.
Lyhyellä eli muutaman vuoden tähtäyksellä työkustannuksella pitää saada enemmän suoritteita, joko palkkakustannuksia alentaen tai työsuoritetta kuten työaikaa lisäten entisin kustannuksin. Kyse on kilpailukykymme murentaneen muutaman palkkakierroksen virheiden korjaamisesta, ei sen dramaattisemmasta.
Pitemmällä sihdillä menestymisemme riippuu kyvystämme innovoida ja uusiutua. Tarvitsemme uusia tuotteita, toimintatapoja ja liiketoimintamalleja sekä julkiselle sektorille että yrityksiin. Siksi meidän pitää haasteellisinakin aikoina huolehtia tällaiseen tarvittavaa osaamista kehittävän koulutuksen, tutkimuksen ja kehitystoiminnan tasosta, laadusta ja resurssien tehokkaasta käytöstä. Tarvitsemme parempaa johtamista.
Olemme ”elvyttäneet” Suomen taloutta jo reilusti yli 100 miljardilla eurolla eli julkisen velan määrän. Julkinen sektorimme suhteessa bruttokansantuotteeseen on markkinatalousmaiden suurin, noin 59 %. Julkisen talouden kestävyysvaje lisää lähivuosina velkaantumistamme. Kokonaisveroasteemme on poikkeuksellisen korkea, noin 44 %. Suomen ensi vuoden talouskasvun ennustetaan olevan EU maiden huonoin, olemme ehkä ainut supistava talous. Näistä syistä julkinen sektori ei voi nyky-Suomessa toimia talouskasvun moottorina.
Julkisen sektorin uusiutumiskyvyttömyys on hämmästyttävän vahva kuten kuntarakenteiden ja sote-toimintojen muutosprosessit osoittavat. Julkisen sektorin fokuksen tulee olla toimintaedellytysten luominen yrittämiselle ja tuottavalle tekemiselle. Sen tulee huolehtia oman toimintansa reippaasta tehostamisesta ja kestävyysvajeensa eliminoimisesta lähivuosina. Verotus aletaan kokea epäoikeudenmukaiseksi myös siksi, että niillä joudutaan rahoittamaan myös tehottomia rakenteita ja toimintatapoja.
Tarvitsemme siis nopeasti voimakasta muutosta. Suomen suurin haaste kiteytyy siihen kuinka saisimme lyhyen aikavälin kilpailukykyämme parantavat toimenpiteet toteutetuiksi, jotta meillä olisi edellytykset rakentaa kestävästi pitkän aikavälin menestystä, taloudellista hyvinvointia kaikille suomalaisille, Suomessa.
Suomen suurin mahdollisuus
on luoda Suomesta toimintaympäristö, joka innostaa ja rohkaisee yritysten omistajia, hallituksia ja toimitusjohtajia investoimaan ja sijoittamaan liiketoimintaa Suomeen. Ilman kansainvälisesti kilpailukykyistä yritystoimintaa ei Suomi saa talouskasvuaan ja vientiään kunnolla liikkeelle kun kysyntä maailmalla joskus lisääntyy. Tarvitaan rohkeita omistajia ja yrittäjiä, jotka luovat uusia yrityksiä, tuotteita ja palvelukonsepteja ja jotka investoivat uusiin ja uudistettaviin liiketoimintoihin. Suomen suurin mahdollisuus on osoittaa, että Suomi on oikea paikka yritystoiminnalle.
Se edellyttää muun ohella, että palkansaajajärjestöt lopettavat jarrumiehen roolinsa esimerkiksi paikallisen sopimisen osalta ja luottavat omiin jäseniinsä työpaikoilla. Johdon ja henkilöstön luottamuksen pohjalta saamme ihmeitä aikaan kun ennakkoluulottomasti, rohkeasti ja nopealla tempolla uudistamme jatkuvasti toimintojamme.
Minkä yksittäisen asian muuttaisin heti
Poistaisin kaikki maahanmuuttajien kotouttamisen jarrut.
Kaikkien etu olisi, että maahanmuuttajat voisivat saada osaamistaan ja ammattitaitoaan vastaavan työpaikan mahdollisimman nopeasti.
Kaikki ymmärtävät myös sen, ettei heidän tuottavuutensa ole uran alussa samalla tasolla, mihin suomea äidinkielenään puhuva ja Suomen olot tunteva ammattilainen yltää. Maahamme hiljattain muuttanut kollega tarvitsee tukea ja opastusta.
Sellaisesta suoritteesta ei oikein voisi maksaa täyttä korvausta. Jos on pakko maksaa enemmän kuin työn tuottavuus antaisi edellytykset, ei työpaikkaa löydy. TES-pelisääntöjen yleissitovuus ja karenssiajat estävät kuitenkin järjen käytön. Työmarkkinoittemme jäykkyys vaikeuttaa Suomeen tulleiden pakolaisten työllistymistä. Yleissitovuuden poistaminen edes määräajaksi ei pitäisi olla ay-liikkeellekään mahdoton asia. Työväenliike oli joskus ylpeä kansainvälisestä solidaarisuudesta. Nyt sen osoittaminen olisi mahdollista Suomessa.
Järkevä työ olisi paras kotouttaja. Suomi tarvitsee lisää työtätekeviä ihmisiä myös väestömme ikärakenteen takia. Hädänalaisista oloista Suomeen selviytyneitä ei saa byrokratisoida ryhmäksi, joka syrjäytyy eikä tuota mitään. Heidät pitää ottaa riemumielin mukaan rakentamaan uutta kotimaataan.
Pakolaisvirta muuttuu voimavaraksi, kun uuden tilanteen vaatimat byrokratiamuutokset toteutettaisiin viivyttelemättä.
VIIKON VIERAS
Viikoittain vaihtuva vieras kertoo näkemyksensä Suomen tilasta ja tulevaisuudesta.
