Venäjä pyrkii pitämään Ukrainan köyhänä

Venäjän sotatoimien motiivi on pelko. Tämä pelko ei kuitenkaan johdu NATO:n sotilaallisesta uhasta, eikä varsinkaan myötähäpeää herättävistä puheista Ukrainan “uusnatseista”. Todellisuudessa ihmisten vapauden kaipuu on se kauhukuva, joka pitää Putinia hereillä öisin.

Ukrainan kivinen polku kohti länttä

Maailmalla ollaan järkyttyneitä Venäjän julmasta hyökkäyssodasta naapurimaata kohtaan. Toiminnassa ei kuitenkaan ole sinänsä mitään yllättävää, onhan Ukrainassa ollut jo kahdeksan vuoden ajan rajattu sotatila päällä. Kyseessä on vain aiemman aggression merkittävä eskalaatio.

Venäjä on jatkuvasti ja itsepintaisesti vaatinut länsimailta takuita siitä, että Ukrainaa ei ikinä otettaisi NATO:on. Kremlissä luultiin, että tämä tavoite oli saavutettu miehittämällä isoja osia maasta – Krimiä ja epäsuorasti Itä-Ukrainaa.

Ukrainassa kuitenkin liikuttiin aivan yhtä määrätietoisesti kohti länttä. Vuonna 2019 maa kirjasi perustuslakiinsa länsi-integraation olevan peruuttamatonta, ja että maa tulee liittymään sekä EU:iin että NATO:on tulevaisuudessa. Näin ollen Putinin aiempi vaatimus, että Ukrainan tulee peruuttaa pyrkimyksensä NATO-jäsenyyteen, olisi ollut Ukrainan perustuslain vastaista. 

Venäjä on jatkuvasti ylläpitänyt tarinaa, ettei se voi ikinä sallia Ukrainan NATO-jäsenyyttä. Siksi tämän mahdollisuuden eliminoiminen aggressiolla oli aina yksi vaihtoehto. Outoa on vain ajankohta, sillä Ukrainan länsiliittoutuminen ei ole edennyt NATO:n osalta mihinkään sitten vuoden 2008, jolloin NATO:n huippukokous julisti Ukrainan ja Georgian pääsevän “jonain päivänä“ jäseniksi.

Kremlin todellinen pelko

Olen Venäjä-tutkijana lukenut monen monta Putinin puhetta. Uskon, että torstain sodanjulistuspuhe oli hänen itsensä kirjoittama ja melko tunteellinen sellainen. Ainoa vähänkään samankaltainen on hänen Krimin valtauksen jälkeen pitämänsä puhe. Molemmat ovat rehellisiä kaikessa epärehellisyydessään – rivien välistä paistaa kirjoittajan todellinen huoli. 

Vastoin puheessaan käyttämäänsä retoriikkaa, Putin ei todellisuudessa pelkää Ukrainan NATO-jäsenyyttä sinällään. Puheet hyökkäysalustoista kohti Venäjää tai ohjusten liikkumisesta kohteisiinsa nykyistä nopeammin ovat vain sanahelinää. Ydinasevaltioita kohtaan ei voida koskaan aloittaa tällaisia operaatioita. Ei ole olemassa mitään poliittista tavoitetta, joka voisi oikeuttaa todellisen riskin ydinsodasta ja -talvesta. 

Lisäksi, halutessaan NATO:lla olisi jo kaikki mahdollisuudet asettaa valtava määrä joukkoja ja ohjuksia Viroon, josta on lyhimmillään 110 kilometriä Pietariin. NATO ei tällaista ole tehnyt, koska se on puolustusliitto, joka ei peruskirjansa mukaisesti pysty suunnittelemaan tällaisia hyökkäysoperaatiota. 

Todellisuudessa Venäjä pelkää, että NATO:n suojassa ja EU:n jäsenenä Ukraina kehittyy läntiseksi demokratiaksi ja rikastuu. Tämä on kamalin kauhuskenaario Venäjän johdolle. 

Virallisessa retoriikassa Valko-Venäjä ja Ukraina samaistetaan äiti-Venäjään. Venäjä on luonnonvarojensa ansiosta kolmikosta selvästi rikkain, mikä on ollut ylpeydenaihe. Jos lännessä veljeskansa menestyy, perusvenäläinen alkaa hyvin nopeasti kysymään miksi demokratia ei toimisi meilläkin. 

NATO-vastustus johtuu tästä. Jos Ukraina pääsee NATO:on turvaan, Venäjältä poistuu mahdollisuus aina halutessaan hyökätä sinne ja varmistaa, ettei maa ikinä demokratisoidu ja rikastu.

Vertailu karkuun päässeisiin maihin kertoo kaiken oleellisen. Rautaesiripun kaatuessa vuonna 1989 Puolan ja Ukrainan bruttokansantuote henkeä kohden oli lähes identtinen, kun taas Venäjän oli niitä tuplasti korkeampi. 

Seuraavat 30 vuotta Puola ensin pyrki ja sitten pääsi länteen, omaksuen demokratian ja markkinatalouden. Venäjä ja Ukraina taas jäivät vaillinaisiksi demokratioiksi ja kleptoraattisiksi oligarkioiksi. Ukrainassa on tapahtunut kehitystä erityisesti vuoden 2014 jälkeen, mutta korruptio ja jatkuva sotatila on pitänyt maan kahleissa. 

Vuonna 2020 Ukrainan bruttokansantuote henkeä kohden oli vain 40% Venäjän vastaavasta. Venäjä vuorostaan on luonnonvaroistaan huolimatta ainoastaan 66% Puolasta. Ero vain kasvaa vuosi vuodelta. Venäjä ja Ukraina ovat olleet taloudellisesti todellisia alisuorittajia kylmän sodan jälkeen.

Venäjä ei ole oikeusvaltio ja sen johtava oligarkia pyrkii jatkuvasti ainoastaan jyrkentämään elintasokuilua itsensä ja rahvaan välillä. Koko järjestelmä on suunniteltu rikastuttamaan vain muutamia henkilöitä valtapyramidin yläpäässä. 

Sekä ukrainalaisten että venäläisten enemmistölle voittava resepti on selvä. Niin talous kuin ihmisten elämänlaatukin kohoavat parhaaseen potentiaaliinsa demokrattisissa oikeusvaltioissa.

NATO:n pääsihteeri Stoltenbergin sanoin, NATO ja EU ovat saman kolikon eri puolet. Historia osoittaa, että erityisesti Venäjän rajanaapureissa NATO:a tarvitaan turvaamaan EU:n mahdollistama kehitys.