Blogit

Mainettaan huonompi perintö- ja lahjavero

Mainettaan huonompi perintö- ja lahjavero

Suomessa on vuodesta 1919 lähtien ollut voimassa perintö- ja lahjaverotus. Tärkein peruste verolle on ollut fiskaalinen eli verotuottojen kerääminen julkisen talouden tarpeisiin.

Veron tuotto vuonna 2018 oli 692 miljoonaa euroa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana veron vuotuinen tuotto on ollut keskimäärin 500 miljoonan euron paikkeilla.

FISKAALISEN TEHTÄVÄN lisäksi perintö- ja lahjaveroa on perusteltu oikeudenmukaisuuteen liittyvillä näkökohdilla, kuten tulo- ja varallisuuserojen kaventamisella. Vastikkeetta saadun omaisuuden myös voidaan ajatella yleisesti lisäävän saajansa veronmaksukykyä.

Verotusta varten perilliset jaetaan kahteen veroluokkaan. Ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvat perittävän lähisukulaiset, lähinnä puoliso ja lapset. Muut kuin lähisukulaiset kuuluvat ankaramman verotuksen kohteena olevaan toiseen veroluokkaan. Perintöjä ja lahjoja verotetaan erilaisten veroasteikkojen mukaan.

Perintö- ja lahjavero määräytyy perintönä tai lahjana saadun omaisuuden käyvän arvon perusteella. Perintöveroa maksetaan valtiolle 20.000 euron suuruisesta tai sitä suuremmasta perinnöstä (Taulukko 2).

Taulukko 2. Perintöveroasteikko 1. ja 2. luokassa

Lahjaveroa puolestaan maksetaan valtiolle 5.000 euron ja sitä suuremman arvoisista lahjoista. Lahjavero koskee myös samalta lahjoittajalta kolmen vuoden kuluessa saatuja lahjoja, joiden yhteenlaskettu arvo on 5.000 euroa tai enemmän (Taulukko 3).

Taulukko 3. Lahjaveroasteikko 1. ja 2. luokassa.

Perintö tai lahja ei takaa saajansa veronmaksukykyä

VAIKKA PERINTÖ- JA LAHJAVEROLLE on olemassa teoreettisesti hyviä perusteluja, nykyisessä muodossaan se toimii huonosti. Se ei myöskään ole ssä muodossa olevaa omaisuutta, esimerkiksi asuntoja, kiinteistöjä tai yritysvarallisuutta.

Perinnön tai lahjan saajan veronmaksukyky lisääntyykin yleensä vain teoriassa (omaisuuden arvo paperilla), mutta ei käytännössä (raha pankkitilillä). Niinpä verovelvollinen saattaa joutua erityisiin rahoitusjärjestelyihin tai myymään perintönä tai lahjana saamansa omaisuuden.

Perintö- ja lahjavero poikkeaa tältä osin esimerkiksi ansiotulojen, pääomatulojen tai luovutusvoittojen verotuksesta. Niissä veronmaksu tapahtuu samassa yhteydessä, kun verovelvollinen saa hallintaansa käteisiä rahavaroja.

Perintö- ja lahjaverotuksen epälikvidistä luonteesta aiheutuu ongelmia myös oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Vero aiheuttaa erityisiä ongelmia heille, joilla ei ole likvidejä varoja perintöveron maksamiseksi.

Sitä vastoin varakkaat verovelvolliset voivat aina valita, maksavatko he verot muista varoistaan vai haluavatko he myydä perintönä tai lahjana saamaansa varallisuutta.

Eriarvoistava vero, jota vain rikas pääsee karkuun

PERINTÖ- JA LAHJAVEROTUS on kansainvälisesti poistumassa oleva veromuoto. Näin ollen Suomen perintö- ja lahjavero on monissa tilanteissa varsin helppoa välttää. Perinnön tai lahjan antajan sekä saajan täytyy asua varallisuuden siirtymisajankohtana maassa, jossa ei ole perintö- ja lahjaverotusta.

Suomen kannalta erityisen ongelmallista on, että lähinaapureissamme Ruotsissa, Norjassa ja Virossa ei ole enää perintö- ja lahjaveroa. Asuinpaikan pysyvä tai väliaikainen muuttaminen on verrattain helppoa, mutta käytännössä mahdollinen verosuunnittelumuoto vain varakkaille verovelvollisille.

Sellainen vero, joka luo varakkaille merkittävän kannustimen muuttaa pois Suomesta, on huono vero. Samalla se on myös epäoikeudenmukainenvero, koska sen välttäminen ei ole mahdollista pieni- ja keskituloisille

suomalaisilla. Perintö- ja lahjaverotusta puolustetaan nimenomaisesti varallisuuserojen kaventamisella. Tavoitetta voi kyseenalaistaa jo senkin takia, että Suomi on yksi maailman pienimpien tulo- ja varallisuuserojen maa. Tämän tavoitteen toteuttaminen on vaikeaa kansainvälisessä ja avoimessa taloudessa, jossa monet muut maat eivät verota perintöjä ja lahjoja. Tällöin uhkana on, että verot jäävät ensisijaisesti keskiluokan, ns. tavallisten kansalaisten maksettaviksi.

Myös väite perintö- ja lahjaveron varallisuuseroja pienentävästä vaikutuksesta saattaa olla heikommalla pohjalla kuin aikaisemmin on ajateltu.

Uppsalan yliopiston tutkijat julkaisivat vuonna 2016 keskustelualoitteen otsikolla Inheritance and Wealth Inequality: Evidence from Population Register.  Vaikka kyseessä on ns. keskustelualoite, on siinä esitetyn tutkimusdatan otoskoko poikkeuksellisen suuri. Tarkastelu kattoi 160 000 vuosina 2002–2004 perintöä jättänyttä ja 470 000 heidät perinyttä ruotsalaista.

Tutkimuksen johtopäätösten mukaan perintö- ja lahjavero aiheuttaa suhteellisesti isomman hyvinvointitappion pieni- ja keskituloisille perijöille kuin jo taloudellisesti riippumattomille tai erittäin varakkaille perijöille. Perintö- ja lahjaverolla ei ole merkittävää vaikutusta jo ennestään varakkaiden elintasoon. Vähävaraisen perijän perinnön verottaminen taas alentaa merkittävästi hänen mahdollisuuksiaan parantaa elintasoaan.

Toinen johtopäätös oli se, että perintö- ja lahjavero ei itsessään vähennä varallisuuseroja, toisin kuin yleisesti on ajateltu. Tutkimuksessa varallisuuseroja mittaava gini-kerroin laski ~5–10 % perintö- ja lahjaveron poiston seurauksena. Yhtenä selityksenä arveltiin olevan sen, että isommat perinnöt jakautuvat useammalle perijälle. Toisekseen tutkijat arvelivat, että veromuodon poisto vapautti suhteellisesti enemmän pääomia vähävaraisemmille perijöille, verrattuna heidän alkuperäiseen omaisuuteensa.

Yksi selitys varallisuuserojen pienentymiselle voi olla myös se, että Ruotsissakin varakkaat pystyivät keventämään verotaakkaansa verosuunnittelulla siinä, missä vähävaraisemmat ovat maksaneet perintö- ja lahjaverot täysimääräisinä. Toisaalta varakkaampien perimä varallisuus voi soveltua erilaisten verohuojennusten piiriin. Aivan, kuten Suomessakin tällä hetkellä tapahtuu. Ja kun veroja maksetaan vähemmän, kansalaiset luonnollisesti vaurastuvat. Tämän tutkimuksen mukaan erityisesti alimpien varallisuusdesiilien todennäköisyys siirtyä seuraavaan ylempään desiiliin kasvoi.

Aineiston perusteella ei vielä saada laskettua tarkkoja arvioita sille, miten perintö- ja lahjaverosta luopuminen vaikuttaisi Suomessa. Lisää täsmentävää tutkimusta aiheesta varmasti tarvitaan syy-seuraus suhteiden ymmärtämiseksi.

Silti tämä tutkimus antaa vahvoja ja verrattain johdonmukaisia viitteitä siitä, että perintö- ja lahjavero itsessään kasvattaa varallisuuseroja, toisin kuin veropoliittisessa keskustelussa yleensä esitetään.

Tulkinnanvarainen veromuoto aiheuttaa hävikkiä

PERINTÖ-JA LAHJAVERON toimittaminen edellyttää aina omaisuuden käyvän arvon määrittämistä. Joissain tilanteissa siirtyvän omaisuuden arvon määrittäminen on yksinkertaista, esimerkiksi silloin kun kyseessä on käteinen raha tai pörssissä noteeratut arvopaperit. Yritys- ja kiinteistövarallisuuden arvon määrittäminen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. Tällöin se vaatii ylimääräistä työtä sekä verovelvollisilta että verohallinnolta.

Perintö- ja lahjaverotuksen toimittamisessa joudutaan usein tekemään keinotekoinen arvonmääritys omaisuudesta, joka ei ole aidon markkinatransaktion kohteena ja jolle ei siten määräydy aitoa markkina-arvoa.

Tilanne on erilainen luovutusvoittoverotuksessa, jossa luovutushinta (ja luovutusvoitto) määräytyy yleensä aidon markkinatransaktion perusteella.

Luovutusvoittoverotuksessa arvonmääritys vaatii erityisiä toimenpiteitä verovelvollisilta tai verohallinnolta vain silloin, kun kyseessä on toisiinsa lähiyhteydessä olevien henkilöiden väliset transaktiot. Tällainen on esimerkiksi tilanne, jossa vanhemmat myyvät osakkeita lapsilleen.

Arvonmääritystilanteisiin liittyy myös merkittäviä verosuunnittelun mahdollisuuksia. Perintöinä ja lahjoina luovutettaville omaisuuserille ei useinkaan voida määrittää yksiselitteistä oikeaa arvoa (vrt. markkinaehtoinen kauppa), joten käypä arvo asettuu tietyn vaihteluvälin sisälle. Näin ollen omaisuuden arvostamisessa on tosiasiassa liikkumatilaa, ja siten myös mahdollisuus suunnitelmallisesti minimoida verohaitta. Perintö- ja lahjaverotus on varsinkin ensimmäisessä veroluokassa selvästi kevyempää kuin luovutusvoittoverotus.

Niinpä silloin, kun perittyä omaisuutta on tarkoitus myydä lähitulevaisuudessa saannon jälkeen, omaisuus kannattaa perintö- ja lahjaverotuksessa pyrkiä arvostamaan mahdollisimman korkeaan eli todellista markkinahintaa vastaavaan arvoon. Sitä vastoin tilanteissa, joissa omaisuutta ei ole tarkoitus luovuttaa eteenpäin, kannattaa se arvostaa mahdollisimman alhaiselle tasolle perintö- ja lahjaveron minimoimiseksi.

Tällainen verosuunnittelu on yksittäisten verovelvollisten kohdalla täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Vero, joka aiheuttaa laajasti kannustimia verosuunnitteluun, ei kuitenkaan ole kansantalouden kannalta tarkoituksenmukainen.

Välttämättömät huojennukset aiheuttavat rajanveto- ja yhdenvertaisuusongelmia

PERINTÖ- JA LAHJAVEROTUKSEN erityinen kipukohta on yritysten sukupolvenvaihdokset eli tilanteet, joissa yritys siirretään vanhalta omistajalta yritystoimintaa jatkavalle uudelle omistajalle, esimerkiksi vanhemmilta lapsille. Yritystoiminnan varallisuus on yleensä epälikvidiä omaisuutta, sillä se on tarkoitettu pysyvään liiketoiminnalliseen käyttöön (koneet, laitteet, aineettomat oikeudet jne.).

Lisäksi yritystoiminnan käytössä olevien varojen arvo saattaa olla varsin korkea verrattuna moniin muihin perintöinä ja lahjoina siirrettäviin omaisuuseriin. Jos yritysten sukupolvenvaihdoksiin sovellettaisiin normaaleja perintöja lahjaverotuksen periaatteita, johtaisi se usein kohtuuttoman ankariin veroseuraamuksiin ja pakottaisi monissa tilanteissa yritysvarallisuuden myyntiin veron maksamiseksi. Tämä puolestaan tarkoittaisi usein koko yritystoiminnan lopettamista.

Kansantaloudellisesti tärkeän yritystoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi on katsottu välttämättömäksi säätää erityisiä huojennuksia sukupolvenvaihdoksiin. Huojennusten välttämättömyydestä vallitsee varsin laaja poliittinen yhteisymmärrys.

Sukupolvenvaihdoshuojennus on poikkeus pääsäännöstä, joten se on pyrittävä määrittämään mahdollisimman tarkkarajaisesti. Mikäli huojennuksen soveltaminen ei olisi tarkkarajaista, vaan sitä sovellettaisiin laajasti erilaisiin omaisuuden siirtoihin, nakertaisi huojennus koko perintö- ja lahjaverotuksen veropohjaa.

Silloin, kun sukupolvenvaihdoshuojennus soveltuu, maksettavaksi tulevan veron määrä saattaa olla vain murto-osa siitä, mikä olisi veron määrä ilman huojennusta.

Huojennuksen soveltuessa verotus on kohtuullista eikä yleensä vaarannayritystoiminnan jatkamista. Tilanne on toinen silloin, kun huojennusta ei jostain syystä voida soveltaa sukupolvenvaihdostilanteissa:

  • Jos yritys ei täytä verolaissa tarkoitetun liiketoiminnan edellytyksiä: Esimerkiksi kiinteistöliiketoiminta tai arvopaperikauppa saatetaan katsoa huojennuksen ulkopuolellekuuluvaksi liiketoiminnaksi.
  • Luovutuksensaaja saa alle 10 % yhtiön osakkeista.
  • Luovutuksensaajan ei katsota jatkavan liiketoimintaa verolaissa tarkoitetulla tavalla: Esimerkiksi alaikäisen lapsen ei katsota voivan olla yritystoiminnan jatkaja.

Tärkeimmät sukupolvenvaihdoshuojennuksen edellytykset/rajaukset ovat:

  • Kyseessä on verolain tarkoittamalla tavalla
  • liiketoimintaa harjoittava yritys
  • Perintönä tai lahjana saadaan vähintään 10 % yhtiön osakkeista
  • Perinnön tai lahjan saaja jatkaa yritystoimintaa verolaissa tarkoitetulla tavalla

Esimerkki:

Lapselle lahjana annettavien osakkeiden käypä arvo on 1 M€ ja verotusarvo 0,5 M€.

A. Huojennus ei sovellu: Vero 142.100 € (osakkeiden käypä arvo, lahjaveroasteikko I luokka)

B. Huojennus soveltuu: Vero 21.700 € (osakkeiden verotusarvo x 40 %, lahjaveroasteikko I luokka)

Ongelmallista on, että sukupolvenvaihdostilanteet, joissa huojennus ei sovellu, voivat tosiasiallisesti olla varsin saman tyyppisiä kuin ne, joissa huojennus soveltuu.

Sukupolvenvaihdoksiin sisältyykin perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteeseen liittyvä dilemma: Sukupolvenvaihdoksille on käytännössä pakko myöntää verohuojennuksia, mutta toisaalta huojennuksille on pakko myös asettaa rajoja. Ne puolestaan saattavat asettaa muuten lähes yhteismitalliset tapaukset keskenään eriarvoiseen asemaan.

Sukupolvenvaihdoshuojennusten myötä myöskään perintö- ja lahjaverolle asetettu tavoite varallisuuserojen kaventamisesta ei voi toteutua tehokkaasti, sillä arvoltaan suurimmat perinnöt ja lahjat ovat yleensä huojennuksiin oikeuttavaa yritysvarallisuutta. Sitä vastoin ns. tavallisten kansalaisten saamat perinnöt ja lahjat ovat tyypillisesti muuta kuin yritysomaisuutta ja siten täysimääräisen perintö- ja lahjaverotuksen kohteena.

Luovutusvoittovero – laajempi veropohja, neutraalimpaa verotusta

PERINTÖ- JA LAHJAVEROTUKSESTA luopuminen tarkoittaisi, että omaisuuden arvonnousun verotuksen ajankohta siirtyisi omaisuuden aitoon realisointihetkeen. Tämä johtaa kansalaisten varallisuuden pienenemiseen ja hyvinvointitappioihin. Tässä mielessä luovutusvoittojen verottamiseen siirtymisessä on kyse pelkästään verotuksen toimittamisen jaksotuksesta.

Taulukko 4. Esimerkkejä perintöveron ja luovutusvoittoveron eroista kasvukeskuksissa sekä muualla Suomessa.

Nykyisessä perintö- ja lahjaverojärjestelmässä ongelmana on toisaalta se, että myös arvoaan menettäneestä omaisuudesta joutuu maksamaan veroa. Tämä johtaa köyhtymiseen ja hyvinvointitappioihin erityisesti syrjäseuduilla, missä suomalaisille tyypillinen asunnon tai vapaa-ajan asunnon kaltainen ei-likvidi omaisuus menettää kaupungistumiskehityksen myötä arvoaan samalla, kun siitä joudutaan maksamaan perintö- tai lahjaveroa.

Tarkkaa arviota suomalaisten omistusten tuotolle on vaikeaa laskea tai ennustaa, koska omaisuustyyppien painotuksissa ja arvonnousuissa on eroja. Taulukossa 5 esitetään luovutusvoittoveron tuottoja tietyillä lähtöoletuksilla.

Valtiovarainministeriön vuoden 2018 tilinpäätöksen mukaan perintö- ja lahjaveron tuotto oli 692 M€. Veronhallinnon datan mukaan tuotto oli 792 M€. Laskelmat on tehty verohallinnolta saadun datan perusteella.

Taulukko 5. Luovutusvoittoveron arvioitu tuotto [M€] erilaisten lähtöoletusten myötä. (Lähde: Verohallinto, Taloustutkimus/Pasi Holm).

KUTEN TARKASTELUSTA nähdään, perintö- ja lahjaverosta luovutusvoittoveroon siirtyminen ei yksiselitteisesti johda verokertymän pienentymiseen.

Luovutusvoittoveron tuotto saavuttaa perintö- ja lahjaveron tuoton jo sillä kohtuullisella oletuksella, että 30 vuotta sitten hankitun perittävän omaisuuden arvo on noussut n. 2–3 % vuodessa ja perinnön kokonaisarvosta muutetaan likvidiksi 50–67 %. Ja vaikka muutoksen myötä verokertymä tippuisikin, olisi muutoksen merkitys todennäköisesti verrattain pieni. Toisaalta fiskaalisessakin tarkastelussa on muistettava, että jos veroaste luovutusvoittoverotukseen siirryttäessä pienenee, siirtyy ylijäämä erityisesti vähävaraisempien vauraudeksi. Niinpä perintö- ja lahjaveron tuoton tippumista ei ole syytä ajatella menetyksenä, vaan päin vastoin kansalaisten kannalta toivottavana asiana.

Taulukko 6.Perintö- ja lahjaverosta luovutusvoittoveroon siirtymisen vaikutus verovaikutus perijälle, kun perinnön arvo 200 000 €. (Lähde: Verohallinto, Taloustutkimus/Pasi Holm)

HUOMIONARVOISTA on edelleenkin se, että perintö- ja lahjaverosta luopumisen myötä verotus muuttuisi riippuvaiseksi perinnön tai lahjan saajan veronmaksukyvystä. Tämä johtaisi johdonmukaisempaan verotuksen dynamiikkaan ja verotuotto seuraisi paremmin verotettavan omaisuuden arvoa (Taulukko 6).

Jos siirrymme verottamaan perintöjen ja lahjojen luovutusvoittoja, johtaa se nykyistä laajempaan veropohjaan. Tässä mallissa luovutetun omaisuuden hankintahinnaksi määräytyisi perinnön tai lahjan jättäjän alkuperäinen hankintameno silloin, kun tieto on saatavilla. Alkuperäinen hankintameno on yleensä alhaisempi kuin nykyisessä perintö- ja lahjaverotuksessa ”päivitetty” hankintameno. Vastaavasti vastikkeetta saadun omaisuuden hankinta-ajankohdaksi katsotaan alkuperäinen hankinta-ajankohta. Tällä on merkitystä hankintameno-olettamien soveltamisessa.

Luovutusvoittoverotuksen veropohjan laajeneminen ei olisi kovinkaan haitallista, sillä luovutusvoittovero on kytköksissä verovelvollisten veronmaksukykyyn.

Esimerkissä kokonaisverorasitus siis muodostuu ankarammaksi, jos perintö- ja lahjaverotus on poistettu. Tässä tapauksessa vero kuitenkin maksetaan vasta, kun saatu lahja muuttuu veronmaksukyvyksi eli likvidiksi omaisuudeksi. Tämä kannustaa verovelvollisia varallisuuden kerryttämiseen.

Perintö- ja lahjaverotuksesta luopuminen edellyttäisi sitä, että tarkistaisimme nykyisen luovutusvoittoverotuksen erityistä verohuojennusta eli oman asunnon luovutusvoiton verovapautta.

Jos tämä huojennus säilytettäisiin, kannustaisi se myymään huojennukseen oikeuttavan oman asunnon (yli kaksi vuotta omistajan asuma) ja muuttamaan perintönä tai lahjana saatuun asuntoon, ja edelleen kahden vuoden asumisen jälkeen perintönä tai lahjana saatu asunto voitaisiin myydä verovapaasti.

Tämä veropohjan tilkitseminen voitaisiin tehdä Ruotsin mallin mukaan siten, että oman asunnon luovutusvoitto voidaan jättää verottamatta, jos asunnon myyntitulo käytetään uuden asunnon hankintaan.

Esimerkki:

Vanhempi on hankkinut vuonna 2018 osakkeita 10.000 €:n arvosta ja hän lahjoittaa ne 14 000 €:n arvoisina lapselleen vuonna 2022. Lapsi myy osakkeet vuonna 2024, jolloin kauppahinta on 15.000 euroa.

A. Perintö- ja lahjavero on poistettu: Lapsen luovutusvoittoverotuksessa osakkeiden hankintameno on 10.000 € ja hankintaajankohta 2018. 15.000 €:n luovutushinnasta vähennetään 10.000 €:n hankintameno. Luovutusvoitoksi jää 5.000 €, josta 30 %:n luovutusvoittovero on 1.500 €.

B. Perintö- ja lahjaveroa ei ole poistettu: Vuonna 2022 lapsi maksaa 14.000 €:n lahjasta 820 €:n lahjaveron. Vuonna 2024 luovutusvoittoveroa laskettaessa osakkeiden hankintamenoksi katsotaan 14.000 € ja luovutushinta 15.000 euroa. 1000 €:n luovutusvoitosta veroa 300 €. Verot yhteensä 1.120 €

Kommentoi

2 kommenttia artikkeliin Mainettaan huonompi perintö- ja lahjavero

  1. Juha-kummi sanoo:

    Joutaako 100-vuotias perintö- ja lahjaverotus jo hautaan? Joutuuko Suomen 20 perhettä mieron tielle, jos patriarkka lahjoittaakin omaisuutensa hyväntekeväisyyteen? Saako luovutusvoittovero luovutusvoiton?

  2. Ulf Fallenius sanoo:

    Perintöjä ei monella tulevaisuudessa jää koska pikkuhiljaa maksetaan kaikkessa itse vanhuus hoidosta alkaen ,eläke ikä menee pikemmin yli 70 vuotta kuin alle.Tässä ajetaan ainoastaan erittäin rikkaiden asiaa..

Tietoa kirjoittajista

Juusela Janne

Janne Juusela

Oikeustieteen tohtori Janne Juusela on Asianajotoimisto Borenius Oy:n osakas ja Helsingin yliopiston vero-oikeuden dosentti.

Sammallahti Tere

Tere Sammallahti

Sisältöjohtaja

+358 44 099 0025

Tere on myös kansalaisaktiivi ja -vaikuttaja. Hän on kirjoittanut satoja blogitekstejä vuodesta 2013 lähtien ja ylläpitää yhtä Suomen suosituimmista yhteiskunnallisista Youtube-kanavista. Teren maailmankuvaa ohjaa vapausaatteen kulmakivi, eli periaate, jonka mukaan jokaisen ihmisen tulee saada elää vapaasti rikkomatta muiden ihmisten vapauksia.

single.php