Iloisia veronmaksajia aiempaa vähemmän

Mitä enemmän veroja henkilö todellisuudessa maksaa, sitä vähemmän hän niistä pitää ja sitä enemmän hän uskoo julkisen sektorin hassaavan verorahat vääriin kohteisiin.

Muutamaa päivää ennen Veropäivää verottaja julkaisi tuttuun tapaansa kyselytutkimuksensa veroasenteista, josta se teki veromoraalia tukevia nostoja tiedotteessaan. Tällä pohjustettiin iloista asennetta itse Veropäivään, jossa sitten revitellään kaikkien suurten medioiden kautta julkkisten tuloja. Vaikka itse olemmekin tähän tottuneet, performanssi mahtaa näyttäytyä melko erikoisena ulkomaalaisten silmiin.

Pinnan alla on kuitenkin nähtävissä vastavirtausta, minkä verottajan kyselytutkimuksen lukujen tarkempi tarkastelu osoittaa.

Iloiset veronmaksajat vähenevät

Nopea tiivistelmä veroasenteista Suomessa on se, että ne ovat muuttuneet kielteisimmiksi:

• Julkisen sektorin kuvaa erittäin tai melko myönteisenä pitävien osuus on 51 %. Osuus on laskenut 4 prosenttiyksikköä edellisestä mittauksesta ja 13 prosenttiyksikköä vuodesta 2021. Luku ei ole ollut yhtä alhainen peräti yhteentoista vuoteen.
• “Veroja tuhlataan väärin kohteisiin” oli suorastaan räjähtänyt ylöspäin. Vain 18% prosenttia vastaajista ajatteli, etteikö näin olisi asia. Tämä on pysäyttävä lukema, johon eduskunnassa kannattaisi reagoida.
• “Minulle jää paha mieli verojen maksamisesta” oli myös noussut suuresti verrattuna viime vuoteen, mikä korreloinee edellisen kohdan kanssa.

Kyselytutkimuksessa eriteltiin vastaajat iän, sukupuolen ja tulotason perusteella, mistä pystyi onkimaan mielenkiintoisia faktoja.

Merkittävin iloisen veronmaksajuuden väite lienee “voisin maksaa jopa enemmän veroja” – ja siinä ainoat positiivisesti suhtautuvat ryhmät olivat alle 30 000 euroa vuodessa tienaavat, eli sattumoisin he joihin ansiotulon progression kiristyminen ei vielä osu. 

Sen sijaan verojen maksu aiheutti vihaisuutta, turhautumista ja pahaa mieltä nimenomaan suurissa tuloissa. Veronmaksuhalukkuus laskee jostain kumman syystä maagisen nopeasti veroprosentin noustessa.

Suomalaisten veronmaksuhalukkuus ja iloinen veronmaksajuus ovat pelkkiä myyttejä.

Tosiasiassa vain 34% tienaa sen verran, että kannattelee hyvinvointivaltiota tuloillaan. 9% pääsee suunnilleen plus-miinus-nollaan ja 57% on tulonsiirtojen saamapuolella. Luonnollisesti on tavallista liikkua näiden ryhmien sisällä elinkaaren aikana.

Julkista sektoria rahoittaa liian pieni porukka alunperinkin, ja vielä pienempi hyvätuloisten porukka täysin suhteettomasti määrin. Puhe iloisista veronmaksajista on pelkkää sanahelinää, jos emme samalla huomioi niiden mielipiteitä, joihin maailman raskaimpiin kuuluva ansiotulojen veroprogressio todella puree.

Verottajan kyselystä voidaan päätellä kannatusta progression keventämiselle – alle 30 000 euroa vuodessa tienaavat olisivat varovaisen halukkaita maksamaan enemmänkin, ja yli 30 000 euroa ovat kasvavan haluttomia maksamaan nykyistäkään määrää.

Veropäivä on suomalaisen progression aiheuttama vääristymä. Kun vaurastumisesta työnteolla tehdään verotuksellisin keinoin vaikeaa, se rajoittaa kansan mahdollisuutta kerryttää varallisuutta ja esimerkiksi päästä sijoittamisen kautta käsiksi vähemmän verotettuihin pääomatuloihin. 

Tässä yhtälössä varallisuus tuppaa pysymään jo valmiiksi rikkailla ihmisillä. Tämä epäsuhta aiheuttaa kateutta, mikä ilmenee Veropäivänä.

Progression keventäminen onkin avainasemassa kansan vaurastumisessa. Mitä enemmän meillä on hyvätuloisia, sitä vähemmän meillä on todennäköisesti tarvetta muiden tulojen tirkistelylle. Suuri veroale voidaan rahoittaa julkisen sektorin lisäleikkauksin – vain 18% uskoo, etteikö siellä olisi edelleen paljon leikkausvaraa.