Perhevapaauudistuksen kokonaiskuva on se, että hallitus kiihdyttää velkaantumista, jotta yhä harvempi suomalainen kävisi töissä.
Valtiovarainministeriön ennusteet, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Euroopan komissio, Talouspolitiikan arviointineuvosto ja jatkuvasti kasvava määrä taloustieteilijöitä arvioivat Suomen julkisen talouden olevan kestämättömällä tasolla. Silti hallitus esitteli sosiaali- ja terveysministeri Anna-Kaisa Pekosen suulla perhevapaauudistuksen, joka lisää julkista alijäämää pahimmillaan yli 100 M€ ja tuhoaa pessimistisimmän arvion mukaan n. 5000 työpaikkaa.
Perhevapaauudistuksessa on hyviäkin asioita, kuten kaikkien perhemuotojen neutraalimpi huomiointi, joustavuuden lisääntyminen ja sukupuolisidonnaisuuksien poistuminen. Ikävä kyllä nämä hyvät puolet jäävät ideologian sumentaman arvuuttelun, aikuisten alentuvan holhoamisen ja suoranaisen fiskaalisen välinpitämättömyyden varjoon.
Perhevapaauudistus ei paranna tasa-arvoa
Perhevapaauudistusta on ajettu ensisijaisesti vetoamalla tasa-arvon ja naisten työmarkkina-aseman parantumiseen. Harmillisesti uudistus nykymuodossaan ei paranna kumpaakaan niistä. Tälle tosiasialle niin ministeri Pekonen, pääministeri Sanna Marin kuin muukin hallitus on puheenvuoroissaan viitannut kintaalla.
Nykyisessä mallissa äidin pitämä maksimi-perhevapaa on 263 arkipäivää, uudessa mallissa 257 arkipäivää (olettaen raskausrahan olevan n. 24 päivää). Ero äideille maksetuissa vapaissa siis on huimat kuusi päivää.
Näin ollen mikään ei muutu: Naiset ovat todennäköisesti jatkossakin yhtä pitkään perhevapaalla ja miehet edelleen nihkeämmin. Edes muutos miesten asenteissa ei automaattisesti johda naisten pidentyviin työuriin, vaan miesten pidentyviin lomiin.
Yksilönvapauksia kunnioittavassa liberaalissa demokratiassa tasa-arvo toteutuu silloin, kun yksilöt voivat valita vapaasti omasta puolestaan. Jos halutaan merkittävää muutosta isien ja äitien käyttämien perhevapaiden suhdelukuun, tapahtuu se korkeintaan yksilöiden vapaiden valintojen seurauksena, ei esivallan pakottamana.
Sama asia joudutaan toteamaan kerta toisensa jälkeen, oli kyseessä sitten ammatinvalinnan sukupuolijakaumat tai mikä tahansa muu lopputulosten tasa-arvoa pakottavien ideologien työkaluksi alistettu tilastokeskiarvo.
Heikko julkinen talous on uhka lasten tulevaisuudelle
Perhevapaauudistusta markkinoitiin myös perheiden ja lasten asemaa parantavana muutoksena. Todellisuudessa kasvava julkisen sektorin alijäämä sekä Euroopan kasvu- ja vakaussopimuksen rajan ylittävä velkaantumisaste ei paranna kenenkään asemaa. Ei varsinkaan niiden lasten ja nuorten, jotka joutuvat tulevaisuudessa siivoamaan epäpätevien nykypoliitikkojen jälkeensä jättämän sotkun. Väitän myös, että uudistuksen seurauksena ne arviolta tuhannet työnsä menettävät perheelliset tuskin näkevät perheensä tai lastensa aseman parantuneen.
Hallituksen välinpitämättömyys julkisen talouden realiteetteja kohtaan on turhauttavaa ja raivostuttavaa. Useat hallituksen edustajat ovat kommentoineet perhevapaauudistuksen hintalappua antamalla ymmärtää, ettei oikealla asialla olevan tarvitse välittää julkisen talouden kestävyydestä tai työllisyysasteesta.
Perhevapaamallin tarkoitus ei ole lisätä työllisyyttä, vaan tasa-arvoa.
Näin totesi ministeri Pekonen ykskantaan STM:n tiedotustilaisuudessa. Myöhemmin hän vielä täsmensi, että uudistuksen maksajiksi on päätetty valjastaa palkansaajat ja työnantajat. Tämän päätöksen vaikutus kansantalouden toimintaan vaikuttaa olevan tiedossa kaikkialla muualla paitsi vasemmistohallituksessa.
Keskusta-puolueen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Katri Kulmuni taas totesi Facebook-kirjoituksessaan:
Kun isät ovat enemmän lastensa kanssa, paranee sitä kautta myös naisten työmarkkina-asema. Tämän vuoksi perhevapaauudistus saa myös maksaa.
Taustalla tuntuu olevan kuvitelma nollasumma-pelistä, jossa miehen työpaikan ajatellaan olevan naiselta pois. Jos Kulmunia on uskominen, on hallitus ostamassa miehiä ulos työelämästä lastemme maksettavaksi jäävällä velalla. Toimintamalli on alati pahentuvan kestävyysvajeen viitekehyksessä käsittämätön.
Julkisen talouden alijäämän ja velkaantumisasteen kasvaessa satojenmiljoonien eurojen roiskiminen sinne tänne työpaikkojen tuhoutumisesta välittämättä on äärimmäisen vastuutonta. Nämä päätökset joudutaan tulevaisuudessa maksamaan hyvinvointipalveluita purkamalla ja repimällä rahat tänään vielä taaperoiässä olevien selkänahoista.
”Tyhmät hallintoalamaiset, kun käyttävät vapauksiaan väärin”
Sen lisäksi, että keskushallinnon tunkeutuminen mikromanageroimaan perheiden arkea on tehotonta, on se myös äärimmäisen alentuvaa ja nöyryyttävää. Se antaa kansalaisille signaalin, että koska te tyhmät hallintoalamaiset ette osaa itse tehdä vallanpitäjää miellyttäviä päätöksiä, täytyy vallanpitäjän tehdä ne puolestanne.
Tämän sanottuani haluan tilastojen valossa osoittaa muutaman sanan erityisesti miehille: Varsinkin vauva-aika menee nopeasti ohi. Todella, todella, nopeasti. Harva vanhempi tuskin arvaa etukäteen, kuinka vauvan tai taaperon kanssa vietetty aika suhdettanne lujittaa. Jos suinkin mahdollista, vanhempainvapaat kannattaa yrittää jakaa mahdollisimman tasaisesti. Ja jos se ei onnistu, ei asiasta kannata tuntea huonoa omaatuntoa — epätäydellisessä maailmassa on toisinaan pakko valita pienimmän haitan tie.
Perhemääräraha antaisi vapautta ja vastuuta
Nyt käsillä oleva perheiden sisäistä päätöksentekoa mikromanageroiva ja työllisyyttä sekä taloutta heikentävä perhevapaamalli edustaa ummehtunutta keskuhallintoajattelua. Esitän tilalle kustannusneutraalia sekä työllisyyttä ja perheiden valinnanvapautta parantavaa mallia, perhemäärärahamallia.
Jos perhevapaita halutaan yhteisistä varoista tukea, tulee tuen seurata lasta. Jokainen syntyvä lapsi siis saisi saman määrärahan, jolla huoltajansa voisivat perhevapaita ostaa. Perhemäärärahan vanhemmat, tai onnettomammissa tapauksissa muut lähihuoltajat, voisivat käyttää millaisissa pätkissä haluavat.
Monet työssäkäyvät vanhemmat ostaisivat itselleen perinteisen mallin mukaan vapaata töistä. Mutta entä, jos pikaisesti työelämään tahtova yksinhuoltaja voisi palkata lapsen hoitajaksi isovanhemman, perhetutun tai vaikka ulkopuolisen lastenhoitajan? Entä, jos haluat siirtyä perhevapaalta töihin vaikka kolmepäiväisen työviikon kautta tai liittää osan vapaista kesälomaasi? Oletko yrittäjä? Ei ongelmaa, määräraha seuraa lasta ja valinnan tekee vanhemmat.
Perhemääräraha mahdollistaisi erilaisissa elämäntilanteissa oleville laajan valinnanvapauden sovittaa työelämä ja perhevapaat yhteen. Tällainen malli toteuttaisi lähtökohtaisesti lapsen etua ja antaisi vanhemmille niin vapautta kuin vastuutakin. Samalla malli olisi helposti sovitettavissa budjettiraamiin ja mahdollistaisi työelämän joustot.
Vastuu perhevapaajärjestelmän kustannuksista ei myöskään kuulu lähtökohtaisesti yrityksille, vaan äänioikeutetuille. Jos äänestäjät haluavat laajennettuja perhevapaita, niin silloin pitää olla valmis työntelemään käsiä omiin taskuihin.
Tuli perhevapaauudistuksesta millainen tahansa, se ei saa tuhota työpaikkoja eikä kasvattaa julkisia menoja.
Aatetta, ratkaisuja ja ideoita
Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.
Tietoa kirjoittajasta
Tere Sammallahti
Tere on vapautta rakastava kansalaisvaikuttaja, some-asiantuntija ja kokoomus-poliitikko. Hän toimi Liberan sisältöjohtajana vuosina 2019-2020.
5 kommenttia artikkeliin Hallituksen perhevapaauudistus ei paranna tasa-arvoa eikä perheiden asemaa
Toivoisin että kirjoituksessa käytettäisiin äiti-sanan sijasta termiä synnyttänyt vanhempi.
Ketään ei vaikuta kiinnostavan pätkääkään se tosiasia, että Suomi on syöksymässä kohti lamaa jonka rinnalla 1990-luvun alussa koettu romahdus oli pientä. Tämä siksi että tyhmät suomalaiset ovat toistamassa 1980-luvun typeryydet, lainaa anotaan ja myönnetään täysin holtittomasti ja katteettomasti. Kotitalouksien järjetön ylivelkaantuminen sekä olemattomille strategioille perustetut yrityslainat virittävät järkyttävän talouspommin jonka räjähtäessä pankkikriisi ja suurtyöttömyys iskevät kansakuntaamme sellaisella paineaallolla jota emme välttämättä kestä.
Keskeinen probleema tulevan katastrofin hoitamisessa on korjaavien elementtien puute. Suomessa ei ole horisontissakaan Nokia kaltaista superbuumia joka kiskoisi maamme suonsilmästä. Takavuosien massatyöllisyyskin on ajat sitten vaihtunut massatyöttömyyteen ja huoltosuhde on jo nyt kehno.
Tulevan kurimuksen arkkitehdit ovat jo varmistaneet selustansa siirtämällä varojaan ulos Suomesta, ja kun paska iskee tuulettimeen, he ovat jo kaukana muilla mailla. Keski- ja alemmat luokat kokevat kestämättömiä menetyksiä. Pankkien pelastusoperaatioiden nimissä tullaan julkisia palveluita leikkaamaan agressiivisesti. Kouluja, kirjastoja ja terveyskeskuksia tullaan sulkemaan. Hoitajia vähennetään. Elinkelvottomia hylkypaikkakuntia tulee lisää.
Lopulta Suomineidon kankkuun isketään Kiinan lippu liehumaan, kun epätoivon infernossa sieltä haettujen hätälainoitusten maksut erääntyvät ja ulosmittaantuvat ja Suomesta tulee Kiinan Kansantasavallan uusi provinssi.
Blogissa virheellisesti väitetään
”Näin ollen mikään ei muutu: Naiset ovat todennäköisesti jatkossakin yhtä pitkään perhevapaalla ja miehet edelleen nihkeämmin.”
EI PIDÄ PAIKKAANSA, että naiset olisivat todennäköisesti jatkossa yhä pitkään perhevapaalla. Esityksen mukaan yksinhuoltajaäitien perhevapaa PITENISI nykyisestä noin 14 kuukauteen. Yksinhuoltajaäitejä on eri tilastolähteiden perusteella noin 10-20 % äideistä, eli ansiosidonnaisen vapaan pidennysmahdollisuus koskisi tuhansia äitejä. Nykyisin äiti voi olla perhevapailla vain 11 kuukautta. Ilmaisu ”kaikkien perhemuotojen neutraalimpi huomiointi” tarkoittaa suomeksi mm. sitä, että yksinhuoltajaäitien yksinään pidettävissä olevien perhevapaiden pituudeksi tulisi sama kuin mitä on isällä ja äidillä yhteensä. Uudistusesitys näyttää siltä, että se saattaa lisätä enemmän naisten kuin miesten pitämien perhevapaapäivien määrää. Uudistus saattaa myös viivästyttää isyyden tunnustamisia sen jälkeiseen aikaan, kun äiti on ensin yksinhuoltajana pitänyt pidemmät vapaat niissä tilanteissa, joissa on kyse avoparista, joissa isä ei halua vapaita pitää.
Pidän esitystä kuitenkin syntyvyyden parantamisen takia kannatettavana. Lapsiperheiden tulot ovat viimeisen vuosikymmenen aikana romahtaneet siinä määrin, että monelle lasten saamisen este on nyt käytännössä taloudellinen. Esitys parantaa lapsiperheiden tuloja etenkin pikkulapsivaiheessa. Parantunut syntyvyys parantaa aikanaan huoltosuhdetta, ja vähentää paineita eläkemaksujen nostolle 2050-luvulla.
Perhevapaauudistusesityksen yksi hyvä puoli on sen yksinkertaisuus. Mitä monimutkaisemman tuen virittelee, sitä monimutkaisempaa sen soveltaminenkin on. Esimerkiksi nykyisiä Kelan perhe-etuuksien soveltamisehtojen kaikkia yksityiskohtia ei osaa Kelan toimistoissa enää käytännössä kukaan ulkoa, koska etuuksien myöntämisehdot monimutkaistuvat erilaisissa erityistilanteissa vuosi vuodelta samalla, kun muutoksenhakuelimistä tulee ratkaisuja siitä, miten etuus olisi kuulunut millaisessakin tilanteessa myöntää. Esimerkiksi vanhempainraha-etuuden etuusohjeen nykyinen julkinen tiivistelmä on jo yli 160 sivua pitkä. Hyvässä tapauksessa Kelassa ja työpaikoilla voi säästyä jopa atoja henkilötyövuosia etuuksien hakemiseen liittyvän työn vähetessä, jos perhevapaaetuuksien käsittely uudistuksen myötä yksinkertaistuu.
Ps. Blogin ajatus perhemäärärahasta kuulostaa mielenkiintoiselta idealta, mutta esitys on sen verran epämääräinen luettelo kivoista keskenään osin ristiriitaisista tavoitteista, ja kuitenkin vailla konkretiaa siitä, miten se toteutettaisiin, ettei siihen voi ottaa kantaa. Lapsen hoitajaksi saa nykyisinkin palkata vaikka isovanhemman. Kelasta voi saada silloin yksityisen hoidon tukea enintään maksetun palkkion verran, jos ilmoittaa kuntaan isovanhemman viralliseksi lastenhoitopalvelujen tuottajaksi (tai kotihoidontukea, jos kyseessä on alle 3-vuotias lapsi, jolloin ilmoitusta kuntaan ei tarvitse tehdä). Millainen tukijärjestelmä sitten onkin, sen pitää huomioida mm. lasten ja näiden vanhempien maahanmuutto- ja maastamuuttotilanteet, mahdollisuus, että vanhempi voi kuolla, mahdollisuus eroihin, mahdollisuus lapsen adoptointiin alle 1 vuoden iässäkin, ja lukuisat muut asiat. Sellainenkin tilanne on teoriassa mahdollinen, että lapsi on Suomen sosiaaliturvan piirissä, mutta kumpikaan huoltajista ei ole.
Outoa että nainen saa kirurgisesti laitattaa itselleen peniksen mutta immenkalvon korjauttaminen on väärin.
”Toivoisin että kirjoituksessa käytettäisiin äiti-sanan sijasta termiä synnyttänyt vanhempi.”
Synnytyksessä läsnä olleet miehetkin voivat olla ”synnyttäneitä vanhempia”. Isälläkin voi olla synnyttäneen vanhemman identiteetti, ja synnytyksessä läsnä oleville isillekin tulee synnytyskokemus, vaikka vauva ei hänen mahastaan fyysisesti synnykään. Synnyttäneillä isillä on vähemmän terveydellisiä seurauksia lapsen syntymästä kuin synnyttäneillä äideillä. Etenkin fyysiset vauriot lapsen synnyttämisestä kertyvät äideille, eivät isille. Mielenterveydellisissä asioissa isillekin voi tulla kuitenkin seuraamuksia. Esimerkiksi synnytyksen jälkeisen masennuksen esiintyvyys on joidenkin lääketieteellisten julkaisujen mukaan isillä ensimmäisenä vuotena synnytyksen jälkeen noin 5 %, kun äideillä se on 10 %. Terveydelliset näkökohdat puoltaisivat sitä, että äideillä synnytyksen jälkeisen perhevapaaetuuksien pituuden olisi perusteltua olla olennaisesti pidempi kuin isillä, joilla synnytyksen jälkeinen perhevapaa ei vaikuta samassa laajuudessa kuluvan henkilökohtaiseen terveydelliseen toipumiseen.