On aika siirtää katse hyviin ja huonoihin juomatapoihin 

On aika siirtää katse hyviin ja huonoihin juomatapoihin 

Suomen alkoholipolitiikassa huomio ja huoli kohdentuvat kokonaiskulutukseen ja siitä johtuviin haittoihin. Tämä peittää totuuden. Vaikka kokonaiskulutus on sama, on aivan eri asia juoda lasillinen päivittäin kuin seitsemän lasillista kerran viikossa. On aivan eri asia juoda aterialla hitaasti mietoa alkoholijuomaa kuin kaataa tyhjään mahalaukkuun tiukkaa viinaa. 

Kokonaiskulutus ennustaa siis huonosti alkoholihaittoja (Poikolainen 2020, Ma ym. 2021). Siihen ei pitäisi alkoholipolitiikkaa perustaa.

Huomio olisi kiinnitettävä kokonaiskulutuksen sijasta alkoholin väärinkäyttöön. Tämä paljastuu laajan suomalaisen seurantatutkimuksen tuloksista kun ne lasketaan eri tavalla kuin mitä julkaisussa tehtiin (Poikolainen ym.  2007). Miehille, jotka olivat ilmoituksensa mukaan juoneet kerralla viisi alkoholiannosta tai enemmän, sattui 94 % kaikista alkoholiperäisistä sairaalahoidoista. Lisäksi heille sattui 96% kaikista ennen 65. ikävuotta sattuneista kuolemantapauksista. 

Kokonaiskulutus johtaa harhaan. Sen mukaan eniten kuluttaville 10 %:lle miehistä sattui vain 30 % edellä mainituista sairaalahoidoista ja 36 % kuolemantapauksista. 

Kun Suomessa 2004 alkoholiveroa vähennettiin tuntuvasti, kokonaiskulutus kasvoi 10 % vuoteen 2003 verrattuna. Tämä ei vaikuttanut käytännöllisesti katsoen mitenkään kokonaiskuolleisuuteen. Sydäntautikuolleisuus väheni saman verran kuin kuolleisuus kasvoi niissä kuolemansyykategorioissa, joiden nimessä mainitaan alkoholi. Tämä on laskettavissa suomalaisesta tutkimuksesta, painottamalla väkimäärän suhteessa ikäryhmittäisiä kuolleisuuslukuja.

Itse tutkimus ei tätä kuitenkaan kerro. Lukijan huomio ohjataan kiinnittymään alkoholiin liittyvien kuolemantapausten lisääntymiseen (Herttua ym. 2011). 

Monet hyvin tehdyt havainnoivat tutkimukset ovat osoittaneet että kohtuullisesti alkoholia käyttävien sairastuvuus sydäntautien osalta, ja kuolleisuus eräisiin yleisiin tauteihin on pienempi kuin ikänsä täysraittiiden ja paljon alkoholia käyttävien. Näitä tauteja ovat sydämen sepelvaltimotauti, aivoveritulppa, kakkostyypin diabetes ja Alzheimerin dementia. 

Tämän parempaa näyttöä aiheesta ei ole. Sitä saataisiin vain satunnaistetuilla kokeilla, joissa arpomalla päätetään kuka on raitis ja kuka kohtuukäyttäjä. Ne taas ovat kalliita ja vaikeasti toteutettavia. Satunnaistetut kokeet ovat kuitenkin jo osoittaneet, että kohtuukäyttö vähentää niiden sairauksien vaaratekijöitä, joiden ilmaantuvuutta se vähentää. Satunnaistettuja kokeita ei ole tehty taudeista ja vammoista, joiden riskiä alkoholin liikakäyttö lisää. Silti alkoholitutkimuksessa näitä vaaroja pidetään todeksi osoitettuina, vaikka kohtuukäytön vähentynyttä vaaraa koskevia havaintoja pidetään harhaisina, koska satunnaistetut kokeet puuttuvat.

Kansainvälisesti alkoholitutkijoiden piirissä on yleistä paisutella alkoholin haittoja ja väheksyä kohtuukäytön etuja. Esimerkkejä on liikaa tässä lueteltavaksi. Miksi näin on?

Alkoholitutkimusta harjoitetaan eniten maissa, joissa on vallinnut voimakas raittiusliike, protestanttinen uskonto ja tapa juoda viinaa olan takaa ilman ruokaa. Näitä maita ovat Pohjoismaat ja anglosaksiset maat Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Kanada. Monissa näistä maista on ollut osittainen tai koko maan laajuinen kieltolaki. Raittiusaatteen uskomuksen mukaan pienenkin alkoholimäärän on luultu johtavan itsekontrollin menetykseen (Levine 1993). Alkoholi on nähty elämää suurempana ongelmana. Jos viinapirulle antaa sormustimellisen se vie vapaan tahdon, sanoi raittiussaarnaaja.

Raittiuskulttuuri on saanut erävoiton totuuden etsimisestä. Tämä on osa yleisempää ongelmaa ideologisesti värittyneessä akateemisessa tutkimuksessa (Savolainen 2021). Onneksi kuitenkin ajan myötä tiede korjaa erehdykset. On aika katsoa alkoholitutkimustakin puolueettomin ja valppain silmin. On aika siirtää katse hyviin ja huonoihin juomatapoihin.

 

Kirjallisuus

Herttua K, Mäkelä P, Martikainen P. (2011) An evaluation of the impact of a large reduction in alcohol prices on alcohol-related and all-cause mortality: time series analysis of a population-based natural experiment. Int J Epidemiol 40:441-54.

Levine HG. (1993) Temperance Cultures: Alcohol as a Problem in Nordic and English-Speaking Cultures, kirjassa M Lader, G Edwards, DC Drummon (toim.) The Nature of Alcohol and Drug-Related Problems. New York: Oxford University Press, s.16-36

Ma H, Li X, Zhou T ym. (2021) Alcohol consumption levels as compared with drinking habits in predicting all-cause mortality and cause-specific mortality in current drinkers. Mayo Clin Proc 96:1758-1769.

Poikolainen K. (2020) Perfect Drinking and its Enemies, 2nd Edition. Independently published, Kindle Direct Publishing. – Kindle eBook and paperback. On sale from Amazon websites. 

Poikolainen K, Paljärvi T, Mäkelä P. (2007) Alcohol and the preventive paradox: serious harms and drinking pattern. Addiction 102:571-8. 

Savolainen J. (2021) Akateemisen maailman ideologisuus on aito ongelma. Kanava 49:38-40.

Aatetta, ratkaisuja ja ideoita

Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.

Tietoa kirjoittajasta

Kari Poikolainen

Kari Poikolainen on Helsingin yliopiston kansanterveystieteen dosentti, lääket. ja kir. tri. Hän on aiemmin toiminut mm. Alkoholitutkimussäätiön tutkimusjohtajana ja WHO:n asiantuntijana. Hän on myös julkaissut kirjan Perfect drinking and its enemies (Mill City Press, 2014). Kuva: Pipsa Poikolainen.

single.php