Kansalaisjärjestöt Veikkauksen lobbareina

Veikkauksen edunsaajien kiusaksi kohu Veikkauksen ja sen uhkapelitappioilla rahoitetun miljardibisneksen ympärillä ei meinaa loppua millään. 

Veikkauksen mokailua ja järjestökentällä piileviä eturistiriitoja on raahattu päivänvaloon lähes viikoittain alkukesästä lähtien. Niiden myötä kokonaiskuva Veikkauksen, ministeriöiden, poliitikkojen ja kansalaisjärjestöjen välisestä yhteistyöstä piirtyy vähintään yhtä lohduttomaksi, kuin Liberan vuonna 2017 julkaisemassa Kultaiset kahleet-raportissa esitettiin.

Mitä useampi paljastus on rapauttanut Veikkaus-monopolin oikeutusta, sitä raivokkaammaksi edunsaajien puolustustaistelu on käynyt. Seuraamalla vanhaa mantraa Veikkaus-rahoilla tehtävästä laupeudentyöstä todistaa, että tyypillinen monopolin puolustaja on Veikkauksen työntekijä, hallituksen tai hallintoneuvoston jäsen, edunsaajajärjestön aktiivi tai niiden toimintaan kytkeytynyt poliitikko. Hupaisana yksityiskohtana mainittakoon, että Veikkaus-piireissä edunsaajia sanotaan veikkausvoittovarojen edunvälittäjiksi. Uuskieli on niin ihanan kasaria.

Suomalainen journalismi antaa Veikkaukselle hämmästyttävän paljon valtaa määritellä, millä ehdoilla ja mihin sävyyn monopoliyhtiöstä julkisuudessa keskustellaan.

On tärkeää huomata, että suomalaisessa journalistisessa perinteessä Veikkauksen asiamiehillä on viestintäväylät aina auki siinä, missä Veikkaus-hirviötä uhrilahjoillaan ruokkivien addiktien ääni on yllättävän vaimea. Esimerkiksi vielä meneillään oleva Veikkaus-keskustelu alkoi jo alkukesästä. Silti Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekoskelta ei saatu puristettua aiheesta kommenttia ennen elokuuta. Silloinkaan Sarekoskea ei laitettu lujille, vaan eri mediat toimivat lähinnä sylikoirina vieden eteenpäin toimitusjohtajan ilosanomaa siitä, kuinka Veikkaus aikoo viikkoja jatkuneen kohun myötä rajoittaa mainostamista. Toki sekin lupaus oli tyhjä ja nettikasinoiden addiktiorobotteja mainostettiin televisiossa tuosta eteenpäinkin.

Osaksi mediankin säyseys lienee Veikkauksen miljardeilla tehdyn laajan ja ahkeran lobbaustyön ansiota. Valtavia määriä peliaddiktien häviämää rahaa käytetään koulutuksiin, seminaareihin ja muihin edunsaajien ja sidosryhmien kökkäjäisiin. Tunnetuimmat näistä lienevät Veikkauksen Saariselällä sijaitsevan edustusmökin, Lottomajan, lämmössä järjestetyt tapahtumat kynttiläillallisineen, saunailtoineen ja huolettomine talvipäivineen. Niissä niin maan tapaan jo tottuneet, kuin myös nuorisojärjestöissä kasvavat tulevaisuuden vaikuttajatkin, vakuutetaan Veikkauksen monopolin tarpeellisuudesta. Lottomajan lämmöstä Veikkauksen markkinointikoneiston ilosanoma leviää kansalaisaktiivien viemänä erilaisten järjestöjen, journalistien ja muiden kansalaisten keskuuteen.

Vanha sananparsi Saariselälle talveksi muuttavasta Veikkauksen toimistosta tuskin on syntynyt aivan tyhjästä.

Kaikesta vuosien saatossa paljastetusta moraalittomuudesta, kähminnästä, suhmuroinnista ja jopa suoranaisesta korruptiosta huolimatta Veikkauksen eteen on ryhmittynyt valtava määrä monopoliyhtiön laupeudentöistä vakuuttuneita aatteen sotureita. 

Ristiriitaisimpia esimerkkejä lienee myös pelihaittojen ehkäisyyn panostava Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, joka kuitenkin puoltaa monopolin säilyttämistä. Toki muistaen aina vaatia lisää rahaa pelihaittojen ehkäisyyn sekä korvamerkittyä paikkaa Veikkauksen hallitukseen oman järjestösektorinsa edustajalle. Jokainen voi arvioida, onko EHYT ry jäävi osallistumaan keskusteluun sen enempää pelihaitoista kuin Veikkauksen monopoliasemastakaan ottaen huomioon, että se saa vuosittain yli viisi miljoonaa euroa STEA:n kautta kanavoitua Veikkaus-rahaa. 

EHYT ry tosin ei ole poikkeus, vaan sääntö suomalaisella järjestökentällä. Todennäköisesti kymmenettuhannet järjestösektorilla työskentelevät suomalaiset joko maksavat laskunsa Veikkaus-rahoilla tai saavat niistä merkittävää henkilökohtaista hyötyä. Tämä luo Veikkaus-edunsaajille epäterveen kannustimen käyttää laupeudentöihin tarkoitettuja varoja monopolijärjestelmän tukemiseen ja sen puolesta lobbaamiseen.

Veikkaus, kansalaisjärjestöt, poliitikot ja virkamiehet ovat vuosien saatossa onnistuneet kaivamaan korruption lonkerot syvälle suomalaisen parlamentarismin ytimeen. 

Peliaddikteja hyväksi käyttämällä saadut rahat kulkevat järjestökentällä aktiivisesti vaikuttavien poliitikkojen hallitsemille ministeriöille ja niiden kautta järjestökentälle. Sieltä edunsaajat kanavoivat rahaa poliitikkojen lobbaamiseen ja median kautta tehtävään vaikuttamistyöhön, jolla monopolijärjestelmään pesiytynyt korruptio yritetään valkopestä hyväntekeväisyydeksi. 

Ihmiset ovat kautta maailmanhistorian uhkapelanneet. Niinpä lienee turvallista todeta, ettei uhkapelaaminen koskaan lopu monopoliyhtiön ansiosta tai se lakkauttamalla. Kasinoalasta voidaan kuitenkin markkinoita avaamalla ja niitä järkevästi säätelemällä tehdä moraalisesti kestävämpi, vähemmän pelihaittoja aiheuttava ja vastuunsa peliensä aiheuttamista ongelmista aidosti kantava palveluala. Ennen sille tielle astumista suomalaisten poliitikkojen enemmistön täytyy kuitenkin asettua näkyvästi Veikkauksen monopolin vastustajiksi ja sitoutua lopettamaan tämä yhteiskuntaamme sisältä käsin myrkyttävä hirviö.