Suomalainen yhteiskunta on vieläkin vakuuttunut, että paras tapa puuttua huumeiden käyttöön on kohdella sitä rikollisena. Todellisuudessa se lisää yhteiskunnallisia ongelmia ja aiheuttaa täysin turhaa syrjäytymistä. Lainsäädäntöä on muutettava.
Rangaistus lisää ongelmia
Suomessa huumausaineen käyttörikoksesta voidaan tuomita sakkoon tai vankeusrangaistukseen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Sakot ja vankeusrangaistukset eivät suinkaan ole ainoa riski huumeiden käyttäjälle. Tampereen sosiaalipäivystyksen sosiaalityöntekijän Sirpa Määtän mukaan erityisesti nuoret ovat epätietoisia siitä, että huumausaineen käyttörangaistus merkitään Suomessa poliisiasiain tietojärjestelmään. Merkintä voi estää opiskelun, työpaikan tai ajokortin saamisen.
Otetaan lyhyt kuvitteellinen esimerkki. Mikko on nuori aikuinen, joka haaveilee urasta lasten puheterapeuttina. Siviilipoliisi kuitenkin pidätti Mikon kannabiksen polton takia ja nyt Mikkoa piinaa merkintä. Hän joutuu odottamaan noin 5-10 vuotta, että pääsisi yliopistoon toteuttamaan unelmaansa. Puheterapia (logopedia) kuuluu potilas- ja asiakasturvallisuuden rajoitettuihin aloihin, lasten kanssa työskentely vaatii huumetestin ja yliopistolaissa huumausaineen käyttörikos on rinnastettu seksuaalirikoksen, törkeän henkirikoksen sekä törkeän ryöstön kanssa.
Huumeiden käytön stigma on aiheuttanut sen, että käyttäjä nähdään automaattisesti vaarallisena. Vaikka Mikko harrastaisi ajoittain kokaiinin nuuhkimista eksoottisen tanssijan takapuolen päältä, se ei itsestään tekisi hänestä yhteiskunnalle tai lapsille vaarallista henkilöä. Edes lasten puheterapeutin siviilielämän ei tulisi kuulua kenellekään, niin kauan kun se ei vaikuta hänen työhönsä. On myös täysin järjetöntä, että huumeiden käyttö rinnastetaan seksuaalirikosten tai henkirikosten kanssa.
Suomessa ei ole järin suosittua sanoa ääneen, että huumeiden käytön kohteleminen rikoksena on tyhmä idea. Keskustelua johdattelee vanhoilliset arvot ja asiantuntijoita kuunnellaan vain jos he ovat samaa mieltä. Muun muassa 22 lääketieteen asiantuntijan Johns Hopkins-Lancet -komitea, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto (OHCHR) ja Maailman terveysjärjestö (WHO) tukevat huumeiden käyttörikosten poistamista.
Itsetuhoisuuden ei pitäisi olla rikos
Huumeiden käytöstä rankaiseminen rikoksena on yhtä ankea idea kuin kypärättömän polkupyöräilijän sakottaminen. Sivistynyt yhteiskunta ei rankaise ihmistä kohtuuttomasti, jos hän ei vahingoita teoillaan muita, vaikka teot olisivat henkilölle itselleen vaarallisia. Keskustelun ydin ei siis ole se ovatko teot järkeviä, vaan se mikä rooli valtiolla ihmisten elämässä tulee olla.
Yhteiskunnalla on hyvä syy valistaa ja yrittää vaikuttaa ihmisen päätöksentekoon tuomalla esiin ne vaarat, joita erilaiset aktiviteetit pitävät sisällään. Yleinen keskustelu asioiden haitoista on myös suotuisaa ja tärkeää. On kuitenkin alentavaa ajatella, että aikuiset ihmiset olisivat niin tyhmiä, etteivät pystyisi päättämään omasta kehostaan. Suomessa tämä ajattelutapa on surullisen yleistä.
Täysi itsemääräämisoikeus ei tietenkään päde lapsiin. Kuten muissa riskipitoisissa asioissa vapaus kuuluu vain oikeustoimikelpoiselle täysi-ikäiselle. Valtion tulee suojella lapsia niiltä huoltajilta, jotka käytöksellään luovat vaarallisen kasvuympäristön. Aivan kuten pyrimme suojelemaan lapsia niiltä, jotka juovat liikaa keskiolutta.
Mitä pitäisi tehdä?
Järkevä ja realistinen tapa muuttaa Suomen huumausainelakia on dekriminalisoida huumausaineiden käyttö ja pienimuotoinen hallussapito. Dekriminalisointi tarkoittaisi käytön ja hallussapidon poistamista rikoslaista. Tämä merkitsisi joko kaikkien rangaistusten poistamista tai hallinnollisten seuraamusten (sakot, hoitovaatimukset) asettamista ilman rekisterimerkintöjä.
Huumausaineiden ankarat käyttörangaistukset eivät yksinkertaisesti toimi pelotteena. Päinvastoin. Eri maiden huumelainsäädäntöä vertaileva tutkimus osoittaa, että dekriminalisointi on erinomaista politiikkaa monille valtioille. Toisin sanoen monien dekriminalisointiin siirtyneiden valtioiden huumeiden käytön tilastot ovat pysyneet vakaina tai jopa laskeneet.
Dekriminalisointi ei ole silti yksinään mikään pelastus, eikä sille ole yhdenlaista ihanteellista tapaa. Hyvinvointivaltio tarvitsee toimivan päihdetyön ja lainsäädännön avulla voidaan myös ohjata ongelmakäyttäjiä hoitoon. Ensimmäinen askel lainsäädännölliselle kehitykselle on kuitenkin myöntää, että nykysysteemi ei toimi.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Teemu Känsälä
Teemu Känsälä on opiskellut kansainvälistä politiikkaa University of East Londonissa ja opiskelee tällä hetkellä politiikan tutkimuksen maisteriohjelmassa Tukholman yliopistossa. Teemu toimii Setan transpoliittisen toimikunnan jäsenenä vuonna 2018 ja työskenteli tutkijana Ajatuspaja Liberassa vuosina 2017-2018.
9 kommenttia artikkeliin Huumausainelaki ja suomalainen itsepetos
puhdasta asiaa. lisäisin vielä, Nallen hengessä, taloudellisen aspektin. Bling bling hippies!!
Kiitos! Blogissa pystyn käsittelemään aihetta aika suppeasti. Mielestäni järkevä dekriminalisointi siirtäisi resursseja pois valvonnasta ja allokoisi päihdetyöhön. Tämä tarvitsisi aivan oman kirjoituksensa.
Miksi jäädä puolitiehen? Miedot olemattomia haittoja ja/tai vähäistä riippuvuutta aiheuttavat huumeet kannattaisi laillistaa ja laittaa verolle. Yhdellä iskulla vietäisiin rikollisjärjestöiltä merkittävä osa tuloista, vapautettaisiin viranomaisresursseja ja lisättäisiin verotuloja. Lisäksi haitat vähenisivät todennäköisesti merkittävästi, kun käyttäjien ei tarvitsisi turvautua epäpuhtaisiin aineisiin tai vaarallisiin synteettisiin korvikkeisiin. Ei pidä unohtaa myös sitä, että monet nk. huumausaineet toimivat myös tehokkaina lääkkeinä (mm. kannabis ja tietyt hallusinogeenit) – mutta niiden hyötykäyttöä haittaa niiden ongelmallinen laillinen status.
Kannabiksen tai muiden huumeiden laillistaminen ei tule Suomessa tapahtumaan vielä hyvin pitkään aikaan. Blogissa pystyn käsittelemään aihetta aika suppeasti.
Lääkekannabis taas on oma keskustelunsa, joka kaipaisi sekin oman kirjoituksensa. Kannabiksen lääketietieteellisistä ominaisuuksista pyörii läjäpäin harhaanjohtavaa tietoa ja sen täydellisestä potentiaalista ei ole vielä hyvää kliinistä näyttöä. Tutkimus kuitenkin selvästi osoittaa sen toimivan erinomaisena kipulääkkeenä erinäisiin kroonisiin sairauksiin. Hallusinogeenit ovat myös mielenkiintoinen tutkimuskohde mm. masennuksen ja PTSD:n hoitoon.
Olen kanssasi siis aika lailla samaa mieltä, mutta Suomi ei tule etenemään harppauksin.
Väitän että huumeiden osalta ei täydellistä ratkaisu löydy .Nykytilanne silti se että on muuten julmettu ongelma tämä huumekäyttö nykyään Suomessakin elikkä virkavalta epäonnistunut täysin torjunnassa.
Pääasiassa samaa mieltä, mutta dekriminalisoinnin sijasta toimisin kuten monessa Euroopan maassa. Eli käytännössä depanalisoisin käytön ja pienen määrän hallussapidon ilman mitään rekisterimerkintöjä. Jossain tilanteissa käsittääkseni käyttäjien avulla voidaan päästä kiinni isoihin poikiin. Huumekauppaa ja laajamittaista salakuljetusta harva kai haluaa sallia?
Depenalisaatiosta ja dekriminalisoinnista ei ole mitään yleispäteviä määritelmiä, joten ne aiheuttavat yleensä sekaannusta. European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction (EMCDDA) määrittelee depenalisoinnin lakien lieventämisellä. Tämä tarkoittaa yleisesti vankeusrangaistusten poistamista, mutta rekisterimerkinnät usein säilyvät. Tämän takia depenalisoinnista harvoin puhutaankaan, koska se ei ole mikään konkreettinen askel eteenpäin. Dekriminalisoimalla huumeet (kuten kirjoitin) voidaan säilyttää hallinnolliset rangaistukset.
Mutta tämä on semantiikkaa ja uskon, että puhumme samasta asiasta.
http://www.rahvatervis.ut.ee/bitstream/1/3061/1/EMCDDA2005_1.pdf s.12
Olisihan käytön ja hallussapidon dekriminalisointi järkevää kaikkien huumeiden kohdalla. Näin olen ajatellut jo vuosia. Suomessa varmaan suuri osa ihmisistä ajattelee, että koska huume on aina ollut huume, ja näin ollen rikollista, niin näin sen on oltava myös jatkossakin rikollista.
Nykyisen lainsäädännön nojalla kansalainen saa vapaasti tupakoida keuhkonsa puhki, juopotella maksansa ja haimansa tuusaksi sekä tukkia suonensa ja valtimonsa ylettömillä määrillä rasvaa ja sokeria.
Mutta valkoisen pulverin nuuhkiminen tai jonkun kukkasen polttelu on verrattavissa lähes murhaan.
No kyllä, huumeet, ja etenkin kovemmat synteettiset huumeet aiheuttavat runsaalla käytöllä terveyspulmia, ja mahdollisesti arvaamatonta käytöstä. Mutta millä tahansa mittarilla alkoholi ja tupakka aiheuttavat pahinta tuhoa Suomessa. Suurin osa suomalaisista pahoinpitelyistä, tapoista ja murhista tehdään alkoholin vaikutuksen alaisuudessa. Alkoholin aiheuttamat sairaudet ovat yleisimpiä kuolinsyitä maassamme. Kaiken kukkuraksi tätä ilmiötä valtio tukee Alkon muodossa joka on monopolisoinut kovimmat aineet omaan myyntiinsä.
Yksi selkeä syy sille miksi nuuhkittavat ja poltettavat huumausaineet ovat meillä ja muualla niin vihattuja ja kriminalisoituja, että käytöstäkin rangaistus rapsahtaa, on niihin liittyvät mielikuvat vapaamielisyyden lisääjänä ja seksuaalisten estojen poistajana. Niin absurdia kun se on, niin seksiä pidetään hyvin vaarallisena ja turmelevana, ja kaikki mikä aktivoi ihmisen seksuaalisuutta, pitää aidata.
Esimerkiksi elokuvissa raaka väkivalta läpäisee sensuurin 100 kertaa helpommin alastomuus ja seksi.
Onneksi länsi-Euroopassa ja Amerikassa ollaan vähitellen järkevöittämässä huume-lainsäädäntöä mm. laillistamalla tiettyjä aineita. Samalla käytön rangaistavuudesta tulisi luopua.
Miksei kokaiinia, heroiinia ja hashista voitaisi valmistaa ja myydä samoilla periaatteilla kun olutta, viinaa ja tupakkaa? Valmistusprosessi olisi tiettyjen standardien mukainen, ja myynti tapahtuisi vastuullisesti kaupoissa, luontais-kaupoissa ja apteekeissa. Tämä ei johtaisi käytön lisääntymiseen räjähdysmäisesti, mutta se tekisi monen huumebisnestä nyt pyörittävän rikollisen touhuista lopun, eikä mitä tahansa pa**aa myytäisi kelle tahansa, esim. lapsille.