Suomessa on totuttu pitämää kateutta kansantautina, mutta osataan sitä muuallakin. Äskettäin julkaistu laaja kyselytutkimus kartoitti ihmisten asenteita rikkaita ja rikastumista kohtaan Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Espanjassa ja Ruotsissa.
Tulokset vahvistivat kateuden ja mahdollisuuksien tasa-arvon selkeän yhteyden. Koettu vaurastumisen mahdollisuus näyttää edistävän yhteiskunnan sisäistä koheesiota. Sen sijaan järjestelmän kokeminen epäreiluksi ja nollasumma-peliksi johtaa katkeruuteen, heikentäen tulevaisuudenuskoa ja yhteiskuntarauhaa. Suomessa kannattaa tehdä oikeita johtopäätöksiä, sillä kateudella on hintansa.
Onko kateus kansantauti?
Rainer Zitelmannin Economic Affairsissa (Vol. 41, Nro. 2, 2021) julkaistu kyselytutkimus käsitteli kateutta ja asennoitumista rikkaita kohtaa eri maissa. Artikkeli esittelee kateuden monisävyisenä ja joka maassa esiintyvänä ilmiönä, mutta maiden välillä on silti selitettävissä olevia eroja.
Tutkimus jakoi kateuden kokemuksen neljään ryhmään: voimakkaasti kateelliset, jonkin verran kateelliset, epävarmat, sekä ei-kateelliset.
Kaikissa muodoissaan kateutta koettiin eniten Ranskassa ja Saksassa, joissa voimakkaasti tai jonkin verran kateellisia oli yli kolmasosa kyselyyn vastanneista. Espanjalaiset ja italialaiset pitivät kyselyn keskisijoja, kun taas ruotsalaiset, britit ja amerikkalaiset kokivat selvästi vähiten kateutta. Ranskassa kateellisia oli jopa ei-kateellisia enemmän, mikä ei anna kovin ruusuista kuvaa sikäläisen yhteiskunnan henkisestä ilmapiiristä.
Vanhemmat ihmiset olivat kaikkialla huomattavasti kriittisempiä rikkaita kohtaan kuin nuoret, paitsi Yhdysvalloissa. Alemman tulotason ihmiset taas olivat moninkertaisesti kateellisempia kuin paremman tulotason ihmiset, ainoana poikkeuksena Espanja.
Kysely kartoitti myös mielikuvia siitä, miten rikkaat ovat kerryttäneet omaisuutensa. Tässä erottuvat Espanja ja Italia, joissa rikkaita kuvaili “rehellisiksi” 1% vastaajista. Kaikissa maissa miespuoliset vastaajat pitivät rikastumista selvästi tärkeämpänä asiana kuin naispuoliset.
Onko jonkun vaurastuminen muilta pois?
Nollasumma-ajattelu ja kateuden tuntemus korreloivat voimakkaasti keskenään. Niissä maissa, joissa ihmiset uskoivat väittämään “mitä rikkaampia ovat rikkaat, sitä köyhempiä ovat köyhät”, esiintyi myös eniten kateutta.
Vastaajilta kysyttiin, pitäisikö rikkaiden maksaa tuloistaan köyhiä vähän korkeampaa veroprosenttia vai todella paljon korkeampaa veroprosenttia. Ainoastaan Ruotsissa enemmistön mielestä pienempi vaihtoehto oli riittävä. Jos vastaaja uskoo, että rikkaiden rikastuminen on köyhiltä suoraan pois, loogisesti hän haluaa verottaa rikkaiden tulot minimiin.
Tutkimustiedon ja historian valossa tämä on kuitenkin virheellinen ajattelumalli.
Ruotsi erottuu vastauksissa, koska siellä todella oli 1990-luvulle saakka maailman korkeimpiin kuuluva veroaste hyvätuloisille. Ruotsalaiset näkivät omin silmin, miten tästä seurasi talouden nollakasvua, rikkaiden pakoa ulkomaille ja muita negatiivisia lieveilmiöitä. He siis tietävät mihin vastaavat, kun muualla kyse on tuntumasta.
Kaikille mahdollisuus vaurastua
Vaurastumisen mahdollisuuden tarjoavissa ja taloudellisesti vapaimmissa maissa – Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa ja Ruotsissa – asennoituminen rikkaita ja vaurastumista kohtaan on huomattavasti positiivisempaa. Vastaavasti rajoitettumpien markkinoiden Ranskassa ja Espanjassa asenteet ovat negatiivisempia.
Zitelmannin tutkimustuloksista voidaan päätellä, että jos henkilö kokee oman henkilökohtaisen rikastumisensa olevan mahdollista, hän pyrkii siihen ja käyttää vähemmän aikaa ja energiaa muiden kadehtimiseen. Jos taas hän kokee, ettei rikastuminen ole hänelle mahdollista, hän kyttää kaunaisena muiden tuloja.
Looginen ratkaisu ongelmaan on mahdollistaa mahdollisimman paljon autonomiaa omien tulojen kerryttämiseen ja käyttämiseen.
Valitettavasti Suomessa tilanne on liki päinvastainen. Maailman kärkiluokkaan kuuluva, yli 8,4 % OECD:n keskiarvoa korkeampi kokonaisveroaste vaatii veronsa. Sen seurauksena valtio päättää puolestamme todella suuresta osasta tienaamiemme varojen käytöstä. Suurelle enemmistölle jää verojen jälkeen aivan liian vähän varoja omavalintaiseen käyttöön tai säästöön.
Tällaisessa järjestelmässä vauraus yleensä pysyy siellä, missä se jo on, eli valmiiksi rikkailla ihmisillä. Se taas aiheuttaa kateutta.
Kateuden vaikutus käytännön politiikkaan
Kateuden yleisyydellä on suoria poliittisia vaikutuksia tutkituissa maissa. Siitä muodostuu helposti itseään ruokkiva kierre, joka voi olla joko positiivinen tai negatiivinen.
Ei ole sattumaa, että suurimmat talousreformit on saatu aikaan maissa, joissa asenteet rikastumista kohtaan ovat positiivisimmat. 1990-luvun reformien johdosta esimerkiksi Ruotsissa suurelle enemmistölle mahdollistui varallisuuden kasvattaminen aivan eri lailla kuin aiemmin – tai kuin Suomessa.
Länsinaapurin menestys tällä saralla onkin kiistatonta. Ruotsissa on tuplattu aikuisen keskimääräinen varallisuus meihin verrattuna viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Kun on vaurautta on varaa, ja tällä hetkellä Ruotsi suunnittelee samanaikaisesti sekä veronkevennyksiä että valtion velan takaisinmaksua.
Vastaavasti kun Ranskassa ja Espanjassa ei saada tarpeellisia uudistuksia aikaiseksi, kansa kokee itsensä kykenemättömäksi rikastumaan ja kyttää muiden tuloja kateellisena. Epätasa-arvon ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta on paljon, ja erityisesti Ranskassa tapahtuu muun muassa väkivaltaisia protesteja huomattavasti verrokkimaita enemmän. Nollasumma-ajattelulla on siten negatiivisia vaikutuksia sekä ihmisten yleiseen elämänasenteeseen että yhteiskunnan koheesioon. Kaunaisuus ei kertakaikkiaan ole progressiivinen voima yhteiskunnassa.
Kateellisten luvattu maa
Suomi ei valitettavasti ollut Zitelmannin tutkimuskohteiden joukossa. Olisi kiinnostavaa tietää, kumpaan leiriin kuuluisimme jos kyselytutkimus tehtäisiin täällä. Pelkään tietäväni vastauksen.
Helpottavaa kuitenkin on, että vaikka olisimme asenteissa tällä hetkellä lähempänä Ranskaa ja Espanjaa, politiikkasuositus on helppo tehdä. Kateudesta voi parantua. Puskemalla läpi tarpeellisia talousreformeja ja keventämällä erityisesti työn verotusta voimme samalla vaikuttaa parempaan asenneilmapiiriin tässä maassa.
Menestysresepti on yksinkertainen. Meidän tulee ensinnäkin varmistaa yhtäläiset mahdollisuudet kaikille menestyä omilla kyvyillään. Lisäksi aivan yhtä tärkeää on varmistaa, että kaikki myös tietävät näiden mahdollisuuksien olemassaolosta. Kun molemmat komponentit ovat olemassa, yksilön vapaus ja vastuu voivat toteutua täydessä mitassaan. Annetaan jokaisen olla paras versio itsestään ja jokaisen itse määritellä mikä se versio on.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta

Tero Lundstedt
Sisältöjohtaja
+358 44 304 4350
Tero Lundstedt johtaa Liberan kaikkea sisällöntuotantoa. Oikeustieteen tohtorina Tero on tehnyt monipuolisesti tutkimusta oikeustieteen ja politiikan aloilta.
3 kommenttia artikkeliin Kateus käy kalliiksi
Mainio kirjoitus. Kateutta on kahta lajia.
Negatiivinen kateus kumpuaa alemmuuden, huonommuuden tai epäoikeudenmukaisuuden tunteista. Kadehtija kärsii toisen onnesta tai menestyksestä. Vahingoittava kateus vie kalatkin vedestä. Danten Jumalaisen näytelmän mukaan kateus on ylpeyden jälkeen pahin kuolemansynti.
Positiivinen kateus toimii päinvastoin. Ihailija ei pyri tuhoamaan toisen onnea tai menestystä, vaan yrittää itse saavuttaa saman tai enemmän.
Suomessa venäläinen kateus on voimissaan. Poliitikot verottavat rikkaat Suomesta. Ja sitten taas täytyy lähteä merta edemmäs kalaan. Maastamuuttovero (exit tax) ja Portugalin suomalaiseläkeläiset tulevat ensin mieleen. Mutta eivät kateusverot niihin lopu.
”Haave-Maria Hutisalon” ajatus juoksee näin:
– Exit tax koskee pientä joukkoa vauraita suomalaisia, joilla on mahdollisuus kansainväliseen verokikkailuun.
– Tämä ei ole oikein, vaikka suuri osa verovälttelystä on täysin laillista, Maria Ohisalo kirjoittaa Twitterissä.
Joidenkin ihmisten mielestä on ilmeisen hyvä idea verottaa muita ihmisiä. Jotkut ihmiset tietävät myös, mikä ei ole oikein, vaikka se olisi täysin laillista.
Mutta ajatus ei juokse niin kauas, että keksittäisiin keinot kasvattaa tuota pientä joukkoa vauraita suomalaisia suuremmaksi.