Negatiivisen motivaation ja yrityksen epäonnistumisen väliltä on löydetty melko voimakas yhteys.
Negatiivisen motivaation yleisimpinä muuttujina on käytetty työttömyyden johdosta perustettua yritystoimintaa, yritystukien toivossa perustettua yritystoimintaa tai vanhempia kohtaan koettua velvollisuutta jatkaa suvun yritystoimintaa.
Yrittäjyys – ja työllistämispolitiikan yhdistämisen ikävät seuraukset
Kaikkihan me muistamme 1990-luvun villityksen, kun jokaisesta työttömästä koitettiin tehdä yrittäjiä lähes väkipakolla. Vaikka tutkimusten valossa kyseinen kokeilu oli tuhoon tuomittu jo alkumetreillä, poliitikot halusivat kaunistella työllisyyslukuja ja tehdä jokaisesta kynnelle kykenevästä yrittäjiä.
Vain harvoissa tapauksissa kyseinen ajatus toimi ja tuotti hyvinvointia kansantalouteen, yrittäjien henkilökohtaisista tragedioista puhumattakaan. Olen kuullut raadollisia tarinoita siitä, kuinka karuja kohtaloja jotkin näistä valtiovallan ”yrittäjyysbuustin” saaneista henkilöistä ovat kokeneet. Yrityksen perustamisen yhteydessä kiinnitettiin omat ja vieraan varat, mutta kyky kannattavan liiketoiminnan rakentamiseen ei riittänyt.
Lopputuloksena oli konkurssi ja henkilökohtainen vararikko, joka muistuttaa montaa yrittäjää vielä kymmenien vuosien päästä. Mikäli jotain positiivista tästä politiikasta hakee, niin saatiinpahan karut työttömyysluvut kaunistumaan ainakin hetkellisesti.
Yrittäjyyden edistäminen on erittäin kannatettavaa, mutta työttömyyden johdosta perustetun yritystoiminnan tukeminen ei ole parasta politiikkaa. Myöskään yrittäjyys- ja työllistämispolitiikkaa ei sovi sotkea keskenään. Pahimmassa tapauksessa tulokset ovat 1990 – luvulla koetun kaltaisia.
Omistajavaihdoksissa piilee vaara yrittäjyys- ja työllistämispolitiikan vääränlaisesta yhdistämisestä
Seuraavan viiden vuoden kuluessa noin 50 000 – 60 000 yrittäjää on tulossa eläkeikään. Mistä löytyy jatkajat näin suurelle massalle – ja kuka on oikea jatkajataho näille yrityksille? Mikäli tutkimuksia on uskominen, perheen parissa opittu yrittäjämäinen ajattelutapa ja jatkuvat keskustelut yrityksen asioista ruokapöydässä lisäävät menestymisen todennäköisyyttä. Tätäkin tärkeämpää on jatkajan henkilökohtainen motivaatio.
Yritystoimintaa ei tule jatkaa vanhempia kohtaan koetun velvollisuuden tunnosta, vaan siihen pitää löytyä aito palo! Tällä hetkellä on nähtävissä merkkejä siitä, että yrittäjän lapsista koitetaan tehdä jatkajia lähes väkipakolla, vaikka aitoa paloa siihen ei olisi olemassa. Ainakaan tällaista toimintatapaa ei kannattaisi valtiovallan taholta tukea!
Se on myös selvää, että markkinaehtoisesti nämä yritykset eivät tule löytämään jatkajia, vaan apuun tarvitaan myös valtion yrittäjyyspolitiikkaa, mutta minkälaista? Kuka on oikea taho ottamaan haltuun nämä eläköityvien yrittäjän luomukset – ja saamaan mahdollista tukea näiden yritysten jatkamiseen. Yksi asia on nimittäin varma: Suomella ei ole varaa menettää näitä eläkeikää lähestyviä yrityksiä, jotka työllistävät yhteensä jopa 250 000 henkilöä.
Opiskelijoiden avulla vauhtia omistajavaihdoksiin
Tilastojen mukaan yhä useampi nuori on kiinnostunut oman yrityksen perustamisesta. Tällä hetkellä nuorten yrittäjyysinto suuntautuu kuitenkin start-up yritysten pariin, joista vain 25 prosenttia säilyy hengissä. Tilastollisesti on myös todettu, että olemassa olevan yrityksen jatkaminen on noin 1,5 kertaisesti helpompaa kuin täysin uuden perustaminen. Voisiko omistajavaihdospolitiikan yksi suuntaus olla yrittäjyydestä kiinnostuneet opiskelijat, joilla on palava halu oman yrityksen perustamiseen, muttei välttämättä kykyä täyden uuden luomiseen?
Viisaalla toimintamallilla ja hallitulla haltuunotolla tämä saattaisi olla mahdollista.
Toimintamallia pilotoidaan parhaillaan, missä yrityksen myyntiä suunnittelevat ja alkuvaiheen opiskelijat yhdistetään keskenään. Opiskelijoille pyritään rakentamaan räätälöity opintokokonaisuus, jotta he kykenevät opintojen ohella kehittämään näitä valittuja kohdeyrityksiä ja saamaan arvokasta hiljaista tietoa yrittäjiltä, esimerkiksi työharjoittelun parissa.
Noin kahden vuoden intensiivisen yhteistyön jälkeen seuraakin opiskelijalle suurempi kysymys: ostanko yrityksen ja ryhdyn yrityksen viralliseksi jatkajaksi? Varmaankaan jokainen yhteistyö ei tule etenemään kauppaan asti, mutta kehittyväthän eläköityvien yrittäjien yritykset uuteen muotoon, mikä mahdollistaa niiden myynnin muihin osoitteisiin. Samalla luomme opiskelijoille uusia työmahdollisuuksia näissä eläköityvissä yrityksissä. Yhteistyö voi nimittäin jatkua myös työsuhteessa – ja myöhemmin johtaa omistusjärjestelyihin.
Perusopetukseen tämä kokonaisuus ei aivan sataprosenttisesti istu, vaan edellyttää ylimääräisiä resursseja näiden vastinparien löytämiseksi ja omistajavaihdosten edistämiseksi. Apuun tarvittaisiin siis valtiovallan auttavaa kättä, jotta kyseinen konsepti voidaan viedä onnistuneesti maaliin asti. Kysymys kuuluukin, onko opiskelijoissa riittävää potentiaalia näihin omistajavaihdoksiin? Ainakin itse uskon myönteiseen vastaukseen, jos sen tekee hallitusti ja riittävän suunnitelmallisesti!
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Antti Sekki
Antti Sekki toimii yliopettajana Laureassa ja osakkaana Atao Oy:ssä sekä Wesentra Oy:ssä. Sekki on kirjoittanut yhdessä Mika Niemen kanssa juuri julkaistun kirjan, joka tarjoaa käytännön ohjeita siihen, kuinka laittaa yritys myyntikuntoon.
13 kommenttia artikkeliin Yrittäjän motivaatiossa orastaa menestymisen siemen
Olipa erikoinen ajatus, että ”Suomella ei ole varaa menettää” eläköityvien yrittäjien firmoja. Mistä tiedämme, etteivät yritykset löydä markkinaehtoisesti jatkajia?
Jos vanhenevat yrittäjät tuottavat nytkin jotain hyödyllistä, eihän kysyntä katoa heidän mukanaan mihinkään. Mistä syystä uudet yrittäjät eivät käyttäisi tilaisuutta hyväkseen?
Entä miksi olisi erityisen edullista jatkaa vanhojen yritysten toimintaa? Eikö päinvastoin sopiva ”kulotus” antaisi tilaa moderneille liikeideoille ja yrittäjille?
Heti tuli mieleen moderneja bisnesideoita.
Yrittäjä 1. Teettää jotain kiinassa ja tuo ne maahan maan suurimman vientisataman kautta sekä myy kovalla voitolla kauppiaalle.
Yrittäjä 2. Päivystää starttirahan voimin tiskin takana ja odottaa että kauppa käy ja käsittelee reklamaatioita.
Yrittäjä 3. Antaa 70€ hintaisia ”ei voi korjata” lausuntoja edellä tarkoitetuista tuotteista.
No niin, piti olla tuontisatama, vientikapasiteettia olisikin enemmän vapaana.
Suomen yrittäjien selvityksen mukaan jatkaja on selvillä vain noin 20 prosentilla yrityksistä. Noin 20-30 prosenttia yrityksistä on jo asennoitunut siihen, ettei tule löytämään jatkajaa itselleen. Eli lopettamisen uhka on aito.
Yli 54-vuotiaiden yritykset työllistävät noin 250 000 henkilöä Suomessa. Ellei näille yrityksille löydy jatkajaa, onhan se iso kysymys monelle perheellle. Onhan valtiovalta tullut pelastamaan telakoiden ja metsäyhtiöidenkin työntekijöitä, joissa työntekijämäärä huomattavasti pienempiä. Eikös tämä ole vain yhdevertaisuutta isojen ja pienten yritysten työntekijöitä kohtaan?
Kyllähän markkinatalous ongelman hoitaa ja jakaa markkinat uudelleen, mutta miten? Ehkä suurin huolenaiheeni liittyy siihen, ovatko suomalaiset yritykset kykeneviä ottamaan nämä markkinat haltuun vai tekeekö sen ulkomaiset toimijat? Mikäli kansainväliset korporaatiot ottavat nämä paikalliset markkinat haltuun, ei se tiedä hyvää Suomen kauppataseelle! Itse en ainakaan usko, että start-uppien markkinointikoneista / budjetit riittävät siihen, että eläköoityvien yritysten asiakkaat siirtyvät heille, vaan voittajana on ulkomaiset yhtiöt, joilla on vara satsata markkinointiin. Markkinointiteorioihin viitaten; ”uusasiakashankinta on kymmenen kertaa kalliimpaa kuin nykyasiakkuuksien ylläpito”. Jos nämä eläköityvien yritysten nykyasiakkaat kyettäisiin hallitusti siirtämään uusille jatkajille, voittajana olisivat jatkajat, elälöityvät yrittäjät sekä Oy Suomi Ab.
Jos vaikkapa taksin palveluille on jollain paikkakunnalla kysyntää, miksi juuri saman taksiyrityksen pitäisi kuskata mummoja myös sen jälkeen, kun yrittäjä on lähtenyt eläkkeelle? Ja jos taksibisnes on niin kannattavaa, sille löytyy taatusti jatkaja ilman mitään erityistoimia.
Suomi on täynnä erittäin pieniä yrityksiä erittäin pienillä markkinoilla. Mistä keksit, että jokin ulkomainen yritys kärkkyisi täällä mahdollisesti vapautuvia asiakkaita? Ja vaikka niin kävisikin, sehän saattaa olla pelkästään hyvä asia.
Olen samaa mieltä, että ei kaikkia ole järkevää tekohengittää. Taksialan yritys on varmasti yksi tällainen esimerkki. Paljon on kuitenkin yrityksiä, joissa tilanne hieman eri. Jatkajaa ei vain löydy, vaikka asiakaskunta ja infrastruktuuri on jo olemassa. Kannattaakö tällaisia yrityksiä päästää kuoliintumaan ja suuremmalla rahalla polkea vastaavaa ylös? Uuden perustaminen kun ei ole helppoa, tilastollisesti 75 prosenttia start-upeista kuoliintuu pois.
Ulkomaisten yritysten rantautumisen suhteen hyvä esimerkki on kansainväliset verkkokaupat, kuten Zalando. Ellei paikkakunnalta löydy sopivaa palveluntarjoajaa, ulkomaiset verkkokaupat hoitavat kyllä homman. Mielestäni tämä on kansantaloudellinen kysymys.
Jos alalle on tulossa uusi peluri, hän epäilemättä valitsee kannaltaan edullisimman vaihtoehdon. Mikäli vanha yritys on riittävän edullinen, hän ostaa sen (tai sen liiketoiminnan). Muussa tapauksessa hän perustaa uuden.
En taaskaan keksi, miksi tähän tarvittaisiin jotain vanhan yrityksen suojelua. Eikö markkina hoida asian?
Mitä tulee esimerkkiisi verkkokaupasta, se vie asiakkaat joka tapauksessa lopulta aina, kun se kilpailee tehokkaammin kuin paikallinen vanha yritys.
Sitten on aivan toinen kysymys, miksei tuo voittajakonsepti tule kotimaasta. Mutta tuskin ratkaisu on se, että jollain tapaa tekohengitämme vanhoja, kilpailukyvyttömiä yrityksiä.
Totuus on se että vaikka nykyinen lama vienyt yrittäjiä aika paljon niin vielä on 30% ylikapasiteettia yrittäjistä kysyntään nähden. Se on erittäin tervetullutta että yrittäjiä on menossa eläkkeelle ja jatkajia ei löydy.Se on vaan unelma että yrittäjiä voisi olla enemmän täytyy muistaa että elämme maassa missä on ollut kulutuskielto jo 7 vuotta ja valoa ei siinä asiassa ole näkyvissä varsinkin kuin kaikki tärkeät instanssit manaavat maailmanloppua Suomelle.
Yrittäjien ylikapasiteetti???
Paljonko on yrittäjyyteen kykenemättömien ylikapasiteetti?
Katsos kuin pitää olla kysyntää että yritys pysyy pystyssä ja protestilista jo kertoneet kauan että kysyntää ei juuri ole niin kuin jopa maksamattomat verot joka jo kohta ylittää 4 miljardia vuodessa.Nykyään muodissa death grow tai downshiftaus ja siihen ei kuulu kuluttaminen tai varsinkaan palvelluiden käyttö joka olisi ainut mahdollinen kasvuala.Mutta se täytyy myöntää että pienyrittäjät eivät ole hirveän laaja alaisia vaan pyrkivät yrittämään sitä mitä kaveri yrittää tyyppilistä on taxi pizzapaikka hampurilaispaikka kyläpubi parturikampaamo joita on joka nurkassa niin eipä mitään uutta juuri ole keksitty ja nämä alat menestyvät erittäin huonosti kaiken lisäksi koska niitä on 50% liikaa.Suomi on deflaation tiellä vielä jopa yli 10 vuotta ja siinä ei talous kukoista niin pysyn väitteessä että 30% ylikapasiteettia on yrityksistä.Anut työtä ja kysyntää lisäävä tulevaisuuden Suomessa on pienempi määrä yrityksiä niin kuin työntekijöitä niin huonosti asiat on ei kasvun tai olemattoman kasvun maassa.
Uudistan kysymykseni yrittäjyyteen kykenemättömien ylikapasiteetista. MIllä paukuilla he pitävät yllä vaatimustaan maksettavasta palkasta, kun kyvyt riittävät valmiiksi katettuun pöytään?
Markkina näyttäisi hoitavan asian vähän suurempien yritysten kohdalla, jossa esimerkiksi välittäjälle ja siivu järjestelyistä. Fakta tuntuu kuitenkin olevan se, että esimerkiksi mikroyritysten kohdalla markkinat eivät toimi – ja mielestäni tähän tarvitaan eri toimijoiden yhteistyötä sekä valtiovallan apua. Ja kaikki näistä mikroyrityksistä eivät ole taksiautoilijoita!
Vanhojen yritysten suojelu on ehkä terminä melko kova. En missään vaiheessa ole ollut tekohengittämässä vanhoja yrityksiä, vaan enemmänkin auttamassa heitä jatkajien löytämiseen. Tämän avun voi rinnastaa esimerkiksi start-up yrityksille annettavaan apuun, jossa valtiovalta on perustanut asiantuntijahaku.fi portaaleja, yms., jotta start-up yritykset löytävät osaavia konsultteja itselleen. Mielestäni samaa ideologiaa tulisi jalkauttaa myös eläköityien yrittäjien pariin. Jatkajien löytymisen ongelma on todellinen, eikä markkina todellakaan sitä hoida tällä hetkellä.
Osittain katson asiaa myös opiskelijayrityslähtöisesti. Aina opiskelijoiden osaaminen/kokemus uuden start-up yrityksen perustaminen ei ole riittävällä tasolla (varsinkaan teknologialähtöisen). GEM-tutkimuksen mukaan heillä on kuitenkin intoa ja kiinnostusta yrittäjyyttä kohtaa. Miksei tätä intoa koitettaisi kanavoida tähän yrittäjien eläköitymisongelmaan, jossa liikkeellelähtöprosessi voi olla huomattavasti hallitumpi (asiakkaan ja infrastuktuuri olemassa) ja siksi eloonjäämistodennäköisyys korkeampi. Tällä tavoin opiskelijoille voisi jäädä hyvä maku yrittäjyydestä ja todennäköisyys yrittäjämäisestä työurasta kasvaa. Jos nuori opiskelija karauttaa oman yrityksensä karilla hyvin nuorena ja menettää säästönsä, saattaa tämä toimia sellaisena pelotteena/kokemumsena, ettei hän ole valmis perustamaan yritystä enää koskaan (vaikka saattaisi olla yrittäjämäisesti ajateleva henkilö).
Niin ongelma on se että vanhoilla tutuilla aloilla on se keskimääräinen ylikapasiteetti 30% jollain aloilla jopa 50% toisilla aloilla ja ainut lääke olisi keksiä uusia yritysaloja jotka kannattaa koska muuten ei mitään järkeä.Mutta seuraava ongelma tahtoo olla tämä Ubertaksi ilmiö joka ei lisää työntekijöiden ja tekijöiden määrää vaan vanha ala häviää veronmaksuissa ja velvoitteissa kuin uusi Ubertaksi ei hoida mitään yhteiskunnan vaatimia maksuja vaan on täysin pimeän rahan palvelu ja tämähän ei vie mitään taloudessa eteenpäin vaan pikemmin taaksepäin Uberismi ei ole kasvua tuottavaa.Ainut lääke on synnyttää aivan uusia aloja kituvien alojen ohella siirtämällä ylikapasiteetti uusille aloille ja kokonaisuus on talouskasvua lisää veroja ja työpaikkoja koska jos toinen ala syö toista alaa pois niin lopputulos on +- nolla kansantaloudessa ja työpaikoissa.Tulee vaan mieleen että miksi koulutetaan ihmisiä Suomessa kuin ei juuri yhtään uusia innovaatioita synny vaan porukka pyörii mieluimmin golf kentillä tai saleilla ja lomalla.Ainoat innovaatiot on matkia vanhoja aloja ja suorittaa niitä mukamas paremmin verovapaasti ja silloin tulee nimi startup kylkeen ja loppujen lopuksi mitään varten otettavaa uutta ei synny.Lisää Supercellejä kiitos.