Lukukausimaksuista oikeudenmukaisuutta, laatua ja motivaatiota opintoihin

Lukukausimaksuista oikeudenmukaisuutta, laatua ja motivaatiota opintoihin

Lukukausimaksut ovat helppo ja oikeudenmukainen tapa siirtää korkeakoulutuksen hinta tulevaisuuden menestyjien maksettavaksi.

Tämä teksti on referaatti Liberan vuonna 2015 julkaisemasta Miten Suomi voidaan pelastaa-manifestista.

Alan tutkijat ovat selvittäneet, että ylemmän korkeakoulututkinnon laskennallinen hinta Suomessa on noin 40 000 €. Tämän päälle tulee vielä opintotuki, joka on keskimäärin 19 000 € opiskelijaa kohden. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden elinikäiset ansiot ovat 490 000 € suuremmat kuin keskiasteen koulutuksen saaneiden; päälle tulevat vielä noin 360 000 € suuremmat eläketulot.

Veronmaksajat maksavat valmistumispalkkioina tavoiteajassa valmistuvien opintolainoista parhaimmillaan jopa kolmanneksen. Tämä toteutetaan siten, että opiskelija saa opintolainahyvityksenä yli 2 500 euron lainansa ylimenevästä osasta anteeksi 40 prosenttia. Valmistumispalkkio voi olla jopa yli 6 000 euroa. Veronmaksajat maksavat tämänkin!

Korkeakoulutus siis on valtava lahja veronmaksajilta tulevaisuuden hyvätuloisille. Nykyinen järjestelmä on kallis, tehoton ja epäoikeudenmukainen tulonsiirto tulevaisuuden hyvätuloisille.

Mahdollisuuksien tasa-arvo ei toteudu korkeakoulutuksessa

Korkeakouluopiskelijoista lähes 70 % tulee perheistä, joiden vanhemmilla on korkeakoulututkinto. Luku ylittää selvästi ylempien sosiaaliryhmien osuuden väestössä. Alempien sosiaaliryhmien osuus opiskelijoista on puolet siitä, mikä on heidän osuutensa väestöstä. On ilmeistä, että myös maksullisista preppauskursseista johtuen varakkaiden lapsilla on Suomessa paremmat mahdollisuudet saada opiskelupaikka kuin varattomien lapsilla.

Toisin sanoen, keskimääräistä rikkaampien vanhempien lapset opiskelevat ja keskitasoa köyhempi kansa maksaa. Ammattikoulun käyneet rahoittavat yliopisto-opiskelijoiden opinnot.

Opiskelussakin maksuttomuus luo tehottomuutta

Samalla, kun opintojen maksuttomuus on luonut illuusion tasa-arvosta, opintojen tehottomuus on julkisen sektorin rasituksen kannalta vakavasti otettava ongelma. Hyvät ja motivoituneet opiskelijat Suomessa ovat huippuainesta ja yhtä hyviä kuin
missä tahansa huippuyliopistossa maailmalla. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että kun suomalainen opiskelija saa opiskeluoikeuden korkeakouluun, hänen ensimmäinen tehtävänsä on hankkia itselleen työpaikka – usein matalan tuottavuuden alalla.

On myös yleisesti tiedossa, että opiskeluajat Suomessa ovat ylipitkiä. Vaatimukset työurien pidentämisestä niiden alkupäässä ovat jääneet puheiden tasolle. Osallistuminen luento-opetukseen on satunnaista ja arvosanat kehnoja.

Maksuton korkeakoulutus edustaa ilmaishyödykettä, jota ei arvosteta. Kun korkeamman opetuksen rahoitus on lisäksi kriisissä, koko kuva alkaa hahmottua. Ei ole väärin sanoa, että kalastelemalla opiskelijoiden ääniä poliitikot ovat pilanneet aika paljon korkeakoulujen toimintaedellytyksistä Suomessa.

Lukukausimaksuista laatua ja motivaatiota opintoihin

Hyvä opintotukijärjestelmä täyttää kaksi vaatimusta:
1. Se takaa kaikille kansalaisille ja yhteiskuntaluokille yhdenmukaiset koulutusmahdollisuudet.
2. Opintoihin liittyvät kannusteet ovat kunnossa.

Kyllästyttyään epätasa-arvoon ja muihin ongelmiin korkeakouluissa työväenpuolueiden hallitukset Australiassa ja Englannissa uudistivat maidensa korkeakoulujen rahoituksen, Australiassa vuonna 1989 ja Englannissa vuonna 2006. Sittemmin myös Uusi-Seelanti ja Unkari ovat toteuttaneet samanlaisen uudistuksen. Ne ovat oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa lisääviä, vahvistavat korkeakoulujen resursointia ja mahdollistavat korkeakoulujen laadun kehittämisen.

Australian ja Englannin järjestelmissä opiskelijoilta ei opiskeluaikana kerätä maksuja. He päinvastoin saavat opintotukea, joka mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun. Valtion opintolainalla rahoitetaan täysimääräisesti tutkinnon hintaan suhteutetut lukukausimaksut korkeakouluille.

Tärkeintä on huomata, ettei näissä malleissa rahoitus ei ole esteenä kenenkään opiskelulle.

Australiassa lukukausimaksuja maksetaan takaisin opintojen jälkeisten tulojen suhteessa.

Ne loppututkinnon suorittaneet, joiden tulot ylittävät keskitulot, siis hyvätuloiset, maksavat valmistumisensa jälkeen tuloverotuksen yhteydessä yhteiskunnalle takaisin veronmaksajien heihin tekemän sijoituksen. Pienituloiset, alle 45 000 Australian dollarin (n. 32 000 euron) tulorajan alle jäävät vapautetaan kokonaan takaisinmaksusta. Järjestelmään on siten sisään rakennettu niin tasa-arvoa vahvistava, kuin myös vahva vakuutuselementti sitä riskiä vastaan, että opiskelija ei pääsisi keskitason ylittäville ansioille.

Myös opiskelijat pitävät järjestelmää oikeudenmukaisena. Tutkimusten mukaan Englannissa työväenpuolueen hallituksen vuonna 2006 toteuttaman vastaavan uudistuksen seurauksena alemmista sosiaaliluokista opiskelupaikan saaneiden opiskelijoiden osuus on kasvanut ja yhteiskunnallinen tasa-arvo on lisääntynyt.

Lukukausimaksun ei tarvitse olla kohtuuton

Jos Suomessa toteutettaisiin Australian mallin mukainen opintolainapohjainen opintotuki, ei edes keskituloisen kohdalla ei olisi kyse kohtuuttomasta kuukausimaksusta. Suomessa keskipalkka on 37 332 euroa eli 3 111 euroa kuukaudessa. Kun keskituloisten veroaste (tulovero, eläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu) on 35,45 prosenttia, nettopalkaksi jää 24 097 eli 2 008 euroa kuukaudessa. Jos opintolaina olisi 40 000 euroa ja valmistuttuaan työelämään siirtynyt lyhentäisi sitä 4 prosentin vuosivauhtia, hän maksaisi kuukausittain 133 euroa.

Sitä paitsi maisteritutkinnon suorittaneiden keskipalkka vuonna 2011 oli selvästi korkeampi, 4 328 euroa kuukaudessa. Maistereilla alin desiilikin oli 2 720 euroa kuukaudessa. Kuukausimaksu 133 euroa on niin kohtuullinen, että se ei edes luo kannustinta muuttaa
veroa pakoon ulkomaille. Opintolainaan olisi liitettävissä myös ehto, että ulkomaille muutto ei vapauta opintolainan takaisinmaksusta.

Nämä ovat yksi tapa järjestää lukukausimaksut, muitakin tehokkaita tapoja varmasti on. Joka tapauksessa nykymuotoinen maksuton opiskelu on tulonsiirto tulevaisuuden pienituloisilta tulevaisuuden suurituloisille. Järjestelmää ei voi hyvällä tahdollakaan pitää oikeudenmukaisena, siksi se tulee muuttaa.

Aatetta, ratkaisuja ja ideoita

Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.

Kommentoi

2 kommenttia artikkeliin Lukukausimaksuista oikeudenmukaisuutta, laatua ja motivaatiota opintoihin

  1. Juha-kummi sanoo:

    Tämähän on nerokas idea. Sitä pitää heti kokeilla.

    Lukukausimaksut voitaisiin säätää pakollisiksi yksityisiin yliopistoihin. Valtion yliopistoissa lukukausimaksut taas saisi periä EU:n ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta.

    Korkeakoulutuksella hankitun henkisen pääoman tuotto sopisi puolestaan panna progressiiviselle tuloverolle, niin että jokainen maksaa kykyjensä mukaan, etenkin suurituloiset nettoveronmaksajat.

  2. JaskaJii sanoo:

    Hyvätuloiset ovat ’aina’ valittaneet kovaa verotaakkansa samaan tapaan kuin, mitä Verkkouutiset uutisoi 18.12.2018: ”Yli 50 000 euroa vuodessa ansainneet 12,7 prosenttia suomalaisista maksoivat ansiotuloveroista 84,7 prosenttia” Varmasti hyvätuloisempi puolisko maksaa myös kulutusveroja ja vastaavia enemmän kuin vähätuloisempi puolisko. Jos siis vähätuloiset maksavat ylipäänsä vähemmän veroja kuin hyvätuloiset, niin miten he kuitenkin maksavat koulutusmaksuja enemmän?

    Vai onko tässä niin radikaali ajatus, että esimerkiksi lakimiehen, lääkärin ja yritysjohtajan palkkarahat samoin kuin myyjän, siivoojan tai lähihoitajankin kerätään koko kansalta ja jaetaan sitten epätasaisesti? Täten vähemmän saavat luovuttavat osan parempiosaisille?

Tietoa kirjoittajasta

Sammallahti Tere

Tere Sammallahti

Sisältöjohtaja

+358 44 099 0025

Tere on vapautta rakastava poliitikko, kansalaisvaikuttaja ja some-asiantuntija. Hän vastaa Liberan sisällöntuotannosta.

single.php