Ajatuspaja Liberan kesäkoulun tavoitteena on innostaa nuoret ihmiset pohtimaan yhteiskunnallisia ongelmia ja ristiriitoja yhdessä liike-elämän, politiikan ja järjestösektorin asiantuntijoiden kanssa.
Ensimmäinen kesäkoulu alkoi Nordic West Officen toimistolla Kaisaniemessä. Tunnelma oli juhlava, sillä nostimme maljat Liberan historiassaan ensimmäiselle kesäkoululle. Siitä alkoi neljän viikonlopun kokonaisuus, josta puolet on nyt takanapäin.
Kesäkoulun järjestäjät eivät ole pelänneet nostaa esiin monimutkaisia ja vaikeaselkoisia aiheita koululaisten keskusteltavaksi; asioita, joista eri asiantuntijatkin kiistelevät. Me nuoret olemme pohtineet niin hyvinvointivaltion tuhoa ja pelastamista, yhteiskunnallisia rakenneuudistuksia kuten sosiaaliturvan uudistamista sekä sote-uudistusta kuin valtiontaloutta.
Me osallistujat olemme saaneet nauttia inspiroivista ja asiantuntevista puheenvuoroista, jotka ovat tarjonneet meille pitkä rivi näkyviä yhteiskunnallisia vaikuttajia.
Pitkään journalismin parissa toiminut Miltton Oy:n Ville Blåfield pohtii kanssamme, onko nykypäivän mediaympäristö murroksessa vai ei. Yritämme löytää yhdessä vastauksia esimerkiksi näihin kysymyksiin: “Miksi erilaiset vale- tai vaihtoehtomediat ovat nostaneet päätään viime vuosina? Miten perinteiset mediat voivat taistella erilaisia haitallisia valemedioita vastaan?”
Erilaiset vale- tai vaihtoehtomediat ovat mediakentän uusia haastajia, sillä osa kansalaisista kokee, että perinteisten medioiden uutisointi maahanmuuttopolitiikasta on puolueellista ja yksipuolista. Perinteiset mediat voivat taistella haitallisia valemedioita vastaan pitämällä tiukasti kiinni hyvän journalismin perusperiaatteista: monipuolisuus, objektiivisuus sekä luotettavat lähteet. Blåfieldin mukaan perinteisten medioiden valttikortti voisi tulevaisuudessa olla se, että ne valikoivat yksilölle merkityksellisimmät ja luotettavimmat uutiset sosiaalisen median tietotulvasta.
Vanhempi neuvonantaja Susanna Eskola esittelee meille globaalit skenaariot maailmankaupan ja liberaalin demokratian tulevaisuudesta, jotka Nordic West Office on kehittänyt yhdessä erilaisten vientiyritysten kanssa.
Ekonomisti Joshua Chipman valaisee meille, miten vahvat instituutiot edistävät markkinatalouden toimivuutta kehitysmaissa ja kertoi kokemuksistaan Tansaniassa ja Swazimaassa.
Viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja ja entinen kansanedustaja ja sdp:n puoluesihteeri Mikael Jungner on huolissaan siitä, että vanhanaikainen puoluekoneisto saattaa jopa tukahduttaa kansalaisten innon osallistua politiikkaan. Jungner on yksi Liike Nyt -poliittisen liikkeen perustajista. Liike Nytin tavoitteena on innostaa kansalaisia tehokkaammin poliittiseen vaikuttamiseen. Näkemykset innostavat kesäkoululaiset käymään vilkasta debattia yhdessä Jungnerin kanssa.
Vierailuamme eduskuntaan isännöi vihreiden kansanedustaja Antero Vartia, joka kertoo meille eduskunnan arjesta rehellisellä tavalla. Vartia korostaa, ettei kansanedustajalla ole yli-inhimillisiä kykyjä eikä hän voi olla jokaisen aihealueen asiantuntija vaan eduskunta-avustajien, oman puolueen sekä muiden eduskuntapuolueiden kansanedustajien tuki on yksittäiselle kansanedustajalle elintärkeää. Eduskunta on poliittisten puolueiden kiivas taistelutanner, mutta Vartia peräänkuuluttaa dialogin tärkeyttä, jossa osapuolet kuuntelevat ja kunnioittavat toisiaan.
Kansanedustaja ja ekonomisti Juhana Vartiainen tarjoaa meille asiantuntevan tietoiskun, joka sivuaa niin taloustiedettä, aatehistoriaa kuin päivänpolitiikkaa. Juhanan puheessa esiintyy kolme suurempaa teemaa: pohjoismaisen hyvinvointivaltion historia, sen modernit ongelmat sekä ratkaisut ongelmiin, jotta pohjoismainen hyvinvointivaltio voidaan turvata tulevaisuudessa.
Matti Apunen Elinkeinoelämän valtuuskunnasta antaa meille vastaukset kysymyksiin: “Mitä on kapitalismi? Mitä kapitalismi ei ole? Mikä on ahneuden funktio kapitalismissa? Miksi kapitalismi on paras talousjärjestelmä?”
Annina Laaksonen Helsingin Diakonissalaitokselta antaa meille ohjeet laadukkaaseen yhteiskunnalliseen dialogiin. Pohdimme yhdessä, leimaako suomalaista yhteiskunnallista keskustelua poteroihin vetäytyminen; eri mieltä olevat eivät aidosti kuuntele toisiaan.
Vaikka päätöksiä tehdään ja pitääkin tehdä tutkimustieto huomioiden, ei ihmisten kokemuksia ja ajatuksia päätösten seurauksista voi jättää kuulematta, avaa Annina dialogin merkitystä yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Taloustieteen tohtori Heikki Pursiainen opettaa meille kansantalouden teoriaa markkinoista, markkinataloudesta ja hintamekanismista. Teemme Heikin johdolla markkinakokeen, jossa kesäkoululaiset jaettiin omenan myyjiin ja ostajiin, ja testasimme, miten hinta määräytyy markkinoilla. Markkinakoe kuvitteellisilla omenoilla kuumentaa kesäkoulun osallistujien tunteita, sillä kaikki eivät olleet voittajien puolella, kun hinta määräytyi markkinatalouden oppien mukaan.
Hienointa Liberan kesäkoulussa on ollut oma inspiroituminen. Olen innostunut kesäkoulun osallistujista, joilla on mielenkiintoisia ajatuksia ja urasuunnitelmia sekä asiantuntevista puhujista. Virallisen ohjelman jälkeen me kesäkoululaiset olemme usein jääneet keskustelemaan politiikan ja talouden kiemuroista yömyöhälle saakka.
Liberan kesäkoulussa olen vakuuttunut siitä, että nuoret ihmiset ovat kykeneviä esittämään älykkäitä kysymyksiä ja kommentteja puhujille, jotka ovat heitä itseään vanhempia ja kokeneempia.
Arvostan Liberan kesäkoulun matalan kynnyksen ja hierarkian toimintakulttuuria, jossa nuorilla politiikan seuraajilla on mahdollisuus haastaa sekä itseään että kokeneita asiantuntijoita.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Aino Ojutkangas
Ojutkangas on valtiotieteiden ylioppilas ja opiskelee Helsingin yliopistossa Social- och Kommunalhögskolanissa. Hänellä on kuuden vuoden kokemus toimimisesta kehitysyhteistyöjärjestössä (Plan Suomi International) erilaisissa vapaaehtois- ja luottamustehtävissä.
7 kommenttia artikkeliin “Nuoret ihmiset ovat kykeneviä esittämään älykkäitä kysymyksiä”
Hieno yhteenveto kesäkoulun annista. Olisipa ollut kiintoisaa olla nuo puheenvuorot kuulemassa ja virittämässä aivojaan uudelle levelille.
Kaikesta huolimatta Suomessa ei ole monta joka voisi kutsua itsensä kapitalistiksi.
Suomalaisen nuorison paras aines on aina löytynyt pääkaupunkiseudulta. Helsinki eritoten edustaa suomalaista kansainvälisyyttä ja kykyä adaptoida uusia näkemyksiä ja ideoita. Kiitos sille että pääkaupunkimme on väkirikas ja monikulttuurinen.
Vain reilut 100km Helsingistä itään mennessä tilanne muuttuu radikaalisti huonommaksi, etenkin poikien osalta.
Internet, globaali verkostoituminen on kehittänyt myös suomalaisten nuorten henkisyyttä. Se on mahdollistanut keskustelun ja jopa väittelyn taitojen karttumisen maassamme jossa kyseiset taidot eivät ole tunnetusti kovin vahvoja. Tämän päivän nuoret kommunikoivat kaikilla mantereilla hyvin erilaisten ihmisten kanssa, ja se on osaltaan paras mahdollinen opisto ja tukee nuorten tervettä kehitystä.
Surullista vaan että meidän niin kovasti ylistetty koululaitos ei pysy kehityksen kelkassa. Koulu jonka pitäisi opettaa lapsille ja nuorille uusia asioita, on itseasiassa asemassa oppia lapsilta. Opettajat ihmettelevät sormi suussa luokan edessä läppärin ja viedotykin käytön ylivoimaista vaikeutta kunnes joku ekaluokkalainen näyttää opettajalle miten ne vörkkii. Siinä missä opettajat uskovat yhä ruutuvihkoon ja lyijykynään muistiinpanovälineinä, useimmat lapset osaavat tallentaa opetettavat asiat muistiin älypuhelimeen, tablettiin tai iPadiin.
Alatti kehittyvä teknologia, automaatio ja digitalisaatio muuttaa työelämää Suomessa jatkuvasti. Ihmiset tarvitsevat älyllistä ja tunneälyllistä kapasiteettia enemmän kun koskaan ennen. Jo nyt viimeistään on tajuttava että perisuomalainen ilmeettömyys ja puhumattomuus on saatava kitketyksi kansastamme. Se joka ei osaa soveltaa sosiaalisia taitoja, ajautuu sivuraiteelle. Tarvitsemme yhä enemmän keskustelu- ja neuvottelutaitoisia ihmisiä, empaattisia ja tilannetajuisia ammattilaisia.
Suomalaisen nuorison paras aines on aina löytänyt tiensä ulkomaille. Helsingistä vain reilut 80 km etelään voi jo aistia mannermaiset tuulet. Vaan ei Tallinna ole kuin Viipuri tai Pietari ennen; nyt maailmankaupunkeihin on pidempi matka.
Nuorissa on tulevaisuus. Mutta miksi digi-natiaisten Pisa-tulokset laskevat kuin lehmän häntä? Miksi armeijan P1-testit eivät enää suju kuten ennen? Miksi nuorten fyysinen kunto rapistuu? Miksi ikäluokat pienenevät? Onko nuorilla jo kolmas jalka haudassa? Eihän ne nuoret, eihän ne nuoret – pysy enää lautallakaan.
Onko elämästä tullut sosiaalinen peli? Vai oliko se sellainen jo ennenkin?
Ei kaikkia nuoria voida tietenkään yleistää samaksi laumaksi, kuten ei ihmisiä ylipäätään. Suomessa on kyllä älykkäitä ja fiksuja, mieleltään ja ruumiltaan terveitä nuoria. Kuinka iso prosentti, niin en osaa sanoa. Sitten on näitä Kaakkois- ja Itä-Suomen alueita jossa nuorten rapatila näkyy ehkä pahiten. Amiksesta kortistoon päätyneet liimanhaistelijat sekä aloittelevat puliukot ja pilleristit ovat surullisen yleinen näky Kotkasta Kainuuseen saakka. Näköalattomina synkkään apatiaan vajonneet nuorukaiset löytävät sisällön elämälleen päihteistä, häiriköinnistä, ilkivallasta ja rikoksista.
Kysymys kuuluukin, miten tällainen on mahdollista maassa jossa on kuulemma maailman paras infrastruktuuri, koulutus, sosiaalijärjestelmä etc? No kun aikuisia ei kiinnosta muut kun superonnistujat joita palvotaan ja ylistetään. Heikommin pärjääviä sysätään marginaaliin, heitä hävetään, mollataan ja syrjitään.
Kaikesta mahtavasta erinomaisuudestaan huolimatta, suomalainen yteiskunta ei tue eikä kannusta oikealla tavalla. Suomessa on hälyttävä puute positiivisuudesta, ilosta ja innostavuudesta. Elämme ankeassa ja kylmässä virastokulttuurissa jossa ihmiset ovat pelkkiä numeroita, joko hyödyllisiä tai hyödyttömiä.
Suomi on nuorisokielteinen maa, täällä vallitsee patavanhoillinen ja kurttuotsainen kurin ja nuhteen kulttuuri. Hauskaa ei saa olla. Nyrpeänaamaiset kuusikymppiset eivät tiedä mitään niin väärää kuin onnelliset ja iloiset nuoret.
Suomi on poikkeuksellinen maa siinä että olemme pahoinvoiva hyvinvointivaltio. Järjestelmämme takaa periaatteessa erittäin hyvät lähtökohdat elämään, mutta silti täällä syödään mielialalääkkeitä ja tehdään itsemurhia kauhistuttavassa mittakaavassa.
Johtuu siitä , että poikia on opetettu ihan värin koulussa ja peruslinjaus yläasteella 91 -95 oli tämä luokan ja oppiaineiden priimukset vastasivat opettajien kysymyksiin kun opettajalla oli kösitys että suurin osa pojista menee ammattikooluun ja suurin osa tytöistä menee lukooin. Keltin kangas järvinen kuvaa hyvin kirjassaan , että hyvin pärjjävä poika saa huonomman numeron pelkästä sukupuolesta ja tyttö saa kiitettävän paljon helpommin kuin poika. Poikia ei kiinnosta opiskely silloin kun sen pitäs olla tärkeintä ja opettajan osaamattomuus ja sukupuoleen sidottu käsitys pojista ja tytöistä kyllä vaikuttaa hyvin pitkälti siihen mihin – joutuu , pääsee tai haluaa. Itse 7.5 keskiarvolla, — ammatiilinen koulutus 3.4 (1-5 ja toinen 2.2 (1-3) ja nyt aikuisopiskelen teologiaa. ja herra isä on sillä opettajalla iso rooli miten se todella opettaa. Ulkoa opiskelu ei auta yhtään. – Niin ja ylistit K3 sisäpiirin mahdottoman hyvää ainesta juu se on selvää jos vanhemilla on ylempi tutkinto niin hyvin mahdollosta on että lapsella on saman suuntainen tavoite. Mutta on myös hyvä muistaa , että K3 sisällä perheillä on varallisuutta myös enemmän laittaa siihen lapsen koulutukseen. Nyt ollaan jo siinä tilassa tässä maassa että normaali duunariperhe tarvitsee apua jotta saa lapsensa lukioon tai ammatilliseen kouluun. Pohja ja perusta jolta voi ponnistaa on poissa. Itse asunut lapsuuden somerolla maaseutu kaupungissa ja siellä maanviljelijöiden lapset ja nuoret päihittäää matemaattisella osaamisella mielestänu hyvin. Joten ei ihan kannata olla noin ylpeä K3 sisällä kasvaneista – heillä voi olla gollekoina ihan maaseudun kasvatteja jotka pärjää hyvin K3 sisällä kasvaneille. ——————-Koulutusleikkaukset ja muutokset eivät tue kehitystä parempaan vaan jakaa oppilaan hyviin ja todella huonosti pärjääviin. Suunta pitää muuttaa.
Somerolta on kotoisin moni entinen nuori: Karita Mattila, Unto Mononen, Minna Nikkanen, Pentti Nikula, M. A. Numminen, Mauri Salo, Rauli Somerjoki ja Kaari Utrio…
Mutta paikkakunta sijaitseekin Helsingistä länteen. Ja on kaupungissa liikennevalotkin.