Tuloerot kasvuun – ja äkkiä!

Tuloerojen tasaus on järjetön tavoite

Ilta-Sanomien tilaamassa ja Taloustutkimuksen toteuttamassa kyselyssä enemmistö (51%) vastaajista ilmoitti olevansa huolissaan tuloerojen kasvusta.

Siis Suomessa, jossa on jo valmiiksi maailman pienimpiin kuuluvat tuloerot.

Siis Suomessa, jossa tasataan tuloja eniten koko maailmassa, ja jossa nettotuloerot alimman ja ylimmän desiilin välillä ovat veroprogression jälkeen olemattoman pienet.

Tosin sanoen, vaikka olemme jo tehneet tasauksen maailmanennätyksen, enemmistö on silti asiasta huolissaan.

Kyseessä on toki vain yksi kysely, mutta kummallinen tulos on herättänyt paljon keskustelua, valtiovarainministeriä myöten.

Tuloeroja ei voida tietenkään koskaan täysin nollata maailmassa, jossa erilaiset ihmiset tekevät tai ovat tekemättä erilaisia töitä. Täysin tuloeroton maailma ei toteudu kuin teoreettisessa kommunismissa. Käytännön kommunismissa toiset ovat aina tasa-arvoisempia kuin toiset ja erot rehottavat.

Koko tulontasauksen tavoite on kummallinen eikä kestä tarkempaa tarkastelua. Tuloerothan pienevät esimerkiksi tilanteessa, jossa exit-veron pelästyttämät varakkaat ihmiset muuttavat pois Suomesta. Tai jos kaikkien tulot tippuvat mutta suurituloisten vielä enemmän, kuten vuonna 2022. Kummassakin skenaariossa ei voittajia ole, vaikka tuloerot vähenivät.

Tosiasiassa nykyistä suuremmat tuloerot ovat hyvä asia, tärkeää yhteiskunnallista tehtävää toteuttava kannustin ja talouskasvun moottori.

Yleisen elintason kasvaminen edellyttää tuottavuuden kasvua, mille taas tekisi hyvää saada isompia tuloeroja eri työntekijöiden, työpaikkojen ja alueiden välille. 

Jos hallitus esimerkiksi kuuntelisi Liberaa ja rajaisi ansiotuloverotuksen marginaaliveron kaikissa tilanteissa 47,5 prosenttiin, on totta että erittäin pienet tuloeromme mitä todennäköisemmin kasvaisivat. 

Mutta onko ansiotuloverotuksen tarkoituksena rahoittaa julkisen sektorin toimintoja vai tasata tuloja? Nämä ovat osittain ristiriitaiset tavoitteet, sillä rangaistusluonteisen veroprogressiomme vuoksi korkean tuottavuuden työntekijät työskentelevät vähemmän kuin verrokkimaissa. Verotus vie yli 600 000 työikäiseltä vähintään puolet lisätyön palkasta tai palkankorotuksesta

Progression alentamisen seurauksena aiemmin työntekoa tahallaan vähentäneet ihmiset todennäköisesti tekisivät enemmän tunteja ja pyrkisivät kasvattamaan tulojaan, aikaansaaden verotulojen ja tuottavuuden kasvua. Tuloerojen minimoimiseen perustuva politiikka ei siis ole optimia valtiontalouden kokonaiskuvan kannalta.

Tuloero-fiksaatio kertoo niukkuus-asenteesta

Vasemmistopuolueille pitää nostaa hattua onnistuneesta viestinnästä. Sanomaa tuloerojen turmioillisuudesta ja vääristynyttä tarinaa niiden suuruudesta on toitotettu väsymättömästi ja johdonmukaisesti vuosikymmenien ajan. 

Tulokset ovat selkeitä. Suomella olisi oikeitakin huolenaiheita, mutta niin vaan olemattomien tuloerojen olematon kasvu nousee kansan ykkösmurheeksi.

Oikeistopuolueille pitää nostaa nuhteleva sormi. Kun vasemmiston tarinaa ei ole johdonmukaisesti haastettu, ei tuloerojen kasvattamista ole voitu perustella vaikka se koituisi kaikkien hyödyksi. 

Kaikissa Pohjoismaissa on verrattain pienet tuloerot, mutta muiden Pohjoismaiden taloudet ovat kasvaneet. Näin ollen tuloero Suomen ja niiden välillä on revennyt suureksi. Esimerkiksi Tanskassa palkkataso on alasta riippuen noin 25-125% Suomea korkeammalla, mikä hintataso huomioidenkin jättää tanskalaisille kotitalouksille tuhansia euroja enemmän käteen vuosittain.

Tästä seuraa se, että muutaman kuukauden takaisessa kyselytutkimuksessa tanskalaisista vain 7% kertoi olevansa huolissaan tuloeroista.

Tuloero-huolet korjataan siis talouskasvulla, ja sitä tuskin saadaan – eikä kannatakaan saada – aikaiseksi ilman tuloerojen kasvua. Tuloerot siis kasvuun ja äkkiä!